”Tervemielisyys” lopun lähestyessä

”Kaiken loppu on tullut lähelle. Olkaa sen tähden tervemieliset.” (1. PIETARIN KIRJE 4:7)

 1. Mitä sisältyy ”tervemielisyyteen”?

YLLÄ olevien apostoli Pietarin sanojen pitäisi vaikuttaa syvästi siihen, miten kristityt elävät elämäänsä. Pietari ei kuitenkaan kehottanut lukijoitaan vetäytymään sivuun maallisten velvollisuuksien ja elämän huolien piiristä. Hän ei myöskään halunnut herättää hysteriaa lähestyvän lopun suhteen. Sen sijaan hän kehotti: ”Olkaa – – tervemieliset.” ”Tervemielisyyteen” sisältyy hyvän arvostelukyvyn osoittaminen, tahdikkuus ja järkevyys puheessamme ja toimissamme. Se merkitsee sitä, että annamme Jumalan sanan ohjata ajatteluamme ja toimiamme (Roomalaisille 12:2). Koska elämme ”kieron ja vääristyneen sukupolven keskuudessa”, tervemielisyyttä tarvitaan ongelmien ja vaikeuksien torjumiseen (Filippiläisille 2:15).

 2. Miten Jehovan kärsivällisyys hyödyttää kristittyjä nykyään?

² ”Tervemielisyys” auttaa meitä myös suhtautumaan raittiisti ja realistisesti itseemme (Titukselle 2:12; Roomalaisille 12:3). Tämä on olennaisen tärkeää, kun otetaan huomioon se, mitä on kirjoitettu 2. Pietarin kirjeen 3:9:ään: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät sitä hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” Huomaa, että Jehova on kärsivällinen paitsi ei-uskovia myös ”teitä kohtaan” – kristillisen seurakunnan jäseniä kohtaan. Miksi? Koska ”hän ei halua kenenkään tuhoutuvan”. Joidenkuiden täytyy kenties vielä tehdä muutoksia ja korjauksia ollakseen kelvollisia saamaan ikuisen elämän lahjan. Tarkastellaanpa siksi alueita, joilla saatetaan tarvita joitakin korjauksia.

”Tervemielisyys” ihmissuhteissamme

 3. Mitä vanhemmat voisivat kysyä itseltään lastensa suhteen?

³ Kodin pitäisi olla turvallinen ja rauhallinen paikka. Mutta joskus siellä on ”talon täydeltä – – riitelyä” (Sananlaskut 17:1). Miten on teidän perheenne laita? Onko kotinne vapaa ”vihastuksesta ja huutamisesta ja herjaavasta puheesta”? (Efesolaisille 4:31.) Entä lapsenne? Tuntevatko he, että heitä rakastetaan ja arvostetaan? (Vrt. Luukas 3:22.) Varaatteko aikaa heidän opettamiseensa ja valmentamiseensa? ’Kuritatteko vanhurskaudessa’, ette vihastuksissanne ettekä suutuksissanne? (2. Timoteukselle 3:16.) Koska lapset ovat ”perintö Jehovalta”, hän on hyvin kiinnostunut siitä, miten heitä kohdellaan (Psalmit 127:3).

 4. a) Mitä voi olla tuloksena, jos aviomies kohtelee vaimoaan tylysti? b) Miten vaimot voivat edistää rauhaa Jumalan kanssa ja onnellisuutta koko perheessä?

⁴ Entä aviopuolisomme? ”Miesten pitää rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan. Se, joka rakastaa vaimoaan, rakastaa itseään, sillä ei kukaan ole koskaan vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niin kuin Kristuskin seurakuntaa.” (Efesolaisille 5:28, 29.) Herjaava, tyrannimainen tai arvostelukyvytön mies paitsi saattaa vaaraan kotinsa rauhan myös heikentää suhdettaan Jumalaan (1. Pietarin kirje 3:7). Entä vaimot? Heidän tulee samoin olla ”alamaisia miehelleen niin kuin Herralle” (Efesolaisille 5:22). Sen ajatteleminen, että miellyttäisi Jumalaa, voi auttaa vaimoa katsomaan läpi sormien aviomiehensä puutteita ja olemaan hänelle alamainen ilman kaunantunteita. Toisinaan vaimosta voi tuntua, että hänen on ilmaistava avoimesti mielipiteensä. Sananlaskujen 31:26:ssa sanotaan pystyvästä vaimosta: ”Suunsa hän on avannut viisauteen, ja rakkaudellisen huomaavaisuuden laki on hänen kielellään.” Kohtelemalla aviomiestään huomaavaisesti ja kunnioittavasti hän säilyttää rauhan Jumalan kanssa ja edistää koko perheen onnellisuutta (Sananlaskut 14:1).

