Maailmassa mutta ei osa siitä

”Koska ette ole osa maailmasta, – – maailma teitä vihaa.” (JOHANNES 15:19)

 1. Millainen suhde kristityillä on maailmaan, mutta miten maailma suhtautuu heihin?

VIETTÄESSÄÄN viimeistä iltaansa opetuslastensa kanssa Jeesus sanoi heille: ”Ette ole osa maailmasta.” Mistä maailmasta hän puhui? Eikö hän ollut sanonut aiemmin: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä”? (Johannes 3:16.) Opetuslapset olivat selvästikin osa tuosta maailmasta, koska he olivat ensimmäisinä uskomassa Jeesukseen saadakseen ikuisen elämän. Miksi sitten Jeesus nyt sanoi, että hänen opetuslapsensa olivat erossa maailmasta? Entä miksi hän sanoi lisäksi: ”Koska ette ole osa maailmasta, – – tämän vuoksi maailma teitä vihaa”? (Johannes 15:19.)

2, 3. a) Mistä ”maailmasta” kristittyjen ei pitänyt olla osa? b) Mitä Raamatussa sanotaan siitä ”maailmasta”, josta kristityt eivät ole osa?

² Vastaus on, että Raamatussa käytetään sanaa ”maailma” (kreik. koʹsmos) eri tavoin. Kuten edellisessä kirjoituksessa selitettiin, ”maailma” viittaa Raamatussa joskus ihmiskuntaan yleensä. Tätä maailmaa Jumala rakasti ja tämän maailman puolesta Jeesus kuoli. Eräässä kristillisyyden historiaa käsittelevässä kirjassa (The Oxford History of Christianity) kuitenkin sanotaan: ”Sana ’maailma’ viittaa kristillisessä käytössä myös johonkin Jumalasta vieraantuneeseen ja hänelle vihamieliseen.” Miten tämä pitää paikkansa? Katolinen kirjoittaja Roland Minnerath selittää kirjassaan ”Kristityt ja maailma” (Les chrétiens et le monde): ”Kielteisessä merkityksessä maailma näin ollen nähdään – – alueena, jolla Jumalalle vihamieliset vallat harjoittavat toimintaansa ja joka muodostaa Kristuksen voittoisan hallitusvallan vastustamisellaan Saatanan ohjauksessa olevan vihollismahdin.” Tämä ”maailma” on Jumalasta vieraantunut ihmismassa. Tosi kristityt eivät ole osa tästä maailmasta, ja se vihaa heitä.

³ Johanneksella oli mielessään tämä maailma, kun hän kirjoitti ensimmäisen vuosisadan lopulla: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, niin rakkaus Isään ei ole hänessä; sillä mikään maailmassa – lihan halu ja silmien halu ja elämän varallisuuden komeileva näyttäminen – ei ole Isästä, vaan on maailmasta.” (1. Johanneksen kirje 2:15, 16.) Lisäksi hän kirjoitti: ”Me tiedämme olevamme Jumalasta, mutta koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johanneksen kirje 5:19.) Jeesus itse sanoi Saatanaa ”tämän maailman hallitsijaksi” (Johannes 12:31; 16:11).

Maailmanvaltojen kasvu

 4. Miten maailmanvallat syntyivät?

⁴ Nykyinen Jumalasta vieraantuneen ihmiskunnan maailma alkoi kehittyä pian Nooan päivien vedenpaisumuksen jälkeen, kun monet Nooan jälkeläiset lakkasivat palvomasta Jehova Jumalaa. Huomattava mies noina varhaisina päivinä oli Nimrod, kaupungin rakentaja ja ”mahtava metsästäjä Jehovaa vastustamassa” (1. Mooseksen kirja 10:8–12). Noina vuosina tämä maailma oli suurelta osin järjestetty pieniksi kaupunkivaltioiksi, jotka aika ajoin liittoutuivat ja sotivat toisia kaupunkivaltioita vastaan (1. Mooseksen kirja 14:1–9). Jotkin niistä pääsivät hallitsemaan toisia kaupunkivaltioita, ja niistä tuli alueellisia valtoja. Jotkin alueelliset vallat kasvoivat lopulta suuriksi maailmanvalloiksi.

5, 6. a) Mitkä ovat Raamatun historian seitsemän maailmanvaltaa? b) Mitä käytetään näiden maailmanvaltojen vertauskuvina, ja mistä niiden valta tulee?

