Kun Aasaf lopulta tajusi ajattelutapansa vääräksi, hän sanoi: ”Jos olisin sanonut: ’Puhunpa tuohon tapaan’, katso, olisin menetellyt petollisesti poikiesi sukupolvea kohtaan. Ja minä mietin jatkuvasti saadakseni tietää tämän; se oli vaivaksi silmissäni, kunnes sitten tulin Jumalan suurenmoiseen pyhäkköön. Tahdoin saada selville heidän tulevaisuutensa. Sinä asetat heidät todella liukkaalle. Sinä olet antanut heidän syöksyä perikatoon. Kuinka heistä onkaan kuin hetkessä tullut hämmästelyn kohde! Oi kuinka he ovatkaan saaneet loppunsa, äkilliset kauhut ovat tehneet heistä lopun! Niin kuin unta herättäessä, oi Jehova, niin sinä noustessasi halveksit heidän kuvaansa.” (Psalmit 73:15–20, UM.)

Aasaf tajusi, että Jumala oli asettanut jumalattomat ”liukkaalle”. Koska heidän elämänsä pyörii aineellisen ympärillä, he ovat vaarassa kokea äkillisen romahduksen. Ainakin kuolema yllättää heidät, kun he ovat vanhoja, eikä heidän vääryydellä hankittu rikkautensa takaa heille pitkää ikää (Psalmit 49:7–13). Heidän menestyksensä on kuin nopeasti loppuva uni. Lain koura voi tavoittaa heidät jopa ennen kuin he ovat ikääntyneet, ja he niittävät sitä, mitä kylvävät (Galatalaisille 6:7). Koska he ovat kääntäneet selkänsä sille ainoalle, joka heitä voi auttaa, he ovat avuttomia, ilman toivoa. Kun Jehova toimii heitä vastaan, hän pitää heidän ”kuvaansa”, loistokasta asemaansa, halveksittavana.