Nuoret kysyvät:
Miten tärkeää on onnistunut seurusteluaika?
MUUTAMAT ensimmäiset vuodet vaikuttavat usein ratkaisevasti siihen, tuleeko avioliitosta onnellinen vai ei. Vuonna 1979 Yhdysvalloissa erosi 52000 avioparia ennen ensimmäisen avioliittovuotensa päättymistä. Ja vielä suurempi joukko pareja otti avioeron muutaman seuraavan avioliittovuoden kuluessa.
Miten on mahdollista, että kaksi ihmistä, jotka suunnittelevat rakentavansa elinikäisen suhteen, päättävätkin sitten vain muutaman kuukauden tai parin kolmen vuoden kuluttua, että heidän avioliittonsa on epäonnistunut?
”Useiden epäonnistuneiden avioliittojen takana on epäonnistunut seurusteluaika”, selittää arvossa pidetty perhe-elämään erikoistunut tutkija Paul H. Landis. ”Tätä seikkaa ei voida toistaa liian usein.” Maissa, joissa on tapana itse valita aviopuoliso, seurustelu on ajanjakso, jolloin pari tutustuu paremmin toisiinsa avioliittotarkoituksessa. Miksi tämä aika on niin ratkaiseva?
Aika harkita
Onnellinen avioliitto vaatii tunnollista ponnistelua. Annettuaan neuvoja monille onnettomille aviopareille kirjailija Nancy Van Pelt kysyi kirjassaan The Compleat Courtship: ”Miksi niin monet avioliitot epäonnistuvat? Syitä on lukuisia, mutta tärkein syy on valmistautumisen puute. – – Minua suututtaa heidän tietämättömyytensä tehtävän monimutkaisuudesta.”
Aviomies ja -vaimo tekevät Jumalan edessä pyhän lupauksen olla uskollisia toisilleen koko loppuelämänsä ajan. Raamattu muistuttaa, että lupauksen tekeminen on vakava asia, sanoessaan: ”Ihmiselle on ansaksi luvata hätiköiden pyhä lahja ja vasta perästäpäin harkita lupauksiansa.” (Sananlaskut 20:25) Hetken mielijohteesta ihminen saattaa tehdä juhlallisen lupauksen, mutta myöhemmin hän tajuaakin, että asiaan liittyy enemmän kuin mistä sovittiin. Mutta aika ”harkita” on ennen lupauksen tekemistä eikä sen jälkeen.
Seurusteluaikana on tilaisuus tällaiseen huolelliseen harkintaan ja tutustumiseen. Kun aika käytetään oikein hyödyksi, se ei ainoastaan voi auttaa seurustelevia päättämään, ovatko he todella toisilleen sopivia, vaan se voi myös valmistaa heitä avioelämän haasteisiin.
Seurusteltaessa on aika tutkia omaa sydäntään ja selvitellä, millaisia nimenomaisia tärkeitä tunneperäisiä tarpeita itsellä on. Kun Steve alkoi seurustella Barbaran kanssa, tämä rupesi miettimään taustaansa ja päätteli: ”Tarvitsisin sellaisen miehen, joka olisi hyvin kärsivällinen minua kohtaan.” Hän lisäsi: ”Steve oli todella kärsivällinen, hän kesti niin monia asioita, joita hänelle tein, ja oli erittäin huomaavainen. Aina hän kuunteli minua, sanoinpa mitä tahansa. Tämän vuoksi kiinnostukseni häntä kohtaan kasvoi ja syveni.” Koska kumpikin tyydytti toisen tunneperäiset tarpeet, heidän seurustelunsa johti onnelliseen avioliittoon.
Kysy siksi itseltäsi seurusteluaikana: Millainen ihminen minä olen? Millaisia tärkeitä tunneperäisiä tarpeita minulla on? Mitkä ovat persoonallisuuteni vahvat ja heikot puolet? Entä seurustelukumppanini persoonallisuuden piirteet? Muuan nuorimies esimerkiksi sanoi tyttöystävästään: ”Hänellä on tiettyä tasapainoisuutta, jota minä tarvitsen. Olen levoton ja häilyväinen. Tunnen, että hänellä on vakavoittava, tyynnyttävä vaikutus minuun.”
