Turvakaupungit – Jumalan armollinen järjestely
”Nämä kuusi kaupunkia ovat turvapaikkana – – jotta niihin pakenisi jokainen, joka tahattomasti lyö sielun kuoliaaksi.” (4. MOOSEKSEN KIRJA 35:15)
1. Miten Jumala suhtautuu elämään ja verivelkaan?
JEHOVA JUMALA pitää ihmiselämää pyhänä. Ja elämä on veressä (3. Mooseksen kirja 17:11, 14). Kain, ensimmäinen maan päällä syntynyt ihminen, joutui siksi verivelkaan, kun hän murhasi veljensä Abelin. Jumala sanoikin Kainille: ”Veljesi veri huutaa minulle maasta.” Veri tahrasi maan murhapaikalla ja todisti äänettömästi mutta paljon puhuvasti siitä elämästä, joka oli lopetettu lyhyeen. Abelin veri vaati Jumalalta kostoa. (1. Mooseksen kirja 4:4–11.)
2. Miten Jehovan kunnioitus elämää kohtaan korostui vedenpaisumuksen jälkeen?
2 Jumalan kunnioitus ihmiselämää kohtaan korostui sen jälkeen, kun maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta elossa säilyneet vanhurskas Nooa ja hänen perheensä tulivat ulos arkista. Siihen aikaan Jehova lisäsi ihmiskunnan ruokavalioon eläinten lihan, mutta ei verta. Lisäksi hän sääti: ”Minä vaadin takaisin teidän sielunne veren. Minä vaadin sen takaisin jokaisen elollisen kädestä, ja ihmisen sielun minä vaadin takaisin ihmisen kädestä, hänen jokaisen veljensä kädestä. Joka vuodattaa ihmisen veren, hänen oman verensä ihminen vuodattaa, sillä Jumala teki ihmisen kuvakseen.” (1. Mooseksen kirja 9:5, 6.) Jehova tunnusti, että uhrin lähimmällä sukulaisella oli oikeus surmata tappaja tavatessaan tämän (4. Mooseksen kirja 35:19).
3. Miten Mooseksen laissa tähdennettiin elämän pyhyyttä?
3 Elämän pyhyyttä tähdennettiin toistuvasti laissa, joka annettiin Israelille profeetta Mooseksen välityksellä. Jumala kielsi esimerkiksi: ”Et saa murhata.” (2. Mooseksen kirja 20:13.) Kunnioitus elämää kohtaan ilmeni myös siitä, mitä Mooseksen laissa sanottiin raskaana olevalle naiselle sattuvasta kohtalokkaasta onnettomuudesta. Laissa mainittiin nimenomaan, että jos kahden miehen välinen kamppailu aiheutti kohtalokkaan onnettomuuden naiselle tai hänen syntymättömälle lapselleen, tuomarien piti punnita olosuhteita ja tahallisuutta, mutta rangaistus saattoi olla ”sielu sielusta” eli elämä elämästä (2. Mooseksen kirja 21:22–25). Saattoiko israelilainen murhaaja silti jotenkin välttyä väkivallantekonsa seurauksilta?
Murhaajien turvapaikkako?
4. Mitä turvapaikkoja on Israelin ulkopuolella ollut menneisyydessä?
4 Muissa kansoissa kuin Israelissa murhaajille ja muille rikollisille myönnettiin turvapaikka. Sellaisena turvapaikkana pidettiin esimerkiksi jumalatar Artemiin temppeliä muinaisessa Efesoksessa. Vastaavista paikoista kerrotaan: ”Jotkin pyhäköt edistivät rikollisuuden kasvua, ja usein kävi tarpeelliseksi rajoittaa turvapaikkojen määrää. Ateenassa vain jotkin pyhäköt tunnustettiin laissa turvapaikoiksi (esimerkiksi Theseuksen temppeli orjia varten); Tiberiuksen aikoina olivat pyhäköissä asuvien väkivaltaisten rikollisten joukkiot tulleet niin vaarallisiksi, että turvapaikkaoikeus rajoitettiin vain muutamiin kaupunkeihin (vuonna 22).” (The Jewish Encyclopedia, 1909, 2. osa, s. 256.) Myöhemmin kristikunnan kirkoista tuli turvapaikkoja, mutta tällöin valta tahtoi siirtyä siviiliviranomaisilta papistolle ja asianmukainen oikeudenkäyttö vaikeutui. Väärinkäytökset johtivat lopulta tämän järjestelyn lakkauttamiseen.
