Miten kannustaa rakkauteen ja hyviin tekoihin?

”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, – – rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.” (HEPREALAISILLE 10:24, 25)

 1, 2. a) Miksi oli tärkeää, että varhaiskristityt saivat lohtua ja rohkaisua kokoontuessaan yhteen? b) Mikä Paavalin neuvo osoitti tarpeen kokoontua yhteen?

HE KOKOONTUIVAT yhteen salaa ja etsivät toisistaan turvaa lukittujen ovien takana. Ulkopuolella vaani vaara kaikkialla. Heidän Johtajansa, Jeesus, oli juuri teloitettu julkisesti, ja hän oli varoittanut seuraajiaan, ettei heitä kohdeltaisi sen paremmin kuin häntäkään oli kohdeltu. (Johannes 15:20; 20:19.) Mutta puhuessaan hiljaa rakkaasta Jeesuksestaan he varmasti ainakin tunsivat olonsa turvalliseksi toistensa seurassa.

² Vuosien mittaan kristityt kohtasivat kaikella tapaa koettelemuksia ja vainoa. Noiden ensimmäisten opetuslasten lailla he ammensivat lohtua ja rohkaisua yhteen kokoontumisesta. Apostoli Paavali kirjoittikin Heprealaiskirjeen 10:24, 25:ssä: ”Ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin, jättämättä yhteen kokoontumistamme, niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.”

 3. Miksi sanoisit, että Heprealaiskirjeen 10:24, 25 on enemmän kuin vain kristityille annettu käsky kokoontua yhteen?

³ Nuo sanat ovat paljon enemmän kuin vain käsky kokoontua jatkuvasti yhteen. Ne antavat Jumalan henkeyttämän normin kaikkia kristillisiä kokouksia varten – ja oikeastaan mitä tahansa tilaisuutta varten, jossa kristityt ovat toistensa seurassa. Kun nykyään näemme selvästi Jehovan päivän lähestyvän, tämän jumalattoman järjestelmän paineiden ja vaarojen vuoksi on tärkeämpää kuin koskaan ennen, että kokouksemme ovat kuin turvapaikka, voiman ja rohkaisun lähde kaikille. Mitä voimme tehdä, jotta ne varmasti olisivat sellaisia? Tarkastelkaamme Paavalin sanoja huolellisesti ja tehkäämme kolme tärkeää kysymystä: Mitä tarkoittaa ’ottaa huomioon toisensa’? Mitä merkitsee ’kannustaa toisiaan rakkauteen ja hyviin tekoihin’? Lopuksi, miten voimme ”rohkaista toisiamme” näinä vaikeina aikoina?

”Ottakaamme huomioon toinen toisemme”

 4. Mitä merkitsee se, että ’ottaa huomioon toinen toisensa’?

⁴ Kehottaessaan kristittyjä ’ottamaan huomioon toinen toisensa’ Paavali käytti kreikkalaista verbiä ka·ta·no·eʹō, ’havaitsemista’ tarkoittavan tavallisen sanan vahvistavaa muotoa. Uuden testamentin teologisessa sanakirjassa (Theological Dictionary of the New Testament) sanotaan, että se merkitsee ”kohdistaa koko mielensä johonkin kohteeseen”. W. E. Vinen mukaan se voi myös merkitä ”ymmärtää täysin, ottaa tarkoin huomioon”. ’Ottaessaan huomioon toinen toisensa’ kristityt eivät siis näe ainoastaan ulkokuorta vaan käyttävät kaikkia mielen kykyjään ja yrittävät nähdä syvemmälle (vrt. Heprealaisille 3:1).

 5. Mitä piirteitä voi piillä ihmisen pinnan alla, ja miksi meidän tulee ottaa ne huomioon?

⁵ Meidän on muistettava, että ihminen on paljon enemmän kuin pintapuolinen silmäys hänen ulkonäköönsä, töihinsä tai persoonallisuuteensa ehkä paljastaa (1. Samuelin kirja 16:7). Hiljaisen ulkokuoren alla piilee usein syviä tunteita tai mainio huumorintaju. Eri ihmisillä on myös hyvin erilainen tausta. Jotkut ovat läpäisseet kauheita koettelemuksia elämänsä varrella, kun taas toiset kestävät parhaillaan olosuhteissa, joita meidän olisi vaikea kuvitellakaan. Miten usein ärtymyksemme jonkun veljen tai sisaren jostakin oikusta haihtuukaan, kun saamme tietää enemmän hänen taustastaan tai olosuhteistaan (Sananlaskut 19:11).

