Lukijoiden kysymyksiä

Jos ollaan tarkkoja, niin onko raamatullisten ilmausten ”muut lampaat” ja ”suuri joukko” välillä eroa?

Kyllä on, mutta meidän ei tarvitse olla liian tiukkoja sanojen suhteen eikä häiriintyä, jos nämä ilmaukset sekoitetaan silloin tällöin toisiinsa.

Ne raamatunkohdat, joissa nämä ilmaukset esiintyvät, ovat useimmille kristityille tuttuja. Yksi kohta on Johanneksen 10:16. Siinä Jeesus sanoo: ”Minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta; nekin minun täytyy tuoda, ja ne kuuntelevat minun ääntäni, ja niistä tulee yksi lauma, yksi paimen.” Toinen ilmaus, ”suuri joukko”, esiintyy Ilmestyksen 7:9:ssä. Siinä sanotaan: ”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, suuri joukko, jota kukaan ei kyennyt laskemaan, kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä seisoi valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkoisiin viittoihin, ja heidän käsissään oli palmunoksia.”

Tarkastelkaamme ensin Johanneksen 10:16:ta. Keitä tarkoitetaan lampailla? Meidän on hyvä muistaa, että kaikista Jeesuksen uskollisista seuraajista puhutaan lampaina. Luukkaan 12:32:ssa hän sanoo niitä, joiden on määrä elää taivaassa, ”pieneksi laumakseen”. Millaisesta laumasta oli kyse? Lammaslaumasta. ”Pienen lauman” ”lampaat” tulevat kuulumaan taivaalliseen Valtakuntaan. On kuitenkin muita, joilla on erilainen toivo ja joita Jeesus pitää lampaina.

Tämä selviää Johanneksen 10. luvusta. Kun Jeesus oli puhunut apostoliensa kaltaisista lampaista, jotka hän kutsuisi elämään taivaassa, hän lisäsi jakeessa 16: ”Minulla on muita lampaita, jotka eivät ole tästä tarhasta; nekin minun täytyy tuoda.” Jehovan todistajat ovat jo pitkään ymmärtäneet, että Jeesus puhui tässä jakeessa ihmisistä, joilla olisi odote elää maan päällä. Tämä piti paikkansa monista esikristillisen ajan uskollisista ihmisistä, esimerkiksi Aabrahamista, Saarasta, Nooasta ja Malakiasta. Voimme siksi sisällyttää heidät hyvällä syyllä Johanneksen 10:16:ssa mainittuihin ”muihin lampaisiin”. Tuhatvuotiskauden aikana tällaiset uskolliset esikristillisen ajan todistajat herätetään kuolleista, minkä jälkeen he saavat tietoa Kristuksesta Jeesuksesta ja ottavat hänet vastaan ja heistä tulee Hyvän Paimenen ”muita lampaita”.

Lisäksi tiedämme, että sen jälkeen kun taivaallisen luokan yleinen kutsuminen päättyi, miljoonista on tullut tosi kristittyjä. Heitäkin kutsutaan hyvällä syyllä ”muiksi lampaiksi”, koska he eivät kuulu ”pieneen laumaan”. Nykyajan muut lampaat odottavat sen sijaan säilyvänsä elossa maalliseen paratiisiin.

Keitä sitten Ilmestyksen 7:9:ssä mainitulla ”suurella joukolla” tarkoitetaan? Jos katsomme jaetta 13, huomaamme, että siinä kysytään: ”Keitä nämä – – ovat, ja mistä he ovat tulleet?” Vastaus löytyy Ilmestyksen 7:14:stä: ”Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta.” ”Suuri joukko” koostuu siis niistä, jotka tulevat tuon ahdistuksen läpi eli selviytyvät siitä elossa. Kuten jakeessa 17 sanotaan, heidät ’opastetaan elämän vetten lähteille’ maan päällä.

On kuitenkin ymmärrettävää, että säilyäkseen elossa lähestyvästä suuresta ahdistuksesta näiden on jo aiemmin täytynyt pestä viittansa Karitsan veressä niin että heistä on tullut tosi palvojia. Näin ollen vaikka Ilmestyksen 7:9:ssä tätä joukkoa kuvaillaan ahdistuksen jälkeen, ilmaus ”suuri joukko” soveltuu kaikkiin niihin maallista elämää toivoviin, jotka suorittavat pyhää palvelusta Jehovalle nykyään, juuri ennen kuin suuri ahdistus puhkeaa kansojen hyökätessä väärää uskontoa vastaan.

Lyhyesti sanottuna voimme muistaa ”muut lampaat” laajempana ilmauksena, johon sisältyvät kaikki ne Jumalan palvelijat, joilla on toivo elää ikuisesti maan päällä. Siihen kuuluu se lampaankaltaisten ihmisten pienempi luokka, jota nykyään kootaan ”suurena joukkona” ja jolla on toivo elää suoraan läpi edessä olevan suuren ahdistuksen. Useimmat nykyään elävät uskolliset kristityt ovat ”muita lampaita” ja kuuluvat myös ”suureen joukkoon”.

Kannattaa vielä toistaa, että vaikka on hyvä olla tarkka näissä yksityiskohdissa, kenenkään kristityn ei ole tarpeen suhtautua sanoihin pikkutarkasti – mitä voisi sanoa kriittisyydeksi sanojen suhteen. Paavali varoitti joistakuista, jotka olivat ”pöyhistyneitä ylpeydestä” ja harrastivat ”sanoja koskevia väittelyjä” (1. Timoteukselle 6:4). Jos olemme henkilökohtaisesti oivaltaneet joitakin ilmausten välisiä eroja, se on erinomainen asia. Meidän ei kuitenkaan ole tarpeen arvostella, sen enempää avoimesti kuin sisimmässämmekään, jotakuta sellaista, joka ei käytä raamatullisia sanoja aivan yhtä täsmällisesti.