 5. Miksi nuorten tulee noudattaa Raamatun neuvoja siinä, miten he kohtelevat vanhempiaan?

⁵ Miten te nuoret kohtelette vanhempianne? Käytättekö sellaista ivallista, epäkunnioittavaa puhetapaa, jollaista maailma usein suvaitsee? Vai noudatatteko Raamatun käskyä: ”Lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne Herran yhteydessä, sillä tämä on vanhurskasta: ’Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, mikä on ensimmäinen käsky johon liittyy lupaus: ’Jotta sinun kävisi hyvin ja saisit olla kauan aikaa maan päällä.’” (Efesolaisille 6:1–3.)

 6. Miten voimme etsiä rauhaa palvojatoveriemme kanssa?

⁶ ”Tervemielisyytemme” käy ilmi myös silloin, kun ’etsimme rauhaa ja pyrimme siihen’ palvojatoveriemme kanssa (1. Pietarin kirje 3:11). Erimielisyyksiä ja väärinkäsityksiä syntyy aika ajoin (Jaakobin kirje 3:2). Jos vihamielisyyden annetaan jäädä kalvamaan mieltä, koko seurakunnan rauha voi vaarantua (Galatalaisille 5:15). Sopikaa siis kiistat nopeasti; pyrkikää rauhaa edistäviin ratkaisuihin (Matteus 5:23–25; Efesolaisille 4:26; Kolossalaisille 3:13, 14).

”Tervemielisyys” ja perhevelvollisuudet

 7. a) Miten Paavali kannusti osoittamaan ”tervemielisyyttä” maallisissa asioissa? b) Miten kristittyjen aviomiesten ja vaimojen tulee suhtautua velvollisuuksiinsa kotona?

⁷ Apostoli Paavali neuvoi kristittyjä ’elämään tervemielisesti’ (Titukselle 2:12). On kiinnostavaa, että Paavali kehottaa tekstiyhteydessä naisia ”rakastamaan miestään, rakastamaan lapsiaan, olemaan tervemielisiä, siveellisesti puhtaita, kodissa työskenteleviä” (Titukselle 2:4, 5). Paavali kirjoitti tämän vuosina 61–64, muutamia vuosia ennen juutalaisen asiainjärjestelmän loppua. Silti maalliset asiat, esimerkiksi taloustyöt, olivat yhä tärkeitä. Sekä aviomiesten että vaimojen pitäisi siksi säilyttää terve, myönteinen näkemys velvollisuuksistaan kotona, ”jotta Jumalan sanasta ei puhuttaisi herjaavasti”. Eräs perheenpää pyysi vieraalta anteeksi sitä, että hänen kotinsa oli kaikkea muuta kuin edustavassa kunnossa. Hän selitti, että se oli rempallaan, ”koska hän oli tienraivaaja”. On kiitettävää, että teemme uhrauksia Valtakunnan vuoksi, mutta meidän täytyy varoa uhraamasta perheemme hyvinvointia.

 8. Miten perheenpäät voivat huolehtia perheensä tarpeista tasapainoisesti?

⁸ Raamatussa kehotetaan isiä asettamaan perheensä etusijalle, kun siinä sanotaan, että se, joka ei pidä huolta perheestään, ”on kieltänyt uskon ja on pahempi kuin se, jolla ei ole uskoa” (1. Timoteukselle 5:8). Elintaso on erilainen maailman eri osissa, ja on hyvä pitää aineelliset odotukset vaatimattomina. ”Älä anna minulle köyhyyttä äläkä rikkautta”, rukoili Sananlaskujen 30:8:n kirjoittaja. Vanhempien ei tule kuitenkaan laiminlyödä lastensa aineellisia tarpeita. Olisiko esimerkiksi viisasta jättää perheensä tieten tahtoen vaille elämän perusvälttämättömyyksiä voidakseen tavoitella teokraattisia tehtäviä? Eikö tämä voisi katkeroittaa lapset? Toisaalta Sananlaskujen 24:27:ssä sanotaan: ”Valmista työsi ulkosalla ja tee se itsellesi valmiiksi pellolla. Sen jälkeen sinun on myös rakennettava huonekuntaasi.” Vaikka on paikallaan kiinnittää huomiota aineellisiin asioihin, ’huonekunnan rakentaminen’ – hengellisesti ja henkisesti – on elintärkeää.

