Palvelemme Jumalaa joka on ”hyvin armollinen”

 1. Mitä armollisesta ihmisestä voi tulla mieleen?

ARMOLLISESTA ihmisestä voi tulla mieleen joku, joka on ystävällinen, lempeä, lämminsydäminen ja myötätuntoinen. Saatamme muistaa myös Jeesuksen kertomuksen lähimmäistään rakastavasta samarialaisesta. Samarialainen ”kohteli – – armollisesti” ryöstäjien uhriksi joutunutta juutalaista. Nähdessään pahoinpidellyn juutalaisen hän ”liikuttui säälistä” ja piti hänestä hyvää huolta. (Luuk. 10:29–37, alav.) Tämä vertaus tuo hienosti esiin Jumalan kauniin ominaisuuden: armollisuuden. Tuo ominaisuus heijastaa Jumalan rakkautta, ja hän osoittaa sitä meitä kohtaan joka päivä monin tavoin.

 2. Mitä muuta armoon liittyy?

² Armoon voi liittyä myös se, että päättää jättää rankaisematta jotakuta, joka ansaitsee rangaistuksen. Jehova on varmasti osoittanut armoa meitä kohtaan tällä tavalla. ”Hän ei ole kohdellut meitä syntiemme mukaan”, sanoi psalminkirjoittaja (Ps. 103:10). Joissain tapauksissa Jehova voi kuitenkin katsoa tarpeelliseksi oikaista väärintekijää voimakkaasti.

 3. Mitä kysymyksiä pohdimme?

³ Tässä artikkelissa käsitellään kolmea kysymystä: Miksi Jehova osoittaa armoa? Onko erottaminen armollista? Mikä auttaa meitä olemaan armollisia? Katsotaan, miten Jumalan sana vastaa näihin kysymyksiin.

 4. Miksi Jehova osoittaa armoa?

⁴ Jehova on armollinen ihmisille, koska hän rakastaa heitä. Apostoli Paavali kirjoitti, että Jumala on ”hyvin armollinen”. Tässä tekstiyhteydessä Paavali sanoi Jumalan armon näkyvän siten, että hän antaa taivaallisen elämän toivon epätäydellisille voidelluille palvelijoilleen. (Ef. 2:4–7.) Jehova on armollinen muitakin kohtaan. Daavid kirjoitti psalmissaan: ”Jehova on hyvä kaikille, ja hänen armonsa näkyy kaikista hänen teoistaan.” (Ps. 145:9.) Koska Jehova rakastaa ihmisiä, hän osoittaa armoa aina kun siihen on perusteita.

 5. Miten Jeesus näki, että Jehova on armollinen?

⁵ Jeesus tietää paremmin kuin kukaan muu, kuinka mielellään Jehova osoittaa armoa. He olivat yhdessä taivaassa ennen kuin Jeesus tuli maan päälle (Sananl. 8:30, 31). Tuhansien vuosien aikana hän näki monta kertaa, miten hänen Isänsä oli armollinen syntisille ihmisille (Ps. 78:37–42). Opettaessaan ihmisiä Jeesus kohdisti usein huomion tähän Isänsä vetoavaan ominaisuuteen.

 6. Miten Jeesus havainnollisti Isänsä armollisuutta?

⁶ Kuten edellisessä kirjoituksessa osoitettiin, Jeesus maalasi tuhlaajapoikavertauksen avulla kauniin kuvan siitä, miten mielellään Jehova osoittaa armoa. Nuori mies lähti kotoa ja ”tuhlasi omaisuutensa viettämällä paheellista elämää” (Luuk. 15:13). Myöhemmin hän katui moraalitonta käytöstään, nöyrtyi ja palasi kotiin. Miten hänen isänsä suhtautuisi häneen? Pian se selvisi. Jeesus sanoi: ”Kun hän [poika] oli vielä pitkän matkan päässä, hänen isänsä näki hänet ja liikuttui säälistä. Isä juoksi häntä vastaan, halasi häntä ja suuteli häntä hellästi.” Isä ei nöyryyttänyt poikaansa vaan antoi hänelle armollisesti anteeksi ja otti hänet avosylin takaisin perheeseen. Tuhlaajapoika oli tehnyt paljon syntiä, mutta koska hän katui, isä antoi hänelle anteeksi. Vertauksen armollinen isä edustaa Jehovaa. Jeesus havainnollisti tällä koskettavalla tavalla sitä, että hänen Isänsä haluaa antaa anteeksi väärintekijöille, jotka katuvat vilpittömästi. (Luuk. 15:17–24.)

