”Jos tiedätte nämä, niin olette onnellisia, jos teette ne”

 1. Miten maailman itsekäs asenne voisi vaikuttaa meihin?

MIKSI meidän ei ole helppo noudattaa sitä, mitä opimme Jumalan sanasta? Yksi syy on se, että oikein toimiminen vaatii nöyryyttä, eikä se ole tässä maailmassa mikään suosittu ominaisuus. Näinä ”viimeisinä päivinä” monet ovat ”itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, pöyhkeitä” ja ”vailla itsehillintää” (2. Tim. 3:1–3). Vaikka tällaista käytöstä saatetaan ihannoida, Jumalan palvelijoina tiedämme, että se on väärin. Joskus voisimme silti kadehtia itsekkäästi toimivia ihmisiä, koska he näyttävät menestyvän ja nauttivan elämästä (Ps. 37:1; 73:3). Saattaisimme jopa pohtia: Onko mitään järkeä asettaa toisen etu omani edelle? Menetänkö toisten kunnioituksen, jos ”käyttäydyn vähäisempänä”? (Luuk. 9:48.) Jos antaisimme maailman itsekkään asenteen tarttua meihin, hyvät suhteet veljiimme ja sisariimme voisivat kärsiä ja kristillinen identiteettimme voisi turmeltua. Sen sijaan meidän kannattaa tutkia Raamatun esimerkkejä nöyristä Jumalan palvelijoista ja ottaa heistä oppia.

 2. Miten entisajan uskollisten Jumalan palvelijoiden esimerkki voi vaikuttaa meihin?

² Jotta entisajan uskollisista Jumalan palvelijoista voisi tulla roolimallejamme, meidän täytyy perehtyä heidän elämäänsä. Miten he pääsivät Jumalan ystäviksi, säilyttivät hyvän suhteen häneen ja saivat voimaa tehdä hänen tahtonsa? Tällainen tutkiminen on tärkeä osa hengellisen ravinnon nauttimista.

3, 4. a) Mistä saamme hengellistä opetusta? b) Miksi voidaan sanoa, että hengelliseen ruokaan kuuluu muutakin kuin tiedon hankkiminen?

³ Saamme paljon käytännöllisiä neuvoja ja hyvää opetusta Raamatun, julkaisujemme, jw.org-sivuston, JW Broadcastingin sekä kokousten ja konventtien välityksellä. Johanneksen 4:34:ssä olevat Jeesuksen sanat kuitenkin osoittavat, että hengelliseen ruokaan kuuluu muutakin kuin tiedon hankkiminen. Hän sanoi: ”Minun ruokani on, että minä teen hänen tahtonsa, joka on lähettänyt minut, ja vien päätökseen hänen työnsä.”

⁴ Jeesuksen hengelliseen ruokaan kuului se, että hän noudatti Jumalan antamia ohjeita. Missä mielessä Jumalan ohjeiden noudattaminen on kuin ruokaa? Aivan niin kuin hyvä ateria ravitsee elimistöämme, Jumalan tahdon tekeminen antaa meille hengellistä voimaa ja vahvistaa uskoamme. Oletko joskus mennyt kenttäpalveluskokoukseen hieman nuutuneena mutta palannut palveluksen jälkeen kotiin virkistyneenä ja onnellisena?

 5. Mitä hyvää viisaus tuo mukanaan?

⁵ Se että noudattaa Jumalan ohjeita käytännössä, on todellista viisautta (Ps. 107:43). Viisaus tuo mukanaan paljon hyvää. Raamatussa sanotaan: ”Eivät mitkään muut ilosi voi vetää sille vertoja. – – Se on elämän puu siihen tarttuville, ja siitä lujasti kiinni pitäviä on sanottava onnellisiksi.” (Sananl. 3:13–18.) Jeesus totesi: ”Jos tiedätte nämä, niin olette onnellisia, jos teette ne.” (Joh. 13:17.) Opetuslapset saisivat pysyvää onnellisuutta, jos he tottelisivat Jeesuksen opetuksia jatkuvasti. Hänen opetustensa noudattaminen ja esimerkkinsä seuraaminen ei ollut heille mitään kertaluonteista, vaan siitä tuli heille elämäntapa.

