ELÄKKEELLE SIIRTYMINEN

Vetäytyminen syrjään työelämästä kokonaan tai osittain.

Määrätessään leeviläiset (ei Aaronin pappissukuun kuuluvia) palvelemaan kohtaamisteltassa pappien johdolla Jehova teki rakkaudellisia järjestelyjä heidän hyväkseen. Hän käski Moosesta: ”Leeviläisiin soveltuu tämä: Kaksikymmentäviisivuotiaasta alkaen hän astuu kohtaamisteltan palvelusryhmään, mutta viidenkymmenen ikävuoden jälkeen hän vetäytyy palvelusryhmästä eikä enää palvele. Ja hänen on autettava veljiään kohtaamisteltalla velvollisuudesta huolehtimisessa, mutta hän ei saa suorittaa palvelusta.” (4Mo 8:23–26; 1Ai 23:3.)

Neljännen Mooseksen kirjan 4. luvussa kuvaillaan leeviläisten palvelusjärjestelyä. Siinä sanotaan, että heidät piti luetteloida 30-vuotiaista 50-vuotiaisiin asti.

Kohtaamisteltan pystyttäminen, purkaminen ja kuljetus oli raskasta ruumiillista työtä. Kehikkojen 96 hopeajalustaa painoivat kukin talentin (n. 34 kg); lisäksi oli neljä jalustaa pyhän ja kaikkeinpyhimmän välissä olevia pylväitä varten, ja ne painoivat luultavasti saman verran, sekä viisi kuparijalustaa tabernaakkelin sisäänkäynnissä olevia pylväitä varten (2Mo 26:19, 21, 25, 32, 37; 38:27). Nuo 48 kehikkoa (4,5 m pitkiä, 67 cm leveitä) tehtiin akasiapuusta, joka oli hienosyistä ja painavaa, ja ne päällystettiin kullalla (2Mo 26:15–25, 29). Tabernaakkelin kummallakin sivulla ja sen takaosassa oli kullalla päällystettyjä poikkitankoja (2Mo 26:26–29). Kaikki nämä osat olivat painavia. Melkoisen painavia olivat myös hylkeennahoista, pässinnahoista, vuohenkarvoista ja pellavasta tehdyt peitteet sekä esipihaa kiertävät pellavaverhot ja pylväät, jalustat, telttavaarnat jne. Tabernaakkelin käsittelemisessä vaadittiin siis todella lihasvoimaa. (2Mo 26:1–14; 27:9–19.) Näitä tarvikkeita kuljetettiin kuusilla vankkureilla, mutta kohtaamisteltan pyhiä kalusteita ja välineitä sekä kuparilla päällystettyä uhrialttaria ja kaikkeinpyhimmän verhoa kantoivat kehatilaiset olkapäillään (4Mo 4:4–15; 7:7–9).

Yksi eläkejärjestelyn tarkoitus oli nähtävästi myös taata kaikille leeviläisille mahdollisuus palvelustehtäviin pyhäkössä, sillä siellä tarvittiin vain rajallista määrää varsinkin silloin, kun kohtaamisteltta tai tabernaakkeli oli käytössä. Pappien, Aaronin suvun leeviläisten, ei ollut mahdollista siirtyä eläkkeelle.

Ilmeisesti leeviläiset palvelivat viisi vuotta – 25-vuotiaasta 30-vuotiaaksi – eräänlaisessa ”koulutuksessa”. Saattaa olla, että näitä nuorempia ei käytetty raskaissa tehtävissä, joita hoitivat 30-vuotiaat ja sitä vanhemmat, täysikasvuiset miehet. (Ks. IKÄ.) Kun liiton arkku sijoitettiin myöhemmin pysyvästi Siioninvuorelle (ja varsinkin, kun temppelin rakentaminen oli alkamaisillaan), raskasta pyhäkön kantamista ei enää tarvittu. Sen vuoksi Daavid järjesti leeviläiset palvelukseen 20 ikävuodesta lähtien. Tämä tapahtui epäilemättä siksi, että temppelissä tarvittiin enemmän työntekijöitä huolehtimaan huomattavasti laajentuneesta palveluksesta. (1Ai 23:24–27.)

Leeviläiset, jotka siirtyivät eläkkeelle 50-vuotiaina, eivät vetäytyneet kaikesta palveluksesta. He saattoivat edelleen palvella vapaaehtoisina ja ’auttaa veljiään kohtaamisteltalla velvollisuudesta huolehtimisessa’ (4Mo 8:26). He toimivat luultavasti neuvonantajina ja auttoivat joissakin kevyemmissä töissä, jotka kuuluivat leeviläisten velvollisuuksiin, mutta heidät säästettiin raskailta töiltä. Lisäksi he opettivat edelleen Lakia kansalle. (5Mo 33:8–10; 2Ai 35:3.) Ne heistä, jotka asuivat turvakaupungeissa, auttoivat noihin kaupunkeihin turvaan tulleita.

Kristityn palvelus. Niitä, joista tulee Jeesuksen Kristuksen hengellisiä ”veljiä” ja hänen askeleittensa seuraajia, sanotaan ”kuninkaalliseksi papistoksi” (Hpr 2:10–12; 1Pi 2:9). Heitä varten ei ole mitään eläkejärjestelyä. Apostoli Paavali toimi aktiivisesti ollessaan vankilassa, ja hän jatkoi palvelustaan herkeämättä, kunnes hänet surmattiin (Ap 28:30, 31; 2Ti 4:6, 7). Pietari toimi aktiivisesti elämänsä loppuun saakka (2Pi 1:13–15). Johannes kirjoitti evankeliuminsa ja kolme kanonista kirjettään erittäin iäkkäänä, noin vuonna 98.

Sen ”suuren joukon”, jonka Johannes näki näyssään 144000 ”sinetöidyn” jälkeen, sanotaan ’suorittavan Jumalalle pyhää palvelusta yötä päivää’ eli jatkuvasti. Kukaan kristitty ei siis voi siirtyä eläkkeelle Jumalan palveluksesta. (Il 7:4, 9, 15.)