 6. Muun muassa millä tavoin voimme oppia tuntemaan toisemme paremmin, ja mitä hyviä tuloksia siitä voi olla?

⁶ Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että meidän pitäisi pyytämättä urkkia toisen ihmisen yksityisasioita (1. Tessalonikalaisille 4:11). Mutta voimme varmasti olla henkilökohtaisesti kiinnostuneita toisistamme. Tähän sisältyy enemmän kuin vain se, että tervehdimme toisiamme valtakunnansalissa. Miksi et valitsisi jotakuta, johon haluaisit tutustua paremmin, ja pyrkisi keskustelemaan hänen kanssaan muutamia minuutteja ennen kokousta tai sen jälkeen? Vielä suositeltavampaa on ’noudattaa vieraanvaraisuutta’ kutsumalla pari ystävää kotiisi nauttimaan jotakin vaatimatonta suuhunpantavaa (Roomalaisille 12:13). Ilmaise kiinnostusta. Kuuntele. Voit saada paljon selville vain kysymällä, miten tuo ihminen on oppinut tuntemaan Jehovan ja rakastamaan häntä. Saatat kuitenkin oppia vielä lisää työskentelemällä hänen kanssaan sananpalveluksessa talosta taloon. Se, että otamme tällä tavoin huomioon toisemme, auttaa meitä kehittämään aitoa myötätuntoa eli empatiaa. (Filippiläisille 2:4; 1. Pietarin kirje 3:8.)

’Kannustakaamme toisiamme’

 7. a) Miten Jeesuksen opetus vaikutti ihmisiin? b) Mikä teki hänen opetuksestaan niin dynaamista?

⁷ Kun otamme huomioon toisemme, olemme valmiimpia kannustamaan, kehottamaan toisiamme toimintaan. Erityisesti kristityillä vanhimmilla on tässä avainasema. Kun Jeesus kerran puhui julkisesti, ”seurauksena oli, että ihmisjoukot olivat perin pohjin hämmästyneitä hänen opetustavastaan” (Matteus 7:28). Erään toisen kerran jopa jotkut sotilaat, jotka lähetettiin pidättämään hänet, tulivat pois ja sanoivat: ”Koskaan ei kukaan toinen ihminen ole puhunut sillä tavoin.” (Johannes 7:46.) Mikä teki Jeesuksen opetuksesta niin dynaamista? Oliko se niin tunnekylläistä? Ei, Jeesus puhui arvokkaasti. Hän yritti kuitenkin aina tavoittaa kuulijoidensa sydämen. Koska hän otti ihmiset huomioon, hän osasi motivoida heitä juuri oikealla tavalla. Hän käytti eloisia, yksinkertaisia kuvauksia, jotka heijastivat todellista arkielämää (Matteus 13:34). Samoin niiden, joille annetaan ohjelmanosia kokouksissamme, tulee jäljitellä Jeesusta esittämällä ne lämpimällä ja innokkaalla tavalla, joka kannustaa toimintaan. Voimme Jeesuksen tavoin miettiä kuvauksia, jotka sopivat kuulijoillemme ja tavoittavat heidän sydämensä.

 8. Miten Jeesus kannusti esimerkillä, ja miten voisimme jäljitellä häntä tässä?

⁸ Palvellessamme Jumalaamme me kaikki voimme kannustaa toisiamme esimerkin avulla. Jeesus totisesti kannusti kuulijoitaan. Hän rakasti kristillistä sananpalvelusta ja antoi sille suuren arvon. Hän sanoi, että se oli hänelle ikään kuin ruokaa. (Johannes 4:34; Roomalaisille 11:13.) Sellainen into voi tarttua. Voitko sinä samoin antaa sananpalveluksessa saamasi ilon näkyä? Kerro hyviä kokemuksiasi toisille seurakunnassa, mutta varo huolellisesti kerskailevaa sävyä. Kun pyydät toisia työskentelemään kanssasi, yritä auttaa heitä saamaan aitoa iloa siitä, että he puhuvat toisille Suuresta Luojastamme, Jehovasta. (Sananlaskut 25:25.)

 9. a) Muun muassa mitä menetelmiä toistemme kannustamisessa haluaisimme välttää ja miksi? b) Mistä vaikuttimesta meidän pitäisi uhrata aikaamme ja voimiamme Jehovan palveluksessa?

