RASVA
Suomen kielen sana ”rasva” vastaa useita heprean kielen sanoja, jotka merkitsevät paitsi rasvaksi nimitettyä ainetta myös sellaista, mikä on lihaisaa ja lihavaa. Näitä sanoja voidaan käyttää myös kuvaannollisessa mielessä tarkoittamaan jotakin täyteläistä tai hedelmällistä tai välittämään ajatus mielen ja sydämen tunnottomuudesta tai tylsistyneisyydestä.
Ḥeʹlev merkitsee tavallisesti ’rasvaa’ aineena, joko eläinten (3Mo 3:3) tai ihmisten (Tu 3:22) rasvaa tai ihraa. ”Talin” eli polttouhrien munuaisten tai kupeiden ympärillä olevan kiinteän rasvan vastineena käytetään myös sanaa peʹder (3Mo 1:8, 12; 8:20). Sana ḥeʹlev esiintyy ensimmäisen kerran 1. Mooseksen kirjan 4:4:ssä, jossa kerrotaan Abelin uhranneen Jehovalle katraansa esikoisten ”rasvaisia osia”. Sen jälkeen sana ḥeʹlev liittyy useimmiten vain uhraamiseen. Sanaa ḥeʹlev käytetään myös metaforisesti minkä tahansa parhaasta tai täyteläisimmästä osasta. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 45:18:ssa farao sanoo Joosefille, että tämän perhe saa vapaasti syödä ”maan lihavuudesta”. Lisäksi 4. Mooseksen kirjan 18:12:ssa sanotaan: ”Kaiken parhaan [ḥeʹlev] öljyn ja kaiken parhaan [ḥeʹlev] uuden viinin ja viljan, – – ne minä olen antanut sinulle.” (Ks. Ps 81:16; 147:14.)
Rasvaa koskeva laki. 3. Mooseksen kirjan 3. luvussa Jehova antoi israelilaisille yhteysteurasuhrien rasvan käyttöä koskevia ohjeita. Uhratessaan nautoja tai vuohia heidän oli pantava kupeiden ja sisälmysten ympärillä ja munuaisten päällä oleva rasva sekä maksan päällä oleva rasvainen lisäke savuamaan alttarille. Mikäli kyseessä oli lammas, myös koko rasvahäntä piti uhrata. (Syyrialaisilla, palestiinalaisilla, arabialaisilla ja egyptiläisillä lampailla on rasvahäntä, joka painaa usein 5 kg tai enemmänkin.) Laissa sanottiin nimenomaan: ”Kaikki rasva kuuluu Jehovalle. – – mitään rasvaa tai mitään verta ette saa syödä.” (3Mo 3:3–17.)
Rasva paloi roihuten ja hävisi varsin tarkkaan alttarilta. Alttarilla uhrattua rasvaa ei saanut jäädä yhtään seuraavaan aamuun; todennäköisesti se pilaantui ja alkoi löyhkätä, mikä oli erittäin sopimatonta kaikille pyhien uhrien osille. (2Mo 23:18.)
Ei sido kristittyjä. Kun Nooa ja hänen perheensä saivat vedenpaisumuksen jälkeen luvan sisällyttää ruokavalioonsa lihan, rasvasta ei puhuttu mitään (1Mo 9:3, 4). Kuitenkin veren syöminen kiellettiin. Tämä tapahtui yli 850 vuotta ennen Israelin kanssa tehtyä lakiliittoa, joka kielsi sekä veren että rasvan syömisen. Yleisen ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla kristillisen seurakunnan hallintoelin vahvisti, että verensyömiskielto sitoi edelleen kristittyjä (Ap 15:20, 28, 29). Mutta rasvan syömisestä ei sanottu mitään, niin kuin siitä ei ollut sanottu Nooalle ja hänen perheelleenkään. Laki, joka kielsi rasvan syömisen, annettiin siis vain Israelin kansakunnalle.
