PÖLLÖ
(hepr. taḥ·masʹ; kōs [pikkupöllö]; jan·šufʹ [sarvipöllö]; ʼoʹaḥ [huuhkaja]).
Öisin saalistava lintu, joka mainitaan Raamatussa useita kertoja. Aikaisemmin pöllöjen ajateltiin olevan sukua haukoille, mutta nykyään ne tavallisesti yhdistetään muihin yöllä liikkuviin lintuihin kuten kehrääjiin.
Pöllöllä on lyhyt koukkunokka ja vankat, pihtimäiset kynnet, jotka muistuttavat haukan kynsiä, mutta pöllö eroaa tästä siinä, että sillä on leveä pää, suuret silmät ja korvat sekä kääntyvä varvas kummassakin jalassa, niin että kun muut varpaat suuntautuvat eteenpäin, tämä uloin varvas voi kääntyä ulospäin tai jopa taaksepäin, minkä ansiosta lintu kykenee saamaan tukevan otteen erilaisista kohteista. Suurten silmiensä avulla, joissa on laajeneva värikalvo, pöllö pystyy optimaalisesti hyödyntämään öisen valonkajon, ja toisin kuin useimpien muiden lintujen silmät pöllön molemmat silmät katsovat suoraan eteenpäin, minkä vuoksi se pystyy näkemään kohteen molemmilla silmillä samaan aikaan. Ruskean, harmaan, mustan ja valkoisen sävyt täplittävät tai viiruttavat sen pehmeää höyhenystä, jonka monimutkainen höyhenkuvio saa linnun ruumiin näyttämään tavallisesti paksummalta kuin se todellisuudessa onkaan. Scientific American -lehden erään artikkelin mukaan (huhtikuu 1962, s. 78) pöllön siivet eivät synnytä juuri lainkaan ultraääniä; siipien yläpinnan pehmeä nukkapeite sekä niiden etumaisten ja takimmaisten sulkien hapsuiset reunat vähentävät ilmeisesti ilmavirran pyörteisyyttä. Niinpä pöllö syöksyy äänettömästi pimeyden halki ja pudottautuu hiljaa pahaa aavistamattoman uhrinsa kimppuun. Pöllö pyydystää pääasiassa jyrsijöitä, vaikka jotkin pöllöt syövät myös pikkulintuja ja hyönteisiä. Pöllöjen huudot vaihtelevat kimakasta kirkunasta kumeaan huhuiluun.
Heprean taḥ·masʹ tarkoittaa jotakin pöllölajia, ja se mainitaan ”epäpuhtaiden” lintujen luettelossa (3Mo 11:13, 16; 5Mo 14:15). Tämä heprean kielen sana, joka on sukua verbille ”tehdä väkivaltaa”, sopii pöllöön, joka saalistaa ruoakseen pikkujyrsijöitä ja -lintuja. Tämä pöllölaji on samastettu persianpöllöseen (Otus brucei).
”Epäpuhtaiden” lintujen joukossa esiintyy myös heprean sana kōs, jonka jotkut kääntävät vastineella ”pikkupöllö” ja joka samastetaan ”minervanpöllöön” (Athene noctua) (5Mo 14:16, UM, KJ, RS; ks. myös L. Koehler ja W. Baumgartner, Lexicon in Veteris Testamenti Libros, Leiden 1958, s. 428). Noin 25 cm pitkä pikkupöllö eli minervanpöllö on laajimmalle levinneitä pöllöjä Palestiinassa, ja sitä tavataan tiheiköissä, oliivilehdoissa ja hylätyillä raunioilla. Yksinäinen ja ahdistunut psalmista tunsi olevansa kuin ”autioitettujen paikkojen pikkupöllö” (Ps 102:6). Tämän pöllölajin arabiankielinen nimi merkitseekin sopivasti ’raunioiden äitiä’.
Yksi Mooseksen laissa ”epäpuhtaaksi” luokiteltu lintu on jan·šufʹ, ja jotkut arvelevat tämän hepreankielisen nimityksen viittaavan ”korskuntaan” tai ”voimakkaaseen puhallukseen” (”puhaltaa” on hepreaksi na·šafʹ). Toiset yhdistävät sen sanaan ”hämärä” (hepr. neʹšef), jolloin sillä tarkoitettaisiin yksinkertaisesti yölintua. (3Mo 11:17; 5Mo 14:16.) Lexicon in Veteris Testamenti Libros (s. 386) samastaa tämän linnun ”sarvipöllöön” (Asio otus). Sarvipöllö on n. 38 cm pitkä lintu, jonka nimi johtuu sen leveän pään kummallakin puolella olevista sarvia muistuttavista kohotettavista korvatöyhdöistä. Se oleskelee metsäisillä, asumattomilla alueilla, ja sen kuvaillaan olevan yksi Edomin raunioiden asukeista (Jes 34:11).
Babylonin raunioilla olevien autiotalojen ennustettiin ’täyttyvän huuhkajista [monikkomuoto sanasta ʼoʹaḥ]’ (Jes 13:21). Nämä olosuhteet samoin kuin hepreankielinen nimi – jonka ymmärretään tarkoittavan valittavalla äänellä ulvovaa eläintä – sopivat hyvin huuhkajaan. Jotkut katsovat ʼoʹaḥin olevan sama kuin Bubo bubo aharonii, Palestiinan aavikkoseuduilla asustava huuhkaja. Linnun samastaminen erääseen aavikkohuuhkajaan (Bubo bubo ascalaphus), jota tavataan Marokosta Irakiin, on kuitenkin sopusoinnussa Jesajan 13. lukuun muistiin merkityn profetian tapahtumapaikan kanssa. Huuhkaja on näiden seutujen pöllölinnuista suurin ja voimakkain. Sen kumea, pitkään jatkuva huhuilu kuuluu kauas. Toisten pöllöjen tavoin sen suuret silmät hehkuvat punakeltaisina valon heijastuessa niistä yöllä, mikä yhdessä sen valittavan huudon kanssa on epäilemättä osaltaan vaikuttanut siihen, että taikauskoiset pakanakansat pitävät sitä huonojen enteiden symbolina.
Jotkut tutkijat uskovat sanan li·litʹ, jota käytetään Jesajan 34:14:ssä eräästä Edomin raunioilla liikuskelevasta eläimestä, tarkoittavan jotakin pöllölajia. On sanottu, että tuota nimitystä käytetään nykyään ”Strix-lajista, lehtopöllöstä” (The Interpreter’s Dictionary of the Bible, toim. G. A. Buttrick, 1962, 2. osa, s. 252). Ks. kuitenkin artikkelia KEHRÄÄJÄ.