Uuden maailman käännös – tieteellinen ja rehellinen

”TÄYNNÄ vääristelyjä!” Näin sanoivat vastustajat Martti Lutherin raamatunkäännöksestä 1500-luvulla. He uskoivat voivansa todistaa, että Lutherin Raamattu sisälsi ”1 400 kerettiläistä virhettä ja valhetta”. Nykyään Lutherin Raamattua pidetään virstanpylväänä kielenkääntämisessä. Kirja Translating the Bible kutsuu sitä jopa ”neron työksi”!

Meidän vuosisadallamme on myös Uuden maailman käännöstä syytetty vääristelystä. Miksi? Koska se poikkeaa monien jakeiden perinteisestä kääntämisestä ja korostaa Jumalan nimen, Jehovan, käyttöä. Se on siten epäsovinnainen käännös. Mutta tekeekö tämä sen vääräksi? Ei. Sen valmistamisessa kiinnitettiin huolellista huomiota yksityiskohtiin, ja se mikä voi näyttää oudolta, edustaakin vilpitöntä pyrkimystä tuoda huolellisesti esiin alkukielten vivahteet. Niinpä teologi C. Houtman huomauttaa Uuden maailman käännöksestä: ”Alkutekstin tärkeiden termien useat perinnäiset käännökset on hylätty, ilmeisesti siitä syystä että termit ymmärrettäisiin mahdollisimman hyvin.” Tarkastelkaamme tästä joitakin esimerkkejä.

Erilainen – mutta ei väärä

Ensiksikin Raamatun alkukielten läheisesti toisiinsa liittyvät sanat on käännetty vastaavasti erilaisilla suomenkielisillä sanoilla mikäli mahdollista, mikä auttaa raamatuntutkijaa näkemään mahdolliset erilaiset merkitysvivahteet. Niinpä syn·teʹlei·a on käännetty sanalla ”päättyminen” ja teʹlos sanalla ”loppu”, vaikka molemmat sanat monissa muissa käännöksissä käännetään ”lopuksi”. (Matteus 24:3, 13) Sana koʹsmos on käännetty sanalla ”maailma”, ai·ōnʹ sanalla ”asiainjärjestelmä” ja oi·kou·meʹnē vastineella ”asuttu maa”. Jälleen monet raamatunkäännökset käyttävät pelkästään sanaa ”maailma” vastaamaan joko kahta näistä kreikkalaisista sanoista tai kaikkia kolmea, vaikka niiden välillä on todellisuudessa eroja. – Matteus 13:38, 39; 24:14.

Samoin Uuden maailman käännös erottaa huolellisesti toisistaan sanat gnōʹsis (”tieto, tuntemus”) ja e·piʹgnō·sis (käännetty vastineella ”täsmällinen tieto, tuntemus”), mitä eroa monet muut eivät välitä tehdä. (Filippiläisille 1:9; 3:8) Se erottaa myös toisistaan sanat taʹfos (”hauta”, yksityinen hautapaikka), mnēʹma tai mnē·meiʹon (”muistohauta”), ja haiʹdes (”haades”, joka Raamatussa viittaa kuolleiden ihmisten yhteiseen hautaan). (Matteus 27:60, 61; Johannes 5:28; Apostolien teot 2:29, 31) Useat raamatunkäännökset tekevät eron sanojen taʹfos ja mnē·meiʹon välillä Matteuksen 23:29:ssä mutta eivät johdonmukaisesti muualla. – Ks. Matteus 28:1, 8, KR.

Verbien aikamuodot on huolellisesti ja tarkkaan käännetty. Esimerkiksi Johanneksen 1. kirjeen 2:1:ssä sanotaan Kirkkoraamatun mukaan seuraavasti: ”Jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.” Hieman edempänä samassa käännöksessä sanotaan Johanneksen 1. kirjeen 3:6:ssa: ”Kuka ikinä hänessä [Jeesuksessa] pysyy, hän ei tee syntiä.” Jos kukaan Jeesuksen seuraaja ei tee syntiä, niin miten Johanneksen 1. kirjeen 2:1 soveltuu?

Uuden maailman käännös ratkaisee tämän näennäisen ristiriidan. Johanneksen 1. kirjeen 2:1:ssä se sanoo: ”Kirjoitan teille näitä asioita, jottette tekisi yhtäkään syntiä. Ja jos joku tekeekin synnin, niin meillä on auttaja Isän luona, Jeesus Kristus, vanhurskas.” Johannes käytti tässä jakeessa aoristi-aikaluokkaa, mikä osoittaa erillisen synnin tekemistä, sellaisen mihin me kaikki silloin tällöin syyllistymme epätäydellisyytemme vuoksi. Mutta Johanneksen 1. kirjeen 3:6 kuuluu: ”Kukaan hänen yhteydessään pysyvä ei harjoita syntiä; yksikään syntiä harjoittava ei ole nähnyt häntä eikä tullut tuntemaan häntä.” Johannes käytti tässä preesensiä, mikä ilmaisee meneillään olevaa, tavanomaista syntistä toimintaa, joka mitätöisi väitteen kristittynä olemisesta.

