Älä luovuta elämän kilpajuoksussa!
”Juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu.” (HEPREALAISILLE 12:1)
1, 2. Mitkä jännittävät tapahtumat ovat innostaneet Jehovan palvelijoita näinä viimeisinä päivinä?
ELÄMME jännittäviä ja haastavia aikoja. Yli 80 vuotta sitten, vuonna 1914, Jeesus asetettiin valtaistuimelle Jumalan taivaallisen valtakunnan Kuninkaaksi. Alkoi ”Herran päivä” ja samalla tämän asiainjärjestelmän ”lopun aika” (Ilmestys 1:10; Daniel 12:9). Siitä saakka on kristityn kilpajuoksu elämän saamiseksi käynyt yhä tärkeämmäksi. Jumalan palvelijat ovat ponnistelleet tarmokkaasti pysyäkseen Jehovan taivaallisten vaunujen, hänen taivaallisen järjestönsä, tasalla niiden liikkuessa pysähtymättä Jehovan tarkoitusten täyttämiseksi. (Hesekiel 1:4–28; 1. Korinttilaisille 9:24.)
2 Onko Jumalan kansa saanut iloa osallistuessaan kilpajuoksuun kohti ikuista elämää? On totisesti! Se on ollut innoissaan nähdessään jäljellä olevia Jeesuksen veljiä koottavan, ja se iloitsee tajutessaan, että 144 000:sta jäljellä olevien lopullinen sinetöiminen lähestyy loppuaan (Ilmestys 7:3, 4). Lisäksi sitä innostaa sen ymmärtäminen, että Jehovan asettama Kuningas on ojentanut sirppinsä leikatakseen ”maan elon” (Ilmestys 14:15, 16). Ja millainen elo se onkaan! (Matteus 9:37.) Tähän mennessä on koottu yli viisi miljoonaa sielua – ”suuri joukko, jota kukaan ei kyennyt laskemaan, kaikista kansakunnista ja heimoista ja kansoista ja kielistä” (Ilmestys 7:9). Kukaan ei pysty sanomaan, miten suuri tuosta joukosta lopulta tulee, sillä kukaan ei kykene laskemaan sitä.
3. Mistä huolimatta meidän täytyy aina yrittää kehittää iloista henkeä?
3 Saatana tosin yrittää kompastuttaa meidät tai hidastaa vauhtiamme tässä kilpajuoksussa (Ilmestys 12:17). Eikä ole ollut helppoa jatkaa juoksemista läpi sotien, nälänhätien, ruttotautien ja kaikkien muiden lopun ajalle tunnusomaisten vaikeuksien (Matteus 24:3–9; Luukas 21:11; 2. Timoteukselle 3:1–5). Silti sydämemme sykkii ilosta, kun kilpajuoksun loppu lähestyy. Yritämme ilmaista sitä henkeä, jota Paavali suositti hänen päivinään eläneille kristityille tovereilleen: ”Iloitkaa aina Herrassa. Sanon vielä kerran: iloitkaa!” (Filippiläisille 4:4.)
4. Millaista henkeä Filippin kristityt ilmaisivat?
4 Epäilemättä ne kristityt, joille Paavali osoitti nuo sanat, saivat iloa uskostaan, sillä Paavali sanoi heille: ”Iloitkaa jatkuvasti Herrassa.” (Filippiläisille 3:1.) Filippiläiset olivat antelias ja rakkaudellinen seurakunta, joka palveli palavan innokkaasti ja innostuneesti (Filippiläisille 1:3–5; 4:10, 14–20). Mutta kaikilla ensimmäisen vuosisadan kristityillä ei ollut tuollaista henkeä. Esimerkiksi jotkut niistä juutalaiskristityistä, joille Paavali kirjoitti Heprealaiskirjeen, aiheuttivat huolta.
