Usko saa meidät toimimaan!
”Sinä näet, että hänen [Abrahamin] uskonsa vaikutti hänen tekojensa mukana ja hänen uskonsa täydellistyi hänen teoistaan.” (JAAKOBIN KIRJE 2:22)
1, 2. Miten toimimme, jos meillä on uskoa?
MONI sanoo uskovansa Jumalaan. Mutta pelkästään väitetty usko on yhtä eloton kuin kuollut ruumis. ”Uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut”, kirjoitti opetuslapsi Jaakob. Lisäksi hän sanoi, että Jumalaa pelkäävällä Abrahamilla oli uskoa, joka ”vaikutti hänen tekojensa mukana”. (Jaakobin kirje 2:17, 22.) Mitä merkitystä näillä sanoilla on meille?
2 Jos todella uskomme, emme ainoastaan pidä totena sitä, mitä kuulemme kristillisissä kokouksissa. Teemme uskomme ilmeiseksi, koska olemme aktiivisia Jehovan todistajia. Usko innostaa meitä tosiaan soveltamaan Jumalan sanaa elämässämme ja saa meidät toimimaan.
Puolueellisuus ristiriidassa uskon kanssa
3, 4. Miten uskon pitäisi vaikuttaa siihen, miten kohtelemme toisia?
3 Jos uskomme aidosti Jumalaan ja Kristukseen, emme osoita puolueellisuutta (Jaakobin kirje 2:1–4). Jotkut joille Jaakob kirjoitti, eivät ilmaisseet tosi kristityiltä vaadittavaa puolueettomuutta (Roomalaisille 2:11). Siksi Jaakob kysyy: ”Ette kai puolueellisin teoin pidä kiinni Herramme Jeesuksen Kristuksen, kirkkautemme, uskosta?” Jos kokoukseen tuli rikas ei-uskova, jolla oli kultasormuksia ja loistavat vaatteet, ja myös ei-uskova ”köyhä likaisissa vaatteissa”, heidät molemmat olisi pitänyt ottaa hyvin vastaan, mutta varakkaalle osoitettiin erikoishuomiota. Sellaisille annettiin istuimet ”hyvältä paikalta”, kun taas köyhiä ei-uskovia käskettiin seisomaan tai istumaan lattialla jonkun jalkojen juuressa.
4 Jehova antoi Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin sekä rikkaiden että köyhien puolesta (2. Korinttilaisille 5:14). Jos siis pitäisimme rikkaiden puolta, poikkeaisimme uskosta Kristukseen, joka ’tuli köyhäksi, jotta me tulisimme rikkaiksi hänen köyhyydestään’ (2. Korinttilaisille 8:9). Älkäämme koskaan tuomitko ihmisiä sillä tavoin – älköön meillä olko ihmisten kunnioittamisessa vääriä vaikuttimia. Jumala ei ole puolueellinen, mutta jos me osoittaisimme puolueellisuutta, ’langettaisimme pahoja päätöksiä’ (Job 34:19). Jos haluamme miellyttää Jumalaa, emme varmastikaan lankea kiusaukseen osoittaa puolueellisuutta tai ’ihailla persoonallisuuksia oman hyötymme takia’ (Juudaan kirje 4, 16).
5. Ketkä Jumala on valinnut olemaan ”rikkaita uskossa”, ja miten aineellisesti rikkaat usein toimivat?
5 Jaakob ilmaisee, ketkä ovat todella rikkaita, ja kehottaa osoittamaan rakkautta kaikkia kohtaan puolueettomasti (Jaakobin kirje 2:5–9). ’Jumala on valinnut köyhät olemaan rikkaita uskossa ja valtakunnan perillisiä.’ Tämä johtuu siitä, että köyhät ovat usein vastaanottavaisempia hyvälle uutiselle. (1. Korinttilaisille 1:26–29.) Luokkana aineellisesti rikkaat sortavat toisia velka-asioissa, palkoissa ja oikeustoimissa. He puhuvat pahaa Kristuksesta ja vainoavat meitä, koska kannamme hänen nimeään. Mutta päättäkäämme totella ”kuninkaallista lakia”, joka vaatii lähimmäisenrakkautta – sitä että olemme yhtä rakkaudellisia niin rikkaita kuin köyhiäkin kohtaan (3. Mooseksen kirja 19:18; Matteus 22:37–40). Koska Jumala vaatii tätä, niin puolueellisuuden osoittaminen merkitsee ’synnin tekemistä’.
