Miten me voimme epäitsekkäästi vastata Jumalan rakkauteen?
”Jos Jumala on näin rakastanut meitä, niin mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.” – 1. JOHANNES 4:11.
1, 2. Mitä meiltä edellytetään voidaksemme epäitsekkäästi vastata Jumalan rakkauden osoituksiin?
JEHOVA on rakkauden personoituma. Edellisestä kirjoituksesta havaitsimme, miten runsaita hänen rakkautensa ilmaukset todellisuudessa ovat. Panimme myös merkille, miten Mooses, Daavid ja Jeesus Kristus vastasivat epäitsekkäästi noihin rakkauden osoituksiin. Eikö jokaisen Jehovan todistajan tulisi haluta tehdä samoin? Varmasti!
2 Mitä epäitsekäs vastaaminen Jumalan rakkauden ilmauksiin meiltä edellyttää? Ensinnäkin meidän täytyy antaa hänelle ensi sija elämässämme, rakastaa häntä kaikesta sydämestämme, sielustamme, mielestämme ja voimastamme. (Markus 12:29, 30) Se merkitsee suuntautumista kohti Jumalaa, lämmintä henkilökohtaista suhdetta Jehovaan. Haluammeko puhua taivaalliselle Isällemme rukouksessa? Rukoilemmeko lakkaamatta ja olemmeko hellittämättömiä rukouksessa? Vai esitämmekö rukouksemme nopeasti ja onko meillä joskus niin kiire, ettemme edes ehdi rukoilemaan? (Roomalaisille 12:12; 1. Tessalonikalaisille 5:17) Kohdistammeko huomion Jehovaan, annammeko hänelle ja hänen järjestölleen kunnian siitä, mitä olemme saattaneet saada aikaan? (1. Korinttolaisille 3:7; 4:7) Tunnemmeko tosiaan samoin kuin psalmista? Hän sanoi Jumalasta: ”Seitsemästi päivässä minä ylistän sinua.” – Psalmi 119:164.
3. Miten voimme seuranpitotilaisuuksissamme osoittaa, että vastaamme epäitsekkäästi Jumalan rakkauteen?
3 Se, vastaammeko epäitsekkäästi Jumalan rakkauteen vai emme, voi paljastua kokoontuessamme viettämään aikaa toistemme kanssa. Pyöriikö keskustelumme silloin maallisissa vai hengellisissä asioissa? Se ei merkitse sitä, että meidän täytyisi joka kerta kokoontuessamme kristittyjen tovereidemme kanssa ryhtyä vakavaan raamatuntutkisteluun. Mutta varmasti voimme löytää keskusteluumme sisällytettäväksi jotakin sellaista, mikä on kiinnostavaa ja luonteeltaan hengellistä. Voisimme esimerkiksi kertoa kenttäkokemuksia, keskustella jostakin meille mieluisasta raamatunkohdasta, kertoa miten opimme totuuden tai mainita todisteita Jumalan rakkaudellisesta huolenpidosta ja siunauksesta.
4. Miten meidän tulisi ajatella, jos tunnemme pettymystä sen vuoksi, että olemme jääneet vaille jotakin palvelusetua?
4 Se, missä määrin arvostamme Jumalan rakkautta, voi paljastua myös toisessa tilanteessa: kun meidät sivuutetaan annettaessa jotakin palvelusetua Jehovan järjestössä. Miten me suhtaudumme? Jos olemme pääasiallisesti kiinnostuneita kunnian tuottamisesta Jehovalle, myönnämme, että todennäköisimmin Jumala saa aivan yhtä paljon kunniaa keneltä tahansa, jolla on jokin erityinen palvelusetu. (Vrt. Luukas 9:48.) Mutta jos olemme asiattomasti huolissamme omasta edustamme tai nimestämme, meitä vaivaa se, että meidät on sivuutettu, kuten saatamme ajatella. Meidän tulisi muistaa, että Jehova rakastaa meitä ja saattaa jopa tietää, että emme tällä hetkellä kykene kantamaan jonkin teokraattisen vastuun taakkaa. Hän saattaa siunata meitä runsaasti toisilla tavoin, ja sellaisten ilmausten hänen rakkaudestaan tulisi auttaa meitä säilyttämään hengellinen tasapainomme. – Sananlaskut 10:22.