⁵ Nimrodin mallin mukaisesti maailmanvaltojen hallitsijat eivät palvoneet Jehovaa, ja tämä näkyi niiden julmista, väkivaltaisista teoista. Näiden maailmanvaltojen vertauskuvina käytetään Raamatussa petoja, ja vuosisatojen varrella Raamatussa mainitaan niistä kuusi, jotka vaikuttivat voimakkaasti Jehovan kansaan. Nämä olivat Egypti, Assyria, Babylonia, Meedo-Persia, Kreikka ja Rooma. Rooman jälkeen nousisi ennustuksen mukaan seitsemäs maailmanvalta. (Daniel 7:3–7; 8:3–7, 20, 21; Ilmestys 17:9, 10.) Tämä osoittautui Angloamerikkalaiseksi maailmanvallaksi, joka koostui Brittiläisestä imperiumista ja sen liittolaisesta, Yhdysvalloista, joka kasvoi lopulta voimakkaammaksi kuin Britannia. Brittiläinen imperiumi alkoi kehittyä sen jälkeen kun Rooman valtakunnan viimeiset jäänteet lopulta katosivat.a

⁶ Seitsemän perättäisen maailmanvallan vertauskuvina Ilmestyskirjassa ovat levottoman ihmiskunnan merestä nousevan seitsenpäisen pedon päät (Jesaja 17:12, 13; 57:20, 21; Ilmestys 13:1). Kuka antaa tälle hallitsevalle pedolle sen vallan? Raamatussa vastataan: ”Lohikäärme antoi pedolle sen voiman ja sen valtaistuimen ja suuren vallan.” (Ilmestys 13:2.) Lohikäärme ei ole kukaan muu kuin Saatana Panettelija (Luukas 4:5, 6; Ilmestys 12:9).

Jumalan valtakunnan tuleva hallinto

 7. Mihin kristityt panevat toivonsa, ja miten tämä vaikuttaa heidän suhteeseensa maailman hallituksiin?

⁷ Kristityt ovat rukoilleet lähes 2 000 vuoden ajan: ”Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:10.) Jehovan todistajat tietävät, että yksin Jumalan valtakunta voi tuoda todellisen rauhan maan päälle. Koska he seuraavat tarkasti Raamatun profetioita, he ovat varmoja siitä, että tähän rukoukseen vastataan pian ja että Valtakunta ryhtyy pian huolehtimaan maapallon asioista (Daniel 2:44). Uskollisuudesta tälle Valtakunnalle he ovat puolueettomia maailman hallitusten asioissa.

 8. Miten hallitukset suhtautuvat Jumalan valtakunnan hallintoon, kuten psalmissa 2 on ennustettu?

⁸ Jotkin kansakunnat väittävät noudattavansa uskonnollisia periaatteita. Käytännössä ne jättävät silti huomiotta sen tosiasian, että Jehova on Kaikkeuden Suvereeni ja että hän on asettanut Jeesuksen valtaistuimelle taivaalliseksi Kuninkaaksi, jolla on valta maahan nähden (Daniel 4:17; Ilmestys 11:15). Eräässä profeetallisessa psalmissa sanotaan: ”Maan kuninkaat omaksuvat asenteensa, ja korkeat virkamiehet ovat kokoontuneet yhteen Jehovaa ja hänen voideltuaan [Jeesusta] vastaan sanoen: ’Katkaiskaamme heidän siteensä ja heittäkäämme heidän köytensä päältämme!’” (Psalmit 2:2, 3.) Hallitukset eivät hyväksy mitään jumalallisia ”siteitä” eivätkä ”köysiä”, jotka rajoittaisivat niiden kansallisen suvereeniuden harjoittamista. Siksi Jehova sanoo Jeesukselle, valitsemalleen Kuninkaalle: ”Pyydä minulta, että antaisin kansakunnat perinnöksesi ja maan ääret sinun omaisuudeksesi. Sinä murskaat ne rautavaltikalla, kuin savenvalajan astian sinä isket ne palasiksi.” (Psalmit 2:8, 9.) Ihmiskunnan maailmaa, jonka puolesta Jeesus kuoli, ei kuitenkaan täysin ’murskata’ (Johannes 3:17).

”Pedon” ”merkin” karttaminen

9, 10. a) Mistä meitä varoitetaan Ilmestyskirjassa? b) Mistä ’pedon merkin’ kantaminen on vertauskuva? c) Mitkä merkit Jumalan palvelijat hyväksyvät?