5. Mitä todisteita on siitä, ettei Laki hyväksynyt laiminlyöntiä armon perusteeksi, kun joku sai surmansa?
5 Israelilaisten keskuudessa ei tahallisille murhaajille myönnetty turvapaikkaa. Jumalan alttarin luona palveleva leeviläinen pappikin piti viedä teloitettavaksi, jos hän oli tehnyt kavalan murhan. (2. Mooseksen kirja 21:12–14.) Laki ei myöskään hyväksynyt laiminlyöntiä armon perusteeksi, kun joku sai surmansa. Miehen piti esimerkiksi tehdä uuden talonsa tasakatolle kaide. Muussa tapauksessa talo joutui verivelkaan, jos joku putosi katolta ja kuoli. (5. Mooseksen kirja 22:8.) Lisäksi jos jonkun sonnilla oli ollut tapana puskea ja jos omistajaa oli varoitettu mutta hän ei ollut pitänyt eläintä vartioituna ja se surmasi jonkun, sonnin omistaja oli verivelkainen ja hänet voitiin surmata (2. Mooseksen kirja 21:28–32). Lisätodiste Jumalan suuresta arvonannosta elämää kohtaan on se, että jokainen, joka löi kuolettavasti varasta, oli verivelkainen, jos tapaus sattui päiväsaikaan, jolloin tunkeilija voitiin nähdä ja tunnistaa (2. Mooseksen kirja 22:2, 3). On siis selvää, että Jumalan täydellisen tasapainoiset säännökset eivät sallineet tahallisten murhaajien välttyä kuolemanrangaistukselta.
6. Miten laki ’elämä elämästä’ täytettiin muinaisessa Israelissa?
6 Jos muinaisessa Israelissa murhattiin joku, uhrin veri piti kostaa. Laki ’elämä elämästä’ täytettiin, kun ”verenkostaja” surmasi murhaajan. (4. Mooseksen kirja 35:19.) Kostaja oli murhatun lähin miespuolinen sukulainen. Mutta entä tahattomat tappajat?
Jehovan armollinen järjestely
7. Minkä järjestelyn Jumala teki niiden hyväksi, jotka tappoivat jonkun tahattomasti?
7 Jumala järjesti rakkaudellisesti turvakaupunkeja niille, jotka tappoivat jonkun vahingossa tai tahattomasti. Moosekselle sanottiin näistä: ”Puhu Israelin pojille, ja sinun on sanottava heille: ’Te olette menossa Jordanin yli Kanaanin maahan. Ja teidän on valittava itsellenne sopivia kaupunkeja. Ne ovat teillä turvakaupunkeina, ja niihin on paettava tappajan, joka tahattomasti lyö sielun kuoliaaksi. Ja näiden kaupunkien täytyy olla teillä turvapaikkoina verenkostajan varalta, jottei tappaja kuolisi ennen kuin hän on kansankokouksen edessä tuomittavana. Ja ne kaupungit, jotka annatte, ne kuusi turvakaupunkia, tulevat olemaan teidän käytettävissänne. Kolme kaupunkia teidän tulee antaa Jordanin tältä puolelta, ja kolme kaupunkia teidän tulee antaa Kanaanin maasta. Ne ovat turvakaupunkeina – – jotta niihin pakenisi jokainen, joka tahattomasti lyö sielun kuoliaaksi.’” (4. Mooseksen kirja 35:9–15.)
8. Missä turvakaupungit sijaitsivat, ja miten tahattomia tappajia autettiin pääsemään niihin?
8 Kun israelilaiset astuivat Luvattuun maahan, he perustivat tottelevaisina kuusi turvakaupunkia. Kolme näistä kaupungeista – Kedes, Sikem ja Hebron – sijaitsivat Jordanin länsipuolella. Jordanin itäpuolella olivat Golanin, Ramotin ja Beserin turvakaupungit. Nuo kuusi turvakaupunkia sijaitsivat tarkoituksenmukaisesti sellaisten teiden varrella, jotka pidettiin hyvässä kunnossa. Sopivissa paikoissa näiden teiden varrella oli kilpiä, joissa oli sana ”turva”. Nämä kilvet viittasivat turvakaupungin suuntaan, ja tahaton tappaja juoksi henkensä edestä lähimpään turvakaupunkiin. Siellä hän saattoi saada suojan verenkostajalta. (Joosua 20:2–9.)