Vanhurskauden rakastaminen ja laittomuuden vihaaminen
5. Miten Jumalan rakkauden ilmausten tulisi vaikuttaa käytökseemme?
5 Jumalan meitä kohtaan osoittaman rakkauden ilmausten tulisi saada meidät jäljittelemään Kristusta siinä, että rakastamme vanhurskautta ja vihaamme laittomuutta. (Heprealaisille 1:9) On totta, että emme voi tehdä sitä täydellisesti, kuten Jeesus teki. Mutta voimme ottaa tavoitteeksemme olla niin pyhiä, rehellisiä ja lainkuuliaisia kuin on mahdollista epätäydellisessä tilassamme. Tehdäksemme niin meidän täytyy paitsi kehittää rakkautta sitä kohtaan, mikä on vanhurskasta ja hyvää, myös kehittää vihaa, vastenmielisyyttä ja inhoa sitä kohtaan, mikä on pahaa. Apostoli Paavali sanoi sen seuraavasti: ”Inhotkaa pahaa, tarrautukaa hyvään.” (Roomalaisille 12:9) ”Inho” on hyvin voimakas sana, joka merkitsee ”voimakasta vastenmielisyyttä, iljetyksen tunnetta”. – Nykysuomen sanakirja.
6. Mikä auttaa meitä pitämään puolemme maailman, syntisen lihamme ja Panettelijan tiellemme asettamia kiusauksia vastaan?
6 Mikä auttaa meitä pitämään puolemme niitä kiusauksia vastaan, joita maailma, oma syntinen lihamme ja Panettelija sysäävät tiellemme? Uskollisuus Jehova Jumalaa kohtaan. Hän vetoaa meihin: ”Viisastu, poikani, ja ilahuta minun sydämeni, niin minä voin antaa herjaajalleni vastauksen.” (Sananlaskut 27:11) Uskollisuus Jehovaa kohtaan saa meidät omaksumaan viisaan menettelytavan: vihaamaan sitä mitä hän vihaa. Ja näyttääpä jonkin Jumalan lain rikkominen miten miellyttävältä tai jännittävältä tahansa, meidän täytyy toistuvasti sanoa itsellemme, että sen tekeminen ei todellakaan kannata. (Galatalaisille 6:7, 8) Ihmissydän on petollinen, vilpillinen, harhaan johtava, kuten meitä muistutetaan Jeremian 17:9:ssä. Kristityn sydän pitää hyvistä, kauniista ja puhtaista asioista. Mutta toisinaan syntiset taipumukset kallistavat sen haluamaan myös sitä, mikä on pahaa. Samoin kuin oli niiden israelilaisten sydämen laita, jotka palvoivat Jehovaa ja samalla kuitenkin pitivät epäjumalanpalvontaa varten ”uhrikukkuloita”, niin meidänkin sydämemme voi olla itsekäs ja juonikas. (1. Kuningasten kirja 22:43, 44; 5. Mooseksen kirja 12:2) Epätäydellinen sydämemme voi yrittää etsiä puolusteluja saattaakseen meidät kiusauksen tielle. Se voi yrittää vähätellä sen väärinteon vakavuutta, johon tunnemme kiusausta. Tai sydämemme voi yrittää vakuuttaa meille, että siitä mahdollisesti seuraava rangaistus on vain tilapäinen.
7. Miksi meidän täytyy varoa haluamasta sellaista mikä on pahaa?
7 Arvostuksesta Jumalan rakkautta kohtaan meidän täytyy varoa sellaiseen kohdistuvaa halua, mikä on pahaa, esimerkiksi taipuvaisuutta sukupuoliseen moraalittomuuteen, olemmepa naimattomia tai naimisissa. Kerran toisensa jälkeen on näennäisesti viaton flirttailu saanut kaksi kristittyä niin toistensa pauloihin, että he ovat harjoittaneet syntiä ja heidät on erotettu. Jopa vanhimmat, joiden tulisi olla moitteettomia esimerkkejä laumalle, ovat sortuneet tällaiseen. – Vrt. 1. Kuningasten kirja 15:4, 5.