⁹ Apostoli Johanneksen saamassa Ilmestyksessä varoitettiin, että Jumalasta vieraantunut ihmismaailma esittäisi kasvavia vaatimuksia vähän ennen loppuaan, niin että se ”panee pakon alaisuuteen kaikki, pienet ja suuret ja rikkaat ja köyhät ja vapaat ja orjat, jotta heille annettaisiin merkki heidän oikeaan käteensä tai otsaansa ja jottei kukaan muu voisi ostaa tai myydä kuin se, jossa on merkki” (Ilmestys 13:16, 17). Mitä tämä tarkoittaa? Oikeassa kädessä oleva merkki on sopiva vertauskuva aktiivisesta tuesta. Entä otsassa oleva merkki? Eräässä Raamatun selitysteoksessa (The Expositor’s Greek Testament) sanotaan: ”Tämä on hyvin kuvaannollinen viittaus tapaan tehdä sotilaille ja orjille näkyvä tatuointi tai polttomerkki – – tai vielä paremmin uskonnolliseen tapaan kantaa jumalan nimeä taikakaluna.” Monet ihmiset kantavat teoillaan ja sanoillaan vertauskuvallisesti tätä merkkiä, joka ilmaisee heidän olevan ”pedon” ”orjia” tai ”sotilaita” (Ilmestys 13:3, 4). Heidän tulevaisuudestaan sanotaan: ”Jumalan viholliset antavat panna otsaansa ja toiseen käteensä pedon – – [merkin], tuon salaperäisen luvun, johon sisältyy hänen nimensä. Tämä suo heille suuria mahdollisuuksia edetä taloudellisesti ja kaupallisesti, mutta saattaa heidät Jumalan vihan alaisiksi ja sulkee heidät pois tuhatvuotisesta valtakunnasta, Ilm. 13:16; 14:9; 20:4.” (Theological Dictionary of the New Testament.)

¹⁰ Vaatii yhä enemmän rohkeutta ja kestävyyttä vastustaa painetta ottaa ”merkki” (Ilmestys 14:9–12). Jumalan palvelijoilla kuitenkin on tällaista voimaa, ja tämän vuoksi heitä usein vihataan ja kohdellaan pahansuopaisesti (Johannes 15:18–20; 17:14, 15). Sen sijaan, että he kantaisivat pedon merkkiä, he Jesajan sanojen mukaisesti kirjoittaisivat vertauskuvallisesti käteensä ”Jehovalle kuuluva” (Jesaja 44:5). Lisäksi koska he ”huokailevat ja voihkivat” luopiouskonnon tekemiä inhottavuuksia, he saavat otsaansa vertauskuvallisen merkin, joka ilmaisee heidät arvollisiksi säästymään, kun Jehovan tuomiot pannaan täytäntöön (Hesekiel 9:1–7).

11. Kuka sallii ihmishallitusten hallita, kunnes Jumalan valtakunta tulee ottamaan käsiinsä maapallon hallitusvallan?

¹¹ Jumala sallii ihmishallitusten hallita, kunnes Kristuksen taivaallisen Valtakunnan on aika ottaa täysin käsiinsä tämän maapallon hallitusvalta. Professori Oscar Cullmann viittaa kirjassaan tähän, että Jumala sietää poliittisia valtioita. Hän kirjoittaa: ”Monisäikeinen käsitys valtion ’tilapäisestä’ luonteesta on syynä siihen, että ensimmäisten kristittyjen suhtautuminen valtioon ei ole yksiselitteinen, vaan pikemminkin näyttää olevan ristiriitainen. Korostan sitä, että se näyttää olevan sellainen. Ei tarvitse muuta kuin mainita Roomalaiskirjeen 13:1, ’Olkoon jokainen alamainen olemassa oleville valloille . . .’, sekä sen rinnalla Ilmestyksen 13. luku: valtio syvyydestä tulevana petona.” (The State in the New Testament.)