 6. Miksi meidän täytyy noudattaa jatkuvasti sitä, minkä tiedämme olevan oikein?

⁶ Meidän on nykyään yhtä tärkeää noudattaa jatkuvasti sitä, minkä tiedämme olevan oikein. Havainnollistetaan asiaa. Mekaanikolla voi olla tarvittavat työkalut, materiaalit ja tiedot, mutta niistä on hänelle hyötyä vain jos hän käyttää niitä. Vaikka hänellä olisi vuosien kokemus, hänen täytyy edelleen soveltaa oppimaansa käytäntöön, jotta hänen taitonsa pysyisivät tallella ja hän onnistuisi työssään. Meidän tilanteemme on pitkälti samanlainen. Kun opimme totuuden ja aloimme soveltaa Raamatun neuvoja, onnistuimme tekemään hyviä muutoksia elämässämme. Kestävä onnellisuutemme edellyttää kuitenkin sitä, että jatkamme nöyrästi Jehovan ohjeiden tottelemista päivästä päivään.

 7. Mitä meidän pitää tehdä, jotta hyötyisimme entisaikojen uskollisten Jumalan palvelijoiden esimerkeistä?

⁷ Tarkastelemme seuraavaksi joitakin tilanteita, joissa nöyryytemme voi joutua koetukselle. Lisäksi saamme tietää, miten entisaikojen uskolliset Jumalan palvelijat säilyttivät nöyryytensä vastaavanlaisissa tilanteissa. Jotta saisimme hengellistä voimaa, meidän täytyy tehdä muutakin kuin käydä läpi tämä aineisto. Mieti, miten voit soveltaa sitä, ja pane se viipymättä käytäntöön.

8, 9. Mitä Apostolien tekojen 14:8–15 kertoo Paavalin nöyryydestä? (Ks. kuva kirjoituksen alussa.)

⁸ Jumalan tahto on, ”että kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen” (1. Tim. 2:4). Miten suhtaudut ihmisiin, jotka eivät ole vielä oppineet totuutta? Apostoli Paavali kertoi synagogissa hyvää uutista juutalaisille, jotka tiesivät jo jonkin verran Jumalasta. Hän saarnasi kuitenkin myös sellaisille, jotka palvoivat vääriä jumalia, ja heidän suhtautumisensa koetteli joskus hänen nöyryyttään.

⁹ Paavalin ensimmäisellä lähetysmatkalla lykaonialaiset erehtyivät luulemaan häntä ja Barnabasta jonkinlaisiksi supersankareiksi. He ajattelivat, että nämä miehet olivat epäjumalat Zeus ja Hermes ihmishahmoissa. Oliko Paavalilla ja Barnabaalla houkutus paistatella julkisuuden valokeilassa? Tuntuiko heistä, että tämä oli virkistävä katkos kaiken sen vainon jälkeen, jota he olivat kokeneet kahdessa edellisessä kaupungissa? Järkeilivätkö he, että julkisuus auttaisi heitä levittämään hyvää uutista? Ei sinne päinkään! He repäisivät vaatteensa, ryntäsivät ihmisjoukon keskelle ja huusivat: ”Miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, ja meillä on samat vajavaisuudet kuin teillä.” (Apt. 14:8–15.)

10. Missä mielessä Paavali ja Barnabas pitivät lykaonialaisia vertaisinaan?

¹⁰ Kun Paavali ja Barnabas sanoivat olevansa ihmisiä, he tarkoittivat, että hekin olivat epätäydellisiä. Heidän tarkoituksensa ei ollut sanoa, että heidän tapansa palvoa oli samanlainen kuin näillä pakanajumalia palvovilla lykaonialaisilla. Oliko Paavalilla ja Barnabaalla syytä tuntea ylemmyyttä? Jumala oli kyllä antanut heille erikoistehtävän toimia lähetystyöntekijöinä (Apt. 13:2). Lisäksi heidät oli voideltu pyhällä hengellä, ja he olivat saaneet suurenmoisen toivon. Paavali ja Barnabas kuitenkin ymmärsivät, että lykaonialaiset voisivat saada saman toivon, jos he ottaisivat hyvän uutisen vastaan.