9. Miksi Jehova järjesti turvakaupungit, ja keiden hyödyksi ne järjestettiin?
9 Miksi Jumala järjesti turvakaupunkeja? Niitä järjestettiin, jottei maa saastuisi viattomasta verestä eikä kansa joutuisi verivelkaan (5. Mooseksen kirja 19:10). Keiden hyödyksi turvakaupungit järjestettiin? Laissa sanottiin: ”Nämä kuusi kaupunkia ovat turvapaikkana Israelin pojille ja muukalaisasukkaalle sekä heidän keskuudessaan olevalle siirtolaiselle, jotta niihin pakenisi jokainen, joka tahattomasti lyö sielun kuoliaaksi.” (4. Mooseksen kirja 35:15.) Ollakseen siis tasapuolinen ja toimiakseen oikeudenmukaisesti ja antaakseen samalla mahdollisuuden osoittaa armoa Jehova käski israelilaisia erottamaan turvakaupunkeja tahattomille tappajille, jotka olivat 1) syntyperäisiä israelilaisia, 2) Israelin muukalaisasukkaita tai 3) muista maista tulleita siirtolaisia, jotka asuivat maassa.
10. Miksi voidaan sanoa, että turvakaupungit olivat Jumalan armollinen järjestely?
10 On huomionarvoista, että tahatonkin tappaja piti surmata Jumalan säädöksen nojalla: ”Joka vuodattaa ihmisen veren, hänen oman verensä ihminen vuodattaa.” Siksi vain Jehova Jumalan armollinen järjestely antoi tahattomalle tappajalle mahdollisuuden paeta johonkin turvakaupungeista. Ilmeisesti verenkostajaa pakenevaa kohtaan tunnettiin yleisesti myötätuntoa, koska kaikki tiesivät voivansa syyllistyä tahattomasti samanlaiseen rikkomukseen ja tarvita turvaa ja armoa.
Pako turvaan
11. Mitä ihminen saattoi muinaisessa Israelissa tehdä, jos hän tappoi vahingossa työtoverinsa?
11 Havainnollistamme asiaa esimerkillä, joka voi hyvinkin lisätä arvostustasi Jumalan armollista turvajärjestelyä kohtaan. Kuvittelepa itsesi mieheksi, joka pilkkoo puita muinaisessa Israelissa. Oletetaan, että kirveen terä irtoaa yhtäkkiä varresta ja lyö kuoliaaksi toisen työntekijän. Mitä tekisit? Laki kattoi juuri tämän tilanteen. Käyttäisit epäilemättä hyväksesi tätä Jumalan järjestelyä: ”Näin menetellään sen tappajan suhteen, joka saa paeta – – [turvakaupunkiin] ja jonka on saatava elää: Kun hän lyö lähimmäistään kuolettavasti tietämättään eikä ole vihannut tätä aikaisemmin tai kun hän menee lähimmäisensä kanssa metsään kokoamaan puita ja hänen kätensä on kohonnut lyömään kirveellä kaataakseen puun ja rauta on irronnut puuvarresta ja osunut hänen lähimmäiseensä ja tämä on kuollut, hänen tulee paeta johonkin näistä kaupungeista, ja hänen on saatava elää.” (5. Mooseksen kirja 19:4, 5.) Mutta vaikka olisit päässyt turvakaupunkiin, et olisi vapaa kaikesta vastuusta sen suhteen, mitä oli tapahtunut.
12. Mitä käytäntöä noudatettiin sen jälkeen, kun tahaton tappaja oli päässyt turvakaupunkiin?
12 Vaikka sinut otettaisiin vieraanvaraisesti vastaan, joutuisit selittämään tilanteesi vanhimmille turvakaupungin portilla. Saavuttuasi kaupunkiin sinut palautettaisiin tuomittavaksi Israelin seurakuntaa edustavien vanhinten eteen sen kaupungin porteille, jonka hallintoalueella tappo sattui. Siellä sinulla olisi tilaisuus todistaa viattomuutesi.