’Kiinnittäkää tavallista enemmän huomiota’
5. a) Millainen henki oli heprealaiskristityillä, kun ensimmäinen kristillinen seurakunta muodostettiin? b) Kuvaile henkeä, joka oli vallalla joidenkuiden heprealaiskristittyjen keskuudessa noin vuonna 60.
5 Maailman historian ensimmäinen kristillinen seurakunta koostui luonnollisista juutalaisista ja käännynnäisistä, ja se perustettiin Jerusalemiin vuonna 33. Millainen henki sillä oli? Jo Apostolien tekojen ensimmäisistä luvuista näkee, millaista intoa ja iloa se osoitti, jopa kohdatessaan vainoa (Apostolien teot 2:44–47; 4:32–34; 5:41; 6:7). Vuosikymmenien kuluessa tilanne kuitenkin muuttui, ja monet juutalaiskristityt ilmeisesti hidastivat vauhtiaan elämän kilpajuoksussa. Eräässä hakuteoksessa kerrotaan siitä, millainen heidän tilanteensa oli noin vuonna 60: ”Vallalla oli velttous ja väsymys, odotuksissa oli petytty ja toiveiden täyttyminen oli lykkäytynyt, asioita lyötiin tahallaan laimin ja epäusko näkyi käytännön asioissa. He olivat kristittyjä, mutta he eivät juurikaan arvostaneet kutsumisensa kirkkautta.” Miten voidellut kristityt saattoivat joutua tällaiseen tilaan? Tähän kysymykseen meitä auttaa vastaamaan Paavalin Heprealaiskirjeen (kirjoitettiin noin vuonna 61) joidenkin osien tarkasteleminen. Tämä auttaa meitä kaikkia nykyään välttämään vajoamista samanlaiseen hengellisesti heikkoon tilaan.
6. Mainitse joitakin seikkoja, joissa Mooseksen lain alainen palvonta eroaa palvonnasta, jonka perustana on usko Jeesukseen Kristukseen.
6 Heprealaiskristityt tulivat juutalaisuudesta, järjestelmästä joka väitti noudattavansa Mooseksen välityksellä saatua Jehovan lakia. Näyttää siltä, että tuo Laki veti edelleenkin puoleensa monia juutalaiskristittyjä, kenties siksi, että se oli ollut satoja vuosia ainoa keino lähestyä Jehovaa ja siihen perustui vaikuttava palvontajärjestelmä, johon kuului papisto, säännölliset uhrit ja maailmankuulu temppeli Jerusalemissa. Kristillisyys on erilaista. Se vaatii hengellistä näkemystä, samanlaista kuin oli Mooseksella, joka ”katsoi kiinteästi kohti [vielä tulevaa] palkanmaksua” ja ”pysyi vakaana kuin nähden Hänet, joka on näkymätön” (Heprealaisille 11:26, 27). Monilta juutalaiskristityiltä ilmeisesti puuttui tällainen hengellinen näkemys. He ontuivat mukana sen sijaan, että olisivat juosseet määrätietoisesti.
7. Miten järjestelmä, josta olemme tulleet, voisi vaikuttaa tapaan, jolla juoksemme elämän kilpajuoksussa?
7 Vallitseeko nykyään samanlainen tilanne? Ei, ei täsmälleen samanlainen. Silti kristityt tulevat asiainjärjestelmästä, joka kerskailee suuria. Maailma tarjoaa houkuttelevia tilaisuuksia, mutta samalla se vaatii ihmisiltä hyvin paljon. Lisäksi monet meistä elävät maissa, joissa vallitsee yleisesti epäilevä asenne ja joissa ihmiset ovat itsekkäitä ja ajattelevat aina ensimmäiseksi omaa etuaan. Jos annamme tällaisen järjestelmän vaikuttaa meihin, ’sydämemme silmät’ saattavat helposti hämärtyä (Efesolaisille 1:18). Miten voimme juosta hyvin elämän kilpajuoksussa, ellemme enää selvästi erota, mihin olemme menossa?