Eräässä seurantatutkimuksessa oli mukana 1000 kihlaparia, joista monille esitettiin kysymyksiä uudelleen useiden avioliittovuosien jälkeen. Tuossa tutkimuksessa saatiin selville, että tunneperäisten tarpeiden täyttäminen ”näyttää olevan ensiarvoisen tärkeää avioliitossa nykyään”. (Burgessin, Wallinin ja Shultzin kirja Courtship, Engagement and Marriage) Vaikka rakkaus on tärkeää, samanlaiset päämäärät ja kyky tyydyttää toistensa tunneperäiset tarpeet ovat välttämättömiä kestävän suhteen luomiseksi.
Älä hätäile!
Sananlaskujen 21:5:n sanat voidaan osuvasti soveltaa seurusteluun: ”Kaikki touhuilijat [”jokainen hätäilijä”, UM] saavat vain vahinkoa.” Voit joutua kokemaan traagista tuskaa – tunneperäistä, hengellistä ja fyysistä.
Esimerkiksi Evelyn tunnusti: ”Minun on vaikea myöntää sitä, mutta menin hätäisesti naimisiin miehen kanssa, jota en kunnolla tuntenut. Minulla oli niin kiire päästä naimisiin ja ajattelin, että kyllä asiat siitä luonnistuisivat. Jätin hänet kolmen kuukauden kuluttua.”
Eräässä tutkimuksessa oli mukana 51 aviovaimoa, jotka olivat olleet naimisissa useita vuosia, ja siinä vertailtiin heidän seurusteluaikansa pituutta siihen, miten onnellisia he olivat tällä hetkellä. Mitä tulokset näyttivät? Ne, jotka olivat seurustelleet pitkään, kertoivat saavansa enemmän ”tyydytystä avioliitosta”. Kun heiltä kysyttiin: ”Miten usein kadut sitä, että olet naimisissa?” ja: ”Miten usein sinä ja puolisosi ’käytte toistenne hermoille’?”, vain vähän aikaa seurustelleet eivät olleet ”läheskään niin onnellisia avioliitoissaan”, selosti tutkijatyöryhmä Family Relations (1985) -aikakauskirjassa. Mikä oli syynä siihen?
”Lyhyet seurusteluajat saattavat merkitä sitä, ettei yksilöillä ole juurikaan mahdollisuutta kokea hankalia erimielisyyksiä, ja niinpä sitten, kun erimielisyyksiä väistämättä syntyy myöhemmin, ne aiheuttavat suurempia ongelmia avioliitolle”, selittivät Kansasin osavaltion yliopiston tutkijat. ”Sitä vastoin parit, joilla on ollut sellaisia kokemuksia ennen avioliittoa, voivat ymmärtää niiden kuuluvan osana elämään, eivätkä ne saa heitä siksi täysin pois tolaltaan.” Seurustelun alkuvaiheesta voi tulla aika, jolloin mies ja nainen näyttävät vain parhaat puolensa tehdessään kaikkensa voittaakseen toistensa rakkauden. Mutta jos annetaan riittävästi ajan kulua, epämiellyttävät tavat ja taipumukset paljastuvat. Sellaisen parin, joka ei hätäile seurustellessaan, on todennäköisesti helpompi sopeutua avioitumisen jälkeen, ja se kokee vähemmän pettymyksiä aiheuttavia yllätyksiä.
Onnistuneen seurusteluajan tulisi siis olla tarpeeksi pitkä, jotta pari ehtii tutustua toisiinsa hyvin. Todella tärkeää ei ole aina se, kuinka monta kuukautta tai vuotta seurustelu kestää, vaan se, mitä saadaan aikaan tuona ajanjaksona.
Mutta entä jos seurustelu näyttää venyvän liian pitkäksi?
