Onko Raamattu selitettävissä miten tahansa?

”TE OTATTE Raamatusta vain kohdan sieltä, toisen täältä, valikoitte ne jakeet, jotka sopivat teidän selitykseenne”, valitti nainen eräälle Jehovan todistajalle, joka oli käymässä hänen ovellaan.

Mutta onko Raamatun eri osissa oleviin kohtiin viittaaminen itse asiassa todiste siitä, että joku yrittää tällä tavalla selittää Raamattua saadakseen sen sopimaan omiin ajatuksiinsa? Ja jos näin on, merkitseekö tämä sitä, että Raamattu on selitettävissä miten tahansa – että jokin selitys on aivan yhtä oikeutettu kuin jokin toinenkin?

Annetaanpa Tekijälle puheenvuoro

Vaikka Raamatulla on vain yksi Tekijä, Jehova Jumala, sillä on monia kirjoittajia. Nämä noin 40 raamatunkirjoittajaa eivät ole koskaan ristiriidassa toistensa kanssa – mikä muuten on todiste siitä, että Jumala on tuon kirjan takana – mutta silti yksikään raamatunkirjoittaja ei sano kaikkea jostakin nimenomaisesta aiheesta. Jotta siis ymmärtäisimme, mitä mieltä Raamatun Tekijä on jostakin aiheesta, on välttämätöntä koota yhteen kaikki käsiteltävään aiheeseen liittyvät raamatunkohdat. Juuri näin tuo edellä mainittu Jehovan todistaja yritti tehdä.

Hänellä oli hyvät perusteet sen tekemiseen. Avaahan Raamattusi esimerkiksi Roomalaiskirjeen 9. luvun kohdalta. Sieltä löydät huomattavan esimerkin siitä, miten uskollinen kristitty Paavali toimi samalla tavalla. Yksistään tässä yhdessä luvussa Paavali lainaa 11 kertaa Raamatun muita osia. Joku kriitikko saattaisi jopa syyttää Paavalia siitä, että hän melkoisessa määrin ottaa ”kohdan sieltä, toisen täältä”. Hän aloittaa Raamatun 1. kirjasta, hyppää sitten 39. kirjaan ja jatkaa sen jälkeen Raamatun 2., 28. ja lopulta 23. kirjasta.a

Olisi tietysti ollut väärin, jos Paavali olisi poistanut raamatunkohdat tekstiyhteydestään ja vääristellyt niitä saadakseen ne sopimaan henkilökohtaisiin ajatuksiinsa. Mutta Paavali ei syyllistynyt tähän. Jotkut varhaiskristityt kuitenkin ilmeisesti syyllistyivät siihen, sillä apostoli Pietari puhuu ”vaikeatajuisista asioista, joita oppimattomat ja epävakaat vääristelevät, niin kuin muitakin Raamatun kirjoituksia, omaksi tuhokseen”. – 2. Pietari 3:16.

”Vaikeatajuiset asiat” voidaan helposti ymmärtää väärin. Jopa Shakespearen kaltaisten kuuluisien kirjailijoiden teoksia tulkitaan useilla eri tavoilla – eivätkä kaikki niistä ilmeisestikään ole oikeita tulkintoja. Ei ole siksi outoa, että näin on asian laita Raamatun suhteen. Jos Shakespeare olisi yhä elossa, voisimme kysyä häneltä: ”Mitä sinä täsmälleen ottaen tarkoitit?” Se ei kuitenkaan ole mahdollista; eikä ole mahdollista sekään, että pyytäisimme Raamatun kirjoittajilta lisäselvitystä. Onneksi voimme silti kysyä sen Tekijältä, sillä hän elää! (Psalmi 90:1, 2) Hän on lisäksi luvannut antaa sellaista hengellistä opastusta uskoa ilmaiseville ihmisille, jotka pyytävät sitä häneltä. – Luukas 11:9–13; Jaakob 1:5, 6.