”Armo on voitonriemuinen tuomion rinnalla”
6. Miten olisimme lainrikkojia, jos emme kohtelisi armollisesti toisia?
6 Jos osoitamme armottomasti puolueellisuutta, olemme lainrikkojia (Jaakobin kirje 2:10–13). Jos otamme harha-askeleen tässä suhteessa, tulemme rikkoneeksi kaikkia Jumalan lakeja. Niistä israelilaisista, jotka eivät tehneet aviorikosta mutta jotka olivat varkaita, tuli Mooseksen lain rikkojia. Kristittyinä meidät tuomitsee ”vapaan kansan laki” – ”vapaan kansan” eli hengellisen Israelin, joka on uudessa liitossa ja jolla on sen laki sydämessään (Jeremia 31:31–33).
7. Miksi ne, jotka osoittavat jatkuvasti puolueellisuutta, eivät voi odottaa armoa Jumalalta?
7 Jos väitämme, että meillä on uskoa, mutta osoitamme itsepintaisesti puolueellisuutta, olemme vaarassa. Rakkaudettomat ja armottomat ihmiset saavat tuomionsa ilman armoa (Matteus 7:1, 2). Jaakob sanoo: ”Armo on voitonriemuinen tuomion rinnalla.” Jos otamme vastaan Jehovan pyhän hengen opastuksen osoittamalla armoa kaikessa käytöksessämme, emme saa langettavaa tuomiota, kun asiaamme käsitellään. Sen sijaan meitä kohtaan osoitetaan armoa ja saamme näin riemuvoiton ankarasta oikeudesta tai epäsuotuisasta tuomiosta.
Usko saa aikaan hyviä tekoja
8. Millainen on sellaisen ihmisen tilanne, joka sanoo, että hänellä on uskoa, mutta jolta puuttuu tekoja?
8 Sen lisäksi että usko tekee meistä rakkaudellisia ja armollisia, se saa aikaan muita hyviä tekoja (Jaakobin kirje 2:14–26). Väitetty usko, johon ei liity tekoja, ei tietenkään pelasta meitä. Emme tosin voi ansaita vanhurskasta asemaa Jumalan edessä Lain teoilla (Roomalaisille 4:2–5). Jaakob ei puhu teoista, joiden vaikuttimena on lakikokoelma, vaan teoista, jotka tehdään uskosta ja rakkaudesta. Jos tällaiset ominaisuudet vaikuttavat meissä, emme ainoastaan toivota hyvää tarpeessa olevalle palvojatoverillemme. Autamme aineellisesti vaatteetonta tai nälkäistä veljeä tai sisarta. Jaakob kysyy: ’Jos sanot puutteenalaiselle veljelle: ”Mene rauhassa, pysyttele lämpimänä ja hyvin ravittuna”, mutta et anna hänelle, mitä hän tarvitsee, niin mitä hyötyä siitä on?’ Ei mitään. (Job 31:16–22.) Sellainen ”usko” on eloton!