Lain peruste. Lakiliiton alaisuudessa sekä veren että rasvan katsottiin kuuluvan yksinomaan Jehovalle. Veri sisältää elämän, jonka vain Jehova voi antaa, ja siksi se kuuluu hänelle (3Mo 17:11, 14). Rasvaa pidettiin eläimen lihan kallisarvoisimpana osana. Eläimen rasvan uhraaminen merkitsi ilmeisestikin sen tunnustamista, että parhaat osat kuuluvat Jehovalle, jonka huolenpito on yltäkylläistä, ja se ilmaisi, että palvoja halusi uhrata Jumalalle parasta. Koska se kuvasi sitä, että israelilaiset omistivat parhaansa Jehovalle, sen sanottiin savuavan alttarilla ”ruokana” ja ”rauhoittavana tuoksuna” hänelle (3Mo 3:11, 16). Rasvan syöminen merkitsi siksi Jumalalle pyhitetyn laitonta anastamista, Jehovan oikeuksien loukkaamista. Rasvan syömisestä seurasi kuolemanrangaistus. Toisin kuin verta rasvaa voitiin kuitenkin käyttää muihin tarkoituksiin, ainakin siinä tapauksessa että eläin oli kuollut itsestään tai jokin petoeläin oli tappanut sen. (3Mo 7:23–25.)
Lain soveltamisala. Tämän viimeksi mainitun raamatunkohdan perusteella monet kommentaattorit ovat yrittäneet rajoittaa 3. Mooseksen kirjan 3:17:ssä olevan kiellon koskemaan vain teurasuhriksi kelpaavien eläinten, kuten sonnien, lampaiden ja vuohien, rasvaa. Juutalaisten rabbiinien opetukset eroavat toisistaan tässä asiassa. 3. Mooseksen kirjan 3:17:ssä oleva rasvaa koskeva määräys liittyy kuitenkin verensyömiskieltoon, joka koski selvästikin kaikkien eläinten verta (vrt. 3Mo 17:13; 5Mo 12:15, 16). Tuntuu siksi johdonmukaisemmalta, että myös rasvaa koskeva laki käsitti kaikkien eläinten rasvan, myös niiden eläinten rasvan, jotka israelilaiset tappoivat tavallista käyttöä varten.
Viidennen Mooseksen kirjan 32:14, jossa sanotaan Jehovan antaneen Israelille ”pässien rasvaa” syötäväksi, ei aseta kiistanalaiseksi sitä näkemystä, että kaikenlaisen rasvan syöminen oli kielletty. Tässä jakeessa käytetään kuvailmausta, joka viittaa katraan parhaaseen osaan. Vuoden 1776 kirkkoraamattu kääntää ilmauksen sanoilla ”karitsain lihavuus”. Runollisuus käy ilmi saman jakeen loppuosasta, jossa puhutaan ”vehnän munuaisrasvasta” ja ”rypäleen verestä”. Meidän ei tule myöskään päätellä, että Nehemian 8:10, jossa kansaa käsketään: ”Menkää, syökää rasvaisia ruokia”, tarkoittaisi heidän kirjaimellisesti syöneen varsinaista rasvaa. Ilmaus ”rasvaiset ruoat” viittaa täyttäviin ruoka-annoksiin, ei niukkoihin tai kuiviin, vaan herkullisiin annoksiin, joihin kuului kasviöljyissä valmistettuja herkkuruokia. Knoxin käännöksessä sanotaankin tässä kohdassa: ”Herkutelkaa mehevällä lihalla” ja Moffatin käännöksessä: ”Syökää herkkupaloja.”
