Lukijoiden kysymyksiä

◼ Miksi Jumalan laissa sanottiin, että israelilaismiehen, joka oli sukupuolisuhteissa kihlaamattoman neitsyen kanssa, täytyi mennä naimisiin tämän kanssa eikä hän voinut koskaan erota tästä?

2. Mooseksen kirjan 22:16, 17:ään ja 5. Mooseksen kirjan 22:28, 29:ään on kirjoitettu tämä laki, joka joidenkuiden mielestä ei tunnu ottavan riittävästi huomioon naisia. Itse asiassa se asetti sekä miehille että naisille korkean moraalinormin.

5. Mooseksen kirjan 22. luvussa esitettiin useita kotiin ja perhe-elämään liittyviä lakeja. Siinä esimerkiksi käsiteltiin sellaisen miehen tapausta, joka ei enää rakastanut vaimoaan ja väitti, ettei tämä ollut ollut neitsyt. Siinä myös esitettiin Jumalan lakeja aviorikoksesta ja raiskauksesta. Sen jälkeen luemme:

”Jos joku tapaa neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa hänet kiinni ja makaa hänen kanssaan ja heidät siitä tavataan, niin mies, joka makasi hänen kanssaan, antakoon tytön isälle viisikymmentä hopeasekeliä, ja tyttö tulkoon hänen vaimokseen, koska hän raiskasi hänet; hän älköön hyljätkö häntä koko elinaikanansa.” – 5. Mooseksen kirja 22:28, 29.

Tässä oli kyse väkisin viettelemisestä ja/tai haureudesta. Jos joku häikäilemätön mies tunsi olevansa vapaa olemaan sukupuolisuhteissa neitsyen kanssa, niin eniten vahinkoa siitä koituisi naiselle. Sen mahdollisuuden lisäksi, että hän saattaisi saada aviottoman lapsen, hänen arvonsa morsiamena väheni, sillä monet israelilaiset eivät luultavasti halunneet mennä naimisiin hänen kanssaan, kun kerran hän ei enää ollut neitsyt. Mikä sitten estäisi miestä ottamasta vapauksia jonkun neitsyen suhteen? Jumalan ”pyhä ja vanhurskas ja hyvä” laki tekisi sen. – Roomalaisille 7:12.

Mooseksen lakikokoelmaan sisältyi säädös, joka salli miehen erota vaimostaan tiettyjen syiden vuoksi. (5. Mooseksen kirja 22:13–19; 24:1; Matteus 19:7, 8) Mutta se, mitä on kirjoitettu 2. Mooseksen kirjan 22:16, 17:ään ja 5. Mooseksen kirjan 22:28, 29:ään, osoittaa, että oikeus avioeroon menetettiin, jos ennen avioliittoa oli harjoitettu haureutta. Tämä saattoi sen vuoksi saada miehen (tai naisen, joka oli neitsyt) vastustamaan kiusausta harjoittaa haureutta. Mies ei voinut ajatella: ’Hän on kaunis ja kiihottava, joten minäpä pidän vähän hauskaa hänen kanssaan, vaikka hän ei olekaan sellainen, jonka kanssa haluaisin mennä naimisiin.’ Sen sijaan tämä laki esti moraalittomuuden saamalla kenen tahansa mahdollisen lainrikkojan punnitsemaan, mitä seurauksia haureudesta olisi aikaa myöten – täytyisi asua toisen osapuolen kanssa koko loppuelämänsä.

Laki myös pienensi aviottomiin lapsiin liittyvää ongelmaa. Jumala määräsi: ”Kukaan avioton poika ei saa tulla Jehovan seurakuntaan.” (5. Mooseksen kirja 23:2, UM) Jos siis miehen, joka viettelisi jonkun neitsyen, täytyisi mennä naimisiin tämän kanssa, heidän haureutensa ei johtaisi aviottomien lasten syntymiseen israelilaisten keskuuteen.

Yhteiskunta, jossa kristityt elävät, on tietysti erilainen kuin muinaisten israelilaisten. Meitä eivät sido Mooseksen lain säädökset, esimerkiksi tämä laki, joka vaati kahta tällaista haureutta harjoittanutta menemään naimisiin. Emme kuitenkaan voi pitää haureuden harjoittamista ennen avioliittoa merkityksettömänä asiana. Kristittyjen tulisi ajatella vakavasti, mitä siitä aikaa myöten seuraa, samalla tavoin kuin tämä laki pani israelilaiset ajattelemaan.

Naimattoman henkilön vietteleminen turmelee tuon ihmisen oikeuden astua kristilliseen avioliittoon puhtaana neitsyenä (miehenä tai naisena). Haureuden harjoittaminen ennen avioliittoa vaikuttaa myös kenen tahansa sellaisen oikeuksiin, josta voisi tulla tämän henkilön puoliso, nimittäin tuon ihmisen oikeuteen mennä naimisiin siveellisesti puhtaan kristityn kanssa. Haureutta tulee ennen kaikkea karttaa siksi, että Jumala sanoo sen olevan väärin; se on syntiä. Apostoli kirjoittikin osuvasti: ”Tätä Jumala tahtoo, teidän pyhitystänne, että kartatte haureutta.” – 1. Tessalonikalaisille 4:3–6; Heprealaisille 13:4.