9. Mikä osoittaa, että meillä on uskoa?
9 Saatamme olla jossain määrin Jumalan kansan yhteydessä, mutta vain kokosydämiset teot voivat tukea sitä väitettämme, että meillä on uskoa. On erinomaista, jos olemme hylänneet kolminaisuusopin ja uskomme, että on yksi tosi Jumala. Mutta se ei riitä. ”Demonitkin uskovat” ja ”vapisevat” peloissaan, koska niitä odottaa tuho. Todellinen usko saa meidät ryhtymään tekoihin, esimerkiksi saarnaamaan hyvää uutista sekä antamaan ruokaa ja vaatteita tarpeessa oleville uskonveljille. Jaakob kysyy: ”Haluatko tietää, oi tyhjänpäiväinen ihminen [joka ei ole täynnä Jumalan täsmällistä tuntemusta], että usko ilman tekoja on toimeton?” Usko tosiaan vaatii toimintaa.
10. Miksi Abrahamia kutsutaan ”kaikkien niiden isäksi, jotka – – uskovat”?
10 Usko sai jumalisen patriarkan Abrahamin toimimaan. ”Kaikkien niiden isänä, jotka – – uskovat”, hänet julistettiin ”vanhurskaaksi teoista, kun hän oli uhrannut poikansa Iisakin alttarilla”. (Roomalaisille 4:11, 12; 1. Mooseksen kirja 22:1–14.) Entä jos Abrahamilta olisi puuttunut uskoa siihen, että Jumala voisi herättää Iisakin kuolleista ja täyttää lupauksensa siitä, että hänen kauttaan tulisi siemen? Silloin Abraham ei olisi koskaan yrittänyt uhrata poikaansa. (Heprealaisille 11:19.) Abrahamin kuuliaiset teot saivat aikaan sen, että ”hänen uskonsa täydellistyi”. Siten ”se raamatunkohta [1. Mooseksen kirja 15:6] täyttyi, joka sanoo: ’Abraham uskoi Jehovaan, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi’”. Abrahamin teot, kun hän yritti uhrata Iisakin, vahvistivat sen Jumalan aiemman lausuman, että Abraham oli vanhurskas. Uskon teoilla hän osoitti rakkautensa Jumalaa kohtaan, ja häntä alettiin kutsua ”Jehovan ystäväksi”.
11. Mikä todistaa uskosta Rahabin tapauksessa?
11 Abraham näytti toteen, että ”ihminen julistetaan vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta”. Tämä piti paikkansa myös Rahabista, jerikolaisesta portosta. Hänet julistettiin ”vanhurskaaksi teoista, kun hän oli ottanut [israelilaiset] sanansaattajat vieraanvaraisesti vastaan ja lähettänyt heidät pois toista tietä”, niin että he saivat karistettua kanaanilaisvihollisensa kannoiltaan. Ennen kuin hän tapasi israelilaisvakoojat, hän tajusi Jehovan olevan tosi Jumala, ja hänen myöhemmin lausumansa sanat ja se, että hän luopui prostituutiosta, todistivat hänen uskonsa. (Joosua 2:9–11; Heprealaisille 11:31.) Esitettyään tämän toisen esimerkin teoissa ilmenevästä uskosta Jaakob sanoo: ”Tosiaan, niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” Kun ihminen on kuollut, hänessä ei ole mitään liikkeelle panevaa voimaa eli ”henkeä”, eikä hän saa aikaan mitään. Pelkästään väitetty usko on aivan yhtä eloton ja hyödytön kuin kuollut ruumis. Mutta jos meillä on todellista uskoa, se saa meidät toimimaan jumalisesti.
Hillitse kielesi!
12. Mitä seurakunnan vanhinten pitäisi tehdä?
12 Myös puhuminen ja opettaminen voivat todistaa uskosta, mutta on tarpeellista säilyttää malttinsa (Jaakobin kirje 3:1–4). Vanhimmilla on seurakunnan opettajina painava vastuu ja suuri tilivelvollisuus Jumalan edessä. Siksi heidän pitäisi tarkastella nöyrästi vaikuttimiaan ja edellytyksiään. Näillä miehillä täytyy olla tietojen ja kykyjen lisäksi syvä rakkaus Jumalaa ja uskonveljiään kohtaan. (Roomalaisille 12:3, 16; 1. Korinttilaisille 13:3, 4.) Vanhinten täytyy nojautua neuvoissaan Raamattuun. Jos joku vanhin opettaisi virheellisesti ja tästä aiheutuisi toisille ongelmia, hän saisi Jumalalta Kristuksen välityksellä epäsuotuisan tuomion. Vanhinten pitäisi siksi olla nöyriä ja innokkaita ottamaan asioista selvää sekä pitää uskollisesti kiinni Jumalan sanasta.
