Kristillisen persoonallisuuden rakentaminen lapsissamme

WANDAN äiti, jonka aviomies oli jättänyt hänet, työskenteli kovasti rakentaakseen tyttäressään kristillisiä ominaisuuksia. Wandan ollessa 12-vuotias tämä valmennus pantiin kokeeseen. Tuolloin Wandan piti yhdessä nuoremman veljensä ja sisarensa kanssa muuttaa joksikin aikaa asumaan isänsä kanssa. Hänen isänsä ei ollut uskova, joten miten Wanda toimisi, kun hänen äitinsä ei olisi vieressä katsomassa?

Kaikille kristityille vanhemmille koittaa joskus aika, jolloin heidän lapsensa täytyy tehdä ratkaisunsa itse ja koetella oma uskonsa. Lapset saattavat joutua eroon kristityistä vanhemmistaan, kuten Wanda. He saattavat kohdata koulussa ikätoverien painostusta tehdä väärin. Tai he saattavat kohdata voimakkaita kiusauksia. Kristityt vanhemmat toivovat ja rukoilevat, että kun tuo aika koittaa, heidän lastensa kristillinen persoonallisuus on tarpeeksi vahva kestääkseen koetuksen.

Miten vanhemmat voivat rakentaa lapsissaan vahvoja kristillisiä ominaisuuksia? Ennen kuin kerromme, kuinka Wandalle kävi, katsokaamme, miten Raamattu auttaa meitä vastaamaan tähän kysymykseen. Vastauksen perusta löytyy näistä apostoli Paavalin Korinton kristityille kirjoittamista sanoista: ”Kukaan ei voi laskea muuta perustusta kuin sen, mikä on laskettu, joka on Jeesus Kristus. Jos nyt joku rakentaa tälle perustukselle käyttäen kultaa, hopeaa, kallisarvoisia kiviä, puuaineksia, heinää ja sänkeä, niin kunkin työ tulee ilmeiseksi, sillä se päivä tuo sen ilmi, koska se ilmestyy tulessa, ja tuli itse koettelee, millainen kunkin työ on.” – 1. Korinttolaisille 3:11–13.

Perustus

Miksi Paavali kirjoitti nämä sanat? Hän oli aloittanut kristillisten persoonallisuuksien rakennusohjelman Korintossa, mutta tuo rakennusohjelma oli kohdannut vaikeuksia. Paavalin rakennusohjelma ei tietenkään koskenut hänen omia lihallisia lapsiaan. Se koski niitä, joista tuli kristittyjä hänen saarnaamisensa välityksellä. Mutta hän piti heitä hengellisinä lapsinaan, ja siitä mitä hän sanoi, on hyötyä myös lasten vanhemmille. – 1. Korinttolaisille 4:15.

Paavali oli tullut Korinttoon hieman aikaisemmin ja oli perustanut sinne kristillisen seurakunnan. Ne jotka olivat osoittaneet vastakaikua hänen saarnaamiselleen, olivat tehneet suuria muutoksia persoonallisuudessaan. Jotkut olivat aikaisemmin olleet moraalittomia, varkaita, epäjumalanpalvelijoita ja juoppoja. (1. Korinttolaisille 6:9–11) Mutta he pystyivät muuttamaan ajattelunsa kristilliseksi, koska Paavali oli ikään kuin laskenut hyvän perustuksen. Mikä oli tuo perustus? ”Kukaan ei voi laskea muuta perustusta kuin sen, mikä on laskettu, joka on Jeesus Kristus.” – 1. Korinttolaisille 3:11.

Miten Paavali laski tämän perustuksen opettaessaan Korintossa näitä uusia uskovia? Hän kertoo meille: ”Kun minä tulin teidän luoksenne, veljet, en tullut julistamaan teille Jumalan pyhää salaisuutta mennen puheessa tai viisaudessa liiallisuuksiin. Sillä päätin, etten tunne teidän keskuudessanne mitään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, ja hänet paaluun pantuna.” (1. Korinttolaisille 2:1, 2; Apostolien teot 18:5) Hän ei kiinnittänyt huomiota itseensä eikä esittänyt totuutta siten, että sen vetovoima olisi perustunut pinnalliseen älyllisyyteen. Sen sijaan hän kiinnitti huomion Jeesukseen Kristukseen ja siihen tapaan, jolla Jumala oli käyttänyt häntä.

Jeesus on itse asiassa suurenmoisen voimakas perustus kristilliseen rakentamiseen. Hän antoi lunastusuhrin. Hän on nyt taivaallinen Kuningas, ja sellaisena hän tulee pian tuhoamaan Jumalan viholliset Harmagedonissa. Sen jälkeen hän tulee jakamaan Jumalan vanhurskautta tuhatvuotisen hallituskauden aikana ja nostamaan Jumalan Ylimmäisenä Pappina ihmiskunnan vähitellen täydellisyyteen. Mitä muuta perustusta kukaan voisi haluta?