”Peto” ja ”keisari”

12. Mikä tasapainoinen näkemys Jehovan todistajilla on ihmishallituksista?

¹² Olisi väärin päätellä, että kaikki hallitusvaltaa pitävät ihmiset ovat Saatanan välikappaleita. Monet ovat osoittautuneet periaatteen ihmisiksi, kuten esimerkiksi prokonsuli Sergius Paulus, jota kuvaillaan Raamatussa ”älykkääksi mieheksi” (Apostolien teot 13:7). Jotkut hallitsijat ovat puolustaneet rohkeasti vähemmistöjen oikeuksia, koska heidän Jumalan antama omatuntonsa on ohjannut heitä, vaikka he eivät olekaan tunteneet Jehovaa eivätkä hänen tarkoituksiaan (Roomalaisille 2:14, 15). Muista, että Raamatussa käytetään sanaa ”maailma” kahdella vastakkaisella tavalla: ihmiskunnan maailma, jota Jumala rakastaa ja jota meidän pitäisi rakastaa, ja Jehovasta vieraantuneen ihmiskunnan maailma, jonka jumala on Saatana ja josta meidän täytyy pysyä erossa (Johannes 1:9, 10; 17:14; 2. Korinttilaisille 4:4; Jaakobin kirje 4:4). Jehovan palvelijat suhtautuvat siis tasapainoisesti ihmisen hallitusvaltaan. Me olemme puolueettomia poliittisissa asioissa, koska palvelemme Jumalan valtakunnan lähettiläinä ja lähetteinä ja olemme vihkineet elämämme Jumalalle (2. Korinttilaisille 5:20). Toisaalta olemme tunnollisesti alamaisia vallassa oleville.

13. a) Miten Jehova suhtautuu ihmishallituksiin? b) Miten pitkälle kristillinen alamaisuus ihmishallituksille ulottuu?

¹³ Tällainen tasapainoinen suhtautuminen heijastaa Jehova Jumalan omaa näkemystä. Kun maailmanvallat tai pienetkin valtiot käyttävät väärin valtaansa, sortavat kansalaisiaan tai vainoavat niitä, jotka palvovat Jumalaa, ne totisesti ansaitsevat sen, että niitä kuvaillaan profeetallisesti pedoiksi (Daniel 7:19–21; Ilmestys 11:7). Mutta kun kansalliset hallitukset palvelevat Jumalan tarkoitusta säilyttämällä oikeudenmukaisesti lain ja järjestyksen, hän pitää niitä ”julkisina palvelijoinaan” (Roomalaisille 13:6). Jehova odottaa, että hänen kansansa kunnioittaa ihmisten hallituksia ja on niille alamainen, mutta sen alamaisuus ei ole rajatonta. Kun ihmiset vaativat Jumalan palvelijoilta sellaista, minkä Jumalan laki kieltää, tai kun he kieltävät asioita, joita Jumala vaatii palvelijoitaan tekemään, nämä omaksuvat samanlaisen asenteen kuin apostolit: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:29.)

14. Miten Jeesus ja Paavali selittävät kristillistä alamaisuutta ihmishallituksille?

¹⁴ Jeesus sanoi, että hänen seuraajillaan olisi velvollisuuksia sekä hallituksia että Jumalaa kohtaan, kun hän kehotti: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” (Matteus 22:21.) Apostoli Paavali kirjoitti henkeytettynä: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille – –. Mutta jos teet pahaa, niin pelkää, sillä se ei kanna miekkaa tarkoituksetta, sillä se on Jumalan palvelija, kostaja vihastuksen ilmaisemiseksi sille, joka harjoittaa pahaa. Teillä on sen tähden pakottava syy olla alamaisia, ei vain tämän vihastuksen vuoksi, vaan myös omantuntonne vuoksi. Sillä sen vuoksi te verojakin maksatte.” (Roomalaisille 13:1, 4–6.) Ensimmäiseltä vuosisadalta tähän saakka kristittyjen on täytynyt ottaa huomioon valtion vaatimukset. Heidän on pitänyt nähdä, joutuisivatko he noihin vaatimuksiin mukautuessaan tinkimään palvonnastaan vai onko noilla vaatimuksilla oikeutuksensa ja tulisiko niitä noudattaa tunnontarkasti.

Tunnollisia kansalaisia

15. Miten Jehovan todistajat maksavat tunnollisesti takaisin keisarille sen, mitä he ovat velkaa?

¹⁵ Poliittiset ”esivallat” ovat Jumalan ”palvelija”, kun ne täyttävät Jumalan hyväksymän roolinsa, johon sisältyy valta ’määrätä rangaistus pahantekijöille, mutta kiittää hyväntekijöitä’ (1. Pietarin kirje 2:13, 14). Jehovan palvelijat maksavat tunnollisesti takaisin keisarille, mitä hänellä on oikeus vaatia veroina, ja he menevät niin pitkälle kuin heidän Raamatun avulla valmennettu omatuntonsa sallii heidän mennä ’tottelevaisuudessa hallituksille ja valloille, jotka ovat hallitsijoina, valmiina kaikkeen hyvään työhön’ (Titukselle 3:1). ”Hyvään työhön” sisältyy toisten auttaminen esimerkiksi silloin, kun jokin katastrofi iskee. Monet ovat vahvistaneet sen, että Jehovan todistajat ovat osoittaneet huomaavaisuutta lähimmäisiään kohtaan näissä tilanteissa. (Galatalaisille 6:10.)