⁹ Varo kuitenkin kannustamasta toisia väärin. Saattaisimme esimerkiksi huomaamattamme saada heidät tuntemaan syyllisyyttä sen vuoksi, että he eivät tee enemmän. Saattaisimme tahattomasti herättää heissä häpeää vertaamalla heitä epäsuotuisasti muihin, jotka toimivat näkyvämmin, tai saattaisimme jopa asettaa tiukkoja normeja ja vähätellä niitä, jotka eivät täytä niitä. Kaikki tällainen voisi saada jonkun toimimaan jonkin aikaa, mutta Paavali ei kirjoittanut: ’Kannustakaa syyllisyyteen ja hyviin tekoihin.’ Ei, vaan meidän täytyy kannustaa rakkauteen, ja silloin teot seuraavat hyvästä vaikuttimesta. Kenenkään päävaikuttimena ei saisi olla huoli siitä, mitä toiset seurakunnassa ajattelevat hänestä, jos hän ei aivan täytä odotuksia. (Vrt. 2. Korinttolaisille 9:6, 7.)

10. Miksi meidän tulee muistaa, ettemme ole toisten uskon herroja?

¹⁰ Toistemme kannustaminen ei merkitse toistemme valvomista. Vaikka apostoli Paavali oli saanut Jumalalta paljon valtaa, hän muistutti nöyrästi Korinton seurakuntaa: ’Emme ole teidän uskonne herroja.’ (2. Korinttolaisille 1:24.) Jos me tajuamme hänen tavallaan nöyrästi, ettei meidän asiamme ole päättää, miten paljon muiden pitäisi tehdä Jehovan palveluksessa, tai ohjailla heidän omaatuntoaan heidän puolestaan muissa henkilökohtaisissa ratkaisuissa, vältymme tulemasta ”kovin vanhurskaiksi”, ilottomiksi, ankariksi, kielteisiksi tai sellaisiksi, jotka ajattelevat vain sääntöjä (Saarnaaja 7:17). Tuollaiset ominaisuudet eivät kannusta vaan painavat maahan.

11. Mikä sai ihmiset antamaan lahjoituksia, kun rakennettiin Israelin tabernaakkelia, ja miten sama voisi toteutua meidän päivinämme?

¹¹ Haluamme, että kaikki ponnistelut Jehovan palveluksessa tehdään samassa hengessä kuin muinaisessa Israelissa, kun tarvittiin lahjoituksia tabernaakkelin rakentamiseen. 2. Mooseksen kirjan 35:21:ssä kerrotaan: ”Sitten he tulivat takaisin, jokainen, jonka sydän häntä siihen vaati, ja jokainen, jonka henki oli siihen altis, ja toivat antinsa Herralle.” Heitä ei pakotettu ulkoapäin, vaan heidät pani toimimaan sisäinen vaatimus, joka tuli sydämestä. Itse asiassa heprean kielessä sanotaan tässä kirjaimellisesti, että ”jokainen, jonka sydän nosti häntä”, antoi noita lahjoja (kursivointi meidän). Pyrkikäämme myös nostamaan toistemme sydäntä aina kun olemme yhdessä. Jehovan henki voi tehdä loput.

’Rohkaiskaamme toisiamme’

12. a) Mainitse joitakin ’rohkaisemiseksi’ käännetyn kreikkalaisen sanan merkityksiä. b) Miten Jobin toverit eivät pystyneet rohkaisemaan häntä? c) Miksi meidän tulee pidättyä tuomitsemasta toisiamme?

¹² Kirjoittaessaan, että meidän tulee ”rohkaista toisiamme”, Paavali käytti erästä kreikkalaisen sanan pa·ra·ka·leʹō muotoa, sanan, joka voi merkitä myös ’vahvistaa, lohduttaa’. Kreikkalainen Septuaginta-käännös käytti samaa sanaa Jobin 29:25:ssä, jossa Jobia kuvailtiin sellaiseksi, joka lohduttaa murheellisia. On ironista, että kun Jobilla itsellään oli ankara koettelemus, hän ei saanut lainkaan sellaista rohkaisua. Hänen kolme ”lohduttajaansa” olivat niin syventyneitä tuomitsemaan häntä ja pitämään hänelle puheita, että he eivät pystyneet ymmärtämään häntä eivätkä tuntemaan myötätuntoa häntä kohtaan. Vaikka he puhuivat paljon, he eivät kertaakaan edes puhutelleet Jobia nimeltä (ks. vastakohdaksi Job 33:1, 31). Ilmeisesti he pitivät häntä pikemminkin ongelmana kuin ihmisenä. Ei ihme, että Job huudahti heille pettyneenä: ”Jospa sielunne olisi siellä, missä minun sieluni on”! (Job 16:4, UM.) Tilanne on sama nykyään. Jos tahdot rohkaista jotakuta, niin asetu hänen asemaansa. Älä tuomitse. Roomalaiskirjeen 14:4:ssä sanotaankin: ”Kuka sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu. Hänet pannaankin seisomaan, sillä Jehova voi panna hänet seisomaan.”