Ollessaan Egyptissä Jumalan uskollinen palvelija Joosef tajusi, miten tärkeää on pyytää Jumalan opastusta, kun häntä pyydettiin selittämään Jumalalta Egyptin hallitsijalle tullut uni. ”Selitykset ovat Jumalan”, hän sanoi. Sen jälkeen kun Joosef oli antanut oikean selityksen, farao sai aiheen sanoa: ”Voisimmeko löytää ketään, jossa on Jumalan henki niinkuin tässä?” Ja Joosefille hän sanoi: ”Koska Jumala on sinulle ilmoittanut kaiken tämän, ei ole ketään niin ymmärtäväistä ja taitavaa, kuin sinä olet.” – 1. Mooseksen kirja 40:8; 41:38, 39.

Raamatun Tekijä ei ole syypää niihin moniin ristiriitaisiin selityksiin, joita niin kutsuttujen kristittyjen keskuudessa esitetään nykyään, eikä se ole Raamatun kirjoittajienkaan syytä. Jumalan profeettoina nämä ”puhuivat Jumalalta saamaansa pyhän hengen johtamina”. (2. Pietari 1:20, 21) Syyllisiä ovat Raamatun lukijat, jotka eivät ole seuranneet Jumalan hengen ohjausta antaen Jumalan selittää omaa Sanaansa. He ovat antaneet omien ajatustensa sumentaa näkemyksensä siitä, mitä Raamatun Tekijä itse sanoo. Otetaanpa kaksi esimerkkiä.

Millainen rangaistus koituu synnistä?

Jotkut ihmiset on opetettu uskomaan, että synnin rangaistuksena on ikuisesti kestävä tietoinen kidutus helvetintulessa. Sellaiset ihmiset saattavat lukea Kirkkoraamatusta Ilmestyksen 20:10:n, jossa puhutaan Panettelijan heittämisestä ”tuli- ja tulikivijärveen”, ja he selittävät sen tukevan heidän näkemyksiään. Tämä ei tietenkään ole sopusoinnussa Saarnaajan 9:5:n kanssa, jossa sanotaan, että kuolleet ”eivät tiedä mitään”; eikä se ole sopusoinnussa Roomalaiskirjeen 6:23:nkaan kanssa, jossa sanotaan, että ”synnin maksama palkka on kuolema”, ei tietoinen kidutus. Jotkut saattaisivat silti ihmetellä, että eikö Ilmestyksen 20:10 (KR) kerro Saatanaa (ja ilmeisesti myös hänen eksyttämiään persoonia) ’vaivattavan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti’.

’Vaivaamista’ vastaavalla kreikan kielen sanalla – jota raamatunkirjoittaja Johannes tässä käyttää – oli ensimmäisellä vuosisadalla erityinen sivumerkitys. Koska vankeja toisinaan kidutettiin (vaikka se oli vastoin Jumalan lakia), vanginvartijoita alettiin kutsua vaivaajiksi.

Eräs toinen raamatunkirjoittaja viittaa tähän puhuessaan uskottomasta orjasta, jonka isäntä ”luovutti miehen kiduttajien käsiin, kunnes tämä maksaisi koko velkansa”. (Matteus 18:34, Uusi testamentti nykysuomeksi) Selittäessään tätä jaetta The International Standard Bible Encyclopedia sanoo: ”Luultavasti vankeutta itseään pidettiin ’vaivana’ (mitä se epäilemättä oli), ja ’vaivaajilla’ [tai ”kiduttajilla”] ei välttämättä tarkoiteta muuta kuin vanginvartijoita.”

Voimme siten havaita, että vertailemalla raamatunkohtia ja ottamalla huomioon niiden merkityksen niissä kielissä, joilla Raamattu kirjoitettiin, on mahdollista päätyä selitykseen, joka on sopusoinnussa Raamatun muun osan kanssa. Kun vapaudumme ennakkomielipiteistä, voimme selvästi havaita, että Ilmestyksen 20:10 ei ole mikään todiste sen puolesta, että joitakuita kidutettaisiin helvetintulessa ikuisesti. Kaikkien Jumalaa vastaan kapinoivien kohtalona on ikuinen vankeus kuolemassa. Heidän tuhonsa on yhtä täydellinen kuin jos heidät heitettäisiin kirjaimelliseen tulijärveen.

Mikä on maan kohtalo?

