Sammuttaisitko sinä kytevän lampunsydämen?

JEESUS KRISTUS julisti Jumalan valtakunnan hyvää uutista kaikenlaisille ihmisille. Monet heistä olivat sorrettuja ja lannistettuja. Jeesus kertoi heille kuitenkin rohkaisevaa sanomaa. Hän sääli kärsiviä ihmisiä.

Evankeliumin kirjoittaja Matteus korosti Jeesuksen sääliä kiinnittämällä huomion Jesajan muistiinmerkitsemään ennustukseen. Matteus lainasi sanoja, jotka Kristus täytti, ja kirjoitti: ”Runneltua ruokoa hän ei muserra, ja kytevää pellavaista lampunsydäntä hän ei sammuta, kunnes hän saattaa oikeuden voittoon.” (Matteus 12:20; Jesaja 42:3.) Mitä nämä sanat tarkoittavat, ja miten Jeesus täytti tämän ennustuksen?

Silmäys tuohon ennustukseen

Ruoko kasvaa tavallisesti kostealla alueella, eikä se ole mikään vahva ja tukeva kasvi. ”Runneltu ruoko” olisi todellakin heikko. Se näyttää sen vuoksi edustavan sorrettuja tai kärsiviä ihmisiä, kuten miestä, jolla oli surkastunut käsi ja jonka Jeesus paransi sapattina (Matteus 12:10–14). Mutta mitä lampunsydämellä tarkoitettiin tuossa ennustuksessa?

Ensimmäisellä vuosisadalla kodeissa käytettävät lamput olivat yleensä pieniä, kannumaisia saviastioita, joissa oli silmukkamainen kahva. Lamppu täytettiin tavallisesti oliiviöljyllä. Kapillaari-ilmiön vaikutuksesta öljy nousi pellavasta tehtyä lampunsydäntä pitkin liekin poltettavaksi. Lampussa oli tietenkin ’kytevä lampunsydän’ silloin, kun se oli sammumaisillaan.

Jeesus julisti lohduttavaa sanomaansa monille sellaisille ihmisille, jotka olivat kuvaannollisesti kuin tallottuja, taittuneita runneltuja ruokoja. He olivat myös kuin kyteviä pellavaisia lampunsydämiä, koska heissä oleva viimeinenkin elonkipinä oli melkein sammunut. He olivat todella sorrettuja ja lannistettuja. Jeesus ei kuitenkaan musertanut kuvaannollista runneltua ruokoa eikä sammuttanut vertauskuvallista kytevää lampunsydäntä. Hänen rakkaudelliset, hellät ja sääliväiset sanansa eivät enää lisää lannistaneet ja masentaneet kärsiviä ihmisiä. Hänen sanansa ja se, miten hän kohteli heitä, sitä vastoin kohottivat heidän mielialaansa. (Matteus 11:28–30.)

Nykyäänkin monet tarvitsevat sääliä ja rohkaisua, koska heillä on masentavia ongelmia. Jehovan palvelijatkaan eivät ole aina vahvoja kuin torni. Toisinaan jotkut heistä muistuttavat kyteviä lampunsydämiä. Kristittyjen tulee sen vuoksi olla rohkaisevia – ikään kuin kohentaa liekkiä – ja vahvistaa siten toinen toistaan (Luukas 22:32; Apostolien teot 11:23).

Kristittyinä haluamme olla rakentavia. Emme yrittäisi tahallamme heikentää ketään hengellistä apua etsivää. Haluamme todellakin jäljitellä Jeesuksen esimerkkiä toisten vahvistamisessa. (Heprealaisille 12:1–3; 1. Pietarin kirje 2:21.) Koska tiedämme, että voisimme vahingossa musertaa jonkun, joka odottaa saavansa meiltä rohkaisua, meidän on hyvä ajatella vakavasti sitä, miten kohtelemme toisia. Emme varmastikaan halua ’sammuttaa kytevää lampunsydäntä’. Mitkä Raamatun ohjeet voivat auttaa meitä tässä?

Kritiikin vaikutus

Jos joku kristitty ’ottaa jonkin harha-askeleen, niiden, joilla on hengellisiä edellytyksiä, tulee yrittää palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä’ (Galatalaisille 6:1). Olisiko kuitenkaan sopivaa etsiä toisista virheitä ja tarttua joka tilaisuuteen oikaista heitä? Tai olisiko oikein patistaa heitä toimimaan paremmin vihjaamalla, etteivät he parastaikaa ponnistele riittävästi, ja saada heidät ehkä näin tuntemaan syyllisyyttä? Ei ole mitään todisteita siitä, että Jeesus olisi tehnyt mitään tämänkaltaista. Vaikka tarkoituksenamme onkin auttaa toisia edistymään, ne jotka saavat epäystävällistä kritiikkiä, saattavat tuntea heikentyvänsä eivätkä suinkaan vahvistuvansa. Rakentavakin kritiikki voi olla varsin masentavaa, jos se menee liiallisuuksiin. Jos tunnollisen kristityn kovimpiakaan ponnisteluja ei hyväksytä, hän saattaa itse asiassa levittää kätensä ja sanoa: ”Miksi edes yrittää?” Hän saattaa todellakin antaa kokonaan periksi.

