PURJO
(hepr. ḥa·tsirʹ).
Yksi niistä elintarvikkeista, joita sekalainen väki ja israelilaiset kaipasivat erämaassa (4Mo 11:4, 5). Tässä raamatunkohdassa ”purjoiksi” käännetty heprean sana ḥa·tsirʹ tulee mahdollisesti samasta sanajuuresta kuin se identtinen heprean sana, joka käännetään vastineella ”vihreä ruoho” (Jes 40:7, 8). Tämä elintarvike mainitaan yhdessä sipulien ja valkosipulien kanssa, jotka ovat hyvin purjonkaltaisia hyötykasveja, mikä osoittaa, että on kyse pikemminkin tietystä vihanneksesta kuin ruohosta yleensä. Lisäksi purjot ovat muinaisista ajoista asti olleet erittäin suosittuja Egyptissä, ja siellä ja Palestiinassa niitä syödään yhä runsaasti.
Purjo (Allium porrum) muistuttaa suuresti sipulia mutta eroaa siitä sikäli, että se on maultaan miedompi, muodoltaan ohut, sylinterimäinen ja sen mehevät, litteät lehdet ovat n. 2,5 cm leveät. Kukintovarsi, jonka päässä oleva kukinto on suuri ja tiivis, voi kasvaa n. 60 cm korkeaksi. Tämän kaksivuotisen kasvin pullistuneita tyviosia ja lehtiä keitetään vihannesten tapaan, syödään raakana sekä käytetään myös mausteena.