 9. Miksi perheenpäiden on viisasta harkita sellaista mahdollisuutta, että he kuolevat tai sairastuvat?

⁹ Oletko huolehtinut siitä, että perheesi tulee toimeen, jos kuolet ennenaikaisesti? Sananlaskujen 13:22:ssa sanotaan: ”Hyvä jättää perinnön poikien pojille.” Sen lisäksi, että vanhemmat antavat lapsilleen perinnöksi Jehovan tuntemuksen ja suhteen häneen, heitä kiinnostaisi lastensa aineellinen toimeentulo. Monissa maissa vastuuntuntoiset perheenpäät yrittävät säästää jonkin verran rahaa, tehdä testamentin ja hankkia henkivakuutuksen. Onhan niin, että ”aika ja sattuma” kohtaavat myös Jumalan kansaan kuuluvia (Saarnaaja 9:11). Raha on ”suojaksi”, ja huolellisen suunnittelun avulla voidaan usein välttyä vaikeuksilta (Saarnaaja 7:12). Maissa, joissa valtio ei kustanna sairaanhoitoa, jotkut voivat päättää panna säästöön varoja terveydenhoitoa varten tai hankkia jonkinlaisen sairausvakuutuksen.a

10. Miten kristityt vanhemmat voisivat ”kerätä” lapsilleen?

¹⁰ Raamatussa sanotaan myös: ”Lasten ei pitäisi kerätä vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen.” (2. Korinttilaisille 12:14.) Maailmassa on yleistä, että vanhemmat keräävät kokoon rahaa lastensa tulevaa koulutusta ja avioliittoa varten antaakseen heille hyvän alun elämässä. Oletko sinä ajatellut kerätä jotakin lapsesi hengellistä tulevaisuutta silmällä pitäen? Otaksutaanpa esimerkiksi, että varttunut lapsi pitää tavoitteenaan kokoaikaista sananpalvelusta. Vaikka kokoaikaisten palvelijoiden ei pitäisikään vaatia eikä odottaa ulkopuolista tukea, rakkaudelliset vanhemmat voisivat päättää ’antaa hänelle omastaan hänen tarpeittensa mukaan’ auttaakseen häntä pysymään kokoaikaisessa palveluksessa (Roomalaisille 12:13; 1. Samuelin kirja 2:18, 19; Filippiläisille 4:14–18).

11. Ilmaiseeko realistinen suhtautuminen rahaan uskon puutetta? Selitä.

¹¹ Realistinen näkemys rahasta ei ilmaise uskon puutetta sitä kohtaan, että Saatanan jumalaton järjestelmä on lähellä loppuaan. Se kertoo vain ”käytännöllisestä viisaudesta” ja terveestä arvostelukyvystä (Sananlaskut 2:7; 3:21). Jeesus sanoi kerran, että ”tämän asiainjärjestelmän pojat ovat – – käytännöllisellä tavalla viisaampia kuin valon pojat” rahankäytössään (Luukas 16:8). Ei siksi ole ihme, että jotkut ovat katsoneet tarpeelliseksi tarkistaa varojen käyttöään voidakseen huolehtia paremmin perheensä tarpeista.

”Tervemielisyys” suhtautumisessamme koulutukseen

12. Miten Jeesus opetti opetuslapsiaan mukautumaan uusiin olosuhteisiin?

¹² ”Tämän maailman näyttämö vaihtuu” jatkuvasti, ja laajakantoiset taloudelliset muutokset ja tekninen kehitys ovat nopeita (1. Korinttilaisille 7:31). Jeesus kuitenkin opetti opetuslapsiaan mukautumaan tilanteisiin. Lähettäessään heidät ensimmäiselle saarnamatkalle hän sanoi heille: ”Älkää hankkiko kultaa tai hopeaa tai kuparia vyökukkaroihinne tai eväslaukkua matkalle tai kahta aluspukinetta tai sandaaleja tai sauvaa, sillä työntekijä ansaitsee ruokansa.” (Matteus 10:9, 10.) Myöhemmin Jeesus kuitenkin eräässä tilanteessa sanoi: ”Jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaan, samoin myös eväslaukun.” (Luukas 22:36.) Mikä oli muuttunut? Olosuhteet. Uskonnollinen ilmapiiri oli tullut vihamielisemmäksi, ja heidän piti nyt huolehtia itse tarpeistaan.

