”Tulisiko minun mennä kasteelle?”

KENTIES elämämme tärkein kysymys, jonka joudumme ratkaisemaan, on tämä: ”Tulisiko minun mennä kasteelle?” Miksi se on niin tärkeä kysymys? Koska se, minkä ratkaisun teemme tässä kysymyksessä, vaikuttaa sekä nykyiseen elämän kulkuumme että ikuiseen hyvinvointiimme.

Onko sinun edessäsi tämä kysymys? Olet ehkä tutkinut Jehovan todistajien kanssa Raamattua jonkin aikaa. Tai vanhempasi ovat saattaneet opettaa sinulle Raamattua pienokaisesta lähtien. Nyt olet siinä vaiheessa, että sinun on ratkaistava, mitä sinun tulee tehdä. Voidaksesi tehdä oikean ratkaisun sinun on ymmärrettävä, mitä kastetuksi tulemiseen liittyy ja kenen tulee mennä kasteelle.

Mitä kastetuksi tulemiseen liittyy?

Vihkiäisten tavoin kaste on toimitus, joka vahvistaa erään suhteen. Kun on kyse vihkiäisistä, vihittävän miehen ja naisen välille on jo kehittynyt läheinen suhde. Vihkitoimitus vain julkistaa sen, mistä on jo yksityisesti sovittu, nimittäin sen, että nämä kaksi ovat nyt astumassa varsinaiseen avioliittoon. Sen jälkeen pariskunnalla on tiettyjä oikeuksia, joista he voivat iloita, ja velvollisuuksia, joista heidän täytyy yhdessä eläessään huolehtia.

Kun on kyse kasteesta, tilanne on jokseenkin samanlainen. Tutkiessamme Raamattua opimme, että Jehova on toiminut rakkaudellisella tavalla meitä kohtaan. Hän ei ole antanut meille ainoastaan elämää ja kaikkea, mitä me tarvitsemme sen ylläpitämiseen, vaan myös ainosyntyisen Poikansa, jotta tämä avaisi syntiselle ihmiskunnalle mahdollisuuden päästä suhteeseen Hänen kanssaan ja saada ikuinen elämä paratiisimaassa. Eikö kaiken tämän ajatteleminen saakin meidät toimimaan?

Mitä voimme tehdä? Jumalan Poika Jeesus Kristus sanoo meille: ”Jos joku tahtoo tulla perässäni, hän kieltäytyköön omistamasta itseään ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (Matteus 16:24.) Me voimme tosiaan tulla Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi ja jäljitellä sitä esimerkkiä, jonka hän antoi Isänsä Jehovan etujen palvelemisesta. Jotta voisimme toimia näin, meidän täytyy kuitenkin ”kieltäytyä omistamasta” itseämme eli päättää vapaaehtoisesti asettaa Jumalan tahto omamme edelle. Tämä merkitsee sitä, että me uhraamme eli vihimme elämämme Jumalan tahdon tekemiseen. Tämä vapaaehtoinen ja henkilökohtainen ratkaisu tehdään tunnetuksi toimittamalla julkinen vesikaste Jumalalle vihkiytymisen vertauskuvaksi.

Kenen tulee mennä kasteelle?

Jeesus Kristus käski seuraajiaan: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä, kastakaa heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus 28:19, 20.) Kasteelle meneviltä vaaditaan selvästikin jonkinlaista mielen ja sydämen kypsyyttä. Tutkittuaan Jumalan sanaa henkilökohtaisesti he ymmärtävät, että heidän on tarpeen ”katua – – ja kääntyä” pois aiemmasta elämäntavastaan (Apostolien teot 3:19). He ovat sen jälkeen nähneet tarpeelliseksi ryhtyä evankelioimistyöhön, jota Jeesus Kristus teki, ja siten heistä on tullut hänen opetuslapsiaan. Kaikki tämä on tapahtunut ennen kastetta.

Oletko edistynyt hengellisesti tähän vaiheeseen? Haluatko palvella Jumalaa? Jos näin on, harkitse rukouksen hengessä etiopialaista eunukkia koskevaa Raamatun kertomusta, joka on merkitty muistiin Apostolien tekojen 8. lukuun. Kun Jeesusta koskevat ennustukset oli selitetty tälle miehelle, hän meni itseensä ja kysyi sitten: ”Mikä estää minua tulemasta kastetuksi?” Nähtävästi mitään esteitä ei ollut, joten hänet kastettiin. (Apostolien teot 8:26–38.)

