HYVÄ UUTINEN

Tämä ilmaus tarkoittaa hyvää uutista Jumalan valtakunnasta ja pelastuksesta, joka voidaan saada uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Sitä sanotaan Raamatussa ”valtakunnan hyväksi uutiseksi” (Mt 4:23), ”Jumalan hyväksi uutiseksi” (Ro 15:16), ”Jeesusta Kristusta koskevaksi hyväksi uutiseksi” (Mr 1:1), ”Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden hyväksi uutiseksi” (Ap 20:24), ”rauhan hyväksi uutiseksi” (Ef 6:15) ja ”ikuiseksi hyväksi uutiseksi” (Il 14:6).

Kreikan sana, joka on käännetty ”hyväksi uutiseksi” (”evankeliumi”, KR-38 ja jotkin muut käännökset), on eu·ag·geʹli·on. ”Evankelista” (suomen sana on lähes translitteraatio kreikan sanasta) on hyvän uutisen saarnaaja (Ap 21:8; 2Ti 4:5).

Sen sisältö. Edellä esitetyistä ilmauksista voidaan saada jonkinlainen käsitys hyvän uutisen sisällöstä ja ulottuvuudesta. Siihen sisältyvät kaikki ne totuudet, joista Jeesus puhui ja joista opetuslapset kirjoittivat. Vaikka entisaikojen ihmiset panivat toivonsa Jumalaan ja uskoivat Häneen sen perusteella, mitä he tiesivät Hänestä, Jumalan tarkoitus ja ansaitsematon hyvyys tehtiin ensi kerran ”ilmeiseksi Pelastajamme, Kristuksen Jeesuksen, ilmeiseksi tulon välityksellä, hänen joka on lakkauttanut kuoleman mutta on luonut valoa elämään ja turmeltumattomuuteen hyvällä uutisella” (2Ti 1:9, 10).

Satoja vuosia aiemmin Jumala oli julistanut hyvän uutisen Abrahamille ja ilmaissut, millä tavalla hän aikoi antaa hyvän uutisen. Hän sanoi: ”Sinun välitykselläsi tullaan siunaamaan kaikki kansakunnat.” (Ga 3:8.) Myöhemmin Jehova puhui profeetta Jesajan välityksellä hyvän uutisen saarnaamisesta. Jeesus Kristus luki tätä profetiaa Nasaretin synagogassa ja sanoi sen jälkeen: ”Tänään tämä raamatunkohta, jonka juuri kuulitte, on täyttynyt.” (Lu 4:16–21.) Jesajan profetia kuvaili sen hyvän uutisen tarkoitusta ja vaikutusta, jota oli määrä saarnata erityisesti Messiaan tulon jälkeen (Jes 61:1–3).

Sen leviäminen. Enkeli ilmoitti paimenille Jeesuksen syntymän aikoihin: ”Älkää pelätkö, sillä katso, minä julistan teille hyvää uutista suuresta ilosta, joka tulee olemaan kaikella kansalla.” (Lu 2:10.) Johannes Kastaja valmisti tietä Jeesukselle, joka saarnaisi hyvää uutista, ja hän sanoi juutalaisille: ”Katukaa, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Mt 3:1, 2.) Jeesus sanoi Johanneksen saarnaamisesta: ”Johannes Kastajan päivistä tähän asti on taivasten valtakunta ollut se päämäärä, jota kohti ihmiset voimakkaasti ponnistelevat, ja ne, jotka voimakkaasti ponnistelevat, tarttuvat siihen.” (Mt 11:12.)

Maanpäällisen palveluksensa aikana Jeesus saarnasi hyvää uutista vain juutalaisille ja käännynnäisille, ja hän sanoi: ”Minua ei ole lähetetty muiden kuin Israelin huoneen kadonneiden lampaiden luo.” (Mt 15:24.) Lähettäessään matkaan 12 apostoliaan hän käski heitä: ”Älkää lähtekö kansakuntien luo johtavalle tielle älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää sen sijaan jatkuvasti Israelin huoneen kadonneiden lampaiden luo.” (Mt 10:5, 6.) Kerran hän saarnasi samarialaiselle naiselle (samarialaiset olivat sukua israelilaisille), mutta hän ei ollut mennyt heidän kaupunkiinsa saarnaamaan. Tämä nainen ja muut suhtautuivat asiaan kuitenkin niin myönteisesti, että Jeesus viipyi heidän luonaan kaksi päivää. (Joh 4:7–42.)

Kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus käski opetuslapsiaan: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Mt 28:19, 20.) Lisäksi hän kertoi heille, että heidän saarnaamisensa ulottuisi ”maan ääriin asti” (Ap 1:8). Mutta noin kolmen ja puolen vuoden ajan sen jälkeen opetuslapset saarnasivat pyhän hengen ohjauksessa vain juutalaisille ja samarialaisille. Sitten Jumala lähetti Pietarin viemään hyvää uutista roomalaisen upseerin Corneliuksen huonekunnalle (Ap, luvut 10, 11; 15:7). Siitä lähtien hyvää uutista julistettiin mahdollisimman paljon mahdollisimman laajalla alueella.

Sen tärkeys. Apostoli Paavali kirjoitti erittäin vakaumuksellisesti pelastusjärjestelystä, jonka Jumala oli tehnyt Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Hän julisti, että jokainen, joka julistaisi galatalaisille jotakin muuta kuin sitä, mitä he olivat oppineet, jotakin erilaista opetusta, ”olkoon kirottu”. Sitten Paavali viittasi sen hyvän uutisen lähteeseen, jota hän julisti, ja sanoi: ”Minä en saanut sitä ihmiseltä, eikä minulle opetettu sitä, paitsi Jeesuksen Kristuksen ilmestyksen välityksellä.” (Ga 1:8, 11, 12.) Tämä voimakas julistus oli tarpeen, koska jo silloin jotkut yrittivät hävittää tosi uskon saarnaamalla ”toisenlaista hyvää uutista” (2Ko 11:4; Ga 1:6, 7). Paavali varoitti tulevasta luopumuksesta ja sanoi, että ”laittomuuden salaisuus” oli jo vaikuttamassa. Hän kehotti kristittyjä muistamaan hyvän uutisen tarkoituksen, pysymään lujina ja pitämään kiinni hengen ohjaamista perinteistä, jotka he olivat oppineet apostoleilta. (2Te 2:3, 7, 14, 15; ks. PERINNE.)

Jeesus piti uskollista hyvästä uutisesta kiinni pitämistä ja hyvän uutisen alituista julistamista tärkeämpänä kuin ihmisen nykyistä elämää, ja Paavali tajusi, että oli elintärkeää julistaa hyvää uutista uskollisesti (Mr 8:35; 1Ko 9:16; 2Ti 1:8). Ihminen voisi menettää hellästi vaalimansa omaisuuden ja joutua kestämään jopa vainoja mutta saisi nyt tilalle satakertaisesti ”taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja – – ja tulevassa asiainjärjestelmässä ikuisen elämän” (Mr 10:29, 30).

Hyvä uutinen on koetinkivi, jonka perusteella ihmiset tuomitaan: hyvän uutisen vastaanottaminen ja totteleminen johtavat pelastukseen, hylkääminen ja tottelemattomuus vievät tuhoon (1Pi 4:5, 6, 17; 2Te 1:6–8). Varsinkin tämän vuoksi ihmisen täytyy saarnata hyvää uutista puhtaista vaikuttimista, ja hänen täytyy saarnata sitä sydämestään, rakkaudesta kuulijoita kohtaan. Apostolit arvostivat hyvän uutisen elämää antavaa merkitystä niin paljon ja olivat niin täynnä Jumalan henkeä ja rakkautta, että he eivät antaneet ainoastaan hyvää uutista, vaan ’oman sielunsakin’ niille, jotka kuuntelivat heidän saarnaamistaan. (1Te 2:8.) Jumala myönsi hyvän uutisen julistajille oikeuden ottaa vastaan aineellista apua niiltä, joille he kertoivat hyvää uutista (1Ko 9:11–14). Paavali ja hänen läheiset toverinsa pitivät kuitenkin etuaan hyvän uutisen tuojina niin suuressa arvossa, että he varoivat huolellisesti hyötymästä siitä taloudellisesti tai edes antamasta sellaista vaikutelmaa saarnatessaan. Apostoli Paavali kuvailee menettelytapaansa 1. Korinttilaiskirjeen 9:15–18:ssa ja 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:6, 9:ssä.

