Vaella Jehovan opettamana

”Opeta minulle tietäsi, Jehova. Minä vaellan sinun totuudessasi. Eheytä sydämeni pelkäämään sinun nimeäsi.” – PSALMI 86:11, UM.

 1, 2. Mikä saa Jehovan todistajat kieltäytymään ottamasta vastaan verensiirtoja?

”KENTIES Jehovan todistajat ovat oikeassa kieltäytyessään verituotteiden käytöstä, sillä on totta, että siirretyn veren mukana voi kulkeutua merkittävä määrä taudinaiheuttajia.” – Ranskalainen lääketieteellinen päivälehti Le Quotidien du Médecin, 15. joulukuuta 1987.

² Jotkut tuon lausunnon lukijat ovat voineet pitää vain onnekkaana sattumana sitä, että Jehovan todistajat kieltäytyivät verensiirroista kauan ennen kuin ihmiset yleensä tulivat tietämään, miten vaarallisia, jopa kuolettavia, ne voivat olla. Mutta Jehovan todistajien vereen omaksuma kanta ei johdu sattumasta. Se ei myöskään ole jonkin oudon lahkon keksimä sääntö, sellaisesta pelosta johtuva asenne, että veri ei ole turvallista. Jehovan todistajat kieltäytyvät verestä pikemminkin siksi, että he ovat päättäneet vaeltaa tottelevaisesti Suuren Opettajansa – Jumalan – edessä.

 3. a) Mitä Daavid ajatteli riippuvaisuudesta Jehovaan? b) Mitä lopputulosta Daavid odotti siitä, että hän luotti Jumalaan?

³ Kuningas Daavid, joka tunsi riippuvaisuutensa Jumalasta, halusi päättäväisesti saada opetusta häneltä ja ’vaeltaa hänen totuudessaan’. (Psalmi 86:11) Daavidia neuvottiin kerran, että jos hän välttäisi tulemasta verivelkaiseksi Jumalan silmissä, hänen ’henkensä olisi tallella elävien kukkarossa Herran tykönä’. (1. Samuelin kirja 25:21, 22, 25, 29) Samoin kuin ihmiset tallettivat rahansa kukkarossa niin Jumala voisi suojella ja säilyttää Daavidin elämän. Noudattaessaan tuota viisasta neuvoa Daavid ei yrittänyt pelastaa itseään omilla ponnistuksillaan, vaan luotti Häneen, jolle hän oli elämänsä velkaa: ”Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.” – Psalmi 16:11.

 4. Miksi Daavid halusi olla Jehovan opettama?

⁴ Koska Daavidilla oli tällainen asenne, hän ei ajatellut voivansa itse valita, mitkä Jumalan lait olivat sitovia eli mitä lakeja tarvitsi noudattaa. Hänen asenteensa oli: ”Neuvo, Herra, minulle tiesi ja johdata minua tasaista polkua.” ”Opeta minulle tietäsi, Jehova. Minä vaellan sinun totuudessasi. Eheytä sydämeni pelkäämään sinun nimeäsi. Minä ylistän sinua, oi Jehova, Jumalani, kaikesta sydämestäni.” (Psalmi 27:11; 86:11, 12, UM) Toisinaan totuudessa vaeltaminen Jumalan edessä saattoi näyttää hankalalta tai saattoi merkitä suuria uhrauksia, mutta Daavid halusi opetusta oikeasta tiestä ja halusi vaeltaa sillä.

Verta koskeva opetus

 5. Mitä Daavid tiesi Jumalan kannasta vereen nähden?

⁵ On merkille pantavaa, että Daavidille oli jo poikaiästä saakka opetettu Jumalan näkemys verestä. Tuo näkemys ei ollut mikään uskonnollinen salaisuus. Kun kansalle luettiin lakia, Daavid kuuli seuraavaa: ”Lihan sielu on veressä, ja minä olen sen teille antanut alttarille, että se tuottaisi teille sovituksen; sillä veri tuottaa sovituksen, koska sielu on siinä. Sentähden minä olen sanonut israelilaisille: Älköön kukaan teistä syökö verta; älköön myöskään muukalainen, joka asuu teidän keskellänne, syökö verta.” – 3. Mooseksen kirja 17:11, 12; 5. Mooseksen kirja 4:10; 31:11.

