Onko maailman henki myrkyttämässä sinut?

SYYSKUUN 12. päivänä vuonna 1990 eräässä tehtaassa Kazakstanissa sattui räjähdys. Ilmaan pääsi vaarallisia radioaktiivisia aineita, jotka vaaransivat 120 000 paikkakuntalaisen terveyden. Monet heistä tulivat ulos kaduille protestoimaan tappavaa myrkkyä vastaan.

Mutta kun päivänvaloon tuli lisää tietoja, he tajusivat eläneensä myrkyllisessä ympäristössä vuosikymmeniä. Eräälle vartioimattomalle alueelle oli vuosien saatossa viety 100 000 tonnia radioaktiivista jätettä taivasalle. Vaikka vaara vaani heidän kynnyksellään, kukaan ei ollut suhtautunut siihen vakavasti. Miksi ei?

Viranomaiset olivat päivittäin ilmoittaneet säteilyn voimakkuuden eräällä paikallisen urheilustadionin taululla, minkä perusteella vaikutti siltä, ettei minkäänlaista vaaraa ollut. Luvut pitivät paikkansa, mutta ne kertoivat vain gammasäteilystä. Alfasäteily, jota ei mitattu, voi olla aivan yhtä tappavaa. Monet äidit alkoivat ymmärtää, miksi heidän lapsensa olivat niin sairaalloisia.

Näkymätön saaste voi myrkyttää meidätkin hengellisessä mielessä. Ja kuten nuo kovaonniset ihmiset Kazakstanissa useimmat eivät tiedä tästä elämää uhkaavasta vaarasta. Raamattu sanoo tuota saastetta ”maailman hengeksi”, maailman jota ohjailee itse Saatana Panettelija (1. Korinttilaisille 2:12). Tämän maailman hengen eli vallitsevan asenteen avulla Jumalan Vastustaja jäytää ilkeämielisesti jumalista antaumustamme.

Miten maailman henki voi ehdyttää hengellisen voimamme? Kiihottamalla silmien halua ja käyttämällä hyväkseen luontaista itsekkyyttämme (Efesolaisille 2:1–3; 1. Johanneksen kirje 2:16). Tarkastelemme nyt esimerkkien avulla kolmea eri aluetta, joilla maailmallinen ajattelutapa voi asteittain myrkyttää hengellisyytemme.

Valtakunnan etsiminen ensin

Jeesus kehotti kristittyjä ’etsimään ensin Valtakuntaa ja Jumalan vanhurskautta’ (Matteus 6:33). Toisaalta maailman henki voi saada meidät panemaan kohtuuttomasti painoa omille eduillemme ja mukavuudellemme. Vaara ei aluksi piilekään siinä, että hylkäisimme hengelliset asiat tyystin, vaan siinä, että siirrämme ne toiselle sijalle. Saatamme vähätellä vaaraa – niin kuin nuo kazakstanilaiset – perusteettoman turvallisuudentunteen vuoksi. Uskollisen palveluksemme vuodet ja arvostuksemme hengellisiä veljiämme ja sisariamme kohtaan voisivat tuudittaa meidät ajattelemaan, ettemme koskaan voisi hylätä totuuden tietä. Kenties monet Efesoksen seurakunnassa ajattelivat tällä tavoin.

Jeesus antoi heille seuraavan neuvon vuoden 96 vaiheilla: ”Se minulla on sinua vastaan, että olet jättänyt sen rakkauden, joka sinulla ensin oli.” (Ilmestys 2:4.) Nämä pitkään palvelleet kristityt olivat kestäneet monia vaikeuksia (Ilmestys 2:2, 3). Heillä oli ollut opettajinaan uskollisia vanhimpia, muun muassa apostoli Paavali (Apostolien teot 20:17–21, 27). Vuosien varrella heidän rakkautensa Jehovaa kohtaan oli kuitenkin heikentynyt ja he olivat hidastaneet hengellisen toimintansa vauhtia (Ilmestys 2:5).