Muut oppineet ovat samaa mieltä

Eräät oudoilta tuntuvat oikeinkirjoitukseen tai sanankäyttöön liittyvät seikat, jotka Jehovan todistajien oletetaan keksineen, saavatkin tukea muista raamatunkäännöksistä tai hakuteoksista. Luukkaan 23:43:ssa Uuden maailman käännös esittää Jeesuksen sanat hänen kanssaan teloitetulle rikolliselle: ”Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa.” Alkuperäisessä kreikassa ei ollut välimerkkejä, kuten kaksoispisteitä, mutta tavallisesti kääntäjät lisäävät jonkinlaisia välimerkkejä auttaakseen lukemista. Useimmat panevat tämän jakeen kuitenkin kuulumaan sellaiselta, kuin Jeesus ja rikollinen olisivat harpanneet paratiisiin tuona samana päivänä. Kirkkoraamattu sanoo: ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.” Kaikki eivät kuitenkaan esitä tällaista ajatusta. Professori Wilhelm Michaelis kääntää tämän jakeen: ”Totisesti minä vakuutan sinulle jo tänään: sinä tulet (kerran) olemaan minun kanssani paratiisissa.” Tämä käännös on paljon johdonmukaisempi kuin Kirkkoraamatun. Kuoleva rikollinen ei olisi voinut mennä Jeesuksen kanssa paratiisiin tuona samana päivänä. Jeesusta ei herätetty ennen kuin kolmantena päivänä kuolemansa jälkeen. Sillä välin hän oli Haadeksessa, ihmiskunnan yhteisessä haudassa. – Apostolien teot 2:27, 31; 10:39, 40.

Kun Jeesus asetti Herran illallisen vieton, niin hän sanoi opetuslapsilleen tarjoilemastaan leivästä Matteuksen 26:26:n mukaan Uuden maailman käännöksessä näin: ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani.” Useimmat muut käännökset kääntävät tämän jakeen: ”Tämä on minun ruumiini”, ja tätä on käytetty tukemaan sitä oppia, että Herran illallisen vieton aikana leipä kirjaimellisesti muuttuu Kristuksen lihaksi. Sana joka Uuden maailman käännöksessä on käännetty ”tarkoittaa” (es·tinʹ, eräs ei·miʹ-verbin muoto), tulee kreikkalaisesta sanasta, joka merkitsee ’olla’, mutta se voi myös merkitä ’tarkoittaa’. Niinpä Thayerin Uuden testamentin sanakirja sanoo, että tämä verbi ”on usein samaa merkitsevä kuin merkitä, tarkoittaa”. Tässä ”tarkoittaa” onkin johdonmukainen käännös. Kun Jeesus asetti Herran ehtoollisen, hänen lihansa oli yhä hänen luittensa ympärillä, joten kuinka leipä olisi kirjaimellisesti voinut olla hänen lihansa? – Greek-English Lexicon of the New Testament.a

Johanneksen 1:1:ssä Uuden maailman käännös sanoo: ”Sana oli jumala.” Monissa käännöksissä tämä ilmaus kuuluu sitä vastoin: ”Sana oli Jumala”, ja sitä käytetään tukemaan kolminaisuusoppia. Ei ole siksi yllättävää, että kolminaisuusopin kannattajat eivät pidä tästä Uuden maailman käännöksen kohdasta. Mutta Johanneksen 1:1:tä ei väärennetty todistamaan sitä, ettei Jeesus ole Kaikkivaltias Jumala. Jehovan todistajat olivat monien muiden tavoin kiistäneet ison alkukirjaimen käytön sanassa ”jumala” kauan ennen alkukielen tarkkaan kääntämiseen pyrkivän Uuden maailman käännöksen ilmestymistä. Viisi saksalaista raamatunkääntäjää käyttää samoin ilmausta ”jumala” (ein Gott)b tässä jakeessa. Ainakin 13 muuta on käyttänyt sellaisia ilmauksia kuin ”laadultaan jumala” tai ”laadultaan jumalallinen”. Nämä käännökset pitävät yhtä Raamatun muiden osien kanssa siinä, että ne osoittavat taivaassa olevan Jeesuksen todellakin olevan jumala jumalallisena olemisen merkityksessä. Mutta Jehova ja Jeesus eivät ole sama olento, sama Jumala. – Johannes 14:28; 20:17.