16. Mitä hyviä tekoja Jehovan todistajat tekevät tunnollisesti hallituksille ja lähimmäisilleen?

¹⁶ Jehovan todistajat rakastavat lähimmäisiään ja ajattelevat, että paras hyvä työ, mitä he voivat tehdä heidän hyväkseen, on auttaa heitä oppimaan täsmällisesti Jumalan tarkoitus saada aikaan vanhurskaat ”uudet taivaat ja uusi maa” (2. Pietarin kirje 3:13). Opettamalla ja noudattamalla Raamatun korkeita moraaliperiaatteita he hyödyttävät ihmisyhteiskuntaa varjelemalla monia joutumasta rikollisuuden teille. Jehovan palvelijat ovat lainkuuliaisia ja kunnioittavat hallituksen ministereitä, virkailijoita, tuomareita ja kaupunkien viranomaisia: he antavat kunnian ’niille, jotka vaativat kunniaa’ (Roomalaisille 13:7). Todistajavanhemmat ovat iloiten yhteistoiminnassa lastensa opettajien kanssa ja auttavat lapsiaan olemaan hyviä oppilaita, niin että nämä pystyvät myöhemmin ansaitsemaan elatuksensa olematta taakkana yhteiskunnalle (1. Tessalonikalaisille 4:11, 12). Seurakunnissaan todistajat vastustavat rotuennakkoluuloja ja luokkaerottelua, ja he pitävät hyvin tärkeänä perhe-elämän lujittamista (Apostolien teot 10:34, 35; Kolossalaisille 3:18–21). Teoillaan he siis osoittavat vääriksi syytteet, joiden mukaan he ovat perheen- tai yhteiskunnanvastaisia. Siten osoittautuvat tosiksi apostoli Pietarin sanat: ”Sellainen on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä vaientaisitte järjettömien ihmisten tietämättömän puheen.” (1. Pietarin kirje 2:15.)

17. Miten kristityt voivat ’vaeltaa jatkuvasti viisaasti niitä kohtaan, jotka ovat ulkopuolella’?

¹⁷ Vaikka Kristuksen aidot seuraajat eivät siis olekaan ”osa maailmasta”, he ovat silti ihmisyhteiskunnan maailmassa ja heidän täytyy ’vaeltaa jatkuvasti viisaasti niitä kohtaan, jotka ovat ulkopuolella’. (Johannes 17:16; Kolossalaisille 4:5.) Niin kauan kuin Jehova antaa esivaltojen toimia hänen palvelijanaan, me osoitamme asianmukaista kunnioitusta niitä kohtaan (Roomalaisille 13:1–4). Vaikka pysymme puolueettomina politiikkaan nähden, rukoilemme ”kuninkaiden ja kaikkien niiden puolesta, jotka ovat korkeassa asemassa”, erityisesti kun näitä pyydetään tekemään ratkaisuja, jotka voisivat vaikuttaa palvontavapauteen. Jatkamme tämän tekemistä, ”jotta saisimme edelleenkin viettää rauhallista ja hiljaista elämää täydessä jumalisessa antaumuksessa ja vakavuudessa”, niin että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat”. (1. Timoteukselle 2:1–4.)

[Alaviite]

Kertauskysymyksiä

◻ Mistä ”maailmasta” kristityt ovat osa, mutta mistä ”maailmasta” he eivät voi olla osa?

◻ Minkä vertauskuva on ”pedon” ”merkki” ihmisen kädessä tai otsassa, ja mitä merkkejä Jehovan uskollisilla palvelijoilla on?

◻ Millä tasapainoisella tavalla tosi kristityt suhtautuvat ihmishallituksiin?

◻ Miten Jehovan todistajat edistävät ihmisyhteiskunnan hyvinvointia?

[Kuvat s. 16]

Raamattu ilmaisee ihmishallitusten olevan sekä Jumalan palvelija että peto

[Kuva s. 17]

Koska Jehovan todistajat osoittavat rakkaudellista kiinnostusta toisia kohtaan, he ovat hyödyksi yhdyskunnilleen