Osaan efesolaisista vaikutti luultavasti kaupungin kaupallisuus ja vauraus. Ikävä kyllä nyky-yhteiskunnan materialistinen suuntaus on samaten vienyt mukanaan joitakin kristittyjä. Määrätietoinen pyrkimys elää mukavasti johtaa meidät väistämättä sivuun hengellisistä tavoitteista (vrt. Matteus 6:24).

Jeesus varoitti tästä vaarasta: ”Ruumiin lamppu on silmä. Jos siis silmäsi on yksinkertainen, niin koko ruumiisi on valoisa, mutta jos silmäsi on paha [”kateellinen”, engl. viitelaitoksen alaviite], niin koko ruumiisi tulee olemaan pimeä.” (Matteus 6:22, 23.) ”Yksinkertainen” silmä on hengellisesti tarkka; katse on kiinnittynyt Jumalan valtakuntaan. Toisaalta ”paha” tai ”kateellinen” silmä on lyhytnäköinen: se kykenee tarkentumaan vain välittömiin lihallisiin haluihin. Hengelliset päämäärät ja tulevat palkinnot ovat sen näkökentän ulkopuolella.

Jeesus sanoi edeltävässä jakeessa: ”Missä on aarteesi, siellä tulee olemaan myös sydämesi.” (Matteus 6:21.) Mistä tiedämme, onko sydämemme keskittynyt hengellisiin vai aineellisiin asioihin? Kenties paras osviitta on se, mistä keskustelemme, sillä ’sydämen kyllyydestä suu puhuu’ (Luukas 6:45). Jos huomaamme puhuvamme alinomaa aineellisista asioista tai maailmallisista aikaansaannoksista, niin se on osoitus siitä, että sydämemme on jakautunut ja hengellinen näkökykymme on puutteellinen.

Espanjalainen sisar Carmena kamppaili tämän ongelman kanssa. ”Olen kasvanut totuudessa”, hän selittää, ”mutta 18-vuotiaana perustin oman päiväkodin. Kolmen vuoden kuluttua minulla oli neljä työntekijää, yritys kukoisti ja minä ansaitsin paljon rahaa. Ehkä suurinta tyydytystä sain kuitenkin siitä, että olin taloudellisesti riippumaton ja ’menestyin’. Rehellisesti sanottuna sydämeni oli yrityksessäni – se oli suurin rakkauteni.

Minusta tuntui, että saatoin edelleen olla todistaja, vaikka omistinkin suurimman osan ajastani liikeasioille. Toisaalta ajatus siitä, että olisin voinut tehdä enemmän Jehovan palveluksessa, ei jättänyt minua rauhaan. Kahden tienraivaajaystävän esimerkki sai minut lopulta panemaan Valtakunnan edut ensi sijalle. Toinen heistä, Juliana, oli samassa seurakunnassa kuin minä. Hän ei painostanut minua tienraivaukseen, mutta hänen keskustelunsa ja se ilo, jota hän selvästi sai palveluksestaan, auttoivat minua pohtimaan uudelleen omia hengellisiä arvojani.

Hieman myöhemmin ollessani lomalla Yhdysvalloissa asuin Glorian, tienraivaajasisaren, luona. Hän oli hiljattain jäänyt leskeksi ja huolehti viisivuotiaasta tyttärestään ja syöpää sairastavasta äidistään. Silti hän oli tienraivaaja. Hänen esimerkkinsä ja vilpitön arvostuksensa palvelusta kohtaan koskettivat sydäntäni. Ne neljä lyhyttä päivää, jotka vietin hänen luonaan, saivat minut päättämään, että antaisin Jehovalle parhaani. Ensin aloitin vakituisen tienraivauksen, ja muutaman vuoden kuluttua mieheni ja minut kutsuttiin palvelemaan Beteliin. Jätin jäähyväiset liikeyritykselleni – joka oli esteenä hengelliselle edistymiselleni – ja nyt tunnen, että elämäni on menestyksellistä Jehovan silmissä, millä on todellista merkitystä.” (Luukas 14:33.)

