KERUBI

Korkea-arvoinen enkeliluomus, jolla on erikoistehtäviä ja joka kuuluu eri luokkaan kuin serafit. Kerubit mainitaan Raamatussa 92 kertaa, ja ensimmäinen maininta on 1. Mooseksen kirjan 3:24:ssä, jossa kerrotaan, että kun Jumala oli ajanut Aadamin ja Eevan pois Eedenistä, sen idänpuoleisen sisäänkäynnin luo asetettiin kerubit (hepr. keru·vimʹ) ja leimuava miekka ”vartioimaan elämän puulle vievää tietä”. Sitä, oliko kerubeja kaksi vai useampia, ei paljasteta.

Kerubeja esittävät kuvat kuuluivat erämaahan pystytetyn tabernaakkelin sisustukseen. Arkun kannen molemmista päistä kohosi taotusta kullasta tehty kerubi. Kerubit olivat vastakkain, kumartuneina kantta kohti palvonta-asennossa. Kummallakin oli kaksi siipeä, jotka olivat levällään ylöspäin ja varjostivat kantta vartioiden ja suojaten sitä. (2Mo 25:10–21; 37:7–9.) Myös tabernaakkelin sisäpuolen telttakankaisiin sekä pyhää ja kaikkeinpyhintä erottavaan esirippuun oli kirjailtu kerubin kuvia (2Mo 26:1, 31; 36:8, 35).

Ne eivät olleet ympäröivien pakanakansojen palvomien siivekkäiden hirviöiden kuvia muistuttavia groteskeja hahmoja, kuten jotkut väittävät. Ikivanhan juutalaisen perimätiedon yksimielisen todistuksen mukaan (Raamattu vaikenee tästä asiasta) nämä kerubit olivat ihmisen hahmoisia. Ne olivat upeita taideteoksia, jotka esittivät loistoisan kauniita enkeliluomuksia ja joiden jokainen yksityiskohta oli tehty itsensä Jehovan Moosekselle antaman ’mallin mukaan’ (2Mo 25:9). Apostoli Paavali sanoo niiden olleen ”loistoisia kerubeja varjostamassa sovituskantta” (Hpr 9:5). Nämä kerubit liittyivät Jehovan läsnäoloon: ”Ja minä varmasti annan sinun kohdata minut siinä ja puhun sinulle kannen yläpuolelta, niiden kahden kerubin välistä, jotka ovat todistuksen arkun päällä.” (2Mo 25:22; 4Mo 7:89.) Näin ollen sanottiin, että Jehova ”istuu kerubien yllä [tai välissä]” (1Sa 4:4; 2Sa 6:2; 2Ku 19:15; 1Ai 13:6; Ps 80:1; 99:1; Jes 37:16). Kerubit olivat vertauskuvallisesti niiden Jehovan ”vaunujen malli”, joilla hän ajoi (1Ai 28:18), ja kerubien siivet sekä vartioivat suojaavasti että nopeuttivat liikkumista. Daavid kuvailikin runollisessa laulussaan sitä nopeutta, jolla Jehova riensi hänen avukseen: ”Hän tuli kerubilla ratsastaen ja saapui lentäen”, niin, ”hengen siivillä” (2Sa 22:11; Ps 18:10).

Salomon suurenmoisen temppelin yksityiskohtaisten rakennussuunnitelmien mukaan kaikkeinpyhimpään piti asettaa kaksi valtavaa kerubia. Ne tehtiin kullalla päällystetystä öljypuusta, ja kummankin korkeus oli kymmenen kyynärää (4,5 m). Niiden molempien kasvot olivat itään päin, ja ne oli sijoitettu kuvitellulle huoneen poikki kulkevalle pohjois-eteläsuuntaiselle linjalle. Vaikka kerubit sijaitsivat kymmenen kyynärän päässä toisistaan, kummankin kerubin toinen siipi ulottui koskettamaan toisen kerubin levitetyn siiven kärkeä keskellä huonetta siten, että siivet varjostivat alapuolella olevaa liiton arkkua ja sen tankoja. Toisen kerubin ulompi siipi kosketti pohjoisseinää ja toisen eteläseinää. Näin ollen kerubien siivet ulottuivat yli koko 20 kyynärää leveän huoneen. (Ks. TEMPPELI.) Kerubiaiheiset kaiverretut leikkaukset, jotka oli päällystetty kullalla, koristivat myös temppelin seiniä ja ovia. Lisäksi kuparisten vedensiirtovaunujen laidat oli koristeltu kerubeilla. (1Ku 6:23–35; 7:29–36; 8:6, 7; 1Ai 28:18; 2Ai 3:7, 10–14; 5:7, 8.) Myös Hesekielin näyssä näkemän temppelin seiniä ja ovia koristivat veistetyt kerubit (Hes 41:17–20, 23–25).

Hesekiel kertoo myös joistakin näyistä, joissa esiintyi epätavallisen näköisiä vertauskuvallisia kerubeja. Aluksi hän käytti niistä ilmausta ”elävät olennot” (Hes 1:5–28), mutta myöhemmin hän sanoo niitä ”kerubeiksi” (Hes 9:3; 10:1–22; 11:22). Näissä havainnollisissa näyissä kerubit ovat läheisessä yhteydessä Jehovan loistoisaan persoonaan ja palvelevat häntä jatkuvasti.

Profeetallisessa kirjassaan Hesekieliä käskettiin myös virittämään ”surulaulu Tyroksen kuninkaasta”, ja hän nimittää laulussaan tuota kuningasta loistoisaksi suojaavaksi kerubiksi, joka kerran oli ”Eedenissä, Jumalan puutarhassa”, mutta jolta riistettiin hänen kauneutensa ja josta tehtiin tuhkaa maan päälle. ”Näin on Suvereeni Herra Jehova sanonut: – – ’Sinä olet voideltu, suojaava kerubi, ja minä olen asettanut sinut. Jumalan pyhällä vuorella sinä osoittauduit olevan. Tulisten kivien keskellä sinä käyskentelit. Sinä olit moitteeton tielläsi luomisesi päivästä asti, kunnes sinusta löytyi epävanhurskautta. – – minä panen sinut häpäistynä pois Jumalan vuorelta, ja minä tuhoan sinut, oi suojaava kerubi.’” (Hes 28:11–19.)