Niinpä kun rakennamme lapsissamme kristillistä persoonallisuutta, meidän on hyvä jäljitellä Paavalia ja varmistua siitä, että he ymmärtävät nämä elintärkeät asiat. Meidän pitäisi opettaa lapsiamme pienestä pitäen rakastamaan Jeesusta sen vuoksi mitä hän on tehnyt ja parhaillaan tekee meidän hyväksemme. – 1. Pietari 1:8.

Rakennus

Vaikka Paavali oli laskenut tämän oivallisen perustuksen, rakennustyö kärsi kuitenkin joitakin takaiskuja hänen lähdettyään. (1. Korinttolaisille 3:10) Ongelma oli samanlainen kuin se, jonka monet vanhemmat kohtaavat nykyään. He kasvattavat lapsensa kristillisessä uskossa ja uskovat varmasti lastensa ymmärtävän, mikä on totuus. Mutta varttuessaan lapset ajelehtivat pois tai hylkäävät uskon. Mistä se johtuu? Usein se johtuu käytetyistä rakennusaineista.

Paavali sanoi, että persoonallisuuksia voidaan rakentaa kallisarvoisista aineksista: kullasta, hopeasta ja kallisarvoisista kivistä. Tai niitä voidaan rakentaa halvoista aineista: puusta, heinästä ja sängestä. (1. Korinttolaisille 3:12) Nyt jos rakentaja käyttää kultaa, hopeaa ja kallisarvoisia kiviä, hänen täytyy rakentaa jotakin parempaa rakennusta, jotakin hyvin arvokasta. Mutta rakentaja, joka käyttää puuta, heinää ja sänkeä, rakentaa pelkästään halvan tilapäisrakennelman.

Näyttää siltä, että Korintossa käytettiin hataria hengellisiä rakennusaineksia. Jotkut jotka jatkoivat rakentamista apostoli Paavalin laskeman perustuksen päälle, rakensivat halvoista rakennusaineista niin, että rakennuksista ei tullut vahvoja ja kestäviä. Korinttolaiset olivat alkaneet luottaa ihmisiin, ja heidän keskuudessaan oli epäsopua, mustasukkaisuutta ja riitaa. (1. Korinttolaisille 1:10–12; 3:1–4) Miten tämä olisi voitu estää? Siten, että he olisivat käyttäneet parempilaatuisia, kestäviä aineita.

Nämä edustavat niitä arvokkaita piirteitä, jotka ovat välttämätön osa kristityn persoonallisuutta. Mitä piirteitä? Apostoli Pietari mainitsi yhden: ”Uskonne koeteltu laatu, paljon suuriarvoisempi kuin kulta.” (1. Pietari 1:6, 7) Kuningas Salomo mainitsi kaksi lisää: viisauden ja tarkkanäköisyyden, joiden saaminen ”on parempi kuin hopean saaminen voittona”. (Sananlaskut 3:13–15, UM) Lisäksi kuningas Daavid muistutti meitä siitä, että Jehovan pelko ja hänen käskyjensä arvostaminen ovat ”tavoiteltavammat kuin kulta”. – Psalmi 19:10, 11, UM.

Näillä ja muilla arvokkailla aineksilla voimme rakentaa kristillisiä persoonallisuuksia auttaaksemme lapsiamme kestämään koetuksissa. Miten me sitten voimme olla varmoja siitä, että käytämme tällaisia rakennusaineita? Kiinnittämällä huomiota sydämeen, sekä lastemme sydämeen että omaamme.

Menestyksellinen rakennustyö

Vanhempien sydämen tärkeä osa tässä rakennustyössä näkyy käskystä, jonka Jehova antoi muinaisen Israelin kansan vanhemmille: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi.” Sitten hän jatkoi sanoen: ”Ja teroita niitä lastesi mieleen.” (5. Mooseksen kirja 6:6, 7) Ennen kuin siis voimme rakentaa toisia, meidän täytyy rakentaa itseämme. Lastemme tulisi nähdä puheistamme ja teoistamme, että meidän persoonallisuutemme on tehty oikeista aineksista. – Kolossalaisille 3:9, 10.

Sitten opetuksemme täytyy tavoittaa heidän sydämensä. Jeesus, menestyksellisin kristillisten persoonallisuuksien rakentaja, tavoitti ihmisten sydämen käyttämällä kuvauksia ja kysymyksiä. (Matteus 17:24–27; Markus 13:34) Vanhemmat havaitsevat, että samat opetusmenetelmät ovat hyvin tehokkaita. He käyttävät kuvauksia saadakseen kristilliset totuudet vetoamaan lastensa sydämeen, ja he käyttävät tarkoin harkittuja kysymyksiä saadakseen selville, mitä heidän vanhemmat lapsensa todella ajattelevat, millaisia johtopäätöksiä he tekevät sydämessään. – Sananlaskut 20:5.

