IKÄ

Elinaika, joka lasketaan tavallisesti vuosien, kuukausien ja päivien mukaan. Heprean kielessä oli ihmisen fyysistä ikää kuvattaessa tapana sanoa, että hän oli niin ja niin monen vuoden ”poika”. Niinpä Joosefin sanotaan kuolleen kirjaimellisesti puhuen ”sadankymmenen vuoden poikana”, ts. ”sadankymmenen vuoden ikäisenä” (1Mo 50:26). Ikä saattaa viitata myös kypsyyteen. Heprealainen sana sēv eli sē·vahʹ (ikä, vanhuus) tulee juuresta, joka merkitsee ’tulla harmaaksi’, ja se käännetään myös vastineella ”harmaapäisyys” (1Sa 12:2; San 20:29). Monet heprealaiset sanat, jotka liittyvät vanhuuteen ja ikääntymiseen, on johdettu substantiivista za·qanʹ ’parta’ (3Mo 19:27). Kreikkalainen sana hē·li·kiʹa tarkoittaa ensisijaisesti ihmisen ’elinikää’ tai ’ikää’, mutta se voi merkitä myös ’ruumiillista kasvua’ tai ’kokoa’ (Mt 6:27; Joh 9:21; Lu 2:52; 19:3). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa esiintyvät lisäksi sanat gēʹras (’vanha ikä’; Lu 1:36), pre·sbyʹtēs (’iäkäs mies’; Flm 9) ja pre·sbyʹtis (’iäkäs nainen’; Tit 2:3). Kaksi viimeksi mainittua ovat sukua sanalle pre·sbyʹte·ros ’vanhin’. (Ks. VANHIN.)

Lain alaisuudessa miehet olivat 20 vuoden ikäisinä päteviä sotapalvelukseen (4Mo 1:3). Sen syntymästään saakka sokean miehen, jonka Jeesus paransi, on täytynyt olla ainakin 20-vuotias, koska hänen vanhempansa vastasivat kyselijöille: ”Kysykää häneltä. Hän on täysi-ikäinen. Hänen on puhuttava itse.” (Joh 9:21, 23.) Saaran sanotaan olleen ”ohi ikärajan” lasten synnyttämiseen nähden, koska hän oli silloin noin 90 vuoden ikäinen (Hpr 11:11).

Temppelipalvelukseen pätevöitymiselle oli asetettu ikäraja, samoin velvoitteellisen palveluksen päättymiselle. Jotkut ovat väittäneet, että 4. Mooseksen kirjan 4:3, 30, 31 ja 8:24–26 ovat ristiriidassa keskenään, koska leeviläisten palveluksen sanotaan ensin alkavan 30 vuoden ja sen jälkeen 25 vuoden iässä. Näyttää kuitenkin siltä, että kyse oli kahdenlaisesta palveluksesta. Niinpä jotkin rabbiiniset lähteet esittävät näkemyksen, että leeviläinen otettiin tabernaakkelipalvelukseen 25-vuotiaana, mutta vain tekemään kevyempiä töitä, ja kun hän sitten 30-vuotiaana tuli täysi-ikäiseksi, hän ryhtyi tekemään raskaampia töitä. Näissä lähteissä osoitetaan, että 4. Mooseksen kirjan 4:3, 47:n ilmauksia ”työ” ja ”raskas palvelus ja kuormien kantamispalvelus” ei esiinny 4. Mooseksen kirjan 8:24:ssä, jossa ikäraja on 25 vuotta. Jotkut arvelevat lisäksi, että 30-vuotiaiden ja sitä vanhempien tehtävänä oli huolehtia tabernaakkelin ja sen varusteiden kuljetuksesta liikkeellä oltaessa, mutta 25–30-vuotiaat palvelivat vain silloin kun tabernaakkeli oli pystytetty ja paikallaan leirissä. Ne joiden näkemyksen mukaan raskaampia tehtäviä määrättiin vain 30-vuotiaille, esittävät syyksi sen, että siinä iässä ihmisellä olisi jo enemmän voimaa, henkistä kypsyyttä ja tervettä arvostelukykyä. Kreikkalaisessa Septuagintassa iäksi sanotaan 25 vuotta sekä 4. Mooseksen kirjan 4:3:ssa että 8:24:ssä. Myöhemmin, Daavidin päivinä, tabernaakkelipalveluksen aloitusikäraja pudotettiin 20 vuoteen, ja aikanaan sen tilalle tuli temppelipalvelus (1Ai 23:24–32; vrt. myös Esr 3:8).

Leeviläiset vapautettiin velvoitteellisesta palveluksesta, kun he täyttivät 50 vuotta. 4. Mooseksen kirjan 8:25, 26 viittaa siihen, että leeviläiset saattoivat tässä iässä vielä vapaaehtoisesti auttaa niitä, jotka saivat edelleen huolehtia määrätyistä tehtävistä, mutta heille itselleen ei annettu suoranaisia työmääräyksiä, eikä heidän katsottu olevan velvollisia täyttämään niitä. On arveltu, että leeviläisten palveluksesta vapauttamisen rajaa ei ollut asetettu pelkästään heidän ikänsä takia vaan myös estämään näiden virkojen liika miehitys. Tämä leeviläisten ikäraja ei koskenut Aaronin huoneen ylimmäistä pappia, sillä ylimmäinen pappi palveli pyhässä virassaan kuolemaansa saakka, jos hän vain kykeni (4Mo 35:25). Aaron, joka oli Israelin ensimmäinen ylimmäinen pappi, valittiin palvelukseen yli 80-vuotiaana, ja hän palveli lähes 40 vuotta (2Mo 7:7; 4Mo 33:39).