8. Minkä varoittavan esimerkin apostoli Paavali antaa meille, ja miten tätä ongelmaa voitaisiin valaista?
8 Ajattelehan apostoli Paavalia, jota oli siunattu antamalla hänelle yliluonnollisia näkyjä ja voimia ja jumalallisen henkeytyksen lahja. Onnistuakseen taistelussaan syntisiä taipumuksia vastaan hänen täytyi kurittaa – ankarin lyönnein – ruumistaan. Rohkenemmeko me tyytyä vähempään? (Roomalaisille 7:15–25; 1. Korinttolaisille 9:27) Me olemme ikään kuin pienessä soutuveneessä, jota nopeasti virtaava joki vie kohti putouksia. Välttyäksemme tuholta meidän täytyy soutaa sinnikkäästi ylöspäin vastavirtaan. Matka saattaa näyttää taittuvan hyvin hitaasti, mutta niin kauan kuin jaksamme ponnistella tarmokkaasti, emme ajaudu putouksiin, mikä olisi meille kohtalokasta. Varmasti Jehova Jumalan meihin kohdistaman rakkauden ilmausten tulisi saada meidät ponnistelemaan tarmokkaasti ollaksemme hänelle uskollisia vihaamalla laittomuutta ja rakastamalla vanhurskautta.
Osoita veljellistä rakkautta
9. Minkä neuvon apostoli Johannes antaa meille veljiemme rakastamisesta?
9 Jumalan rakkauden ilmausten tulisi saada meidät myös rakastamaan veljiämme, niin kuin Jeesus Kristus rakastaa opetuslapsiaan. (Johannes 13:1) Erittäin sattuvasti apostoli Johannes sanoo: ”Rakkaus on tässä, ei siinä että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovitusuhriksi meidän syntiemme edestä. Rakkaat, jos Jumala on näin rakastanut meitä, niin mekin olemme velvollisia rakastamaan toisiamme.” (1. Johannes 4:10, 11) Jeesus sanoikin, että hänen tosi seuraajansa voitaisiin tunnistaa siitä rakkaudesta, joka heillä olisi keskuudessaan. – Johannes 13:34, 35.
10, 11. Mitä tapoja meillä on veljellisen rakkauden osoittamiseen?
10 Me tiedämme, että kristittyjen tulisi osoittaa veljellistä rakkautta. Mutta meille ei ole pahitteeksi palauttaa mieleemme eri tapoja, joilla voimme osoittaa tätä Kristuksen kaltaista rakkautta toisiamme kohtaan. Sellainen rakkaus auttaa meitä sivuuttamaan eroavaisuudet, jotka liittyvät rotuun, kansallisuuteen, koulutukseen, kulttuuriin ja taloudelliseen asemaan. Lisäksi veljellinen rakkaus saa meidät tulemaan yhteen kokouksiin. Jos todella rakastamme veljiämme, emme anna kehnon sään tai lievän huonovointisuuden riistää meiltä sitä iloa, että voimme olla heidän seurassaan ja saada keskinäistä rohkaisua. (Roomalaisille 1:11, 12) Veljellinen rakkaus saa meidät myös valmistautumaan hyvin kokouksiimme ja osallistumaan niihin aktiivisesti, niin että voimme kannustaa toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin. – Heprealaisille 10:23–25.
11 Mitä on sanottava veljiemme auttamisesta kenttäpalveluksessa? Vanhinten ja avustavien palvelijoiden on usein havaittu käyvän talosta-taloon-palveluksessa toistensa kanssa tai yksinään, kun he hiukan ohjelmaansa suunnittelemalla voisivat pyytää mukaansa sellaisia Valtakunnan julistajia, jotka tarvitsevat apua palveluksessa. Rakkauden osoittaminen tällä tavoin tekee vanhinten ja avustavien palvelijoiden kenttäpalveluksesta kaksin verroin antoisaa. Ja kävisikö päinsä kutsua uusi julistaja mukaan Raamatun kotitutkisteluun? – Roomalaisille 15:1, 2.
12. Miten meidän tulee ymmärtää Johanneksen 1. kirjeen 3:16–18?
12 Rakkaus myös saa meidät tulemaan niiden veljiemme avuksi, jotka saattavat olla todellisessa aineellisessa tarpeessa. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Siitä me olemme tulleet tuntemaan rakkauden, että hän antoi sielunsa meidän puolestamme, ja meillä on velvollisuus antaa sielumme veljiemme puolesta. Mutta jos jollakulla on tämän maailman varoja elämän ylläpidoksi ja hän näkee veljensä olevan puutteessa ja kuitenkin sulkee häneltä hellän sääliväisyytensä oven, niin millä tavoin Jumalan rakkaus pysyy hänessä? Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanoin tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” (1. Johannes 3:16–18) Meitä ei ehkä nykyään pyydetä antamaan sieluamme heidän puolestaan, mutta toisinaan meillä on tilaisuuksia ilmaista rakkautta heitä kohtaan muilla tavoin, ei vain sanoin tai kielellä, vaan myös teoissa. Veljiemme rakastamisessa sanoin ei ole mitään väärää, mutta me emme halua rajoittaa rakkauttamme siihen, kun he tarvitsevat jotakin aineellista. Jeesuksen sanat, joiden mukaan ”onnellisempaa on antaa kuin saada”, soveltuvat myös aineellisen avun antamiseen. – Apostolien teot 20:35.