 6. Miksi Jumalan palvelijat tarvitsivat jatkuvasti opetusta verestä?

⁶ Niin kauan kuin Jumala piti Israelia kansanaan, niiden, jotka halusivat miellyttää häntä, piti saada opetusta verestä. Sukupolvi toisensa jälkeen israelilaispojat ja -tytöt saivat tätä opetusta. Mutta jatkuisiko sellainen opetus sen jälkeen, kun Jumala hyväksyi kristittyjen seurakunnan ja teki heistä ”Jumalan Israelin”? (Galatalaisille 6:16) Jatkuisi tosiaan. Jumalan näkemys verestä ei muuttunut. (Malakia 3:6) Hänen veren väärinkäytöstä lausumansa kanta oli esitetty jo ennen kuin lakiliitto astui voimaan, ja se pysyi voimassa Lain lakkauttamisen jälkeen. – 1. Mooseksen kirja 9:3, 4; Apostolien teot 15:28, 29.

 7. Miksi meidän on tärkeää saada Jumalalta opetusta verestä?

⁷ Kunnioitus verta kohtaan on keskeinen asia kristillisyydelle. ’Eikö se ole liioittelua?’ voi joku kysyä. Mutta mikä sitten on keskeistä kristillisyydelle, ellei Jeesuksen uhri? Apostoli Paavali kirjoitti: ”Hänen [Jeesuksen] välityksellään meillä on vapautus lunnaiden perusteella hänen verensä kautta, niin, hairahdustemme anteeksianto hänen ansaitsemattoman hyvyytensä rikkauden mukaan.” (Efesolaisille 1:7) Frank C. Laubachin kääntämä The Inspired Letters kääntää tämän jakeen: ”Kristuksen veri antoi sovitusmaksun puolestamme, ja nyt me kuulumme Hänelle.”

 8. Miten ”suuren joukon” elämä on riippuvainen verestä?

⁸ Kaikki, jotka toivovat säilyvänsä elossa uhkaavasta ”suuresta ahdistuksesta” ja nauttivansa Jumalan siunauksista paratiisimaan päällä, ovat riippuvaisia Jeesuksen vuodatetusta verestä. Ilmestyksen 7:9–14 kuvailee heitä ja sanoo heidän aiemmasta menettelystään: ”Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta, ja he ovat pesseet pitkät viittansa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.” Huomaa tässä käytetty kieli. Se ei sano, että ahdistuksen läpi pelastuneet ovat ’ottaneet vastaan Jeesuksen’ tai ’uskoneet häneen’, vaikka nämä ovat varmasti tärkeitä seikkoja. Se menee askelta pitemmälle ja sanoo, että he ovat ”pesseet pitkät viittansa ja valkaisseet ne [Jeesuksen] veressä”. Se johtuu siitä, että hänen verellään on lunastusarvo.

 9. Miksi Jehovan totteleminen veren suhteen on niin vakava asia?

⁹ Tämän arvon kunnioittaminen auttaa Jehovan todistajia päättäväisesti kieltäytymään veren väärinkäytöstä, vaikka lääkäri vilpittömästi väittääkin, että verensiirto on elintärkeä. Lääkäri saattaa uskoa, että verensiirron mahdolliset edut painavat enemmän kuin itse vereen liittyvät terveysvaarat. Mutta kristitty ei voi jättää huomioon ottamatta vielä vakavampaa vaaraa, vaaraa menettää Jumalan hyväksyntä suostumalla veren väärinkäyttöön. Paavali puhui kerran niistä, jotka ’tahallaan harjoittavat syntiä saatuaan totuuden täsmällisen tuntemuksen’. Miksi tällainen synti oli niin vakavaa? Koska sellainen ihminen ”on tallannut jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitänyt tavallisen arvoisena liiton veren, jolla hänet pyhitettiin”. – Heprealaisille 9:16–24; 10:26–29.