Monet esittävät nykyään saman kysymyksen: ”Mikä estää minua tulemasta kastetuksi?” Tämä johti siihen, että vuonna 1991 kastettiin 300 945 vastavihkiytynyttä. Kaikki Jehovan kansaan kuuluvat olivat tämän vuoksi hyvin iloisia, ja seurakuntien vanhimmat auttavat mielellään muita oikeamielisiä ihmisiä edistymään ja täyttämään kasteelle menemistä koskevat vaatimukset.

Seurakuntasi vanhimmat saattavat toisaalta ehdottaa sinulle kasteen lykkäämistä. Tai jos olet nuori, vanhempasi voivat neuvoa sinua toimimaan siten. Miten suhtaudut tähän? Älä masennu. Muista, että henkilökohtaiseen suhteeseen astuminen Korkeimman kanssa on hyvin vakava asia. Tulee täyttää korkeat vaatimukset, ja niistä tulee pitää kiinni. Kuuntele siis niitä neuvoja, joita sinulle esitetään, ja sovella niitä kokosydämisesti. Jos et täysin ymmärrä esitettyjä syitä, esitä arkailematta kysymyksiä, kunnes ymmärrät täysin, mihin valmistaviin toimiin sinun tulee ryhtyä.

Toiset taas voivat epäröidä näin suuren ratkaisun tekemistä. Kuulutko sinä heihin? Sinulla tietenkin saattaa olla päteviä syitä kasteelle menemisen ja vihkiytymisen siirtämiseen. Mutta jos täytät vaatimukset ja edelleen emmit, sinun on hyvä kysyä itseltäsi: ”Mikä estää minua tulemasta kastetuksi?” Erittele rukoillen tilannettasi nähdäksesi, onko sinun tosiaan aiheellista lykätä siihen Jehovan kutsuun vastaamista, joka koskee astumista henkilökohtaiseen suhteeseen hänen kanssaan.

”Olen vielä nuori”

Jos olet nuori, saatat ajatella: ”Olen vielä nuori.” On totta, että niin kauan kuin nuoret noudattavat kuuliaisesti kristittyjen vanhempiensa ohjausta ja soveltavat Raamattua parhaan kykynsä mukaan, he voivat luottaa siihen, että Jehova pitää heitä ”pyhinä”. Raamatussa tosiaan sanotaan, että Jumala hyväksyy vanhurskaiden vanhempien lisäksi heistä riippuvaiset lapset. (1. Korinttolaisille 7:14.) Raamatussa ei kuitenkaan ilmoiteta mitään ikärajaa, jolloin tämä riippuvuussuhde päättyy. Kristittyjen nuorten on siksi tärkeää harkita vakavasti kysymystä: ”Tulisiko minun mennä kasteelle?”

Raamatussa kannustetaan nuoria muistamaan Luojaansa nuoruudessaan (Saarnaaja 12:1). Samuel on esimerkki tässä mielessä. Hän ”palveli Herran edessä, – – vaikka oli poikanen”. Toinen esimerkki on Timoteus, jolle hänen äitinsä ja isoäitinsä opettama totuus oli sydämenasia jo pienokaisesta lähtien. (1. Samuelin kirja 2:18; 2. Timoteukselle 1:5; 3:14, 15.)

Nykyäänkin monet nuoret ovat vihkineet elämänsä Jehovan palvelukseen. 15-vuotias Akifusa sanoi, että eräs palveluskokouksen ohjelmanosa vaikutti osaltaan siihen, että hän päätti mennä kasteelle. Ayumi meni kasteelle 10-vuotiaana. Hän halusi palvella Jehovaa, koska hän oli oppinut rakastamaan Jehovaa. Hän on nyt 13-vuotias ja saattoi aivan äskettäin nähdä raamatuntutkisteluoppilaansa, joka on myös oppinut rakastamaan Jehovaa, menevän kasteelle 12-vuotiaana. Hikaru, Ayumin nuorempi veli, kastettiin myös 10-vuotiaana. Hän muistelee: ”Jotkut sanoivat minun olevan liian nuori, mutta Jehova tunsi ajatukseni. Olin lujasti päättänyt mennä kasteelle päätettyäni vihkiä elämäni hänelle palvellakseni häntä kaikella, mitä minulla on.”