Aika ajatella kypsästi
Halutessaan pitää suhteen välittömänä jotkut karttavat puhumista avioliittomahdollisuudesta. He järkeilevät: ”Miksi emme voi vain antaa asioiden olla niin kuin ne nyt ovat?” Joissain suhteissa tätä voidaan verrata siihen, että joku menee ravintolaan ja istuutuu pöydän ääreen. Tuotuaan vettä, leipää ja ruokalistan tarjoilija odottaa saavansa tilauksen. Mutta asiakas vain viivyttelee sanomalla: ”Ei kiitos, olen ihan tyytyväinen. En halua vielä tilata mitään.” Miksi menet ravintolaan, ellet halua syödä ateriaa? Niin on myös seurustelun kanssa: miksi aloitat tällaisen suhteen, ellet halua mennä naimisiin?
Kypsä ajattelutapa saa parin miettimään suhteen tulevaisuutta ja keskustelemaan siitä. Ei ole rehellistä eikä rakkaudellista herättää toisessa toiveita, jos ei ole aikomuskaan toteuttaa niitä ja mennä naimisiin. ”Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi”, todetaan Sananlaskujen 13:12:ssa. Tietysti läheisyys ja sitoutuneisuus syvenevät vähitellen, eikä niitä voida kiirehtiä. Mutta erityisesti juuri seurusteluaikana ’rakkauden tulisi olla vailla ulkokultaisuutta’, niin ettei toista osapuolta, joka saattaa odottaa suhteen päätyvän avioliittoon, tarpeettomasti loukata. – Roomalaisille 12:9.
Kun mies ja nainen vakavasti harkitsevat avioliittoa, seurusteluaikana heillä on tilaisuus puhua avoimesti arvoistaan ja päämääristään. Silloin heillä on myös aikaa tutustua paremmin kumppaninsa perheeseen ja keskustella siitä, miten he tulevat olemaan yhteydessä uusiin sukulaisiinsa.
Seurustelu johtaa usein kihlaukseen, jolloin pari muodollisesti sopii avioliitosta. Edellä mainittu tutkimus tuhannesta kihlaparista osoitti, että onnistunut kihlausaika oli paras merkki tyydyttävästä avioliitosta. Mutta onnistunut kihlausaika ei aina merkitse sitä, että kaikki sujuisi aivan kitkattomasti. Kun pari käyttää enemmän aikaa yhdessä, muodollisuudet jätetään sikseen. Lähestyvät häät saattavat myös aiheuttaa parille painetta. Niinpä saattaa syntyä erimielisyyksiä ja jopa riitoja. Tällaisten mielipide-erojen selvittäminen osoittaa, että pari pystyy selviytymään erilaisista tilanteista.
Olipa kihlausaika kuinka pitkä tai lyhyt tahansa, kristityn kihlaparin täytyy varoa liian läheisiä hellyydenosoituksia. (1. Tessalonikalaisille 4:3–8) Seurustelevat säilyttävät näin hyvän omantunnon Jumalan edessä. He eivät lankea myöskään siihen ansaan, että he sukupuolisen viehätysvoiman vuoksi jättäisivät tärkeät asiat huomiotta.
Avioliittoa suunnittelevat toteavat usein olevan hyödyllistä kysyä neuvoja joltain kristityltä sananpalvelijalta tai iäkkäämmältä onnelliselta avioparilta. Sellaiset ennen avioitumista saadut neuvot voivat auttaa heitä välttämään joitakin avioliiton solmimisen jälkeen tulevia pettymyksiä. – Sananlaskut 15:22.
Onnistuneesta seurusteluajasta jää monia miellyttäviä muistoja, ja silloin lasketaan hyvä perustus onnelliselle avioliitolle. Myöhemmin ilmestyvässä kirjoituksessa tarkastellaan sitä, miten seurusteluajasta voi tehdä tällaisen.
[Huomioteksti s. 22]
Tutkimusten mukaan pitkähkö seurusteluaika auttaa usein sopeutumaan avioliittoon hyvin
[Kuva s. 23]
Avioliittoa suunnittelevien on hyödyllistä kysyä neuvoja onnellisessa avioliitossa olevilta iäkkäämmiltä aviopareilta