Auta toisia saamaan opetusta

10. Mihin päätöksemme karttaa verta nojautuu?

¹⁰ Me, jotka arvostamme Jeesuksen lunastusuhria, varomme harjoittamasta syntiä, hylkäämästä hänen verensä elämänpelastavaa arvoa. Ajateltuamme perusteellisesti asiaa me ymmärrämme, että jo elämämmekin vuoksi Jumalaa kohtaan tuntemamme kiitollisuuden tulisi saada meidät kieltäytymään sovittelemasta hänen vanhurskaissa laeissaan, jotka uskomme annetun parhaita etujamme – pitkäikäisiä etujamme – ajatellen. (5. Mooseksen kirja 6:24; Sananlaskut 14:27; Saarnaaja 8:12) Mutta miten on lastemme laita?

11–13. Mikä erheellinen käsitys joillakuilla kristityillä vanhemmilla on lapsistaan ja verestä ja miksi?

¹¹ Kun lapsemme ovat aivan pieniä tai liian nuoria ymmärtämään, Jehova Jumala voi pitää heitä puhtaina ja hyväksyttävinä meidän antaumuksemme perusteella. (1. Korinttolaisille 7:14) On siis totta, että kristillisen huonekunnan pienet lapset eivät ehkä vielä ole ymmärtäneet ja tehneet valintaa verta koskevan Jumalan lain tottelemisesta. Teemmekö kuitenkin parhaamme opettaaksemme heitä tässä elintärkeässä asiassa? Kristittyjen vanhempien pitäisi harkita sitä vakavasti, sillä joillakuilla vanhemmilla näyttää olevan erheellinen ajatus lapsistaan ja verestä. Jotkut näyttävät olevan sitä mieltä, ettei heillä ole todellakaan paljon sananvaltaa siitä, annetaanko heidän alaikäisille lapsilleen verensiirto. Mistä tällainen erheellinen näkemys johtuu?

¹² Monissa maissa on lakeja tai valtion elimiä heitteille jätettyjen ja pahoinpideltyjen lasten suojelemiseksi. Jehovan todistajien lapsia ei jätetä heitteille tai pahoinpidellä, kun vanhemmat päättävät olla sallimatta sitä, että heidän rakkaalle pojalleen tai tyttärelleen annettaisiin verta, ja kun he samalla pyytävät käyttämään vaihtoehtoista hoitoa, jota nykyajan lääketiede voi antaa. Lääketieteelliseltäkään kannalta katsoen tämä ei ole heitteille jättämistä tai pahoinpitelyä, kun ajatellaan niitä vaaroja, joita verensiirtohoidolla myönnetään olevan. He vain käyttävät oikeuttaan punnita eri hoitoihin liittyviä riskejä ja sitten oikeuttaan valita hoitomenetelmä.a Jotkut lääkintähenkilökuntaan kuuluvat ovat kuitenkin turvautuneet oikeudellisiin toimiin saadakseen valtuuden tehdä väkisin vastentahtoinen verensiirto.

¹³ Jotkut vanhemmat, jotka tietävät, miten helppoa lääkintähenkilöstön on saada oikeus puoltamaan verensiirron antamista alaikäiselle, voisivat ajatella, että tilanne on poissa heidän käsistään, että vanhemmat eivät voi tehdä mitään tai heidän ei tarvitse tehdä mitään. Miten virheellinen tuo näkemys onkaan! – Sananlaskut 22:3.

14. Miten Daavidia ja Timoteusta opetettiin heidän nuoruudessaan?

¹⁴ Olemme jo panneet merkille, että Daavid sai nuoruudestaan lähtien opetusta Jumalan tiellä. Sen ansiosta hän saattoi pitää elämää Jumalalta saatuna lahjana ja tietää, että veri edustaa elämää. (Vrt. 2. Samuelin kirja 23:14–17.) Timoteus sai ”pienokaisesta asti” opetusta Jumalan ajattelusta. (2. Timoteukselle 3:14, 15) Etkö olekin samaa mieltä siitä, että Daavidin ja Timoteuksen on täytynyt pystyä jo ennen nykyistä laillista täysi-ikäisyyttä ilmaisemaan hyvin ajatuksiaan Jumalan tahtoa koskevista kysymyksistä? Samoin tulisi nuoria kristittyjä nykyään opettaa Jumalan tiellä jo kauan ennen aikuiseksi tulemista.