13, 14. a) Mistä perustotuudesta meidän on saatava veljemme ja sisaremme vakuuttumaan lohduttaaksemme heitä? b) Miten enkeli vahvisti Danielia?

¹³ Yksi sanan pa·ra·ka·leʹō muoto ja vastaava substantiivi on käännetty myös sanoilla ”lohduttaa” ja ”lohdutus” 2. Tessalonikalaiskirjeen 2:16, 17:ssä: ”Ja Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut meitä ja antanut ikuisen lohdutuksen ja hyvän toivon ansaitsemattoman hyvyyden välityksellä, lohduttakoon sydämiänne ja tehköön teidät lujiksi jokaisessa hyvässä teossa ja sanassa.” Pane merkille, että Paavali yhdistää ajatuksen sydämemme tulemisesta lohdutetuiksi siihen perustotuuteen, että Jehova rakastaa meitä. Me voimme siis rohkaista ja lohduttaa toisiamme vakuuttamalla tuota tärkeää totuutta.

¹⁴ Profeetta Daniel oli kerran nähtyään pelottavan näyn niin järkyttynyt, että hän sanoi: ”Minun verevä muotoni muuttui kaamean näköiseksi, eikä minussa ollut voimaa mihinkään.” Jehova lähetti enkelin, joka muistutti useaan otteeseen Danielille, että tämä oli ”otollinen” Jumalan silmissä. Mikä oli tulos? Daniel sanoi enkelille: ”Sinä olet minua vahvistanut.” (Daniel 10:8, 11, 19.)

15. Miten vanhinten ja matkavalvojien tulee olla tasapainoisia kiittämisessä ja oikaisemisessa?

¹⁵ Tämäkin on siis tapa rohkaista toisia. Kiitä heitä! On aivan liian helppo omaksua vähitellen arvosteleva, ankara asenne. Toisinaan tosin tarvitaan ehkä oikaisua, erityisesti vanhimmilta ja matkavalvojilta. Mutta olisi hyvä, että heidät muistettaisiin pikemminkin lämminsydämisen rohkaisun antajina kuin sellaisina, joilla on tuomitseva asenne.

16. a) Miksi ei masentuneita rohkaistessamme useinkaan riitä, että yksinkertaisesti kehotamme heitä tekemään enemmän Jehovan palveluksessa? b) Miten Jehova auttoi Eliaa, kun tämä oli masentunut?

¹⁶ Masentuneet tarvitsevat rohkaisua aivan erityisesti, ja Jehova odottaa, että me kristittyinä tovereina olemme avuksi – varsinkin jos olemme vanhimpia (Sananlaskut 21:13). Mitä voimme tehdä? Vastaus ei kenties ole niin yksinkertainen, että kehotamme heitä vain tekemään enemmän Jehovan palveluksessa. Miksi ei? Koska saattaisimme näin vihjata heidän masennuksensa johtuvan siitä, että he eivät tee kylliksi. Kysymys ei yleensä ole siitä. Profeetta Elia oli kerran niin syvästi masentunut, että hän halusi kuolla; tuohon aikaan hän oli kuitenkin äärimmäisen toimelias Jehovan palveluksessaan. Miten Jehova kohteli häntä? Hän lähetti enkelin antamaan käytännöllistä apua. Elia paljasti sydämensä Jehovalle ja ilmaisi tuntevansa, että hän oli yhtä arvoton kuin kuolleet esi-isänsä, että kaikki hänen työnsä oli ollut turhaa ja että hän oli täysin yksin. Jehova kuunteli ja lohdutti häntä antamalla kunnioittavaa pelkoa herättäviä näytteitä voimastaan ja vakuuttamalla hänelle, ettei hän suinkaan ollut yksin ja että hänen aloittamansa työ saatettaisiin päätökseen. Jehova lupasi myös antaa Elialle valmennettavaksi toverin, joka jatkaisi hänen työtään. (1. Kuningasten kirja 19:1–21.)