Jumalan persoonanimi

Luukkaan 4:18:ssa Jeesus Uuden maailman käännöksen mukaan sovelsi itseensä Jesajan ennustuksen sanoessaan: ”Jehovan henkeä on minun päälläni.” (Jesaja 61:1) Monet vastustavat nimen Jehova käyttöä tässä. Se on kuitenkin vain yksi useammasta kuin 200 kohdasta, joissa tämä nimi esiintyy vuonna 1975 suomeksi ilmestyneessä Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännöksessä, ns. Uudessa testamentissa. On totta, ettei missään varhaisessa säilyneessä ”Uuden testamentin” kreikkalaisessa käsikirjoituksessa esiinny Jumalan persoonanimeä. Mutta tämä nimi sisällytettiin Uuden maailman käännökseen järkevistä syistä, ei pelkästä päähänpinttymästä. Ja muut ovat noudattaneet samaa menettelyä. Yksistään saksan kielessä ainakin 11 käännöstä käyttää ”Jehovaa” (tai heprealaista translitteraatiota ”Jahvea”) ”Uuden testamentin” tekstissä, kun taas neljä kääntäjää lisää tämän nimen sulkeisiin ”Herra”-sanan jälkeen.c Yli 70 saksalaista käännöstä käyttää sitä alaviitteissä tai selityksissä.

Israelissa Jumalan nimi lausuttiin estoitta toista tuhatta vuotta. Se on Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa (”Vanhassa testamentissa”) useimmin esiintyvä nimi, eikä ole olemassa mitään vakuuttavia todisteita siitä, että se olisi ollut tuntematon suurelle yleisölle tai että sen lausumistapa olisi unohtunut ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, jolloin juutalaiskristityt henkeytettiin kirjoittamaan ”Uuden testamentin” kirjat. – Ruut 2:4.

Wolfgang Feneberg huomauttaa jesuiittojen aikakauslehdessä Entschluss/Offen (huhtikuu 1985): ”Hän [Jeesus] ei ole salannut meiltä isänsä nimeä JHWH, vaan hän uskoi sen meille. Muutoin ei olisi selitettävissä, miksi Isä meidän -rukouksen ensimmäinen pyyntö kuului: ’Pyhitetty olkoon sinun nimesi!’” Feneberg huomauttaa edelleen, että ”kreikkaa puhuville juutalaisille tarkoitetuissa esikristillisissä käsikirjoituksissa Jumalan nimeä ei ollut esitetty mukaillen sanalla kýrios [Herra], vaan se oli kirjoitettu tetragrammina heprealaisin tai muinaisheprealaisin kirjaimin. – – Kirkkoisiltä löytyy nimestä muistumia, mutta he eivät ole siitä kiinnostuneita. Kääntämällä tämän nimen sanalla kýrios (Herra) kirkkoisät ovat pikemminkin kiinnostuneita omistamaan kýrioksen suuruuden Jeesukselle Kristukselle.” Uuden maailman käännös palauttaa nimen Raamatun tekstiin aina silloin, kun siihen on järkeviä, tieteellisiä syitä. – Ks. liitettä 1D Uuden maailman käännöksen viitelaitoksesta (engl.).

Jotkut arvostelevat muotoa ”Jehova”, jota Uuden maailman käännös käyttää Jumalan nimestä. Heprealaisissa käsikirjoituksissa nimi esiintyy vain neljänä konsonanttina JHWH, ja monet väittävät, että oikea lausumistapa olisi ”Jahve” eikä ”Jehova”. Siksi heistä ”Jehovan” käyttäminen on virhe. Mutta todellisuudessa oppineet eivät ole suinkaan yksimielisiä siitä, että muoto ”Jahve” edustaisi alkuperäistä lausumistapaa. Totuus on, että vaikka Jumala säilytti Raamatussa nimensä kirjoitusasun muodossa ”JHWH” yli 6 000 kertaa, hän ei säilyttänyt sen lausumistapaa, jonka Mooses kuuli Siinailla. (2. Mooseksen kirja 20:2) Siitä syystä sen lausumistapa ei ole kovin tärkeä tänä aikana.

