SÄÄLI, SÄÄLIVÄISYYS

Voimakas myötätunto kärsiviä, puutteessa olevia tai kaltoin kohdeltuja kohtaan ja halu lievittää kärsimyksiä. Yksi heprealainen sana, joka välittää ajatuksen säälistä, on verbi ḥa·malʹ ’tulla sääli, osoittaa sääliä, säästää’ (2Mo 2:6; Mal 3:17; Jer 50:14). Monikkomuotoinen substantiivi ra·ḥamimʹ tarkoittaa ’sääliä’, ’armonosoituksia’ tai ’sisimpiä tunteita’ (1Mo 43:14, 30; 1Ai 21:13; Ps 40:11; ks. ARMO). Kreikan verbi oi·kteiʹrō tarkoittaa ’osoittaa sääliä’, ja substantiivi oi·ktir·mosʹ kuvaa säälin tunnetta, sääliväisyyttä tai hellää armoa (Ro 9:15; 12:1; 2Ko 1:3; Fil 2:1; Kol 3:12; Hpr 10:28). Toinen kreikkalainen verbi splag·khniʹzo·mai merkitsee ’liikuttua säälistä’, ’sääliä’, ’tulla sääli’, ’tuntea sääliä’. Tämä sana on johdettu substantiivista splagʹkhna, joka merkitsee kirjaimellisesti ’sisälmyksiä’ (Ap 1:18). Koska voimakkaat tunteet voivat vaikuttaa vatsan seutuun, kreikkalaista substantiivia splagʹkhna käytetään usein merkityksessä ’hellä kiintymys’ tai ’hellä sääliväisyys’ (1Jo 3:17; ks. KIINTYMYS).

Huomattavin esimerkki säälistä on Jehova itse. Tämä ilmenee selvästi siitä, miten hän kohteli israelilaisia. Sen lisäksi, että hän tunsi syvää myötätuntoa heitä kohtaan, kun he olivat ahdingossa Egyptissä, hän myös lopulta pelasti heidät heidän sortajiensa käsistä ja piti heistä rakkaudellisesti huolta erämaassa. (Jes 63:7–9.) Vaikka he Luvatussa maassa asuessaan sortuivat toistuvasti uskottomuuteen, hän vastasi heidän avunhuutoihinsa vapauttamalla heidät kerran toisensa jälkeen heidän vihollistensa käsistä (Tu 2:11–19).

Lopulta israelilaiset kuitenkin menivät niin pitkälle, ettei heillä enää ollut mahdollisuutta katua. He palvoivat yleisesti epäjumalia ja saastuttivat Jehovan pyhäkön viemällä epäjumaliaan sinnekin. Kansa pilkkasi jatkuvasti profeettoja ja halveksi Jehovan sanaa. Korkein ei voinut enää sääliä heitä, joten hän hylkäsi heidät kuningas Nebukadnessarin käsiin ja täytti siten profeettojen kautta etukäteen ilmoittamansa tuomion. (2Ai 36:15–17; Jer 13:14; 21:7; Hes 5:11; 8:17, 18.)

Koska Jehova Jumala antoi esimerkin säälin osoittamisesta ahdingossa olevia kohtaan, hän voi saada ihmisetkin ilmaisemaan tätä rakkaudellista ominaisuutta. Sen vuoksi kuningas Salomon oli sopivaa rukoilla, että jos israelilaiset joutuisivat vangeiksi uskottomuutensa tähden, niin Jehova tekisi heistä heidän vangitsijoittensa säälin kohteita (1Ku 8:50). Henkeytetty psalmista kirjoitti, miten tähän rukouksessa esitettyyn pyyntöön vastattiin: ”Hän salli heidän saada osakseen sääliä kaikkien niiden edessä, jotka pitivät heitä vankina.” (Ps 106:46.) Aikanaan Jehova sitten päästi katuvan jäännöksen takaisin sen omaan maahan (Jer 33:26; Esr 1:1–4), ja sopusoinnussa Jehovan tahdon kanssa kuningas Artakserkses antoi Nehemialle luvan rakentaa uudelleen Jerusalemin kaupungin (Ne 1:11–2:6).

Jeesus Kristus heijasti täydellisesti Isänsä persoonallisuutta osoittaessaan sääliä toisia kohtaan. Hän ”tunsi sääliä” ihmisjoukkoja kohtaan silloinkin, kun ihmiset häiritsivät hänen rauhaansa, ”koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta” (Mt 9:36; Mr 6:34). Nähdessään surevia tai spitaalisia tai sokeita Jeesus liikuttui säälistä ja paransi heidät ihmeen välityksellä (Mt 14:14; 20:30–34; Mr 1:40, 41; Lu 7:12, 13). Jumalan Pojan sääli niitä ihmisiä kohtaan, jotka olivat olleet hänen luonaan kolme päivää ilman mitään syötävää, sai hänet myös antamaan heille ihmeen välityksellä ruokaa (Mt 15:32–38; Mr 8:2–9).

Jeesuksen Kristuksen opetuslapset voivat jäljitellä hänen ja hänen Isänsä esimerkkiä antamalla halukkaasti ja mielellään apua niille, jotka ovat joutuneet ahdinkoon, ja ottamalla lämpimästi vastaan kaikki, jotka vilpittömästi katuvat syntejään ja palaavat kokosydämisesti Jehovan luo (Mt 18:21–35; Lu 10:30–37; 15:11–32). Silloin he voivat luottaa siihen, että Kaikkivaltias osoittaa jatkuvasti armoa heitä kohtaan (Mt 5:7).

Milloin ei pidä osoittaa sääliä. Kaikki, jotka ovat todella tulleet tuntemaan Jehovan, pyrkivät jäljittelemään häntä olemalla sääliväisiä (Ef 4:32–5:1). Sääli ei ole kuitenkaan aina paikallaan. Jos jotkut harjoittavat itsepintaisesti syntiä ja vastustavat tahallaan Jehovan vanhurskaita teitä, olisi väärin suojella heitä sääliväisesti siltä rangaistukselta, jonka he menettelynsä vuoksi ansaitsevat (5Mo 13:6–11; Hpr 10:28).

Sillä, että taivutaan painostuksen edessä osoittamaan sääliä silloin kun se on vastoin Jumalan tahtoa, voi olla vakavat seuraukset. Tämä käy ilmi siitä, mitä tapahtui kuningas Saulille. Oli aika panna täytäntöön Jumalan tuomio amalekilaisille, jotka ensimmäisenä kansana hyökkäsivät syyttä israelilaisten kimppuun näiden lähdettyä Egyptistä. Saulia kiellettiin osoittamasta sääliä heitä kohtaan. Hän antoi kuitenkin periksi alamaistensa painostukselle eikä täyttänyt täysin Jehovan käskyä. Siksi Jehova otti kuninkuuden pois Saulilta. (1Sa 15:2–24.) Ihminen, joka arvostaa syvästi Jehovan oikeita teitä ja panee uskollisuuden Häntä kohtaan etusijalle, voi välttyä erehtymästä Saulin tavoin ja menettämästä Jumalan hyväksyntää.