17. Miten vanhin voisi rohkaista sitä, joka suhtautuu liian kriittisesti itseensä?

¹⁷ Todella rohkaisevaa! Rohkaiskaamme samalla tavoin niitä joukossamme olevia, jotka ovat levottomia jostakin. Yritä ymmärtää heitä kuuntelemalla! (Jaakob 1:19.) Anna heille raamatullista lohdutusta heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti (Sananlaskut 25:11; 1. Tessalonikalaisille 5:14). Vanhimmat voivat rohkaista niitä, jotka suhtautuvat liian kriittisesti itseensä, esittämällä huomaavaisesti raamatullisia todisteita siitä, että Jehova rakastaa ja arvostaa heitä.a Lunnaista keskusteleminen saattaa olla voimallinen keino kannustaa niitä, jotka tuntevat olevansa arvottomia. Ihmiselle, joka murehtii jotakin menneisyyden syntiään, on ehkä osoitettava, että lunnaat ovat puhdistaneet hänet, jos hän on todella katunut ja kääntynyt harjoittamasta tuota syntiä (Jesaja 1:18).

18. Miten lunastusopetuksen avulla tulisi rohkaista jonkun toisen uhriksi joutunutta, esimerkiksi raiskattua?

¹⁸ Vanhin miettisi tietysti kyseistä tapausta soveltaakseen tuota opetusta oikein. Tarkastellaanpa yhtä esimerkkiä: Kristuksen lunastusuhrin esikuva olivat Mooseksen lain eläinuhrit, joita vaadittiin kaikkien syntien sovitukseksi (3. Mooseksen kirja 4:27, 28). Missään ei kuitenkaan määrätty, että raiskauksen uhrin olisi pitänyt esittää sellainen syntiuhri. Lain mukaan tytölle ei pitänyt tehdä mitään hänen rankaisemisekseen (5. Mooseksen kirja 22:25–27). Samoin jos nykyään sisaren kimppuun on hyökätty ja hänet on raiskattu ja tämä saa hänet tuntemaan itsensä likaiseksi ja arvottomaksi, olisiko sopivaa korostaa sitä, että hän tarvitsee lunnaita puhdistamaan hänet tuosta synnistä? Ei varmasti. Hän ei tehnyt syntiä siinä, että häntä vastaan hyökättiin. Raiskaaja teki syntiä ja tarvitsee puhdistamista. Voidaan kuitenkin viitata siihen rakkauteen, jota Jehova ja Kristus ovat osoittaneet antaessaan lunnaat, todistukseksi siitä, että hän ei ole tullut saastaiseksi Jumalan silmissä jonkun muun tekemän synnin vuoksi, vaan että hän on kallisarvoinen Jehovalle ja pysyy hänen rakkaudessaan (vrt. Markus 7:18–23; 1. Johanneksen kirje 4:16).

19. Miksi meidän ei tule odottaa, että veljiemme ja sisartemme seurassa oleminen on aina rohkaisevaa, ja mitä meidän tulee kuitenkin päättää tehdä?

¹⁹ Onpa ihmisen elämäntilanne millainen tahansa, miten tuskalliset olosuhteet sitten synkentävätkin hänen menneisyyttään, hänen pitäisi voida saada rohkaisua Jehovan kansan seurakunnasta. Ja hän saakin sitä, jos pyrimme yksilöinä ottamaan huomioon toisemme, kannustamaan toisiamme ja rohkaisemaan toisiamme aina kun olemme toistemme seurassa. Koska kuitenkin olemme epätäydellisiä, me kaikki epäonnistumme siinä toisinaan. Tuotamme väistämättä toisillemme aika ajoin pettymyksiä ja jopa tuskaa. Yrittäkäämme olla hautomatta toisten puutteita tässä suhteessa. Jos keskität huomiosi puutteisiin, olet vaarassa alkaa suhtautua liian kriittisesti seurakuntaan ja voit jopa langeta samaan ansaan, jota Paavali niin innokkaasti auttoi meitä karttamaan, nimittäin siihen, että jätät yhteen kokoontumisemme. Älköön koskaan käykö niin! Samalla kun tämä vanha järjestelmä tulee yhä vaarallisemmaksi ja painostavammaksi, päättäkäämme lujasti tehdä voitavamme, jotta seuramme olisi kokouksissa rakentavaa – ja sitä enemmän, kuta enemmän näemme Jehovan päivän lähestyvän!

[Alaviitteet]

Miten vastaisit?

◻ Miksi on hyvin tärkeää, että kokouksemme ja seuramme on rohkaisevaa näinä viimeisinä päivinä?

◻ Mitä merkitsee, että ottaa huomioon toisensa?

◻ Mitä merkitsee, että kannustaa toisiaan?

◻ Mitä sisältyy toistensa rohkaisemiseen?

◻ Miten voitaisiin rohkaista masentuneita ja alakuloisia?

[Kuva s. 16]

Vieraanvaraisuuden avulla voimme tutustua paremmin toisiimme

[Kuva s. 18]

Kun Elia oli masentunut, Jehova lohdutti häntä huomaavaisesti