Tappajien oikeudenkäynti
13, 14. Mitä asioita vanhimmat halusivat saada selville tutkiessaan tappajan asiaa?
13 Kun asiaasi tutkittaisiin vanhinten edessä sen kaupungin portilla, jonka hallintoalueella tapaus sattui, panisit epäilemättä kiitollisena merkille, että aiemmalle käytöksellesi pantaisiin paljon painoa. Vanhimmat punnitsisivat huolellisesti suhdettasi uhriin. Vihasitko tuota miestä, väijyitkö häntä ja löitkö hänet tahallasi kuoliaaksi? Jos oli näin, niin vanhinten olisi luovutettava sinut verenkostajalle ja sinä kuolisit. Nämä vastuunalaiset miehet tietäisivät sen Lain vaatimuksen, että ’viattoman veren aiheuttama syyllisyys on poistettava Israelista’. (5. Mooseksen kirja 19:11–13.) Vastaavasti kun nykyään ryhdytään oikeudellisiin toimiin, kristittyjen vanhinten täytyy tuntea Raamattu hyvin ja toimia sopusoinnussa sen kanssa sekä ottaa samalla huomioon väärintekijän aiempi asenne ja käytös.
14 Kaupungin vanhimmat tekisivät sinulle ystävällisesti kysymyksiä, koska he haluaisivat tietää, vaanitko uhria (2. Mooseksen kirja 21:12, 13). Hyökkäsitkö hänen kimppuunsa jostakin piilopaikasta? (5. Mooseksen kirja 27:24.) Olitko niin vihoissasi tuolle ihmiselle, että turvauduit johonkin kavalaan suunnitelmaan tappaaksesi hänet? Siinä tapauksessa ansaitsisit kuoleman. (2. Mooseksen kirja 21:14.) Vanhinten olisi tarpeellista tietää varsinkin se, oliko sinun ja uhrin välillä ollut vihollisuutta tai vihaa (5. Mooseksen kirja 19:4, 6, 7; Joosua 20:5). Sanotaanpa, että vanhimmat havaitsivat sinut viattomaksi ja palauttivat sinut turvakaupunkiin. Miten kiitollinen olisitkaan sinulle osoitetusta armosta!
Elämä turvakaupungissa
15. Mitä vaatimuksia asetettiin tahattomalle tappajalle?
15 Tahattoman tappajan piti pysyä turvakaupungissa tai enintään tuhannen kyynärän (noin 450 metrin) etäisyydellä sen muureista (4. Mooseksen kirja 35:2–4). Jos hän kuljeskeli pitemmälle, hän saattoi kohdata verenkostajan. Tämä saattoi silloin rangaistuksetta surmata tappajan. Tappajaa ei kuitenkaan pantu kahleisiin eikä vankilaan. Turvakaupungin asukkaana hänen piti opetella ammatti, tehdä työtä ja palvella yhteiskunnan hyödyllisenä jäsenenä.
16. a) Kuinka kauan tahattoman tappajan piti pysyä turvakaupungissa? b) Miksi ylimmäisen papin kuolema mahdollisti sen, että tappaja saattoi lähteä turvakaupungista?
16 Kuinka kauan tahattoman tappajan piti pysyä turvakaupungissa? Mahdollisesti lopun elämäänsä. Joka tapauksessa Laissa sanottiin: ”Tappajan pitää asua turvakaupungissaan ylimmäisen papin kuolemaan asti, ja ylimmäisen papin kuoleman jälkeen hän saa palata omistamalleen maalle.” (4. Mooseksen kirja 35:26–28.) Miksi tahaton tappaja saattoi lähteä turvakaupungista ylimmäisen papin kuoltua? Ylimmäinen pappi oli kansakunnan huomattavimpia henkilöitä. Hänen kuolemansa olisi siksi niin merkittävä tapahtuma, että se tulisi tunnetuksi kautta kaikkien Israelin heimojen. Kaikki turvakaupungeissa olevat pakolaiset saattoivat silloin palata koteihinsa, eivätkä he olleet vaarassa joutua verenkostajien käsiin. Miksi eivät? Koska Jumalan laissa oli määrätty, että kostajan mahdollisuus surmata tappaja raukesi ylimmäisen papin kuollessa, ja kaikki tiesivät sen. Jos lähisukulainen kostaisi kuoleman sen jälkeen, hän olisi murhaaja ja häntä rangaistaisiin lopulta murhasta.
