AHASJA

(’Jehova on tarttunut’).

Kahden kuninkaan nimi, joista toinen oli Israelin, toinen Juudan kuningas.

1. Ahabin ja Isebelin poika ja Israelin kuningas kahden vuoden ajan noin vuodesta 919 eaa. lähtien. Hän oli Baalin palvoja kuten vanhempansakin. (1Ku 22:51–53.) Ahasjan isän kuoltua Moab käytti hyväkseen tilaisuutta kapinoida ja vapautua siten raskaasta pakkoverosta, joka käsitti 100000 karitsaa ja saman verran uroslampaita villoineen (2Ku 1:1; 3:4, 5). Moabin kuninkaan Mesan kuvaus tästä kapinasta on kaiverrettuna Mesan kiveen. Ahasja ei yrittänyt kukistaa moabilaisia, mikä ehkä johtui siitä, että hän joutui jonkin ajan kuluttua onnettomuuteen ja kuoli ennenaikaisesti.

Ahasja solmi Juudan kuninkaan Josafatin kanssa merenkulkua koskevan liiton laivojen rakentamiseksi Esjon-Geberissä Akabanlahden rannalla. Jumala ei hyväksynyt suunnitelmaa Ahasjan pahuuden tähden, ja laivat haaksirikkoutuivat. (2Ai 20:35–37.) Ensimmäisen kuninkaiden kirjan 22:48, 49:n kertomus osoittaa, että Ahasja halusi Josafatin myöntyvän siihen, että israelilaiset merimiehet muodostaisivat laivojen miehistön yhdessä Juudan merimiesten kanssa, mutta Josafat ei suostunut pyyntöön. Jos tämä pyyntö esitettiin ennen laivojen haaksirikkoutumista, niin se voi yksinkertaisesti ilmaista, ettei Josafat luottanut Ahasjaan ja että hän halusi varoa pohjoisen valtakunnan tunkeutumista alueelleen. Jos pyyntö esitettiin laivastolle sattuneen onnettomuuden jälkeen, niin Ahasja on siten saattanut vihjata, että Josafatin miehet olivat taitamattomia ja vastuussa laivojen haaksirikkoutumisesta, minkä vuoksi ne piti kunnostaa ja laskea jälleen vesille mukanaan myös israelilaisia merimiehiä. Siinä tapauksessa Josafatin kieltäytyminen on voinut ilmaista, että hän ymmärsi Jumalan olleen selvästikin hanketta vastaan.

Kuninkaalle sattui kotonaan sellainen tapaturma, että hän putosi kattohuoneensa (ehkä valoaukkoa peittäneen) ristikon läpi, minkä jälkeen hän joutui vakavasti sairaana vuoteenomaksi (2Ku 1:2). Ikään kuin tosi Jumalaa ei enää olisi ollut, Ahasja lähetti sanansaattajia tiedustelemaan filistealaisten jumalalta Baal-Sebubilta (merk. ’kärpästen omistaja’) paranemismahdollisuuksiaan. Profeetta Elian estettyä sanansaattajien matkan he palasivat ja veivät kuninkaalle sanoman, että hänen sairasvuoteestaan tulisi hänen kuolinvuoteensa. Sen sijaan että Ahasja olisi nöyrtynyt, hän lähetti 50 miehen joukon päällikköineen hakemaan Eliaa luokseen. Tuli tuhosi sen ja toisenkin joukon niiden esitettyä Elialle kuninkaan käskyn ’tulla alas’ vuorelta, jonka laella hän istui. Itsepäisen kuninkaan lähettämä kolmas joukko säilyi hengissä vain sen päällikön anottua kunnioittavasti, että hänen ja hänen miestensä henki olisi ’kallisarvoinen Elian silmissä’. Sen jälkeen Elia laskeutui vuorelta ja esitti kuolinsanoman vasten Ahasjan kasvoja. Lopulta Ahasja kuoli, ja koska hänellä ei ollut poikaa, hänen veljestään Joramista tuli hänen seuraajansa. (2Ku 1:2–17.)

2. Joramin ja Ataljan poika, joka oli Juudan kuninkaana yhden vuoden (n. 906 eaa.). Hänen isänsä hallitessa filistealaiset ja arabit tunkeutuivat Juudaan ja ottivat vangeiksi kaikki Joramin pojat nuorinta, Jehoahasia (Ahasjaa), lukuun ottamatta. (2Ai 21:16, 17; 22:1.) Hän oli valtaistuimelle noustessaan 22-vuotias nuorimies, ja hänen vallanhimoinen äitinsä Atalja, Ahabin ja Isebelin tytär, yllytti häntä jumalattomuuteen (2Ku 8:25–27; 2Ai 22:2–4). Hän seurasi Israelin kuningasta Joramia (enoaan) Syyriaa vastaan Ramot-Gileadissa käytyyn taisteluun, jossa Joram haavoittui. Myöhemmin Ahasja vieraili Joramin luona Jisreelissä tämän ollessa toipilaana. (2Ku 8:28, 29; 9:15; 2Ai 22:5, 6.)

Kun verrataan toisiinsa 2. Kuninkaiden kirjan 9:21–28:n ja 2. Aikakirjan 22:7–9:n kertomusta, niin nähdään, että tapahtumat etenivät ilmeisesti näin: Jeehun lähestyessä Jisreeliä hän kohtasi Joramin ja Ahasjan. Jeehu tappoi Joramin, mutta Ahasja pakeni. Sillä kertaa Jeehu ei ajanut Ahasjaa takaa, vaan jatkoi matkaansa Jisreeliin saattaakseen teloitustyönsä päätökseen siellä. Pakeneva Ahasja koetti sillä välin päästä takaisin Jerusalemiin, mutta pääsi ainoastaan Samariaan asti, jossa hän yritti piileskellä. Ajaessaan takaa Ahasjaa Jeehun miehet löysivät hänet Samariasta, ottivat hänet vangiksi ja veivät hänet Jeehun luo, joka oli Jibleamin kaupungin lähistöllä, lähellä Jisreeliä. Kun Jeehu näki Ahasjan, hän käski miestensä surmata hänet hänen vaunuihinsa. He löivät Ahasjan haavoille hänen ollessaan matkalla Guriin, joka sijaitsi lähellä Jibleamia, mutta hänet päästettiin pakenemaan, ja hän pakeni Megiddoon, jossa hän menehtyi haavoihinsa. Sen jälkeen hänet vietiin Jerusalemiin ja haudattiin sinne. Kertomukset hänen kuolemastaan ovat toisiaan täydentäviä eivätkä ristiriitaisia.

Toisen aikakirjan 22:7 osoittaa, että Ahasjan kuolema oli ”Jumalalta”, ja näin Jeehu toimi Jumalan asettamana teloittajana surmatessaan tämän miehen, joka seurusteli Ahabin tuomitun huoneen kanssa. Ahasjasta käytetään myös nimeä ”Asarja” 2. Aikakirjan 22:6:ssa (vaikka 15 heprealaisessa käsikirjoituksessa on tässä ”Ahasja”) ja nimeä ”Jehoahas” 2. Aikakirjan 21:17:ssä ja 25:23:ssa (joissa Jumalan nimi on siirretty etuliitteeksi jälkiliitteen asemesta).