Pietarin 2. kirjeen 3:10:n (KR) mukaan ”maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat”. Jotkut tulkitsevat tämän merkitsevän sitä, että maapallo tuhotaan, ehkäpä ydinroihussa. Kun kuitenkin otamme huomioon sen, mitä Raamatun Tekijä sanoo muualla, miten se voi olla mahdollista? Psalmissa 104:5 psalmista sanoo henkeytettynä, että Jumala asetti ”maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti”. Viisas kuningas Salomo, joka myös puhui henkeytettynä, sanoi Saarnaajan 1:4:ssä, että ”sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti”.

Ristiriitako? Ei, Raamatun Tekijä, totuuden Jumala, ei voi olla ristiriidassa itsensä kanssa. Miten nämä kaksi jaetta sitten voidaan saada sopusointuun keskenään? Tarkastelkaamme Pietarin 2. kirjeen 3:10:n tekstiyhteyttä.

Jakeissa 5 ja 6 Pietari puhuu Nooan ajan vedenpaisumuksesta ja vertaa sitä jakeessa 7 (KR) tuhoon, joka tulisi ”jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivänä”. Mitä vedenpaisumuksessa hävitettiin? Jae 6 (KR) sanoo, että ”silloinen maailma hukkui”. Tämä maapallo ei tuhoutunut. Sen sijaan paha maailmanjärjestelmä kylläkin tuhoutui. Ja kun Jumala lupasi Nooalle 1. Mooseksen kirjan 9:11:ssä, ettei ”vedenpaisumus koskaan enää maata turmele”, hän ei selvästikään puhunut tästä planeetasta, sillä sitä ei ollut hävitetty. ”Maa”, joka Pietarin 2. kirjeen 3:10:n mukaan hävitetään, on siksi samanlainen ”maa” kuin se, mikä hävitettiin vedenpaisumuksessa – ei planeetta Maa, vaan paha maallinen ihmisyhteiskunta. – Vrt. 1. Mooseksen kirjan 11:1:een, jossa sanaa ”maa” käytetään samalla tavalla.

Vaikka kuinka etsisit, et voi löytää Raamatusta jaetta, joka on ristiriidassa tämän selityksen kanssa. Sen täytyy siksi välttämättä olla Raamatun Tekijältä itseltään tullut oikea selitys.

Miksi ei selitettävissä miten tahansa?

Mitä perheenemäntä ajattelisi keittokirjasta, jota saisi tulkita millä tavalla tahansa? Tai mitä hyötyä olisi käyttää rahaa sanakirjaan, jonka lukija saisi tulkita sanojen merkityksen millä tahansa haluamallaan tavalla? Olisiko se sellainen opaskirja, jollaisen olettaisimme Jumalan antavan luomuksilleen? Olisiko siinä tapauksessa edes sopivaa kutsua sitä opaskirjaksi?

Rehelliset, Jumalaa pelkäävät ihmiset eivät halua vääristellä Raamattua ”omaksi tuhokseen”. (2. Pietari 3:16) Jotta he eivät tekisi niin, he ottavat selville kaikki sitä aihetta käsittelevät raamatunkohdat, jota he yrittävät ymmärtää. Kun löytyy sellaisia kohtia, jotka ovat selvästi ristiriidassa aikaisempien käsitysten kanssa, nuo käsitykset nopeasti hylätään, koska ne eivät voi olla oikeita.

Tämänkaltaisen nöyrän asenteen vuoksi miljoonat ihmiset, jotka aiemmin olivat uskonnollisesti jakautuneita, ovat nyt saavuttaneet uskonnollisen ykseyden Jehovan todistajien kanssa. Sen sijaan että he haluaisivat selittää Raamattua saadakseen sen sopimaan henkilökohtaisiin ajatuksiinsa, he ovat olleet halukkaita mukauttamaan oman tulkintansa itsensä Raamatun Tekijän selvään selitykseen.

On todella erinomaista saada tietää, että Raamattu ei ole selitettävissä miten tahansa. Kun annamme sen Tekijän selittää sitä meille, se on todella ”hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa”. Silloin, ja vain silloin, se tekee meidät ’täysin päteviksi, täydelleen varustautuneiksi kaikkeen hyvään työhön’. – 2. Timoteukselle 3:16, 17.

[Alaviitteet]