Raamatullisten neuvojen antaminen on kyllä tärkeää, mutta sen ei tulisi olla tunnusomaista nimitettyjen vanhinten tai muiden seurakuntaan kuuluvien ilmaisemalle hengelle. Kristillisiä kokouksia ei pidetä pääasiassa siksi, että niissä voitaisiin antaa ja saada neuvoja. Kokoonnumme yhteen pikemminkin rakentamaan ja rohkaisemaan toinen toistamme, niin että kaikki voivat nauttia toistensa seurasta ja Jumalalle suorittamastaan pyhästä palveluksesta (Roomalaisille 1:11, 12; Heprealaisille 10:24, 25). Kuinka hyvä onkaan ymmärtää, mitä eroa on vakavalla virheellä ja epätäydellisyyteen liittyvällä piirteellä, joka on viisasta ja rakkaudellista sivuuttaa! (Saarnaaja 3:1, 7; Kolossalaisille 3:13.)

Ihmiset ottavat auliimmin vastaan rohkaisua kuin kritiikkiä. Kun ihmisiä kritisoidaan epäoikeudenmukaisesti, he saattavat todellisuudessa ryhtyä pitämään entistä tiukemmin kiinni siitä, mistä heitä arvostellaan. Mutta kun heitä aiheellisesti kiitetään, heidän mielialansa nousee ja heidät saadaan parantamaan menettelyään (Sananlaskut 12:18). Olkaamme siksi Jeesuksen tavoin rohkaisevia, jottemme milloinkaan ’sammuttaisi kytevää lampunsydäntä’.

Entä vertaileminen?

Toisten kristittyjen kokemusten kuuleminen voi olla hyvin kannustavaa. Jeesus itse iloitsi, kun hän kuuli opetuslastensa menestyksestä Valtakunnan sanoman saarnaamisessa (Luukas 10:17–21). Mekin rohkaistumme, kun kuulemme toisten uskovien menestyksestä, hyvästä esimerkistä tai nuhteettomuudesta, ja haluamme entistä päättäväisemmin jatkaa kristittynä vaeltamista.

Mutta entä jos meille kerrottaisiin jotakin vihjaamalla, ettemme ole yhtä hyviä kuin ne-ja-ne kristityt ja että meidän pitäisi pystyä paljon parempaan kuin mitä teemme? Onko todennäköistä, että kuulija ryhtyy ponnistelemaan tarmokkaasti parantaakseen tapojaan? Hän luultavasti masentuu ja kenties luovuttaa, varsinkin jos vertailu tai vihjailu on toistuvaa. Se olisi paljolti samanlaista kuin jos isä tai äiti kysyisi lapseltaan, miksei tämä voi olla niin kuin veljensä. Tällaiset sanat tuskin kannustavat käyttäytymään paremmin, vaan aiheuttavat todennäköisesti mielipahaa ja masennusta. Vertailu voi vaikuttaa samalla tavoin aikuisiin ja jopa saada heidät tuntemaan jossain määrin kaunaa niitä kohtaan, joihin heitä verrataan.

Emme voi odottaa kaikkien osallistuvan yhtä paljon Jumalan palvelukseen. Eräässä Jeesuksen vertauksessa muuan isäntä antoi orjilleen joko yksi, kaksi tai viisi hopeatalenttia. Ne annettiin ”kullekin tämän oman kyvyn mukaan”. Niitä kahta orjaa, jotka kävivät kauppaa viisaasti ja kasvattivat talenttiensa määrää, kiitettiin, koska he olivat olleet uskollisia, vaikka he pääsivätkin työssään erilaisiin tuloksiin. (Matteus 25:14–30.)

Apostoli Paavali kirjoitti sopivasti: ”Koetelkoon kukin, mitä hänen oma työnsä on, ja silloin hänellä on syytä riemuun vain itseensä katsoen eikä toiseen verraten.” (Galatalaisille 6:4.) Voidaksemme todella rohkaista toisia meidän on siksi yritettävä olla vertailematta kielteisesti.