13. a) Mainitse joitakin perustotuuksia, joita olemme oppineet Jehovan näkyvän järjestön avulla. b) Minkä varteenotettavan seikan Charles Taze Russell esittää?
13 Meillä on mahdollisuus osoittaa rakkautta niitä veljiämme kohtaan, jotka ottavat johdon seurakunnassa tai Jehovan näkyvän järjestön yhteydessä kautta maailman. Tähän sisältyy uskollisuus ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa” kohtaan. (Matteus 24:45–47) Meidän on myönnettävä, että olemmepa lukeneet Raamattua miten paljon tahansa, emme olisi koskaan omin neuvoin oppineet totuutta. Emme olisi saaneet selville totuutta Jehovasta, hänen tarkoituksistaan ja ominaisuuksistaan, hänen nimensä merkityksestä ja tärkeydestä, Valtakunnasta, Jeesuksen lunnaista, Jumalan järjestön ja Saatanan järjestön välisestä erosta, emmekä siitä, miksi Jumala on sallinut pahuutta. On aivan niin kuin Vartiotorni-seuran ensimmäinen presidentti Charles Taze Russell kirjoitti vuonna 1914 (suom. 1915): ”Emmekö ole siunattu, onnellinen kansa? Eikö Jumalamme ole uskollinen? Jos joku tietää jotain parempaa, ottakoon hän sen. Jos jotkut teistä löytävät jotain parempaa, toivomme, että kerrotte meille. Me emme tiedä mitään parempaa, ei puoleksikaan niin hyvää, kuin mitä olemme löytäneet Jumalan sanassa. – – Ei mikään kieli eikä kynä voi kertoa sitä rauhaa, sitä iloa ja siunausta, jonka selvä tieto todellisesta Jumalasta on tuonut sydämeemme ja elämäämme. Kertomus Jumalan viisaudesta, vanhurskaudesta, voimasta ja rakkaudesta tyydyttää täydelleen sekä päämme että sydämemme vaatimukset. Me emme etsi enää mitään. Ei ole mitään enää toivottavaa, kuin saada tämä ihmeellinen kertomus selvemmäksi mieleemme.” (Vartio-Torni, 1. toukokuuta 1915, s. 91, 92) Kuinka tosia ovatkaan nuo hyvin kirjoitetut sanat!
Ulkopuolella olevien palveleminen
14. Miten Jumalan rakkauden ilmausten tulisi saada meidät toimimaan ulkopuolella olevia kohtaan?
14 Jumalan rakkauden ilmausten, joista olemme itse nauttineet, tulisi saada meidät osoittamaan lähimmäisenrakkautta seurakunnan ulkopuolella olevia kohtaan. Miten voimme tehdä sen? Olosuhteet voivat ilmaista, että voimme auttaa lähimmäisiämme aineellisesti. Mutta vielä paljon tärkeämpää on, että osoitamme lähimmäisenrakkautta viemällä toisille Jumalan valtakunnan hyvää uutista ja auttamalla vanhurskautta rakastavia tulemaan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi. Osallistummeko säännöllisesti tähän julkiseen palvelukseen, vai laiminlyömmekö sitä? Onko siitä tullut vain muodollista tai osallistummeko palvelukseen vain nimellisesti? Vai onko lähimmäisenrakkaus todella vaikuttimenamme? Ilmaisemmeko empatiaa? Olemmeko kärsivällisiä ja odotammeko, mitä ihmiset vastaavat? Kannustammeko puhuteltavia ilmaisemaan ajatuksiaan? Älkäämme vain itse puhuko, vaan antakaamme lähimmäisenrakkauden panna meidät kuuntelemaan ja käymään antoisia raamatullisia keskusteluja palveluksessamme tapaamiemme ihmisten kanssa.
15. a) Miksi ”vapaamuotoinen todistaminen” on parempi termi kuin ”satunnainen todistaminen”? b) Miksi on hyvä käyttää hyödykseen tilaisuuksia todistaa vapaamuotoisesti?