15, 16. a) Millainen näkemys on joissakin paikoissa kehittynyt alaikäisten oikeuksista? b) Mikä johti siihen, että eräälle alaikäiselle annettiin verta?

¹⁵ Joissakin paikoin niin sanotulle kypsälle alaikäiselle annetaan samanlaisia oikeuksia kuin aikuisille. Iän tai kypsän ajattelun tai molempien perusteella nuorta voidaan pitää kyllin kypsänä tekemään omat ratkaisunsa lääkärinhoidosta. Vaikka tällaista lakia ei olisikaan, tuomarit ja viranomaiset voivat antaa suuren arvon sellaisen nuoren toiveille, joka pystyy selvästi ilmaisemaan lujan päätöksensä verestä. Toisaalta kun nuori ei pysty selvästi ja kypsästi selittämään uskonkäsityksiään, oikeus voi olla sitä mieltä, että sen täytyy ratkaista, mikä näyttää parhaalta, kuten se voisi tehdä pikkuvauvan suhteen.

¹⁶ Eräs nuori mies oli tutkinut Raamattua aika ajoin vuosien mittaan, mutta ei ollut kastettu. Vaikka hän olisi jo seitsemän viikon kuluttua tullut täysi-ikäiseksi ja saanut ”oikeuden kieltäytyä itseään koskevasta lääketieteellisestä hoidosta”, sairaala, joka hoiti häntä syövän vuoksi, haki oikeuden päätöstä verensiirron antamiseksi hänelle vastoin hänen ja hänen vanhempiensa toiveita. Tunnollinen tuomari kyseli nuorelta mieheltä hänen uskonkäsityksistään ja teki sellaisia peruskysymyksiä kuin mitkä ovat Raamatun viiden ensimmäisen kirjan nimet. Nuori mies ei pystynyt mainitsemaan noita nimiä eikä esittämään vakuuttavaa todistetta siitä, että hän ymmärsi verestä kieltäytymisensä syyn. Valitettavasti tuomari valtuutti antamaan verensiirtoja ja huomautti: ”Hänen kieltäytymisensä suostumasta verensiirtoihin ei perustu hänen omien uskonnollisten vakaumustensa kypsään ymmärtämiseen.”

17. Minkä kannan eräs 14-vuotias tyttö omaksui veren antamiseen, ja mihin se johti?

¹⁷ Asiat voivat päättyä toisin, jos alaikäinen on saanut hyvää opetusta Jumalan teistä ja vaeltaa toimeliaasti Hänen totuudessaan. Eräällä nuoremmalla kristityllä oli sama harvinainen syöpätyyppi. Tuo tyttö ja hänen vanhempansa ymmärsivät ja hyväksyivät sen, että erään tunnetun sairaalan spesialisti antoi hänelle sovellettua kemoterapiaa. Silti juttu vietiin oikeuteen. Tuomari kirjoitti: ”D. P. vakuutti vastustavansa kaikin mahdollisin keinoin verensiirtoa. Hän katsoi verensiirron loukkaavan hänen oikeuttaan ruumiilliseen koskemattomuuteen ja vertasi sitä raiskaukseen. Hän pyysi oikeutta kunnioittamaan hänen valintaansa ja sallimaan hänen jatkaa [sairaalassa] ilman oikeuden määräämiä verensiirtoja.” Tytön saama kristillinen opetus tuli hänen avukseen tänä vaikeana aikana. – Ks. kehystettyä tekstinosaa.

18. a) Millaisen lujan kannan eräs sairauden koettelema tyttö omaksui veren vastaanottamiseen? b) Mitä tuomari päätti hänen hoidostaan?