13. Mikä on koulutuksen päätarkoitus, ja miten vanhemmat voivat tukea lapsiaan tässä asiassa?

¹³ Nykyäänkin vanhempien on ehkä otettava huomioon aikamme taloudelliset realiteetit. Huolehditko esimerkiksi siitä, että lapsesi saavat riittävästi koulutusta? Koulutuksen päätarkoituksena pitäisi olla varustaa nuori tehokkaaksi Jehovan sananpalvelijaksi. Ja kaikkein tärkeintä koulutusta on hengellinen koulutus (Jesaja 54:13). Vanhemmat ovat kiinnostuneita myös lastensa kyvystä elättää itsensä taloudellisesti. Opasta siksi lapsiasi, auta heitä valitsemaan sopivia kouluaineita ja keskustele heidän kanssaan siitä, onko viisasta hankkia lisäkoulutusta vai ei. Tällaiset ratkaisut ovat perheen oma asia, eikä toisten pitäisi arvostella sen tekemää ratkaisua. (Sananlaskut 22:6.) Entä ne, jotka ovat päättäneet kouluttaa lapsensa kotona?b Vaikka monet ovat huolehtineet tuosta tehtävästä kiitettävästi, jotkut ovat havainneet sen vaikeammaksi kuin he olivat kuvitelleet, ja heidän lapsensa ovat saaneet kärsiä siitä. Jos siis harkitset lasten kouluttamista kotona, muista laskea kustannukset: arvioi realistisesti, onko sinulla sekä taitoja että itsekuria, joita tarvitaan hankkeen viemiseen päätökseen (Luukas 14:28).

’Älä tavoittele suuria’

14, 15. a) Miten Baruk joutui pois hengellisestä tasapainosta? b) Miksi hänen oli typerää ’tavoitella suuria’?

¹⁴ Koska tämän järjestelmän loppu ei ole vielä tullut, jotkut voisivat olla taipuvaisia tavoittelemaan sitä, mitä maailmalla on tarjottavana: arvossa pidettyä uraa, hyväpalkkaista työtä ja varallisuutta. Ajattelehan Jeremian sihteeriä Barukia. Hän valitti: ”Voi sentään minua, sillä Jehova on lisännyt murhetta tuskaani! Olen uupunut huokailustani, enkä ole löytänyt lepopaikkaa.” (Jeremia 45:3.) Baruk oli väsynyt. Jeremian sihteerinä toimiminen oli vaikeaa, rasittavaa työtä (Jeremia 36:14–26). Eikä paineen helpottumisesta ollut tietoa. Jerusalem tuhottaisiin vasta 18 vuoden kuluttua.

¹⁵ Jehova sanoi Barukille: ”Katso! Minkä olen rakentanut, sen revin maahan, ja minkä olen istuttanut, sen revin juurineen irti, niin, koko maan. Mutta sinä tavoittelet itsellesi suuria. Älä enää tavoittele.” Baruk oli joutunut pois tasapainosta. Hän oli alkanut ’tavoitella itselleen suuria’, kenties varallisuutta, huomattavaa asemaa tai aineellista turvallisuutta. Koska Jehovalla oli tarkoitus ’repiä juurineen irti koko maa’, niin mitä järkeä oli tavoitella sellaista? Siksi Jehova esitti Barukille seuraavan vakavoittavan muistutuksen: ”Minä tuotan onnettomuuden kaikelle lihalle – – ja minä annan sinulle sielusi saaliiksi kaikissa paikoissa, minne menetkin.” Aineellinen omaisuus ei säilyisi Jerusalemin tuhossa! Jehova takasi hänelle vain sen, että hän pelastaisi ’sielunsa saaliina’. (Jeremia 45:4, 5.)

16. Mitä Jehovan kansa voi nykyään oppia Barukin kokemuksesta?

¹⁶ Baruk kuunteli Jehovan oikaisua, ja Jehovan lupauksen mukaisesti hän selvisi hengissä (Jeremia 43:6, 7). Miten vaikuttava opetus Jehovan kansalle nykyään! Nyt ei ole aika ’tavoitella suuria itselleen’. Miksi ei? Koska ”maailma on häviämässä ja samoin sen halu” (1. Johanneksen kirje 2:17).

Paras tapa käyttää jäljellä oleva aika

17, 18. a) Miten Joona reagoi, kun niniveläiset katuivat? b) Minkä opetuksen Jehova antoi Joonalle?

¹⁷ Miten sitten voimme parhaiten käyttää jäljellä olevan ajan? Ota oppia profeetta Joonan kokemuksesta. Hän ”meni Niniveen – – ja hän julisti julistamistaan ja sanoi: ’Enää neljäkymmentä päivää, ja Ninive hävitetään.’” Joonan yllätykseksi niniveläiset kuuntelivat hänen sanomaansa ja katuivat! Jehova pidättyi tuhoamasta kaupunkia. Miten Joona reagoi? ”Oi Jehova, otathan minulta pois sieluni, sillä minun on parempi kuolla kuin elää.” (Joona 3:3, 4; 4:3.)