Kun opimme ’varmistautumaan tärkeämmistä asioista’, kuten Carmenkin oppi, meidän on helpompi tehdä viisaita päätöksiä työmme, koulutuksemme, asuntomme ja elämäntyylimme suhteen (Filippiläisille 1:10). Mutta varmistaudummeko tärkeämmistä asioista myös silloin, kun on kyse virkistäytymisestä? Tämä on toinen alue, jolla maailman henki vaikuttaa erittäin voimakkaasti.

Pidä vapaa-aika omalla paikallaan

Maailman henki hyödyntää taitavasti ihmisten luonnollista halua levätä ja viettää vapaa-aikaa. Koska useimmilla ihmisillä ei ole todellista tulevaisuudentoivoa, he ymmärrettävästikin pyrkivät täyttämään nykyhetken ajanvietteellä ja rentoutumisella (vrt. Jesaja 22:13; 1. Korinttilaisille 15:32). Huomaammeko panevamme yhä enemmän painoa vapaa-ajalle? Se voi olla merkki siitä, että maailman ajattelutapa muovailee omaa katsantokantaamme.

Raamattu varoittaa: ”Huvitusta [”ajanvietettä”, Lamsa] rakastava päätyy puutteenalaiseksi.” (Sananlaskut 21:17.) Ei ole väärin pitää hauskaa, mutta hauskanpidon rakastaminen eli sen pitäminen ensisijaisen tärkeänä johtaa hengelliseen puutteeseen. Hengellinen ruokahalumme heikkenee väistämättä, ja meille jää vähemmän aikaa hyvän uutisen saarnaamiseen.

Tästä syystä Jumalan sanassa neuvotaan meitä ’olemaan mieleltämme keskittyneitä toimintaan, hillitsemään itsemme täydellisesti’ (1. Pietarin kirje 1:13, The New English Bible). Itsehillintää tarvitaan rajoittamaan vapaa-aikamme kohtuuteen. Toimintaan keskittyminen merkitsee sitä, että on valmis hengellisiin toimiin, oli kyse sitten tutkimisesta, kokouksista tai kenttäpalveluksesta.

Entä tarvittava lepo? Pitäisikö meidän tuntea syyllisyyttä, kun varaamme aikaa rentoutumiseen? Ei missään nimessä. Lepo on välttämätöntä, etenkin stressiä aiheuttavassa nykypäivän maailmassa. Vihkiytyneinä kristittyinä emme kuitenkaan voi antaa elämämme keskittyä vapaa-ajan ympärille. Liiallinen vapaa-aika voi tuudittaa meidät sellaiseen olotilaan, että teemme yhä vähemmän mitään merkityksellistä. Se voi heikentää kiireellisyyden tunnettamme ja jopa saada meidät hemmottelemaan itseämme. Miten voimme suhtautua lepäämiseen tasapainoisesti?

Raamattu suosittelee kourallista lepoa ennemmin kuin yletöntä uurastamista – varsinkin jos tuo ei-hengellinen työ on tarpeetonta (Saarnaaja 4:6). Vaikka lepo auttaa voimiamme palautumaan, hengellisen energian lähde on Jumalan vaikuttava voima (Jesaja 40:29–31). Saamme tätä pyhää henkeä kristillisten toimiemme yhteydessä. Henkilökohtainen tutkiminen ravitsee sydäntämme ja herättää oikeita haluja. Kokoukset kasvattavat arvostusta Luojaamme kohtaan. Kristillinen palvelus edistää myötätuntoa toisia kohtaan (1. Korinttilaisille 9:22, 23). Paavali selittikin realistisesti, että ”ulkonainen ihminen tosin rappeutuu, mutta sisäinen ihminen saa joka päivä uutta voimaa” (2. Korinttilaisille 4:16, Phillips).

Ileana, kuuden lapsen äiti ja ei-uskovan miehen vaimo, elää hyvin kiireistä elämää. Hänellä on velvollisuuksia omaa perhettään ja joitakin muita sukulaisia kohtaan, minkä vuoksi vaikuttaa siltä, että hän on aina kiirehtimässä jonnekin. Siitä huolimatta hän näyttää huomattavaa esimerkkiä saarnaamistyössä ja kokouksiin valmistautumisessa. Miten hän selviää tästä kaikesta?