 7. Miten Jehovan viisaus liittyy hänen armollisuuteensa?

⁷ Jehova osoittaa armoa, koska hän on rajattoman viisas. Jehovan viisaus ei ole kylmää älyllisyyttä, sillä Raamatussa sanotaan, että ”ylhäältä tuleva viisaus” on ”täynnä armoa ja hyviä hedelmiä” (Jaak. 3:17). Rakastavan isän tavoin Jehova tietää, että hänen armonsa on hyväksi hänen lapsilleen (Ps. 103:13; Jes. 49:15). Sen ansiosta heillä on toivo, vaikka he ovat epätäydellisiä. Rajaton viisaus saakin Jehovan osoittamaan armoa aina kun siihen on perusteita. Hänen viisautensa näkyy myös siten, että hän säilyttää täydellisen tasapainon: vaikka hän on armollinen, hän ei ole koskaan liian salliva.

 8. Mitä joskus on välttämätöntä tehdä ja miksi?

⁸ Entä jos joku Jumalan palvelija alkaa tahallaan harjoittaa syntiä? Paavali kirjoitti Jumalan hengen ohjauksessa: ”Lakatkaa olemasta tekemisissä jokaisen sellaisen kanssa.” (1. Kor. 5:11.) Katumattomat väärintekijät erotetaan seurakunnasta. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan suojella uskollisia veljiä ja sisaria ja toimia Jehovan pyhien normien mukaan. Joidenkuiden voi olla kuitenkin vaikea ajatella, että erottaminen heijastaisi Jumalan armollisuutta. Heijastaako se? Mietitäänpä asiaa.

9–10. Miksi Heprealaiskirjeen 12:5, 6:n perusteella voidaan sanoa, että erottaminen on armollista? Havainnollista.

⁹ Kun kokouksessa ilmoitetaan, että joku meille rakas ihminen ”ei enää ole Jehovan todistaja”, olemme hyvin surullisia. Mietimme ehkä, oliko hänet välttämätöntä erottaa. Onko erottaminen tosiaan armollista? Kyllä on. Jos joku tarvitsee oikaisua, on viisasta, armollista ja rakkaudellista antaa sitä (Sananl. 13:24). Voiko erottaminen auttaa katumatonta väärintekijää muuttamaan toimintaansa? Kyllä voi. Monet, jotka ovat syyllistyneet vakavaan syntiin, ovat sanoneet, että vanhinten lujat toimet olivat juuri sitä, mitä he tarvitsivat, niin että he tulivat järkiinsä ja pystyivät tekemään tarvittavat muutokset ja palaamaan Jehovan luo. (Lue Heprealaiskirjeen 12:5, 6.)

¹⁰ Ajatellaan erästä vertausta. Paimen huomaa, että yksi hänen lampaistaan on sairastunut. Hän tietää, että tämä sairaus vaatii lampaan eristämistä muusta laumasta. Lampaat ovat kuitenkin sosiaalisia eläimiä. Ne viihtyvät toisten lampaiden seurassa, ja ne voivat tulla levottomiksi, jos joutuvat laumasta erilleen. Onko lampaan eristäminen ankaraa tai julmaa? Ei, koska paimen tietää, että jos hän antaa sairaan lampaan olla muiden joukossa, sairaus leviää. Eristämällä sairaan lampaan hän suojelee koko laumaa. (Vrt. 3. Moos. 13:3, 4.)

11. a) Miten erottamista voitaisiin verrata sairaan lampaan eristämiseen? b) Mitä erotetut voivat tehdä, ja millaista apua he voivat saada?

¹¹ Seurakunnasta erottamista voitaisiin verrata sairaan lampaan eristämiseen. Koska erotetun suhde Jehovaan on vahingoittunut, hän on hengellisessä mielessä sairas (Jaak. 5:14). Hänellä voi olla hengellisesti huono vaikutus toisiin, ja siksi hänet joudutaan ehkä eristämään seurakunnasta. Väärintekijän erottaminen osoittaa, että Jehova rakastaa laumansa uskollisia jäseniä. Lisäksi se voi vaikuttaa väärintekijän sydämeen ja saada hänet katumaan. Erotettu voi edelleen käydä kokouksissa, joissa hän saa hengellistä ravintoa ja vahvistusta. Hän voi myös lukea ja tutkia julkaisuja ja katsoa JW Broadcasting^® -ohjelmia. Kun vanhimmat näkevät hänen tekevän muutoksia, he voivat aika ajoin antaa hänelle henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa, jotta hänen hengellinen terveytensä vahvistuisi ja hän voisi toimia jälleen Jehovan todistajana.b

