KUUME

Normaalia korkeampi ruumiinlämpö. Kuume voi olla oire jostakin sairaudesta. Vaikka kova kuume saattaa johtaa painon sekä elimistön nesteiden ja suolojen menetykseen ja siihen voi liittyä päänsärkyä ja muunlaista epämukavuutta, kuume itsessään kuuluu usein niihin keinoihin, joilla elimistö taistelee tartuntatauteja vastaan. Kun kova kuume on taudin huomattava oire, se voi käydä ilmi taudin nimestäkin, esimerkiksi puhutaan keuhkokuumeesta, keltakuumeesta ja denguekuumeesta.

Malaria on Lähi-idän yleisimpiä kuumetauteja. Punatauti on yksi kuumetauti, ja se mainitaan erikseen Raamatussa (Ap 28:8). Tälle taudille on ominaista paha paksusuolentulehdus, minkä vuoksi ulostus on toisinaan veristä ja limaista. 3. Mooseksen kirjan 26:16:ssa heprean sana qad·daʹḥat käännetään vastineella ”polttava kuume”; Matteuksen 8:14:ssä käytetty kreikan verbi py·resʹsō merkitsee ’olla sairaana kuumeessa’ eli kirjaimellisesti ’palaa kuumeesta’.

Vaikka Lain ja siihen liittyvien järjestelyjen ensisijainen tarkoitus oli hyödyttää Israelia hengellisesti ja pitää se erossa pakanakansoista, seuraavien ruokavaliota ja hygieniaa koskevien säännösten tarkasteleminen paljastaa, että Laista oli muutakin hyötyä, koska se suojeli kansakuntaa monilta taudinaiheuttajilta ja esti useiden tautien, mm. joidenkin tarttuvien kuumetautien, leviämisen.

1) Heprealaisten ruokavalioon ei tavallisesti kuulunut kovin paljon lihaa, mutta jos perhe halusi teurastaa kotieläimen ruoaksi, se vei eläimen pyhäkköön (ellei perhe Luvattuun maahan menon jälkeen asunut liian kaukana siitä) (3Mo 17:3–5; 5Mo 12:20–27). Sen jälkeen kun pappi oli uhrannut osan lihasta alttarilla ja ottanut oman osuutensa, perhe söi lihan. Jotkin yhteysteurasuhrit piti syödä saman päivän aikana. Joitakin ei saanut syödä enää kahden päivän päästä, vaan liha piti polttaa tulella. Kun ajatellaan Palestiinan lämmintä ilmastoa ja jäähdytysmahdollisuuksien puuttumista, havaitaan, että nämä vaatimukset suojelivat israelilaisia niiden myrkkyjen aiheuttamilta kuumetaudeilta, joita syntyy tiettyjen eliöiden lisääntyessä nopeasti lihassa, jota ei säilytetä kylmässä. Tällaisia eliöitä ovat esimerkiksi stafylokokki- ja salmonellabakteerit. 2) Joidenkin syöntikiellossa olleiden eläinten, esimerkiksi sikojen, jänisten, haaskaeläinten ja -lintujen, jyrsijöiden sekä joidenkin vesieläinten ja kalojen, lihan tiedetään voivan aiheuttaa erilaisia tauteja, joihin liittyy usein kuumetta (3Mo 11:1–31). 3) Hygieniasäännökset auttoivat pitämään ruoanvalmistusvälineet ja myös juomavesivarat puhtaina; niiden saastuminen olisi voinut aiheuttaa lavantautia ja muita kuumetauteja (3Mo 11:32–38). 4) Jokaisen, joka joko koski itsestään kuolleen eläimen raatoon tai söi sitä, täytyi puhdistautua, mikä esti joidenkin kuumetautien aiheuttajia leviämästä (3Mo 11:39, 40). 5) Lait, jotka määräsivät jokaista peittämään ulosteensa – myös veri piti peittää tomuun – suojelivat maksatulehduksen kaltaisilta kuumetaudeilta (3Mo 17:13; 5Mo 23:12, 13). 6) Moraalilakien ansiosta ei ollut vaaraa juuri mistään sukupuoliteitse tarttuvista taudeista, jotka voivat vaikuttaa ruumiin kaikkiin elimiin ja joihin liittyy usein kuumetta (3Mo 18:20, 22, 23). 7) Karanteenilait estivät infektiotauteja leviämästä (3Mo 13; 4Mo 19:11, 12, 16; 31:19).

Jehova varoitti israelilaisia, että jos he toimisivat hänen käskyjensä vastaisesti, he näkisivät nälkää, mikä osaltaan aiheuttaa monia kuumetauteja; he sairastuisivat tuberkuloosiin ja polttavaan kuumeeseen, tulehdukseen ja kuumetautiin; he joutuisivat kärsimään paiseista, ihottumasta (sairauksia joihin liittyy usein kuumetta) sekä sokeudesta (3Mo 26:14–16; 5Mo 28:22, 27). Kaikki tämä kävi toteen sen jälkeen kun Israel oli toistuvasti kapinoinut Jehovaa vastaan ja rikkonut hänen lakejaan (Hes 4:16, 17; 33:10).

Kun Jeesus Kristus oli maan päällä, hän paransi monia kuumepotilaita. Eräs heistä oli apostoli Simon Pietarin anoppi (Mt 8:14, 15; Mr 1:29–31). Luukas, ilmeisesti siksi että hän oli lääkäri, kiinnittää huomiota kuumeen voimakkuuteen tuossa tapauksessa ja luokittelee sen ”kovaksi kuumeeksi” (Lu 4:38). Erään kerran kun Jeesus oli Kaanassa, hän paransi kuningas Herodes Antipaan palvelijan pojan, vaikka kuolemaisillaan oleva kuumeinen poika oli n. 26 km:n päässä Kapernaumissa. Palvelija ja koko hänen huonekuntansa tulivat tämän johdosta uskoviksi. (Joh 4:46–54.)

Apostoli Paavali käytti Jumalan antamaa parantamisvoimaa – yksi niistä ihmelahjoista, joita Jeesus Kristus välitti joillekin varhaiskristillisen seurakunnan jäsenille (1Ko 12:7–9, 11, 30) – parantaessaan Maltan saaren päämiehen ja maanomistajan Publiuksen isän, jota vaivasivat kuume ja punatauti. Saatuaan kuulla tästä saaren syntyperäiset asukkaat tulivat Paavalin luo, ja hän paransi monia heistä heidän sairauksistaan. (Ap 28:7–9.)