”Tosiasiassa kokoukset ja kenttäpalvelus auttavat minua hoitamaan muut velvollisuuteni”, Ileana selittää. ”Esimerkiksi oltuani saarnaamassa minulla on yllin kyllin mietittävää tehdessäni kotitöitä. Monesti minä laulan samalla. Toisaalta jos minulta on jäänyt kokous väliin tai olen ollut kenttäpalveluksessa vain vähän, kotiaskareet alkavat käydä voimille.”

Millainen vastakohta sille kohtuuttomalle painoarvolle, joka vapaa-ajalle annetaan!

Hengellinen kauneus miellyttää Jehovaa

Elämme maailmassa, jossa ulkonäkö merkitsee ihmisille aina vain enemmän. He kuluttavat valtavia summia hoitoihin, joiden tarkoituksena on parantaa heidän ulkonäköään ja pienentää ikääntymisen vaikutuksia. Näihin kuuluvat hiusten siirrot ja värjäykset, rintojen suurennusleikkaukset sekä kauneusleikkaukset. Miljoonat käyvät laihdutusklinikoilla, kuntosaleilla ja aerobictunneilla, tai he ostavat voimisteluvideoita ja dieettikirjoja. Maailma haluaisi saada meidät uskomaan, että onnen avain on ulkonäkömme, että imagomme on kaikki kaikessa.

Erään kyselytutkimuksen mukaan, johon viitattiin Newsweek-lehdessä, 90 prosenttia yhdysvaltalaisista valkoisista nuorista oli ”tyytymättömiä vartaloonsa”. Epätoivoinen pyrkiminen ihannemittoihin voi vaikuttaa hengellisyyteemme. Dora oli nuori Jehovan todistaja, joka häpesi ulkonäköään, koska hänellä oli jonkin verran ylipainoa. ”Ostoksilla minun oli vaikea löytää sopivia vaatteita, jotka olisivat olleet minun kokoani”, hän selittää. ”Tuntui siltä, että tyylikkäitä vaatteita tehtiin vain hoikille nuorille. Mikä vielä pahempaa, ihmiset esittivät painostani halventavia huomautuksia, mikä tuntui tosi pahalta, varsinkin silloin kun niitä esittivät hengelliset veljeni ja sisareni.

Sen johdosta ajatukseni kiertyivät yhä enemmän ulkonäkööni, jopa siinä määrin, että hengelliset arvot alkoivat jäädä elämässäni toiselle sijalle. Aivan kuin onnellisuuteni olisi riippunut vyötärönmitastani. Siitä on joitakin vuosia, ja nyt kun olen kypsynyt naisena ja kristittynä, näen asiat eri tavalla. Vaikka pidän huolta ulkonäöstäni, ymmärrän, että kaikkein tärkeintä on hengellinen kauneus, ja juuri se tuo minulle eniten tyydytystä. Kun ymmärsin tämän, kykenin panemaan Valtakunnan edut oikealle paikalleen.”

Saara oli vanhan ajan uskollinen nainen, jolla oli tämä tasapainoinen näkemys. Vaikka Raamatussa kerrotaan hänen olleen fyysisesti kaunis, kun hän oli yli 60-vuotias, siinä kiinnitetään huomiota pääasiassa hänen erinomaisiin ominaisuuksiinsa – sydämen salaiseen ihmiseen (1. Mooseksen kirja 12:11; 1. Pietarin kirje 3:4–6). Hän oli lempeä hengeltään ja alamainen miehelleen. Saara ei ollut liian huolissaan siitä, millaisena muut häntä pitivät. Vaikka hän oli lähtöisin vauraista oloista, hän asui halukkaasti teltoissa yli 60 vuotta. Hän tuki miestään sävyisästi ja epäitsekkäästi; hän oli uskon nainen. Juuri se teki hänestä todella kauniin naisen. (Sananlaskut 31:30; Heprealaisille 11:11.)