¹⁸ Jehova antoi silloin Joonalle tärkeän opetuksen. Hän ”toimitti pullokurpitsakasvin kasvamaan Joonan yläpuolelle varjostamaan hänen päätään – –. Ja Joona alkoi suuresti iloita pullokurpitsakasvista.” Joonan ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä tuo kasvi kuihtui nopeasti. Joona ’suuttui’ tukalan olonsa vuoksi. Jehova teki opetuksensa selväksi sanomalla: ”Sinä osaltasi säälit pullokurpitsakasvia – –. Enkö minä puolestani säälisi Niniveä, tuota suurta kaupunkia, jossa on yli satakaksikymmentätuhatta ihmistä, jotka eivät edes tiedä eroa oikean ja vasemman kätensä välillä, sekä paljon kotieläimiä?” (Joona 4:6, 7, 9–11.)

19. Millaista itsekeskeistä ajattelutapaa haluaisimme karttaa?

¹⁹ Miten itsekeskeistä Joonan ajattelu olikaan! Hän saattoi sääliä kasvia, mutta ei hiukkaakaan niniveläisiä – ihmisiä, jotka eivät hengellisesti puhuen ’tienneet eroa oikean ja vasemman kätensä välillä’. Me voimme samaten toivoa hartaasti tämän jumalattoman maailman tuhoa ja aivan syystä! (2. Tessalonikalaisille 1:8.) Odottaessamme sitä meillä on kuitenkin velvollisuus auttaa rehellissydämisiä ihmisiä, jotka hengellisesti puhuen eivät ’tiedä eroa oikean ja vasemman kätensä välillä’ (Matteus 9:36; Roomalaisille 10:13–15). Käytätkö sinä jäljellä olevan lyhyen ajan auttaaksesi mahdollisimman monia saamaan kallisarvoista Jehovan tuntemusta? Mikä työ voisi koskaan vetää vertoja sille ilolle, että voi auttaa jotakuta saamaan elämän?

Elä edelleen ”tervemielisesti”

20, 21. a) Mainitse joitakin tapoja, joilla voimme osoittaa ”tervemielisyyttä” edessä olevina päivinä. b) Mitä siunauksia on siitä, että elää ”tervemielisesti”?

²⁰ Kun Saatanan järjestelmä jatkaa syöksyään kohti tuhoa, edessämme on varmasti uusia haasteita. Toisen Timoteuksen kirjeen 3:13:ssa ennustetaan: ”Pahat ihmiset ja petkuttajat menevät yhä huonompaan suuntaan.” Älä kuitenkaan ’väsy äläkä lannistu sielussasi’ (Heprealaisille 12:3). Turvaudu Jehovaan saadaksesi voimaa (Filippiläisille 4:13). Opettele olemaan joustava, mukautumaan huononeviin olosuhteisiin, sen sijaan että haikailisit menneitä (Saarnaaja 7:10). Sovella käytännöllistä viisautta ja pysyttele ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” ohjauksen tasalla (Matteus 24:45–47).

²¹ Emme tiedä, paljonko aikaa on vielä jäljellä. Voimme kuitenkin sanoa luottavaisesti, että ”kaiken loppu on tullut lähelle”. Siihen saakka kun tuo loppu tulee, eläkäämme ”tervemielisesti” sen suhteen, miten kohtelemme toisia, miten huolehdimme perheestämme ja miten hoidamme maalliset velvollisuutemme. Tehdessämme näin voimme kaikki luottaa siihen, että meidän havaitaan lopulta olevan ”tahrattomia ja moitteettomia ja rauhassa”! (2. Pietarin kirje 3:14.)

[Alaviitteet]

Kerrattavia ydinkohtia

◻ Miten voimme osoittaa ”tervemielisyyttä” ihmissuhteissamme?

◻ Miten voimme ilmaista tasapainoisuutta huolehtiessamme perhevelvollisuuksistamme?

◻ Miksi vanhempien täytyy olla kiinnostuneita lastensa maallisesta koulutuksesta?

◻ Mitä opimme Barukista ja Joonasta?

[Kuva s. 18]

Kun aviomies ja vaimo kohtelevat toisiaan huonosti, he heikentävät suhdettaan Jehovaan

[Kuva s. 20]

Vanhempien tulee olla kiinnostuneita lastensa koulutuksesta