13. Miksi me kompastumme sanassa?
13 Hyvätkin opettajat – tosiasiassa me kaikki – ’kompastuvat monta kertaa’ epätäydellisyyden vuoksi. Kompastuminen sanassa on yleisimpiä ja mahdollisesti vahingollisimpia hairahduksia. Jaakob sanoo: ”Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee pitämään kurissa myös koko ruumiinsa.” Toisin kuin Jeesus Kristus me emme pysty hallitsemaan täydellisesti kieltämme. Jos pystyisimme, voisimme hallita muutkin ruumiimme jäsenet. Saammehan suitsilla ja kuolaimilla hevoset menemään sinne, minne niitä ohjaamme, ja pienellä peräsimellä jopa suuri laiva, jota kovat tuulet ajavat, voidaan ohjata sinne, minne perämies haluaa.
14. Miten Jaakob korostaa sitä, että kielen hillitsemiseksi täytyy ponnistella?
14 Meidän kaikkien täytyy myöntää rehellisesti, että kielen hillitseminen vaatii todellisia ponnisteluja (Jaakobin kirje 3:5–12). Suitset ovat pienet verrattuna hevoseen ja samoin peräsin verrattuna laivaan. Ihmisruumiiseen verrattuna kieli on pieni ”ja silti kerskailee suuria”. Koska Raamatussa ilmaistaan selvästi, että ylpeileminen ei miellytä Jumalaa, etsikäämme häneltä apua voidaksemme pidättyä siitä (Psalmit 12:3, 4; 1. Korinttilaisille 4:7). Pitäkäämme kielemme kurissa myös silloin, kun meitä ärsytetään, ja muistakaamme, että metsän sytyttämiseen tarvitaan vain kipinä. Kuten Jaakob osoittaa, ”kielikin on tuli”, joka pystyy aiheuttamaan suurta vahinkoa (Sananlaskut 18:21). Levoton kieli on ”epävanhurskauden maailma”! Kaikki tämän jumalattoman maailman pahat piirteet liittyvät hillitsemättömään kieleen. Se on vastuussa panettelemisesta, väärästä opetuksesta ja muista vahingollisista asioista (3. Mooseksen kirja 19:16; 2. Pietarin kirje 2:1). Mitä ajattelet? Eikö uskomme pitäisi saada meidät työskentelemään kovasti hillitäksemme kielemme?
15. Millaista vahinkoa kuriton kieli voi aiheuttaa?
15 Kuriton kieli ’tahraa meidät’ täysin. Esimerkiksi jos meidät tavataan toistuvasti valehtelemasta, voimme saada valehtelijan maineen. Mutta miten levoton kieli ”sytyttää luonnollisen elämän pyörän liekkiin”? Tekemällä elämästä kuin noidankehän. Hillitsemätön kieli voi saattaa koko seurakunnan pois tasapainosta. Jaakob mainitsee ”Gehennan”, Hinnominlaakson. Aikoinaan siellä uhrattiin lapsia, ja myöhemmin siitä tuli kaatopaikka, jossa Jerusalemin jätteet poltettiin tulella (Jeremia 7:31). Gehenna on siis tuhon vertauskuva. Levottomalla kielellä on tavallaan samanlainen tuhoisa voima kuin Gehennalla. Ellemme pidä kurissa kieltämme, meistä itsestämme voi tulla sen tulen uhreja, jonka olemme panneet alulle. (Matteus 5:22.) Meidät voidaan jopa erottaa seurakunnasta siksi, että olemme herjanneet jotakuta (1. Korinttilaisille 5:11–13).