12. Miten vanhimmat voivat toimia rakkaudellisesti ja armollisesti, jos väärintekijä ei kadu?

¹² On tärkeää muistaa, että vain katumattomat väärintekijät erotetaan. Vanhimmat tietävät, että erottaminen on vakava asia, eivätkä he siksi suhtaudu siihen kevyesti. He tietävät, että Jehova ”kurittaa – – sen verran kuin on tarpeen” (Jer. 30:11). He rakastavat kaikkia veljiään ja sisariaan eivätkä halua tehdä mitään, mikä vahingoittaisi heitä hengellisesti. Joskus väärintekijä joudutaan kuitenkin poistamaan seurakunnasta joksikin aikaa, ja se on rakkaudellista ja armollista.

13. Miksi eräs kristitty piti erottaa Korintin seurakunnasta?

¹³ Katsotaanpa, miten apostoli Paavali käsitteli erään tilanteen ensimmäisellä vuosisadalla. Korintissa eräs kristitty mies eli isänsä vaimon kanssa eikä katunut moraalitonta käytöstään. Miten järkyttävää! Jehova oli sanonut muinaisille israelilaisille: ”Mies, joka makaa isänsä vaimon kanssa, on tuottanut häpeää isälleen. Heidät molemmat tulee ehdottomasti surmata.” (3. Moos. 20:11.) Paavali ei tietenkään määrännyt miehelle kuolemanrangaistusta, mutta hän käski korinttilaisten erottaa hänet seurakunnasta. Tuon miehen moraaliton käytös vaikutti toisiin seurakunnan jäseniin. Jotkut heistä eivät edes pitäneet pahana hänen pöyristyttävää käytöstään. (1. Kor. 5:1, 2, 13.)

14. Miten Paavali osoitti armoa Korintin seurakunnasta erotettua miestä kohtaan ja miksi? (2. Korinttilaisille 2:5–8, 11.)

¹⁴ Jonkin ajan kuluttua Paavali sai kuulla, että väärintekijä oli muuttunut. Hän katui vilpittömästi. Vaikka hän oli aiheuttanut seurakunnalle häpeää, Paavali sanoi vanhimmille, ettei hän halunnut olla liian ankara väärintekijää kohtaan. Hän kehotti: ”Teidän tulisi nyt antaa hänelle halukkaasti anteeksi ja lohduttaa häntä.” Huomaa, miten Paavali perusteli asiaa: ”Jottei liiallinen suru musertaisi häntä.” Hän tunsi sääliä katuvaa miestä kohtaan. Hän ei halunnut, että mies musertuisi ja lannistuisi niin pahasti, että luovuttaisi eikä enää yrittäisi saada tekojaan anteeksi. (Lue 2. Korinttilaiskirjeen 2:5–8, 11.)

15. Miten vanhimmat pitävät tasapainossa lujuuden ja armollisuuden?

¹⁵ Jehovan mallin mukaisesti vanhimmat osoittavat mielellään armoa. He ovat lujia silloin kun se on tarpeellista, mutta osoittavat armoa silloin kun se on mahdollista ja siihen on todelliset perusteet. Muussa tapauksessa ei olisi kyse armollisuudesta vaan sallivuudesta. Entä ovatko vanhimmat ainoita, joiden täytyy osoittaa armoa?

16. Miten Jehova suhtautuu armottomiin Sananlaskujen 21:13:n mukaan?

¹⁶ Kaikki kristityt haluavat jäljitellä Jehovan armollisuutta. Yksi syy on se, että Jehova ei kuuntele niitä, jotka ovat armottomia toisille. (Lue Sananlaskujen 21:13.) Me kaikki haluamme, että Jehova kuuntelee rukouksiamme, ja siksi emme anna sydämemme kovettua. Emme sulje korviamme ”hädänalaisen huudolta”, vaan olemme aina valmiita kuuntelemaan kristittyä, jolla on vaikeaa. Haluamme pitää mielessä myös Raamatun periaatteen: ”Se joka ei osoita armoa, tuomitaan ilman armoa.” (Jaak. 2:13.) Kun olemme nöyriä ja muistamme, miten paljon me tarvitsemme armoa, on todennäköisempää, että osoitamme armoa toisille. Haluamme olla armollisia erityisesti silloin kun katuva väärintekijä palaa seurakuntaan.