11. Miten voimme saarnaamistyössä jäljitellä Paavalin nöyryyttä?

¹¹ Miten voisimme jäljitellä Paavalin nöyryyttä? Meidän ei ensinnäkään tulisi odottaa, että toiset ylistäisivät meitä sen vuoksi, mitä saamme aikaan Jehovan voimassa. Meidän olisi myös hyvä kysyä itseltämme: Miten suhtaudun alueeni ihmisiin? Kyteekö sisälläni ennakkoluuloja jotakin ihmisryhmää kohtaan? Jehovan todistajat eri puolilla maailmaa pyrkivät saamaan selville, mitä kieliryhmiä heidän alueellaan on edustettuna. Jotkut jopa opettelevat uuden kielen ja tutustuvat uuteen kulttuuriin voidakseen kertoa hyvää uutista niille, joita yhteiskunnassa yleensä väheksytään. Heillä ei kuitenkaan ole mitään syytä tuntea olevansa niiden yläpuolella, joille he saarnaavat. Sen sijaan he pyrkivät ymmärtämään jokaista yksilöä ja kertomaan hänelle valtakunnan sanomaa vetoavasti.

12. Miten Epafras osoitti epäitsekästä kiinnostusta toisia kohtaan?

¹² Eräs tapa totella nöyrästi Jumalan ohjeita on rukoilla niiden puolesta, jotka ovat jo ”saaneet uskon yhtäläisenä etuna kuin mekin” (2. Piet. 1:1). Epafras on meille hyvä esimerkki. Hänet mainitaan Raamatussa vain kolmessa kohdassa, ja ne ovat kaikki Paavalin kirjeissä. Kun Paavali oli kotiarestissa Roomassa, hän kirjoitti Kolossan kristityille, että Epafras ”aina ahkeroi rukouksissaan” heidän puolestaan (Kol. 4:12). Epafras tunsi veljet ja sisaret hyvin ja välitti heistä aidosti. Hän oli Paavalin ”vankitoveri”, joten hänellä oli ongelmia omasta takaa (Filem. 23). Silti hän oli epäitsekkäästi kiinnostunut toisten hengellisestä hyvinvoinnista, ja hän teki jotain heidän hyväkseen. Mekin voimme rukoilla veljiemme ja sisartemme puolesta ja mainita rukouksissamme heidät nimeltä. Tällaisissa rukouksissa on paljon voimaa. (2. Kor. 1:11; Jaak. 5:16.)

13. Miten voisit jäljitellä Epafrasta?

¹³ Mieti, keitä voisit mainita nimeltä rukouksissasi. Epafraan tavoin monet ystävät rukoilevat seurakunnan veljien, sisarten tai perheiden puolesta, joilla on edessään isoja ratkaisuja, jotka kohtaavat houkutuksia tai joilla on paljon vastuuta. Voimme rukoilla myös niiden puolesta, joiden nimet on lueteltu jw.org-sivuston artikkelissa ”Maita joissa Jehovan todistajia on vankeudessa uskonsa vuoksi” (ks. UUTISHUONE > USKONNONVAPAUS JA IHMISOIKEUDET). Meidän on samoin hyvä muistaa niitä, joilta on kuollut joku läheinen, joita ovat koetelleet luonnononnettomuudet tai sodat tai jotka ovat taloudellisessa ahdingossa. Monet veljet ja sisaret selvästikin tarvitsevat rukouksiamme. Rukoilemalla heidän puolestaan osoitamme, ettemme ajattele vain itseämme vaan olemme kiinnostuneita toistenkin hyvinvoinnista (Fil. 2:4). Jehova kuulee tällaiset rukoukset.

14. Miksi sanoisit, että Jehova on ylivertainen esimerkki toisten kuuntelemisesta?

¹⁴ Nöyryytemme syvyys näkyy myös siinä, olemmeko hyviä kuuntelijoita. Jaakobin kirjeen 1:19:ssä sanotaan, että meidän tulisi olla ”nopeita kuulemaan”. Jehova itse on ylivertainen esimerkki (1. Moos. 18:32; Joos. 10:14). Mietihän tilannetta, josta kerrotaan 2. Mooseksen kirjan 32:11–14:ssä. (Lue.) Jehova ei tarvinnut Moosekselta neuvoja, mutta hän antoi Moosekselle tilaisuuden purkaa tunteitaan. Kuuntelisitko sinä kärsivällisesti jotakuta, jolla on toisinaan ollut virheellisiä näkemyksiä, ja noudattaisitko hänen ehdotustaan? Jehova kuuntelee kärsivällisesti kaikkia ihmisiä, jotka rukoilevat häntä uskossa.