15 Voisimmeko olla valppaampia käyttämään hyväksemme tilaisuuksia todistaa vapaamuotoisesti eri yhteyksissä? Tulisi huomata, ettei tämä ole vain sattumanvaraista, suunnittelematonta tai vähämerkityksistä todistamista. Vapaamuotoinen todistaminen on hyvin tärkeää, ja lähimmäisenrakkaus panee meidät innokkaasti järjestämään tilaisuuksia siihen osallistumiseen. Miten hedelmällistä sellainen todistaminen usein onkaan! Kerromme yhden esimerkin. Käydessään Pohjois-Italiassa Jehovan todistajien konventissa muuan veli meni autokorjaamoon vaihdattamaan autonsa valonheitintä. Odotellessaan hän todisti ympärillään oleville ja antoi heille jakeluilmoituksia, joissa heitä kutsuttiin sunnuntaina pidettävään raamatulliseen esitelmään. Vuotta myöhemmin Rooman kansainvälisessä konventissa häntä tervehti lämpimästi veli, jota hän ei tuntenut. Kuka tämä veli oli? Yksi niistä miehistä, joille hän oli antanut jakeluilmoituksen autokorjaamossa vuotta aiemmin. Mies oli mennyt kuuntelemaan esitelmää ja antanut nimensä saadakseen raamatuntutkistelun. Nyt sekä hän että hänen vaimonsa ovat vihkiytyneitä Jehovan todistajia. Ei ole epäilystäkään siitä, että tällainen elämän eri tilanteissa todistaminen voi olla hyvin antoisaa!
Vastaa jatkuvasti Jumalan rakkauteen
16. Mitä kysymyksiä meidän on hyvä tehdä itsellemme?
16 Jehova on ollut todella runsaskätinen rakkauden ilmaisemisessa luomuksiaan kohtaan. Kuten olemme huomanneet, Raamattu esittää erinomaisia esimerkkejä niistä, jotka ovat epäitsekkäästi vastanneet Jumalan rakkauden ilmauksiin. Henkeytetty psalmista huudahti sattuvasti: ”Kiittäkööt he Herraa [”Jehovaa”, UM] hänen armostansa, hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislapsia kohtaan.” (Psalmi 107:8, 15, 21, 31) Uskallammeko ottaa vastaan Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden ja jättää huomioon ottamatta sen tarkoituksen? Älköön koskaan tapahtuko niin! (2. Korinttolaisille 6:1) Kysykäämme siis jokainen itseltämme: ’Arvostanko todella Jumalan rakkauden ilmauksia, joista olen jo nauttinut ja joista luottavaisesti toivon nauttivani vielä tulevaisuudessa? Saavatko ne minut rakastamaan Jehovaa kaikesta sydämestäni, sielustani, mielestäni ja voimastani? Olenko todella suuntautunut kohti Jumalaa? Rakastanko vanhurskautta ja vihaanko laittomuutta? Osoitanko veljellistä rakkautta? Ja miten tarkoin yritän vaeltaa Jeesuksen askeleissa sananpalvelukseni suhteen?’
17. Mikä on tuloksena, jos osoitamme epäitsekkäästi vastakaikua Jehova Jumalan rakkauden ilmauksille?
17 On tosiaan olemassa monia tapoja, joilla voimme osoittaa vilpittömän kiitollisuutemme kaikkia kokemiamme Jumalan rakkauden ilmauksia kohtaan. Kun käytämme täysin hyväksemme tilaisuuksia ilmaista tätä arvostusta, teemme taivaallisen Isämme sydämen iloiseksi, olemme siunaukseksi toisille ja saamme itse iloa, rauhaa ja tyytyväisyyttä. Osoittakaamme siksi edelleenkin epäitsekkäästi vastakaikua Jumalan rakkauden ilmauksille.
Miten vastaisit?
◻ Mitä epäitsekäs vastaaminen Jumalan rakkauteen edellyttää?
◻ Miten voimme pitää puolemme kiusauksia vastaan?
◻ Millä tavoin veljellistä rakkautta voidaan osoittaa?
◻ Miten Jehovan rakkauden ilmausten tulisi saada meidät toimimaan lähimmäisiämme kohtaan?
[Kuva s. 17]
Meidän täytyy kamppailla syntisiä taipumuksia vastaan välttyäksemme perikadolta
[Kuva s. 18]
Vanhimmat osoittavat veljellistä rakkautta lähtemällä toisten kanssa Valtakunnan palvelukseen
[Kuva s. 19]
Vartiotorni-seuran ensimmäinen presidentti Charles Taze Russell kiinnitti huomiota rauhaan, iloon ja siunauksiin, jotka vain Jumala voi antaa