16. Mitä meidän pitäisi tehdä, kun otamme huomioon sen vahingon, jonka levoton kieli voi aiheuttaa?
16 Kuten saatat Jumalan sanan lukemisen perusteella tietää, Jehova sääti, että ihmisen piti vallita eläinkuntaa (1. Mooseksen kirja 1:28). Ja kaikenlaisia luontokappaleita on kesytetty. Esimerkiksi metsästämisessä on käytetty koulutettuja haukkoja. Jaakobin mainitsemiin ”ryömiviin eläimiin” saattavat kuulua käärmeet, joita käärmeenlumoojat pitävät vallassaan (Psalmit 58:4, 5). Ihminen voi vallita jopa valaita, mutta syntisinä ihmisinä emme pysty täysin kesyttämään kieltä. Siitä huolimatta meidän pitäisi välttää esittämästä herjaavia, purevia tai panettelevia huomautuksia. Levoton kieli voi olla vaarallinen väline, joka on täynnä kuolettavaa myrkkyä (Roomalaisille 3:13). Valitettavasti väärien opettajien kieli käänsi joitakuita varhaiskristittyjä pois Jumalasta. Älkäämme siis koskaan antako myrkyllisten luopioajatusten – suullisten enempää kuin kirjallistenkaan – voittaa meitä puolelleen. (1. Timoteukselle 1:18–20; 2. Pietarin kirje 2:1–3.)
17, 18. Mihin epäjohdonmukaisuuteen viitataan Jaakobin kirjeen 3:9–12:ssa, ja mitä meidän pitäisi tehdä tämän suhteen?
17 Usko Jumalaan ja halu miellyttää häntä voivat suojella meitä luopumukselta ja estää meitä käyttämästä kieltä epäjohdonmukaisesti. Jaakob viittaa joidenkuiden epäjohdonmukaisuuteen, kun hän sanoo, että ’kielellä me siunaamme Isäämme Jehovaa ja kiroamme ihmisiä, jotka ovat syntyneet Jumalan kaltaisiksi’ (1. Mooseksen kirja 1:26). Jehova on Isämme siinä mielessä, että hän ”antaa kaikille elämän ja hengityksen ja kaiken” (Apostolien teot 17:24, 25). Hän on myös voideltujen kristittyjen Isä hengellisessä mielessä. Me kaikki olemme ”Jumalan kaltaisia” henkisiltä ja moraalisilta ominaisuuksilta, joihin sisältyvät rakkaus, oikeudenmukaisuus ja viisaus, jotka erottavat meidät eläimistä. Miten meidän siis pitäisi toimia, jos uskomme Jehovaan?
18 Ihmisten kiroaminen merkitsisi sitä, että toivottaisimme heille pahaa. Koska emme ole Jumalan henkeyttämiä profeettoja, jotka olisi valtuutettu kiroamaan joitakuita, tällainen puhe olisi osoitus vihasta, joka tekisi Jumalan siunaamisestamme turhaa. Ei ole paikallaan, että samasta suusta tulee esiin ”siunaus ja kirous”. (Luukas 6:27, 28; Roomalaisille 12:14, 17–21; Juudaan kirje 9.) Olisi todella syntistä laulaa ylistyksiä Jumalalle kokouksissa ja myöhemmin puhua pahaa uskonveljistä! Sekä makeaa että karvasta vettä ei voi pulputa samasta lähteestä. Samoin kuin ei ”viikunapuu voi tuottaa oliiveja tai viiniköynnös viikunoita”, suolainen vesi ei voi tuottaa makeaa vettä. Jotain on hengellisesti vinossa, jos me, joiden pitäisi puhua hyvää, päästämme jatkuvasti suustamme karvaita sanoja. Jos se on tullut meille tavaksi, rukoilkaamme, että Jehova auttaisi meitä lakkaamaan puhumasta siten. (Psalmit 39:1.)
