MIETISKELY

Syvällistä, keskittynyttä ajattelua, jolloin ihminen vakavasti tarkastelee menneitä kokemuksia, harkitsee ajankohtaisia asioita tai pohtii sitä, mitä mahdollisesti tapahtuu tulevaisuudessa.

Jotta ihminen voisi mietiskellä kunnolla, mikään ei saa häiritä häntä, hänen täytyy saada olla yksin ajatuksineen. Esimerkiksi Iisak lähti illan suussa yksin kävelemään mietiskelläkseen – mahdollisesti tulevaa avioliittoaan Rebekan kanssa (1Mo 24:63). Psalminkirjoittaja mietiskeli Suuren Luojansa suurenmoisuutta yön yksinäisinä hetkinä (Ps 63:6). Sydämen mietiskelyn tulisi kohdistua hyödyllisiin asioihin, Jehovan loistoon ja hänen toimintaansa, siihen, mikä miellyttää häntä (Ps 19:14; 49:3; 77:12; 143:5; Fil 4:8), eikä jumalattomien juoniin (San 24:1, 2).

Ihminen, jonka mietiskely on hyödyllistä, ei yleensä anna tyhmiä vastauksia. Hän miettii vakavasti noita tärkeitä asioita, ja siksi hänen antamansa vastaukset tulevat sydämestä, eikä hänen tarvitse myöhemmin katua niitä. (San 15:28.)

Kun Joosua asetettiin Israelin kansan valvojaksi, hänen käskettiin tehdä itselleen jäljennös Jehovan laista ja häntä kehotettiin (monien Raamatun käännösten mukaan) ”mietiskelemään” sitä päivät ja yöt (Jos 1:8, AS, KJ, JB, RS). Tässä ”mietiskelemiseksi” käännetty heprealainen sana on ha·gahʹ. Sen perusmerkitys on ’tuottaa epäselviä äänteitä’, ja se on käännetty vastineilla ”vaikeroida”, ”äristä”, ”kujertaa” ja ”mumista” (Jes 16:7; 31:4; 38:14; 59:3). Ha·gahʹ merkitsee myös ’lausua hiljaisella äänellä’ ja ’miettiä’ (Ps 35:28; San 15:28). Uuden maailman käännös kääntääkin heprealaisen sanan ha·gahʹ Joosuan 1:8:ssa ilmauksella: ”Sinun on luettava sitä hiljaisella äänellä.” (Ks. myös Ps 1:2.) Puoliääneen lukeminen painoi mietittävän aineiston lähtemättömämmin mieleen. Wilhelm Geseniuksen sanakirjassa (Gesenius’s Hebrew and Chaldee Lexicon, saksasta käänt. S. Tregelles, 1901, s. 215) todetaan sanasta ha·gahʹ: ”Oikeastaan puhua itsekseen mutisten ja hiljaisella äänellä, kuten mietiskelevät usein tekevät.” (Vrt. Ps 35:28; 37:30; 71:24; Jes 8:19; 33:18.)

Apostoli Paavali sanoi Timoteukselle, että tämän piti miettiä omaa käytöstään, palvelustaan ja opetustaan. Valvojana Timoteuksen täytyi huolehtia tavallista tarkemmin siitä, että hän opetti tervettä oppia ja että hänen elämäntapansa oli esimerkillinen. (1Ti 4:15.)

Väärä mietiskely. Kun temppelin päällikkö oli pidättänyt apostolit Pietarin ja Johanneksen ja juutalaiset hallitusmiehet olivat uhkailleet heitä ja kieltäneet heitä enää opettamasta Jeesuksen nimessä, nuo apostolit palasivat muiden opetuslasten luo. Nämä rukoilivat Jumalaa ja viittasivat mm. Daavidin profeetallisiin sanoihin: ”’Miksi kansakunnat tulivat melskeisiksi ja kansat mietiskelivät tyhjiä?’ – – Juuri siten olivat sekä Herodes että Pontius Pilatus kansakuntien ihmisten ja Israelin kansoihin kuuluvien kanssa todellisuudessa koolla tässä kaupungissa sinun pyhää palvelijaasi Jeesusta vastaan, jonka sinä voitelit, tehdäkseen mitä sinun kätesi ja päätöksesi olivat ennalta määränneet tapahtuvaksi.” (Ap 4:1–3, 18, 21, 23–28.)

Tekstiyhteys osoittaa, että tässä mainitut ”tyhjät” eivät ole sellaista, mitä ihmiset tavallisesti tavoittelevat elämässään, vaan sellaista, missä ei ole mitään hyvää, mikä on täysin hyödytöntä, ajatuksia, puheita ja yrityksiä taistella Jehovaa ja hänen palvelijoitaan vastaan (Ap 4:25).

Kuningas Daavid sanoi niistä, jotka vihasivat häntä ja tavoittelivat hänen henkeään: ”Petosta he mumisevat [eräs muoto sanasta ha·gahʹ] kaiken päivää.” (Ps 38:12.) Tällainen mietiskely ei ollut vain ohimenevää ajattelua. Se oli juurtunut syvälle sydämeen ja houkutteli heitä toteuttamaan pahan aikeensa. Sananlaskujen kirjoittaja sanoo sellaisista ihmisistä: ”Ryöstämistä heidän sydämensä mietiskelee ja ikävyyksiä heidän huulensa alati puhuvat.” (San 24:2.)

Jeesus sanoi niille, jotka vihasivat häntä: ”Miksi järkeilette tätä sydämessänne?” (Mr 2:8.) Apostoli Paavali sanoo kaikista niistä, jotka ’tukahduttivat totuuden epävanhurskaalla tavalla’, että ”he tulivat järkeilyissään tyhjänpäiväisiksi ja heidän älytön sydämensä pimeni”. Sellaiseen mietiskelyyn syventyminen koituu kohtalokkaaksi. (Ro 1:18, 21.)