Raamatun näkökanta:
Miellyttävätkö kaikki uskonnolliset juhlat Jumalaa?
Noin 20000 kirkonjäsentä on läsnä erikoismessussa kaupungin aukiolla. Kun jumalanpalvelus päättyy, lähtee kulkue liikkeelle. Palvojien määrä nousee nyt 60000:een. He tekevät matkaansa pitkin katuja seuraten Brasilian suojeluspyhimyksen Nossa Senhora Aparecidan kuvaa. Puolelta päivin pyhäkön läheltä kuuluu voimakasta räsähtelyä, kun pyhiinvaeltajat järjestävät häikäisevän ilotulitusnäytöksen.
TÄLLAISET uskonnolliset juhlat ja niiden yhteydessä järjestettävät kulkueet ovat tavanomaisia monissa maissa. Mutta mikä saa ihmiset liittymään näihin kulkueisiin? Perinteet ja uskonnollisuus ovat kaksi perussyytä siihen, että katolilaiset, buddhalaiset ja muihin uskontokuntiin kuuluvat toimivat näin. Kuten menneisyydessäkin, voi nykyäänkin myös rentoutuminen olla tärkeä vaikutin. Tietosanakirjassa The World Book Encyclopedia sanotaan, että keskiajalla ”monissa uskonnollisissa juhlissa pantiin pääpaino virkistäytymiselle. Ne antoivat ihmisille mahdollisuuden unohtaa päivittäisen elämän vastoinkäymiset.” Sama pitää paikkansa usein nykyäänkin. Esimerkiksi Brasiliassa sijaitseva Salvador on tunnettu suosituista uskonnollisista juhlistaan. Mystiikka ja ilonpito sekoittuvat siellä erilaisissa juhlissa ja riehoissa, jotka saavuttavat huippukohtansa karnevaaleissa. Vaikka hauskanpito onkin joidenkin kulkueiden tunnuspiirre, ovat toiset niistä taas vakavamielisiä.
Muuan matkailija pani merkille seuraavaa eräästä tyypillisestä Brasiliassa järjestetystä kulkueesta: ”Muutamat kulkivat kuvan ja pappien jäljessä laulaen, kun taas toiset seurasivat mukana ääneti. Mutta tunnusomaisinta näkymälle oli vakavuus, tai pikemminkin surumielisyys, aivan kuin nämä ihmiset olisivat olleet hautajaisissa.” Ja Pohjois-Brasiliassa asuva Lúcio sanoo: ”Ihmiset haluavat epätoivoisesti, kuten minäkin aikoinaan, tulla terveeksi tai löytää ratkaisun perhe- tai rahaongelmiinsa. Suojeluspyhimyksen kunnioitukseen liittyy usein pyhimyksenkuvan suutelu, portaiden kiipeäminen polvillaan tai pitkän matkan kulkeminen kivi päänsä päällä.”
Ei-uskovista tällaiset omaehtoiset tavat voivat vaikuttaa oudoilta. Niitä noudattavat ajattelevat kuitenkin miellyttävänsä Jumalaa. Mutta miten on? Raamatun avulla voimme nähdä, miellyttävätkö tällaiset uskonnolliset juhlat Jumalaa vai eivät.
Saako niiden avulla Jumalan suosion?
Historia kertoo, että muinainen Israel vietti iloiten vuotuisia ja muita kausittain toistuvia juhlia. Niitä vietettiin Jehova Jumalan kunniaksi. (5. Mooseksen kirja 16:14, 15.) Tietosanakirjassa The Illustrated Bible Dictionary sanotaan raamatullisista juhlista: ”Ilo lähti sydämestä. Maallisia asioita pidettiin Jumalan lahjoina, eikä niistä saatu mielihyvä ollut ristiriidassa uskonnollisten sitoumusten kanssa.” Uskonnollisten juhlien vietosta huolimatta Israelin papit ja muut tähän kansaan kuuluvat laiminlöivät hengellisyytensä (Jesaja 1:15–17; Matteus 23:23). Mutta olivatko uskonnolliset kulkueet sitten osa ensimmäisen vuosisadan kristillisyyttä?
Vaikka Jeesus Kristus viettikin tiettyjä juutalaisia juhlia, ei hän eivätkä hänen apostolinsa panneet alulle tapaa järjestää uskonnollisia kulkueita. Tietosanakirjassa The Encyclopædia Britannica sanotaan: ”Kulkueet näyttävät tulleen muotiin pian sen jälkeen, kun Konstantinus tunnusti 300-luvulla kristillisyyden silloisen maailmanvallan uskonnoksi.” The World Book Encyclopediassa sanotaan: ”Kirkon juhliin [ja niiden yhteydessä järjestettäviin kulkueisiin] liitettiin monia pakanallisia tapoja, joille annettiin uusia merkityksiä.”