Viholliset. Hyvää uutista on vastustettu kiihkeästi, ja apostoli paljastaa vihamielisyyden lähteen: ”Mutta jos se hyvä uutinen, jota julistamme, onkin verhottu, niin se on verhottu niiden keskuudessa, jotka tuhoutuvat, joiden keskuudessa tämän asiainjärjestelmän jumala on sokaissut ei-uskovien mielet, jotta Kristusta koskevan loistoisan hyvän uutisen valaistus ei säteilisi läpi, häntä joka on Jumalan kuva.” (2Ko 4:3, 4.) Juutalaisten uskonnolliset johtajat olivat ensimmäisiä hyvän uutisen vihollisia. Heidän vihamielisyytensä koitui kuitenkin ei-juutalaisten eli kansakuntien ihmisten hyväksi siten, että se avasi myös ei-juutalaisille tilaisuuden päästä osallisiksi ”lupauksesta Kristuksen Jeesuksen yhteydessä hyvän uutisen välityksellä” (Ro 11:25, 28; Ef 3:5, 6).

Hyvän uutisen viholliset aiheuttivat kristityille monia kärsimyksiä, ja apostolien oli heidän vuokseen ryhdyttävä ankaraan taisteluun hallitsijoiden edessä puolustaessaan ja laillisesti vahvistaessaan hyvää uutista, jotta se pääsisi leviämään mahdollisimman vapaasti (Fil 1:7, 16; vrt. Mr 13:9–13; Ap 4:18–20; 5:27–29).

Jeesuksen maanpäällinen palvelus ja hänen paluunsa. On merkille pantavaa, että noin puoli vuotta ennen kuin Jeesus tuli Johannes Kastajan luo kastettavaksi, Johannes saarnasi: ”Katukaa, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle”, ja kun Jeesus ilmaantui, Johannes sanoi Jeesuksen olevan ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin” (Mt 3:1, 2; Joh 1:29). Tällä tavalla hän kohdisti kansan huomion kauan odotettuun messiaaniseen Kuninkaaseen (Ap 19:4).

Kun Jeesus oli maan päällä, hän ja hänen opetuslapsensa ilmoittivat: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Mt 4:17; 10:7.) Kristukseksi voideltu Jeesus, Kuningas, sanoi fariseuksille, vihollisilleen: ”Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (Lu 17:20, 21.) Tämä oli hyvän uutisen teema eli ydin Jeesuksen maanpäällisen palveluksen aikana. Mutta Jeesuksen kuoleman jälkeen opetuslasten ei kerrota julistaneen, että Valtakunta olisi ”tullut lähelle” tai että se olisi käsillä. Sen sijaan he julistivat hyvää uutista siitä, että sen jälkeen kun Jeesus oli antanut elämänsä pelastuksen lunastushinnaksi, hän nousi taivaaseen ja istui sitten Jumalan oikealle puolelle. Lisäksi he saarnasivat Jeesuksen myöhemmin tapahtuvaa paluuta ja hänen Valtakuntansa tuloa. (Hpr 10:12, 13; 2Ti 4:1; Il 11:15; 12:10; 22:20; vrt. Lu 19:12, 15.)

Jeesuksen opetuslapset kysyivät häneltä: ”Mikä tulee olemaan sinun läsnäolosi ja asiainjärjestelmän päättymisen tunnusmerkki?” Jeesus luetteli vastaukseksi asioita, joiden oli määrä tapahtua tuona aikana. Hän sanoi muun muassa: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansakunnille, ja sitten tulee loppu.” (Mt 24:3, 14; Mr 13:10; vrt. Kol 1:23.) Ilmestyksessä, jonka apostoli Johannes sai vuoden 96 paikkeilla, Johannes näki ’keskitaivaalla lentävän enkelin’, jolla oli ”julistettavana ikuinen hyvä uutinen iloisena sanomana maan päällä asuville ja jokaiselle kansakunnalle ja heimolle ja kielelle ja kansalle, ja hän sanoi suurella äänellä: ’Pelätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut.’” (Il 14:6, 7.) Nämä henkeytetyt sanat osoittavat, että ”viimeisinä päivinä” nähtäisiin vertaansa vailla oleva Valtakunnan hyvän uutisen julistus.