8. Millä tavoin kristillisyys on parempi kuin Lain alainen palvonta?
8 Kannustaakseen juutalaiskristittyjä Paavali muistutti heitä kristillisen järjestelmän paremmuudesta Mooseksen lakiin verrattuna. Tosin silloin kun lihallinen Israelin kansakunta oli Jehovan kansana Lain alaisuudessa, Jehova puhui sille henkeytettyjen profeettojen välityksellä. Mutta Paavalin mukaan hän puhuu nykyään ”Pojan kautta, jonka hän asetti kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän teki asiainjärjestelmät” (Heprealaisille 1:2). Lisäksi Jeesus on suurempi kuin kaikki Daavidin suvun kuninkaat, hänen ’osatoverinsa’. Hän on enkeleitäkin korkeampi. (Heprealaisille 1:5, 6, 9.)
9. Miksi meidän täytyy Paavalin ajan juutalaiskristittyjen tavoin kiinnittää ”tavallista enemmän huomiota” siihen, mitä Jehova sanoo?
9 Siksi Paavali neuvoi juutalaiskristittyjä: ”Meidän täytyy kiinnittää tavallista enemmän huomiota kuulemiimme asioihin, jottemme koskaan ajelehtisi pois.” (Heprealaisille 2:1.) Vaikka oli suurenmoinen siunaus saada tietoa Kristuksesta, tarvittiin enemmän. Heidän piti kiinnittää tarkasti huomiota Jumalan sanaan voidakseen vastustaa heitä ympäröivän juutalaismaailman vaikutusta. Meidänkin on tarpeellista kiinnittää ”tavallista enemmän huomiota” siihen, mitä Jehova sanoo, koska olemme alttiina tämän maailman jatkuvalle propagandalle. Tämä vaatii kehittämään hyvät tutkimistavat ja noudattamaan hyvää raamatunlukuohjelmaa. Kuten Paavali Heprealaiskirjeessään myöhemmin sanoo, se vaatii myös sitä, että säännöllisesti käymme kokouksissa ja julistamme uskoamme toisille (Heprealaisille 10:23–25). Tällainen toiminta auttaa meitä pysymään hengellisesti valppaina, niin ettemme kadota näkyvistämme loistoisaa toivoamme. Jos täytämme mielemme Jehovan ajatuksilla, ei mikään, mitä tämä maailma voi meille tehdä, lannista meitä eikä saata meitä pois tasapainosta. (Psalmit 1:1–3; Sananlaskut 3:1–6.)
”Kehottakaa jatkuvasti toisianne”
10. a) Miten voi käydä sille, joka ei kiinnitä tavallista enempää huomiota Jehovan sanaan? b) Miten voimme ’kehottaa jatkuvasti toisiamme’?
10 Ellemme kiinnitä tarkasti huomiota hengellisiin asioihin, Jumalan lupaukset voivat hyvinkin alkaa tuntua epätodellisilta. Näin kävi jopa ensimmäisellä vuosisadalla, jolloin seurakunnat koostuivat yksinomaan voidelluista kristityistä ja jotkut apostoleista olivat yhä elossa. Paavali varoitti heprealaisia: ”Varokaa, veljet, ettei kenessäkään teistä koskaan kehittyisi pahaa, epäuskoista sydäntä elävästä Jumalasta pois vetäytymällä, vaan kehottakaa jatkuvasti toisianne joka päivä, niin kauan kuin sitä voidaan kutsua ’täksi päiväksi’, ettei kukaan teistä paatuisi synnin petollisesta voimasta.” (Heprealaisille 3:12, 13.) Paavalin ilmaus ”varokaa” korostaa valppauden tarpeellisuutta. Vaara uhkaa! Sydämessämme saattaisi kehittyä uskon puute – ”synti” – ja voisimme vetäytyä pois Jumalasta sen sijaan, että lähestyisimme häntä (Jaakobin kirje 4:8). Paavali muistuttaa meitä siitä, että meidän tulee ’kehottaa jatkuvasti toisiamme’. Me tarvitsemme veljesseuran lämpöä. ”Eristäytyvä etsii omaa itsekästä haluaan; hän puhkeaa kaikkea käytännöllistä viisautta vastaan.” (Sananlaskut 18:1.) Tällaisen seuran tarve saa kristityt nykyään käymään säännöllisesti seurakunnankokouksissa ja konventeissa.