¹⁸ Erästä 12-vuotiasta tyttöä hoidettiin leukemian vuoksi. Muuan lastenhuoltoviranomainen vei asian oikeuteen, jotta hänelle voitaisiin antaa väkisin verensiirto. Tuomari teki seuraavan johtopäätöksen: ”L. on kertonut tälle oikeudelle selvästi ja asiallisesti, että jos häneen yritetään siirtää verta, hän taistelee kaikin voimin tuota verensiirtoa vastaan. Hän on sanonut, ja minä uskon häntä, että hän kirkuu ja tappelee ja että hän vetää injektioruiskun käsivarrestaan ja yrittää turmella veren, joka on hänen vuoteensa yläpuolella olevassa veripussissa. Kieltäydyn antamasta määräystä, joka saattaisi tämän lapsen tuollaiseen koettelemukseen – –. Tämän potilaan tapauksessa sairaalan ehdottama hoito kohdistuu sairauteen vain fyysisessä mielessä. Se ei sovi hänen tunneperäisiin tarpeisiinsa eikä hänen uskonnollisiin vakaumuksiinsa.”

Vanhemmat – antakaa hyvää opetusta

19. Mikä erikoisvelvollisuus vanhempien tulisi ulottaa koskemaan myös lapsiaan?

¹⁹ Sellaiset kokemukset sisältävät vaikuttavan viestin vanhemmille, jotka haluavat kaikkien perheensä jäsenten elävän verta koskevan Jumalan lain mukaisesti. Yksi syy Jumalan ystävyyteen Aabrahamin kanssa oli siinä, että Hän tiesi patriarkan ’käskevän lapsiansa ja perhettänsä, joka jäi hänen jälkeensä, noudattamaan Herran tietä ja tekemään sitä, mikä vanhurskaus on’. (1. Mooseksen kirja 18:19) Eikö tämän tulisi pitää paikkansa kristityistä vanhemmista nykyään? Jos sinä olet isä tai äiti, niin opetatko rakkaita lapsiasi vaeltamaan Jehovan tietä, niin että he ovat aina ’valmiit puolustautumaan jokaisen edessä, joka vaatii heiltä perustetta heissä olevaan toivoon, mutta tehden sen lempeämielisesti ja osoittaen syvää kunnioitusta’? – 1. Pietari 3:15.

20. Mitä meidän tulisi ensisijaisesti haluta lastemme tietävän ja uskovan verestä? (Daniel 1:3–14)

²⁰ Vaikka lastemme olisikin hyvä olla perillä verensiirroissa tarttuvien sairauksien vaarasta ja niiden muista riskeistä, niin verta koskevan Jumalan täydellisen lain opettaminen lapsillemme ei ensisijaisesti merkitse sitä, että yritämme juurruttaa heihin pelkoa verta kohtaan. Jos esimerkiksi tuomari kysyisi tytöltä, miksi hän ei halua verta, ja tämä tähdentäisi vastauksessaan ajattelevansa, että veri on liian vaarallista tai pelottavaa, niin miten tämä voisi vaikuttaa? Tuomari voisi päätellä, että tyttö on vain kypsymätön ja liiaksi peloissaan – samoin kuin hän voisi pelätä siinä määrin umpilisäkkeen poistoleikkausta, niin että itkisi ja vastustaisi tätä, vaikka se hänen vanhempiensakin mielestä olisi hänen parhaakseen. Lisäksi me totesimme aiemmin, että perussyy kristittyjen kieltäytymiseen verensiirroista ei ole se, että veri on saastunutta, vaan että se on kallisarvoista Jumalallemme ja Elämänantajallemme. Lastemme tulisi olla selvillä siitä samoin kuin siitäkin, että veren mahdolliset lääketieteelliset riskit antavat lisäpainoa uskonnolliselle asenteellemme.

21. a) Mitä vanhempien tulisi ottaa selville lapsistaan ja verta koskevasta Raamatun kannasta? b) Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan vereen liittyvissä kysymyksissä?