Kun Mooses yritti rakentaa israelilaisissa halua pysyä uskollisena, hän sanoi: ”[Noudata] Herran käskyjä ja säädöksiä, – – että menestyisit.” (5. Mooseksen kirja 10:13) Samoin kun vanhemmat selittävät lapsilleen selkeästi, mitkä Jumalan mittapuut ovat, heidän on hyvä myös osoittaa vakuuttavasti, miksi sellaiset seikat kuin rehellisyys, moraalinen puhtaus ja hyvä seura koituvat heidän parhaakseen.

Lopuksi Jeesus sanoi: ”Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” (Johannes 17:3) Kun lapset oppivat pienestä pitäen tuntemaan henkilökohtaisesti Jehovan, oppivat puhumaan hänelle ongelmistaan ja kokevat, miten hän vastaa heidän rukouksiinsa, he kehittävät tärkeintä kristillisen persoonallisuuden osaa: henkilökohtaista suhdetta Luojaansa.

Tuli

Paavali havaitsi, että kun rakennustyötä ei Korintossa tehty asianmukaisesti, niin sellaiset maailmalliset suuntaukset kuin lahkolaisuus ja eripuraisuus pääsivät juurtumaan. Tämä oli vaarallista, koska kuten hän selitti, ”tuli itse koettelee, millainen kunkin työ on”. – 1. Korinttolaisille 3:13.

Mitä tuli on? Se voi olla mikä tahansa koetus, jonka Saatana aiheuttaa kristitylle. Sitä voi olla ikätoverien painostus, lihallinen kiusaus, materialismi, vaino ja jopa epäilyksien kalvava vaikutus. Sellaisia koetuksia tulee varmasti. ”Kunkin työ tulee ilmeiseksi, sillä se päivä tuo sen ilmi, koska se ilmestyy tulessa.” Rakentaessaan lastensa persoonallisuutta viisaat vanhemmat odottavat, että lapset kohtaavat koetuksia. He voivat kuitenkin luottaa siihen, että Jehovan avulla heidän lapsensa voivat läpäistä koetukset. Jos vanhemmilla on tällainen asenne, heitä siunataan runsain määrin.

Palkka

Paavali sanoi: ”Jos jonkun työ, jonka hän on sille rakentanut, pysyy, hän saa palkan.” (1. Korinttolaisille 3:14) Apostoli Paavali sai palkan. Hän kirjoitti kristityille Tessalonikan kaupunkiin, jossa hän myös oli tehnyt rakennustyötä: ”Sillä mikä on toivomme tai ilomme tai riemun kruunumme – etteköhän juuri te – Herramme Jeesuksen edessä hänen läsnäolossaan? Varmasti te olette meidän kunniamme ja ilomme.” – 1. Tessalonikalaisille 2:19, 20.

Wandan äiti sai tämän palkan. Kun 12-vuotias Wanda tajusi joutuneensa eroon äidistään, hän alkuaikoina itki itsensä uneen. Sitten hän muisti, että hänen äitinsä oli neuvonut häntä puhumaan ongelmistaan Jehovalle rukouksessa. Hän rukoili, ja pian hänen mieleensä tuli etsiä puhelinluettelosta, asuiko lähistöllä ketään Jehovan todistajia. Hän otti heihin yhteyttä ja sai tietää, että erään perheen asunto oli saman tien varrella kuin hänen isänsä talo. ”Olin totisesti iloinen!” sanoo Wanda.

Tämän perheen kannustamana Wanda saattoi nuoremman veljensä ja sisarensa takaisin kristilliseen toimintaan. ”Minun vastuullani oli huolehtia siitä, että me kaikki olimme valmiita kokouksiin”, hän selittää. ”Minun piti pestä vaatteemme, kammata tukkamme ja varmistautua siitä, että olimme siistejä ja esiintymiskelpoisia.” Siinä oli melkoisesti työtä nuorelle tytölle, mutta hän teki sen. Kerran heidän isänsä yritti lopettaa heidän kokouksissa käymisensä, mutta lapset pyysivät hartaasti lupaa, ja hän salli heidän mennä.

Myöhemmin lapset palasivat äitinsä luo. Kun Wanda oli 15-vuotias, hänestä tuli kastettu kristitty, ja lopulta hän ilmaisi kiihkeän halunsa päästä lähetystyöntekijäksi. Wandan äidin työ läpäisi kokeen. Hän iloitsi siitä palkasta, että hän näki tyttärensä seisovan omin neuvoin lujana totuuden puolesta. Menestykööt kaikki kristityt vanhemmat samalla tavoin, kun he ponnistelevat rakentaakseen lapsissaan kristillistä persoonallisuutta.

[Tekstiruutu s. 27]

Vaikka, kuten tämä kirjoitus osoittaa, vanhemmat ponnistelevat ahkerasti rakentaakseen lapsissaan kristillistä persoonallisuutta, lapsilla itselläänkin on vastuu. Heidän täytyy kaikkien kristittyjen tavoin itse rakentaa itseään. (Efesolaisille 4:22–24) Vaikka vanhemmilla on suurenmoinen tilaisuus auttaa tässä, niin loppujen lopuksi jokaisen yksilön täytyy itse päättää, palveleeko hän Jehovaa.