Mooseksen lain rajoitus ei estänyt ruokkimasta tai lihottamasta syötäväksi tarkoitettuja lampaita tai nautoja. Kerrotaan, että tuhlaajapoikaa varten teurastettiin ”syötetty nuori sonni” (Lu 15:23). Salomon ruokapöydässä oli ”syöttökäkiä” ja -nautoja (1Ku 4:23). Heprealainen sana ʽe·gel-mar·beqʹ on käännetty 1. Samuelin kirjan 28:24:ssä vastineella ”juottovasikka”. Sanat meʹaḥ ja meriʼʹ tarkoittavat ’syöttöeläintä’ (Jes 5:17; Hes 39:18). Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että tällaisen ’lihottamisen’ tarkoitus olisi ollut talin tai rasvakerrosten lisääminen, vaan tässäkin tapauksessa ajatus oli pikemminkin se, että eläimistä tuli lihaisia eikä luisevia (vrt. 1Mo 41:18, 19).
Muita heprealaisia sanoja. ”Lihavaa” kuvailevia heprealaisia sanoja ovat verbijuuren ša·menʹ johdokset. Tuo sana merkitsee ’tulla lihavaksi’ tai ’lihoa’ (5Mo 32:15; Jer 5:28), mutta se voi myös välittää ajatuksen ’rotevuudesta’. Ša·menʹ esiintyy Jesajan 6:10:ssä, joka kuuluu Kuningas Jaakon käännöksen mukaan: ”Tee tämän kansan sydän lihavaksi”, ts. välinpitämättömäksi ja turraksi, ikään kuin sen sydän olisi rasvakerroksen peitossa. Tuomarien 3:29:ssä sanotaan eräistä moabilaisista, että he olivat ”kaikki rotevia [ša·menʹ, kirjm. ”lihavia”] ja kaikki urhoollisia miehiä”. Sukulaissana šeʹmen käännetään tavallisesti vastineella ”öljy”.
’Kukoistaminen’ saattaa olla verbin da·šenʹ taustalla oleva ajatus, mutta verbiä käytetään myös kirjaimellisessa merkityksessä tarkoitettaessa ’lihomista’. Tässä tapauksessa verbiin da·šenʹ (ja sukulaissanaan deʹšen) liittyisi ajatus hyvinvoinnista, hedelmällisyydestä tai runsaudesta. Jehova sanoi israelilaisille, että hän veisi heidät ”maitoa ja hunajaa vuotavaan maahan, – – ja varmasti he syövät ja tulevat kylläisiksi ja lihaviksi [weda·šenʹ]” (5Mo 31:20). Meille vakuutetaan, että anteliaat, ahkerat ja Jehovaan luottavat ’tehdään lihaviksi’ eli he menestyvät hyvin (San 11:25; 13:4; 28:25). Sananlaskujen 15:30:ssä sanotaan, että hyvä uutinen ”tekee luut rasvaisiksi” eli täyttää ne ytimellä, ts. koko ruumis vahvistuu. Myös substantiivi deʹšen ilmaisee samankaltaisen ajatuksen yltäkylläisyydestä. Esimerkiksi psalmissa 36:8 ihmisten poikien sanotaan ’juovan kyllikseen’ Jumalan huoneen ”lihavuutta [mid·deʹšen; ”yltäkylläisyyttä”, RS]”. (Vrt. Jer 31:14.)
Substantiivi deʹšen käännetään monesti myös vastineella ”tuhka” esimerkiksi silloin kun viitataan tabernaakkelin uhrialttarille jääneisiin jätteisiin (3Mo 1:16; 4:12; 6:10, 11, KR-38, KR-1776). Joidenkin oppineiden mielestä sana ”tuhka” ei kuitenkaan kuvaa riittävästi alkukielistä sanajuurta. He ajattelevat tuon sanan ilmaisevan, että teurasuhreista peräisin oleva kuuma rasva imeytyi alla oleviin polttopuihin, ja siksi heistä parempia vastineita ovat esimerkiksi ”rasvatuhka” (Ro) tai ”rasvainen tuhka” (UM).
Sana ba·riʼʹ ilmaisee ajatuksen hyvin ravittuna ja terveenä olemisesta. Se käännetään vastineilla ”lihava” (1Mo 41:2; Tu 3:17; Hes 34:3, 20) tai ”paksu” (1Mo 41:7) tai ruoasta puhuttaessa myös vastineella ”terveellinen” (Hab 1:16).