17. Miten Daavid toimi armollisesti?

¹⁷ Raamatun esimerkit voivat auttaa meitä varomaan tuomitsevaa asennetta ja olemaan armollisia. Esimerkiksi kuningas Daavid toimi usein hyvin armollisesti. Silloin kun Saul halusi tappaa hänet, hän osoitti armoa tuolle Jumalan voitelemalle kuninkaalle eikä ollut kostonhaluinen. (1. Sam. 24:9–12, 18, 19.)

18–19. Missä kahdessa tilanteessa Daavid oli armoton?

¹⁸ Daavid ei kuitenkaan aina ollut armollinen. Esimerkiksi kun Nabal puhui Daavidille epäkunnioittavasti ja kieltäytyi tylysti antamasta hänelle ja hänen miehilleen ruokaa, hän raivostui ja päätti tappaa Nabalin ja kaikki hänen talouteensa kuuluvat miehet. Onneksi Nabalin kärsivällinen vaimo Abigail toimi nopeasti ja esti näin Daavidia syyllistymästä verenvuodatukseen. (1. Sam. 25:9–22, 32–35.)

¹⁹ Erään toisen kerran profeetta Natan kertoi Daavidille rikkaasta miehestä, joka riisti köyhältä naapuriltaan rakkaan lampaan. Daavid sanoi raivoissaan: ”Niin varmasti kuin Jehova elää, mies, joka teki noin, ansaitsee kuoleman!” (2. Sam. 12:1–6.) Daavid tunsi Mooseksen lain ja tiesi, että jos joku varasti lampaan, varkaan piti korvata se nelinkertaisesti (2. Moos. 22:1). Mutta kuolemanrangaistuksen vaatiminen oli kova tuomio. Kävi ilmi, että Natan kertoi tämän kuvitteellisen tarinan vain havainnollistaakseen paljon pahempia rikoksia, joihin Daavid itse oli syyllistynyt. Jehova oli paljon armollisempi Daavidille kuin Daavid olisi ollut Natanin kertomuksen lammasvarkaalle! (2. Sam. 12:7–13.)

20. Mitä voimme oppia Daavidin esimerkistä?

²⁰ Huomaa, että kun Daavid joutui raivon valtaan, hän tuomitsi Nabalin ja kaikki hänen miehensä kuolemaan. Myöhemmin Daavid oli valmis langettamaan kuolemanrangaistuksen myös Natanin kertomuksen miehelle. Voi tuntua yllättävältä, että tässä jälkimmäisessä tapauksessa normaalisti lämminsydäminen mies langetti niin ankaran tuomion. Muista, että tuohon aikaan omatunto soimasi häntä. Ankara, tuomitseva asenne kertoo siitä, että ihminen ei ole hengellisesti kunnossa. Jeesus varoitti seuraajiaan painokkaasti: ”Lakatkaa tuomitsemasta, ettei teitä tuomittaisi. Sillä tavalla kuin te tuomitsette toisia, tuomitaan teidät.” (Matt. 7:1, 2.) Meidän tulisi varoa armotonta asennetta ja yrittää parhaamme mukaan olla Jumalamme tavoin ”hyvin armollisia”.

21–22. Miten voimme osoittaa armoa?

²¹ Armollisuus ei ole pelkkä tunne. On sanottu, että armo on ”aktiivista myötätuntoa”. Me kaikki voimme panna valppaasti merkille toisten tarpeet perheessä, seurakunnassa ja naapuristossa. Näemme varmasti monia tilaisuuksia osoittaa armoa. Kaipaako joku lohdutusta? Voimmeko tarjota käytännön apua, ehkä viedä ruokaa tai tehdä jotain muuta huomaavaista? Kaipaisiko seurakuntaan takaisin otettu kristitty rohkaisevaa, rakentavaa seuraa? Voimmeko lohduttaa toisia hyvällä uutisella? Se on parhaita tapoja osoittaa armoa kaikille ihmisille, joita tapaamme. (Job 29:12, 13; Room. 10:14, 15; Jaak. 1:27.)

²² Jos yritämme valppaasti nähdä, mitä ympärillämme olevat ihmiset tarvitsevat, meille avautuu monia tilaisuuksia osoittaa armoa. Kun olemme armollisia, teemme iloiseksi taivaallisen Isämme, joka on ”hyvin armollinen”.