²¹ Jos sinulla on lapsia, niin oletko varma siitä, että he ovat samaa mieltä Raamattuun perustuvasta kannasta verensiirtoihin ja osaavat selittää sen? Uskovatko he tosiaan, että tämä on Jumalan tahto? Ovatko he vakuuttuneita siitä, että Jumalan lain rikkominen olisi niin vakavaa, että se voisi vaarantaa kristityn ikuisen elämän odotteen? Viisaat vanhemmat tarkastelevat näitä asioita lastensa kanssa, ovatpa nämä hyvin nuoria tai melkein aikuisia. Vanhemmat voivat pitää harjoituksia, joissa kukin nuori vastaa kysymyksiin, joita tuomari tai sairaalan virkailija voisi esittää hänelle. Tavoite ei ole, että nuori ulkomuistista toistaa valittuja tosiasioita tai vastauksia. On tärkeämpää, että nuoret tietävät, mihin he uskovat ja miksi. Vanhemmat ja muut voivat oikeuskäsittelyssä tietysti esittää tietoja veren vaaroista ja käytettävissä olevista vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Mutta lastemme kanssa puhuessaan tuomari tai viranomainen todennäköisesti pyrkii saamaan selville, ymmärtävätkö he kypsällä tavalla tilanteensa ja vaihtoehtonsa ja onko heillä omat arvonsa ja lujat vakaumuksensa. – Vrt. 2. Kuningasten kirja 5:1–4.

22. Mikä voi olla pysyvä tulos siitä, että Jumala antaa meille opetusta verestä?

²² Meidän kaikkien on tarpeellista arvostaa Jumalan näkemystä verestä ja pitää siitä päättäväisesti kiinni. Ilmestyksen 1:5 kuvailee Kristuksen sellaiseksi, ”joka rakastaa meitä ja joka päästi meidät synneistämme omalla verellään”. Ainoastaan hyväksymällä Jeesuksen veren arvon me voimme saada täyden ja pysyvän anteeksiannon synneistämme. Roomalaiskirjeen 5:9:ssä sanotaan selvästi: ”Paljon ennemmin siis me, koska meidät on nyt julistettu vanhurskaiksi hänen verensä välityksellä, pelastumme hänen välityksellään vihasta.” Kuinka viisasta meidän ja lastemme siksi onkaan ottaa vastaan opetusta Jehovalta tässä asiassa ja päättää vaeltaa hänen tiellään ikuisesti!

[Alaviitteet]

Opetuksen avainseikkoja

◻ Miten meidän tulisi suhtautua Jehovalta saatavaan opetukseen?

◻ Miksi verta koskevan Jumalan lain totteleminen on niin tärkeää?

◻ Miksi on tärkeää, että nuoret pystyvät selittämään verta koskevat vakaumuksensa selvästi ja päättäväisesti?

◻ Miten kristityt vanhemmat voivat auttaa lapsiaan perehtymään hyvin verta koskevaan Jehovan lakiin?

[Tekstiruutu s. 17]

SE TEKI VAIKUTUKSEN OIKEUDEN JÄSENIIN

Minkä ratkaisun oikeus teki kappaleessa 17 mainitussa D. P.:n tapauksessa?

”Tämän 14¹/2-vuotiaan nuoren järkevyys, tasapainoisuus, arvokkuus ja lujatahtoisuus tekivät suuren vaikutuksen oikeuden jäseniin. Tieto siitä, että hänellä oli kuolemaan johtava syöpä, on saattanut lannistaa häntä – –. Siitä huolimatta oikeuden edessä esitti todistuksensa kypsä nuori ihminen. Hän näytti selvästi keskittyneen edessään olleeseen vaikeaan tehtävään. Hän oli käynyt kaikissa neuvontatilaisuuksissa, suostunut hoitosuunnitelmaan, kehittänyt johdonmukaisen filosofian siitä, miten hän ihmisenä kestäisi tämän lääketieteellisen haasteen, ja oikeuteen tullessaan hänellä oli sydäntäriipaiseva pyyntö: kunnioittakaa ratkaisuani – –

”Kypsyytensä lisäksi D. P. on ilmaissut niin paljon perusteita ratkaisulleen, että oikeus voi kunnioittaa sitä. Verensiirtoja sisältävä hoitosuunnitelma vahingoittaisi häntä henkisesti, psyykkisesti, moraalisesti ja tunneperäisesti. Oikeus kunnioittaa hänen hoitosuunnitelmavalintaansa.”

[Kuva s. 16]

Tuomari tai ylilääkäri voi haluta tietää, mitä kristitty nuori todellisuudessa uskoo ja miksi