Euroopassa muoto ”Jehova” on ollut laajalti hyväksytty jo vuosisatoja, ja sitä on käytetty monissa Raamatuissa, myös juutalaisissa käännöksissä. Se esiintyy lukemattomia kertoa rakennuksissa, rahoissa ja muissa esineissä sekä painotuotteissa samoin kuin sadoissa kirkkojen virsissä. Sen sijaan että Uuden maailman käännös yrittäisi esittää alkuperäistä heprealaista lausumistapaa, se käyttää siksi kaikilla eri kielillään pikemminkin sitä Jumalan nimen muotoa, joka on yleisesti hyväksytty. Juuri näinhän toiset raamatunkäännökset tekevät kaikkien muidenkin Raamatun nimien suhteen.

Mistä ankara arvostelu johtuu?

Lutherin Raamattua arvosteltiin siksi, että sen valmisti mies, joka paljasti aikansa perinteisen uskonnon puutteellisuudet. Hänen käännöksensä avasi tavalliselle kansalle keinon nähdä todeksi suuren osan siitä, mitä hän sanoi. Samoin Uuden maailman käännöstä on arvosteltu siksi, että sen ovat julkaisseet Jehovan todistajat, jotka suorin sanoin julistavat, että monet kristikunnan opeista eivät ole peräisin Raamatusta. Uuden maailman käännös – todellisuudessa mikä Raamattu tahansa – osoittaa tämän selvästi.

Uuden maailman käännös on tieteellinen teos. Vuonna 1989 professori Benjamin Kedar Israelista sanoi: ”Heprealaiseen Raamattuun ja käännöksiin liittyvissä kielitieteellisissä tutkimuksissani silmäilen aina välillä englanninkielistä nimellä New World Translation tunnettua käännöstä. Tällöin on joka kerta vahvistunut se vaikutelmani, että tämä teos pyrkii rehellisesti mahdollisimman tarkkaan tekstin ymmärtämiseen. Se todistaa alkukielen vankasta tuntemuksesta ja siirtää sen kirjallisen viestin ymmärrettävälle kohdekielelle etääntymättä tarpeettomasti heprean kielelle ominaisesta rakenteesta. – – Jokaiseen kielelliseen ilmaukseen liittyy jossain määrin moniselitteisyyttä, joka tarjoaa liikkumatilaa tulkinnalle tai kääntämiselle; sen tähden voi kielellinen ratkaisu kussakin tapauksessa jäädä kiistanalaiseksi. En ole kuitenkaan koskaan todennut New World Translation -käännöksessä tarkoituksellista aikomusta lukea tekstistä jotakin sellaista, mitä siinä ei ole.”

Miljoonat Raamatun lukijat kautta maailman käyttävät Uuden maailman käännöstä, koska se on nykykielinen käännös, joka kääntää Raamatun termit täsmällisesti. Koko Raamattu on nyt saatavana yhdeksällä kielellä ja Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset lisäksi suomeksi ja ruotsiksi, ja sitä valmistellaan vielä 20 muulle kielelle. Tarkka kääntäminen vaatii vuosien tunnollisen työn, mutta me odotamme, että Uuden maailman käännös lopulta ilmestyy kaikilla näillä eri kielillä, niin että se auttaa paljon useampia ymmärtämään paremmin ”elämän sanaa”. (Filippiläisille 2:16) Koska se on jo auttanut siinä miljoonia, niin se on todella suosittelun arvoinen.

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 28]

Uuden maailman käännöstä käännetään parhaillaan vielä 22 muulle kielelle

[Tekstiruutu s. 29]

KÄÄNNÖS JOKA SUOSITTELEE ITSE ITSEÄÄN

Saksassa muuan Jehovan todistaja keskusteli iäkkään naishenkilön kanssa, jolle hän luki Habakukin 1:12:n: ”Etkö sinä ole muinaisuudesta asti, Jehova? Jumalani, Pyhäni, sinä et kuole.” Nainen protestoi, koska hänen Raamattunsa sanoi: ”Älä anna meidän kuolla.” Todistaja huomautti, että Uuden maailman käännös noudattaa tarkoin alkuperäisiä käsikirjoituksia. Koska tämä iäkäs nainen puhui hepreaa, hän haki oman heprealaisen Raamattunsa ja havaitsi yllätyksekseen, että Uuden maailman käännös on täsmällinen. Juutalaiset kirjanoppineet (soferit) muuttivat tämän kohdan kauan sitten, koska alkuperäinen kohta heidän mielestään osoitti epäkunnioitusta Jumalaa kohtaan. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta saksalaiset raamatunkäännökset eivät ole oikaisseet tätä kirjanoppineiden korjausta. Uuden maailman käännös on sen sijaan palauttanut alkuperäisen tekstin ennalleen.

[Kuva s. 26]

Uuden maailman käännös on kokonaisuudessaan nykyään saatavissa seuraavilla kielillä: englanti, espanja, hollanti, italia, japani, portugali, ranska, saksa ja tanska.