Toimi osoittaen ylhäältä tulevaa viisautta
19. Miten voimme vaikuttaa toisiin, jos taivaallinen viisaus ohjaa meitä?
19 Me kaikki tarvitsemme viisautta puhuaksemme ja toimiaksemme sellaisille ihmisille sopivalla tavalla, joilla on uskoa (Jaakobin kirje 3:13–18). Jos tunnemme kunnioittavaa pelkoa Jumalaa kohtaan, hän antaa meille taivaallista viisautta eli kykyä käyttää tietoa oikein (Sananlaskut 9:10; Heprealaisille 5:14). Hänen Sanansa opettaa meille, miten ilmaista ”viisauteen kuuluvaa lempeyttä”. Ja koska olemme lempeitä, edistämme seurakunnan rauhaa (1. Korinttilaisille 8:1, 2). Kaikki jotka kerskailevat olevansa uskonveljiensä suuria opettajia, ’valehtelevat kristillistä totuutta vastaan’, joka tuomitsee heidän itsekeskeisyytensä (Galatalaisille 5:26). Heidän ’viisautensa’ on ”maallista” – ominaista Jumalasta vieraantuneille syntisille ihmisille. Se on ”eläimellistä”, koska se on lihallisten taipumusten tuote. Se on jopa ”demonista”, sillä jumalattomat henget ovat ylpeitä! (1. Timoteukselle 3:6.) Toimikaamme siksi viisaasti ja nöyrästi, jottemme loisi teoillamme ilmapiiriä, jossa ”paha”, esimerkiksi panettelu ja puolueellisuus, voi kukoistaa.
20. Miten kuvailisit taivaallista viisautta?
20 ”Ylhäältä tuleva viisaus on ennen kaikkea siveellisesti puhdas”, se tekee meidät puhtaiksi moraalisesti ja hengellisesti (2. Korinttilaisille 7:11). Se on ”rauhaisa”, se saa meidät pyrkimään rauhaan (Heprealaisille 12:14). Taivaallinen viisaus tekee meistä ’järkeviä’, ei dogmaattisia eikä sellaisia, joiden kanssa on vaikea tulla toimeen (Filippiläisille 4:5). Ylhäältä tuleva viisaus on ”altis tottelemaan”, se edistää tottelevaisuutta jumalalliselle opetukselle ja yhteistoiminnallisuutta Jehovan järjestön kanssa (Roomalaisille 6:17). Ylhäältä tuleva viisaus tekee meistä myös armollisia ja sääliväisiä (Juudaan kirje 22, 23). Koska se on täynnä ”hyviä hedelmiä”, se edistää kiinnostusta muita kohtaan ja tekoja, jotka ovat sopusoinnussa hyvyyden, vanhurskauden ja totuuden kanssa (Efesolaisille 5:9). Ja rauhantekijöinä me nautimme ”vanhurskauden hedelmästä”, joka kukoistaa rauhallisissa olosuhteissa.
21. Miten Jumalaan uskomisen pitäisi Jaakobin kirjeen 2:1–3:18:n mukaan saada meidät toimimaan?
21 On siis selvää, että usko saa meidät toimimaan. Se tekee meistä puolueettomia, armollisia ja toimeliaita hyvissä teoissa. Usko auttaa meitä hillitsemään kielen ja toimimaan taivaallista viisautta osoittaen. Mutta siinä ei ole kaikki, mitä voimme oppia tästä kirjeestä. Jaakob esittää lisää neuvoja, jotka voivat auttaa meitä käyttäytymään sellaisille ihmisille sopivalla tavalla, jotka uskovat Jehovaan.
Miten vastaisit?
◻ Mitä väärää on puolueellisuuden osoittamisessa?
◻ Miten usko ja teot liittyvät toisiinsa?
◻ Miksi on hyvin tärkeää hillitä kieli?
◻ Millainen taivaallinen viisaus on?