11, 12. Miksi meidän ei pitäisi tyytyä siihen, että tunnemme vain kristilliset perusopit?
11 Myöhemmin kirjeessään Paavali esittää myös seuraavan arvokkaan neuvon: ”Vaikka teidän pitäisi ajan huomioon ottaen olla opettajia, te tarvitsette jälleen jonkun opettamaan teille alusta lähtien Jumalan pyhien julistusten alkeisasioita, ja teistä on tullut sellaisia, jotka tarvitsevat maitoa, ei vahvaa ruokaa. – – vahva ruoka kuuluu kypsille ihmisille, niille joiden havaintokyky on käytössä valmentunut erottamaan sekä oikean että väärän.” (Heprealaisille 5:12–14.) Ilmeisesti jotkut juutalaiskristityt eivät olleet edistyneet ymmärryksessä. He olivat olleet hitaita ottamaan vastaan lisääntynyttä valoa Laista ja ympärileikkauksesta (Apostolien teot 15:27–29; Galatalaisille 2:11–14; 6:12, 13). Jotkut saattoivat yhä arvostaa perinteisiä tapoja, esimerkiksi viikkosapatin ja juhlallisen vuotuisen sovituspäivän viettämistä (Kolossalaisille 2:16, 17; Heprealaisille 9:1–14).
12 Siksi Paavali sanoo: ”Nyt kun olemme jättäneet Kristusta koskevan alkeisopin, pyrkikäämme kypsyyteen.” (Heprealaisille 6:1.) Maratonjuoksija, joka kiinnittää tarkasti huomiota ruokavalioonsa, pystyy paremmin kestämään pitkän ja rasittavan kilpajuoksun. Samoin kristitty, joka kiinnittää tarkasti huomiota hengelliseen ravitsemukseen – joka ei ravitse itseään ainoastaan perusasioilla, ’alkeisopeilla’ – pystyy paremmin jatkamaan juoksua ja viemään sen loppuun asti (vrt. 2. Timoteukselle 4:7). Tämä merkitsee kiinnostuksen kehittämistä totuuden ”leveyttä ja pituutta ja korkeutta ja syvyyttä” kohtaan, minkä ansiosta hän edistyy kypsyyteen (Efesolaisille 3:18).
”Te tarvitsette kestävyyttä”
13. Miten heprealaiskristityt olivat osoittaneet uskonsa menneisyydessä?
13 Heti vuoden 33 helluntaita seuranneena ajanjaksona juutalaiskristityt pysyivät lujina kiivaasta vastustuksesta huolimatta (Apostolien teot 8:1). Paavalilla saattoi olla tämä mielessään, kun hän kirjoitti: ”Muistakaa – – jatkuvasti entisiä päiviä, joina te valistetuiksi tultuanne kestitte suuren kamppailun kärsimyksissä.” (Heprealaisille 10:32.) Tällainen uskollinen kestävyys osoitti heidän rakkautensa Jumalaa kohtaan ja antoi heille puhumisen vapauden hänen edessään (1. Johanneksen kirje 4:17). Paavali varoittaa heitä heittämästä sitä pois uskon puutteen vuoksi. Hän sanoo heille: ”Te tarvitsette kestävyyttä, jotta Jumalan tahdon tehtyänne saisitte lupauksen täyttymyksen. Sillä vielä ’aivan vähän aikaa’, niin ’hän, joka on tulossa, saapuu eikä viivyttele’.” (Heprealaisille 10:35–37.)