Joitakin tapoja rakentaa toisia

Mitä voimme tehdä rakentaaksemme masentuneita ja välttääksemme ’sammuttamasta kytevää lampunsydäntä’? Rohkaisua ei anneta noudattamalla jotakin nimenomaista kaavaa. Todennäköisesti sanamme kuitenkin rakentavat toisia, jos sovellamme Raamatun periaatteita. Muun muassa millaisia periaatteita?

Ole nöyrä. Filippiläiskirjeen 2:3:ssa Paavali kehotti meitä olemaan ’tekemättä mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä’. Meidän tulisi sen sijaan puhua ja toimia nöyrästi. ’Meidän tulisi nöyrämielisesti katsoa, että toiset ovat meitä parempia.’ Paavali ei sanonut, että meidän ei tulisi pitää itseämme minään. Meidän tulee kuitenkin ymmärtää, että jokainen ihminen on meitä parempi jollakin tavoin. ”Paremmaksi” tässä käännetty kreikkalainen sana viittaa siihen, että ihminen ”kääntää katseensa pois omista eduistaan ja tarkastelee opinhaluisena jonkun toisen lahjoja, joissa tämä on häntä parempi” (John Albert Bengel, New Testament Word Studies, 2. osa, s. 432). Jos teemme näin ja pidämme toisia itseämme parempina, kohtelemme heitä nöyrästi.

Osoita kunnioitusta. Kun puhumme vilpittömästi, voimme osoittaa selvästi, että luotamme uskollisiin palvojatovereihimme ja pidämme heitä ihmisinä, jotka haluavat miellyttää Jumalaa. Mutta oletetaanpa, että heitä täytyy auttaa hengellisesti. Auttakaamme heitä silloin kunnioittavasti ja arvokkaasti. Paavali esitti asian seuraavasti: ”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Roomalaisille 12:10.)

Ole hyvä kuuntelija. Kannustaaksemme niitä, joilla on masentavia ongelmia, meidän täytyy tosiaan olla hyviä kuuntelijoita, ei luennoitsijoita. Sen sijaan että tarjoaisimme pikaisesti pintapuolisia ehdotuksia, käyttäkäämme riittävästi aikaa niiden raamatullisten suuntaviivojen esittämiseen, joita kulloinkin todella tarvitaan. Jos emme tiedä mitä sanoa, Raamatun tutkiminen voi auttaa meitä puhumaan lohduttavasti ja vahvistamaan toisia.

Ole rakkaudellinen. Meidän täytyy tuntea rakkautta niitä kohtaan, joita haluamme rohkaista. Kun osoitamme rakkautta toisia Jehovan palvelijoita kohtaan, rakkautemme tulisi ulottua vielä pitemmälle kuin vain siihen, että toimimme heidän parhaakseen. Siihen tulisi sisältyä voimakas tunne. Jos tunnemme sellaista rakkautta kaikkia Jehovan kansaan kuuluvia kohtaan, sanamme rohkaisevat heitä aidosti. Vaikka meidän täytyisi esittää jokin parannusehdotus, meitä ei todennäköisesti ymmärretä väärin emmekä aiheuta vahinkoa, kun vaikuttimenamme ei ole vain sanoa mielipide vaan antaa rakkaudellista apua. Paavali sanoikin osuvasti, että ”rakkaus rakentaa”. (1. Korinttilaisille 8:1; Filippiläisille 2:4; 1. Pietarin kirje 1:22.)

Ole aina rakentava

Jehovan kansaan kuuluvat kohtaavat monia koettelemuksia näinä kriittisinä ”viimeisinä päivinä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Ei ihme, että toisinaan näyttää siltä kuin se, mitä he joutuvat kärsimään, venyttäisi heidän kestävyytensä äärimmilleen. Jehovan palvelijoina emme varmastikaan halua sanoa tai toimia niin, että saisimme palvojatoverimme tuntemaan itsensä kuin kyteviksi lampunsydämiksi, jotka ovat sammumaisillaan.

Kuinka tärkeää meidän siis onkaan rohkaista toinen toistamme! Pyrkikäämme kaikin voimin olemaan rakentavia osoittamalla nöyryyttä ja kunnioitusta masentuneita palvojatovereita kohtaan. Kuunnelkaamme tarkkaavaisesti, kun he uskoutuvat meille, ja yrittäkäämme aina auttaa heitä ohjaamalla heidän huomionsa Jumalan sanaan, Raamattuun. Ilmaiskaamme ennen kaikkea rakkautta, sillä tämä Jehovan pyhän hengen hedelmä auttaa meitä vahvistamaan toinen toistamme. Älkäämme koskaan puhuko tai toimiko siten, että voisimme ’sammuttaa kytevän lampunsydämen’.