Pysyviä vaikutuksia
17. Miten tahattomalle tappajalle asetetut rajoitukset todennäköisesti vaikuttivat?
17 Miten tahattomalle tappajalle asetetut rajoitukset todennäköisesti vaikuttivat? Ne muistuttivat siitä, että hän oli aiheuttanut jonkun kuoleman. Siitä lähtien hän todennäköisesti pitäisi ihmiselämää aina pyhänä. Lisäksi hän tuskin unohtaisi, että häntä oli kohdeltu armollisesti. Koska häntä kohtaan oli osoitettu armoa, hän haluaisi varmasti olla armollinen toisille. Turvakaupunkijärjestely rajoituksineen hyödytti kansaa yleisestikin. Miten niin? Se epäilemättä painoi heidän mieleensä sen, ettei heidän pitänyt suhtautua ihmiselämään piittaamattomasti tai välinpitämättömästi. Tämän tulisikin muistuttaa kristittyjä tarpeesta karttaa piittaamattomuutta, joka voisi johtaa tapaturmaiseen kuolemaan. Lisäksi Jumalan armollisen turvakaupunkijärjestelyn pitäisi saada meidät osoittamaan armoa, kun siihen on perusteita (Jaakobin kirje 2:13).
18. Millä tavoin Jumalan turvakaupunkijärjestelystä oli etua?
18 Jehova Jumalan turvakaupunkijärjestelystä oli etua muillakin tavoin. Ihmiset eivät ottaneet oikeutta omiin käsiinsä ja ryhtyneet ajamaan takaa tappajaa olettaen ennen oikeudenkäyntiä, että hän oli syyllinen. Sen sijaan he pitivät häntä syyttömänä tahalliseen murhaan ja jopa auttoivat häntä turvaan. Turvakaupunkijärjestely poikkesi myös jyrkästi nykyisestä käytännöstä panna murhaajat vankiloihin, joissa heitä elätetään julkisin varoin ja joissa läheinen kanssakäyminen muiden pahantekijöiden kanssa tekee heistä usein pahempia rikollisia. Turvakaupunkijärjestelyssä ei tarvinnut rakentaa, ylläpitää eikä vartioida kalliita, muurien ympäröimiä ja ristikkoikkunoin varustettuja vankiloita, joista niiden asukit hyvin usein yrittävät paeta. Tappaja suorastaan pyrki tuohon ”vankilaan” ja pysyi siinä tietyn ajan. Hänen piti myös tehdä työtä ja siten jollakin tavoin hyödyttää lähimmäisiään.
19. Mitä kysymyksiä turvakaupungeista herätetään?
19 Jehova oli todella armollinen järjestäessään niin, että Israelissa oli turvakaupunkeja tahattomien tappajien suojelemiseksi. Tämä järjestely varmasti lisäsi elämän kunnioitusta. Onko muinaisilla turvakaupungeilla kuitenkaan merkitystä 1900-luvulla eläville ihmisille? Voisimmeko olla verivelkaisia Jehova Jumalan edessä tajuamatta, että tarvitsemme hänen armoaan? Onko Israelin turvakaupungeilla merkitystä meille nykyään?
Miten vastaisit?
◻ Miten Jehova suhtautuu ihmiselämään?
◻ Minkä armollisen järjestelyn Jumala teki tahattomia tappajia varten?
◻ Miten tappaja pääsi turvakaupunkiin, ja kuinka kauan hänen piti pysyä siellä?
◻ Miten tahattomalle tappajalle asetetut rajoitukset todennäköisesti vaikuttivat?
[Kartta s. 12]
Israelin turvakaupungit sijaitsivat tarkoituksenmukaisissa paikoissa
(Ks. painettu julkaisu)
KEDES Jordan GOLAN
SIKEM RAMOT
HEBRON BESER