14. Minkä seikkojen pitäisi auttaa meitä kestämään palveltuamme Jehovaa jo useita vuosia?
14 Miten on meidän laitamme nykyään? Useimmat meistä olivat aluksi innokkaita, kun opimme kristillisen totuuden. Onko meillä yhä tuo into? Vai olemmeko ’jättäneet sen rakkauden, joka meillä ensin oli’? (Ilmestys 2:4.) Olemmeko viilentyneet, olemmeko kenties hiukan pettyneet tai väsyneet odottamaan Harmagedonia? Mutta pysähdyhän ajattelemaan. Totuus ei ole menettänyt vähääkään suurenmoisuudestaan. Jeesus on yhä taivaallinen Kuninkaamme. Toivomme yhä saavamme elää ikuisesti paratiisimaassa, ja meillä on yhä suhteemme Jehovaan. Äläkä koskaan unohda: ”Hän, joka on tulossa, saapuu eikä viivyttele.”
15. Miten jotkut kristityt ovat Jeesuksen tavoin kestäneet katkeraa vainoa?
15 Siksi Heprealaiskirjeen 12:1, 2:een muistiin merkityt Paavalin sanat ovat hyvin sopivat: ”Pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti [uskon puute] ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu, samalla kun katsomme kiinteästi uskomme Pääedustajaan ja Täydellistäjään, Jeesukseen. Sen ilon vuoksi, joka oli asetettu hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun, halveksien häpeää, ja on istunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” Jumalan palvelijat ovat näinä viimeisinä päivinä kestäneet paljon. Samoin kuin Jeesus, joka oli uskollinen tuskalliseen kuolemaansa asti, jotkut veljistämme ja sisaristamme ovat kestäneet uskollisesti mitä ankarinta vainoa – vankileirejä, kidutusta, raiskauksia ja jopa kuoleman (1. Pietarin kirje 2:21). Eikö sydämemme olekin pakahtua rakkaudesta heitä kohtaan, kun ajattelemme heidän nuhteettomuuttaan?
16, 17. a) Millaisten uskoonsa kohdistuvien haasteiden kanssa useimmat kristityt kamppailevat? b) Minkä muistaminen auttaa meitä jatkamaan juoksemista elämän kilpajuoksussa?
16 Useimpiin soveltuvat kuitenkin Paavalin seuraavat sanat: ”Jatkaessanne kamppailuanne tätä syntiä vastaan ette ole vielä koskaan tehneet vastarintaa verille asti.” (Heprealaisille 12:4.) Silti totuuden tie ei ole tässä järjestelmässä helppo kenellekään meistä. Joitakuita masentaa ”syntisten” ”vastustava puhe” työpaikalla tai koulussa, kun he joutuvat kestämään pilkkaa tai vastustamaan painostusta syntiin (Heprealaisille 12:3). Voimakas kiusaus on jäytänyt joidenkuiden päätöstä pitää kiinni Jumalan korkeista normeista (Heprealaisille 13:4, 5). Luopiot ovat horjuttaneet muutamien sellaisten hengellistä tasapainoa, jotka ovat kuunnelleet heidän myrkyllistä propagandaansa (Heprealaisille 13:9). Ihmissuhdeongelmat ovat riistäneet toisilta ilon. Huvitusten ja vapaa-ajantoimintojen liiallinen korostaminen on heikentänyt joitakuita kristittyjä. Ja useimpia painostavat ongelmat, joita tässä asiainjärjestelmässä eläminen tuo mukanaan.
17 Mitkään näistä tilanteista eivät tosin vaadi tekemään ”vastarintaa verille asti”. Ja jotkin niistä voivat johtua omista vääristä ratkaisuistamme. Mutta ne kaikki panevat uskomme koetukselle. Siksi meidän tulisi pitää katseemme kohdistettuna Jeesuksen loistavaan kestävyyden esimerkkiin. Älkäämme koskaan unohtako, miten suurenmoinen toivomme on. Älkäämme koskaan kadottako täyttä varmuuttamme siitä, että Jehovasta ”tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä” (Heprealaisille 11:6). Silloin meillä tulee olemaan hengellistä voimaa jatkaa juoksemista elämän kilpajuoksussa.