Kristityillä ei ole mitään velvollisuutta osallistua sellaisiin uskonnollisiin juhliin ja kulkueisiin. Viitatessaan niihin juhliin, joita muinaisen Israelin Jumalalta saamassa laissa vaadittiin viettämään, apostoli Paavali kirjoitti: ”Älköön – – kukaan tuomitko teitä syömisestä ja juomisesta tai minkään juhlan tai uudenkuun vieton tai sapatin johdosta, sillä ne ovat tulevaisten varjo, mutta todellisuus kuuluu Kristukselle.” (Kolossalaisille 2:16, 17.) Kenenkään ei tullut asettaa Kolossan kristittyjen asemaa Jumalan edessä kyseenalaiseksi Mooseksen laissa vaadittujen juhlien vieton perusteella.
Jotakin parempaa kuin kulkueet
Kolossan kristityt olisivat taantuneet kristillisessä uskossaan, jos he olisivat yhdistäneet uskoonsa rituaaleja. Paavali perusteli: Miksi noudattaa pelkkää totuuden varjoa? Varsinainen totuus on Kristuksessa. Profeetallisesta varjosta kiinni pitäminen merkitsisi siksi sen hengellisen todellisuuden hämärtämistä, johon nuo asiat viittasivat. Miksi? Koska, kuten Paavali sanoi, ”todellisuus kuuluu Kristukselle”. Tällaiset uskonnolliset juhlat eivät sen vuoksi ole nykyään osa tosi kristillistä palvontaa.
Kristittyjä ei siis enää vaadita noudattamaan näitä Jumalan alulle panemia tapoja. On myös varmaa, että heidän tulee välttää pakanuudesta peräisin olevia juhlia, joihin saattaa liittyä kuvien käyttöä ja riehakkuutta (Psalmi 115:4–8). Apostoli Paavali varoitti: ”Älkää iestykö epäsuhtaisesti yhteen epäuskoisten kanssa. Sillä mitä tekemistä vanhurskaudella on laittomuuden kanssa? Tai mitä yhteistä valolla on pimeyden kanssa? Edelleen, miten sopivat yhteen Kristus ja Belial?” (2. Korinttolaisille 6:14, 15.) Toisin sanoen jos haluamme miellyttää Jumalaa, emme voi sekoittaa oikeaa ja väärää palvontaa keskenään. Kuinka voisimme jättää Jumalan tahdon huomioon ottamatta ja silti miellyttää häntä? (Matteus 7:21.)
Jumala ei tosiaankaan hyväksy pakanuuteen perustuvia uskonnollisia juhlia kulkueineen. Todellisuudessa Jumalan sanassa on ennustettu, että ne häviävät yhdessä muiden Jehovaa häpäisevien tapojen kanssa. Ilmestyksen 18:21, 22:ssa väärä uskonto ja sen tavat yhdistetään pakanalliseen Babylonin kaupunkiin. Siinä sanotaan: ”Voimakas enkeli nosti kiven, niin kuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: ’Näin heitetään rajusti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä löydetä enää koskaan. Eikä sinussa kuulla enää koskaan harpulla itseään säestävien laulajien eikä muusikkojen eikä huilunsoittajien eikä trumpetistien ääntä.’” Kun nyt ymmärrät, etteivät babylonilaiset uskonnolliset tavat miellytä Jumalaa, niin mitä aiot tehdä?
Kuvittele joutuvasi eksyksiin ollessasi matkalla tärkeään määräpaikkaan. Jos joku osoittaisi sinulle ystävällisesti, miten pääset määränpäähäsi turvallisesti, etkö olisikin kiitollinen siitä, että löysit oikean tien? Samoin kun olet nyt saanut tietää, miten Jumala suhtautuu uskonnollisiin kulkueisiin, mikset tutkisi lisää hänen Sanaansa saadaksesi selville, mikä miellyttää häntä? Se että toimit Raamatusta oppimasi mukaisesti, vaikuttaa osaltaan siihen, että sinun ja Jumalan välille kehittyy hyvä suhde – mikä vie monin verroin voiton uskonnollisiin juhliin ja niihin liittyviin kulkueisiin osallistumisesta. (Johannes 17:3.)
[Kuvan lähdemerkintä s. 20]
Hollantilainen pääsiäiskulkue, Harpers, 1800-luku