Kristittyinä olemme kiinnostuneita hengellisen kauneutemme parantamisesta, kauneuden joka säännöllisesti hoidettuna kasvaa ja kestää (Kolossalaisille 1:9, 10). Voimme pitää hengellisestä ulkonäöstämme huolta kahdella pääasiallisella tavalla.

Meistä tulee Jehovan silmissä kauniimpia, kun osallistumme elämää pelastavaan palvelukseemme (Jesaja 52:7; 2. Korinttilaisille 3:18–4:2). Kauneutemme syvenee myös, kun opimme ilmaisemaan kristillisiä ominaisuuksia. Tilaisuuksia parantaa hengellistä kauneuttamme on viljalti: ”Olkoon teillä – – hellä kiintymys toisiinne. Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan. – – Olkaa hengestä palavia. – – Noudattakaa vieraanvaraisuutta. – – Iloitkaa iloitsevien kanssa; itkekää itkevien kanssa. – – Älkää maksako pahaa pahalla kenellekään. – – säilyttäkää rauha kaikkien ihmisten kanssa.” (Roomalaisille 12:10–18.) Tällaisten asenteiden kehittäminen tekee meidät rakkaiksi niin Jumalalle kuin toisille ihmisillekin ja minimoi perittyjen syntisten taipumustemme rumuuden (Galatalaisille 5:22, 23; 2. Pietarin kirje 1:5–8).

Me voimme taistella maailman henkeä vastaan!

Maailman myrkyllinen henki voi heikentää nuhteettomuuttamme hyvin monilla viekkailla tavoilla. Se voi herättää meissä tyytymättömyyttä sitä kohtaan, mitä meillä on, ja synnyttää halun panna omat tarpeemme ja etumme Jumalan etujen edelle. Tai se voi johtaa meidät ajattelemaan ihmisten eikä Jumalan ajatuksia, niin että panemme kohtuuttomasti painoa vapaa-ajalle tai ulkonäölle. (Vrt. Matteus 16:21–23.)

Saatana on päättänyt tuhota hengellisyytemme, ja maailman henki on hänen tärkeimpiä aseitaan. Muista, että Panettelija voi vaihtaa strategiaansa karjuvan leijonan menetelmistä varovaisen käärmeen taktiikkaan (1. Mooseksen kirja 3:1; 1. Pietarin kirje 5:8). Silloin tällöin maailma voittaa kristityn julmalla vainolla, mutta useammin se myrkyttää hänet hitaasti. Paavali oli huolestuneempi tästä jälkimmäisestä vaarasta: ”Pelkään, että jotenkin, niin kuin käärme vietteli Eevan viekkaudellaan, teidän mielenne saattaisi turmeltua pois siitä vilpittömyydestä ja siitä siveellisestä puhtaudesta, jotka kuuluvat Kristukselle.” (2. Korinttilaisille 11:3.)

Suojellaksemme itseämme käärmeen viekkaudelta meidän täytyy tunnistaa ’maailmasta oleva’ propaganda ja sitten torjua se lujasti (1. Johanneksen kirje 2:16). Emme saa antaa pettää itseämme niin että alkaisimme ajatella, että maailmallinen ajattelutapa on harmitonta. Saatanan järjestelmän myrkyllinen ilma on saavuttanut hälyttävät mitat (Efesolaisille 2:2).

Kun olemme tunnistaneet maailmallisen ajattelutavan, voimme taistella sitä vastaan täyttämällä mielemme ja sydämemme Jehovan puhtaalla opetuksella. Sanokaamme kuningas Daavidin tavoin: ”Saata minut tuntemaan omat tiesi, oi Jehova, opeta minulle omat polkusi. Saata minut vaeltamaan totuudessasi ja opeta minua, sillä sinä olet pelastukseni Jumala.” (Psalmit 25:4, 5.)

[Alaviite]

[Kuva s. 26]

Pyrkimys elää mukavasti voi johtaa meidät sivuun hengellisistä tavoitteista