Me voimme kestää
18, 19. Mitkä historialliset tapahtumat viittaavat siihen, että Jerusalemissa olleet heprealaiskristityt noudattivat Paavalin henkeytettyä neuvoa?
18 Miten juutalaiskristityt suhtautuivat Paavalin kirjeeseen? Kuutisen vuotta sen jälkeen kun Heprealaiskirje kirjoitettiin, Juudea oli sodassa. Vuonna 66 Rooman armeija piiritti Jerusalemin ja täytti näin Jeesuksen sanat: ”Kun näette Jerusalemin leiriytyneiden armeijoiden ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen autioitus on tullut lähelle.” (Luukas 21:20.) Jeesus oli kuitenkin sanonut niiden kristittyjen hyödyksi, jotka olisivat siihen aikaan Jerusalemissa: ”Silloin alkakoot Juudeassa olevat paeta vuorille ja kaupungin keskellä olevat lähtekööt pois, älköötkä maaseutupaikoissa olevat menkö sinne.” (Luukas 21:21.) Sota Rooman kanssa pani siis nuo juutalaiskristityt koetukselle: hylkäisivätkö he Jerusalemin, juutalaisen palvonnan keskuksen ja loistavan temppelin sijaintipaikan?
19 Yhtäkkiä ja ilman tiedossa olevaa syytä roomalaiset vetäytyivät pois. Uskonnolliset juutalaiset todennäköisesti pitivät tätä todisteena siitä, että Jumala suojeli heidän pyhää kaupunkiaan. Entä kristityt? Historia kertoo, että he pakenivat. Sitten vuonna 70 roomalaiset palasivat ja tuhosivat Jerusalemin täysin; kuolleiden määrä oli hirvittävä. Joelin ennustama ’Jehovan päivä’ oli koittanut Jerusalemille. Mutta uskolliset kristityt eivät enää olleet siellä. He ’pääsivät turvaan’. (Joel 2:30–32; Apostolien teot 2:16–21.)
20. Miten sen tietämisen, että suuri ”Jehovan päivä” on lähellä, pitäisi vaikuttaa meihin?
20 Nykyään tiedämme, että toinen suuri ”Jehovan päivä” kohtaa pian tätä koko asiainjärjestelmää (Joel 3:12–14). Emme tiedä, milloin tuo päivä koittaa. Mutta Jumalan sanassa vakuutetaan, että se tulee! Jehova sanoo, että se ei myöhästy. (Habakuk 2:3; 2. Pietarin kirje 3:9, 10.) Kiinnittäkäämme siksi ”tavallista enemmän huomiota kuulemiimme asioihin”. Karta uskon puutetta, ”meidät helposti kietovaa syntiä”. Päätä kestää niin kauan kuin on tarpeen. Muista, että Jehovan suuri, vaunujen kaltainen taivaallinen järjestö on liikkeellä. Se toteuttaa tarkoituksensa. Jatkakaamme siis kaikki juoksemista älkäämmekä luovuttako elämän kilpajuoksussa!
Muistatko?
◻ Minkä Paavalin filippiläisille esittämän kehotuksen noudattaminen auttaa meitä kestämään elämän kilpajuoksussa?
◻ Mikä auttaa meitä vastustamaan tämän maailman pyrkimystä hajottaa huomiomme?
◻ Miten voimme auttaa toisiamme kestämään kilpajuoksussa?
◻ Mitkä asiat voisivat saada kristityn hidastamaan vauhtiaan?
◻ Miten Jeesuksen esimerkki voi auttaa meitä kestämään?
[Kuva s. 8, 9]
Kristityt sen enempää kuin juoksijatkaan eivät saa antaa minkään hajottaa huomiotaan
[Kuva s. 10]
Mikään ei voi estää Jehovan suuria taivaallisia vaunuja toteuttamasta Jumalan tarkoitusta