15. Miten voimme jäljitellä Jehovaa toisten kunnioittamisessa?

¹⁵ Kysy itseltäsi: Jos kerran Jehova kuunteli nöyrästi Abrahamia, Raakelia, Moosesta, Joosuaa, Manoahia, Eliaa ja Hiskiaa, eikö minun pitäisi sitä suuremmalla syyllä kuunnella toisia? Voisinko kunnioittaa veljiäni ja sisariani kuuntelemalla heidän ehdotuksiaan ja mahdollisesti noudattamalla heidän hyviä ideoitaan? Kaipaako joku seurakunnassani tai perheessäni juuri nyt huomiotani? Mitä minun pitäisi tehdä hänen hyväkseen? Entä mitä aion tehdä? (1. Moos. 30:6; Tuom. 13:9; 1. Kun. 17:22; 2. Aik. 30:20.)

16. Miten kuningas Daavid reagoi, kun Simei kohteli häntä huonosti?

¹⁶ Nöyryys auttaa meitä säilyttämään itsehillintämme, kun toiset kohtelevat meitä huonosti (Ef. 4:2). Yksi erinomainen esimerkki kerrotaan 2. Samuelin kirjan 16:5–13:ssa. (Lue.) Simei, joka oli kuningas Saulin sukulainen, solvasi Daavidia ja hänen palvelijoitaan ja yritti vahingoittaa heitä fyysisesti. Daavid sieti kärsivällisesti tällaista kohtelua, vaikka hänellä olisi ollut valta tehdä siitä loppu. Miten Daavid pystyi hillitsemään itsensä näin hyvin? Vastaus löytyy kolmannesta psalmista.

17. Minkä ansiosta Daavid pystyi hillitsemään itsensä, ja miten voimme jäljitellä häntä?

¹⁷ Psalmin 3 päällekirjoituksesta käy ilmi, että Daavid kirjoitti tämän psalmin ”paetessaan poikaansa Absalomia”. Sen kaksi ensimmäistä jaetta käyvät yksiin 2. Samuelin kirjan luvussa 16 kuvailtujen tapahtumien kanssa. Sitten psalmissa 3:4 on Daavidin luottamuksesta kertovat sanat: ”Jehovaa minä kutsun äänelläni, ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan.” Meidän on Daavidin tavoin tärkeää rukoilla, jos meitä kohdellaan huonosti. Jehova antaa meille pyhää henkeään, jonka avulla voimme kestää. Voisitko hillitä itsesi paremmin tai olla anteeksiantavaisempi, jos joku kohtelee sinua huonosti? Luotatko siihen, että Jehova näkee vaikean tilanteesi ja on tukenasi?

18. Miten hyödymme siitä, että noudatamme edelleen Jumalan ohjeita?

¹⁸ Kun toimimme sen mukaan, minkä tiedämme olevan oikein, saamme Jehovan siunauksen. Sananlaskujen 4:7:ssä sanotaan: ”Viisaus on pääasia.” Vaikka viisaus perustuu tietoon, se ei merkitse vain tosiasioiden ymmärtämistä vaan pikemminkin hyvien ratkaisujen tekemistä. Jopa muurahaiset ovat omalla tavallaan viisaita. Vaistonvarainen viisaus saa ne ”valmistamaan kesällä ruokansa”. (Sananl. 30:24, 25.) Jeesus Kristus, ”Jumalan viisaus”, tekee aina sitä, mikä miellyttää hänen Isäänsä (1. Kor. 1:24; Joh. 8:29). Jehova tietää, että hyvät aikeet ovat eri asia kuin niiden toteuttaminen käytännössä. Hän palkitsee ne, jotka pysyvät nöyrinä ja tekevät sitä, mikä on oikein. (Lue Matteuksen 7:21–23.) Työskentele siis sen hyväksi, että aito nöyryys kukoistaisi seurakunnassasi. Sovella oppimaasi käytäntöön, vaikka se vaatiikin aikaa ja kärsivällisyyttä. Se on merkki nöyryydestä, ja nöyryys johtaa ikuiseen onnellisuuteen.