Myös vanhempien esimerkillä on vaikutusta, mikä käy ilmi erään nuoren sisaren kokemuksesta. Hänen isänsä kielsi hänen äitiään tutkimasta Raamattua sekä hänen että hänen veljensä ja sisarensa kanssa. Isä pieksi heitä ja poltti heidän kirjansa. Äidin kestävyys ja usko sai lapset kuitenkin näkemään Jehova Jumalan palvelemisen tärkeyden. Tämä nuori tyttö kastettiin 13-vuotiaana, ja hänen nuorempi veljensä ja sisarensa ovat seuranneet hänen esimerkkiään.

”Olen liian vanha”

Psalmista sanoi: ”Vanhat yhdessä nuorten kanssa. Ylistäkööt he Herran nimeä.” (Psalmi 148:12, 13.) Iäkkäidenkin on tosiaan nähtävä, että heidän täytyy asennoitua Jehovan puolelle. Jotkut vanhukset kuitenkin välttelevät muutosten tekemistä. Heistä tuntuu, että ”vanha koira ei opi uusia temppuja”. On kuitenkin hyvä muistaa, että Aabraham oli 75 vuoden vanha, kun Jehova sanoi hänelle: ”Lähde maastasi ja sukulaistesi luota ja tule maahan, jonka minä sinulle näytän.” (Apostolien teot 7:3; 1. Mooseksen kirja 12:1, 4.) Mooses oli 80-vuotias, kun Jehova antoi hänelle käskyn: ”Vie minun kansani – – pois Egyptistä.” (2. Mooseksen kirja 3:10.) Näiden ja muiden heidän kaltaistensa elämä oli vakiintunutta, kun Jehova pyysi heitä osoittamaan sen, että he rakastavat häntä ja ovat vihkiytyneitä hänelle. He eivät epäröineet noudattaa Jehovan kehotusta.

Onko tällaisia esimerkkejä nykyään? Shizumu oli ollut 78 vuotta buddhalainen, kun hän alkoi tutkia Raamattua. Hänen perheenjäsenensä vastustivat häntä, eivätkä he antaneet hänen tutkia edes omassa kodissaan. Jo vuoden kuluttua hän ymmärsi, että hänen täytyi vihkiytyä Jehovalle, ja hän meni kasteelle. Miksi hän teki tämän muutoksen? Hän sanoi: ”Monien vuosien ajan väärä uskonto oli pettänyt minua, ja halusin jatkaa Jehovalta tulevan totuuden kuuntelemista ikuisesti.”

”Se – – pelastaa nyt myös teidät”

Aika on loppumassa. On kyse elämästä, myös sinun elämästäsi. Sinun on tärkeää punnita vakavasti kysymystä, joka koskee vihkiytymistäsi Jehovalle ja vesikasteelle menemistä sen vertauskuvaksi. Apostoli Pietari korosti tätä sanomalla: ”Se – – pelastaa nyt myös teidät, nimittäin kaste.” Lisäksi hän selitti, että kaste ”ei ole lihan saastan poistamista” (sen on täytynyt tapahtua jo ennen kuin ihminen on sovelias kastettavaksi), ”vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta”. (1. Pietari 3:21.)

Täyttäessään Jehovan vaatimukset kastettu opetuslapsi saa hyvän omantunnon. Palvelemalla edelleen Jehovaa parhaiden kykyjensä mukaan hän iloitsee mielenrauhasta ja tyytyväisyydestä. (Jaakob 1:25.) Ennen kaikkea hän voi odottaa saavansa Jehovalta loputtomasti siunauksia tulevassa uudessa järjestyksessä. Olkoon se sinun osasi vastattuasi myönteisesti kysymykseen: ”Tulisiko minun mennä kasteelle?”

[Kuva s. 21]

Samuel palveli Jehovan edessä poikasena

[Kuva s. 22]

Mooses oli 80-vuotias, kun Jehova antoi hänelle tehtävän

[Kuvat s. 23]

Nykyään sekä nuoret että vanhat, jotka menevät kasteelle, voivat odottaa loputtomasti siunauksia Jumalan uudessa järjestelmässä