Käytä elämäsi mahdollisimman hyvin
ISÄ oli sisällä talossa, vuoteessa; hän oli kuolemaisillaan syöpään. Hänen poikansa oli verstashuoneessa, järjestelemässä isän puutyökaluja. Noita välineitä käsitellessään hän ajatteli niitä suurenmoisia esineitä, joita hänen isänsä oli niillä tehnyt. Vaikka verstas sijaitsi talon kupeessa, hän tiesi, ettei isä enää koskaan astuisi sinne jalallaan eikä enää koskaan pitelisi noita työkaluja, joita hän osasi käyttää niin taitavasti. Se aika oli ohi.
Poika mietti Saarnaajan 9:10:ssä olevaa raamatunkohtaa: ”Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa [haudassa], paikassa johon olet menossa.” Hän tunsi tuon jakeen hyvin. Hän oli käyttänyt sitä monta kertaa opettaessaan toisille, että Raamatun totuuden mukaan kuolema on toimettomuuden tila. Nyt Salomon todistelu osui hänen sydämeensä koko voimallaan – meidän tulisi elää elämäämme täysipainoisesti ja nauttia päivistämme niin kauan kuin voimme, koska jonain päivänä se ei ole enää mahdollista.
Nauti elämästä
Läpi koko Saarnaajan kirjan viisas kuningas Salomo kehottaa lukijoitaan nauttimaan elämästä. Esimerkiksi 3. luvussa sanotaan: ”Olen tullut tietämään sen, ettei heille [ihmisille] ole mitään parempaa kuin iloita ja tehdä hyvää elämänsä aikana, ja myös sen, että jokaisen ihmisen tulisi syödä ja juoda ja nähdä hyvää kaiken kovan työnsä johdosta. Se on Jumalan lahja.” (Saarnaaja 3:12, 13.)
Jumala henkeytti Salomon toistamaan tätä ajatusta: ”Katso! Parasta, mitä minä olen nähnyt, mikä on kaunista, on se, että ihminen syö ja juo ja näkee hyvää kaiken kovan työnsä johdosta, jonka parissa hän tekee kovasti työtä auringon alla niiden elämänsä päivien luvun aikana, jotka tosi Jumala on hänelle antanut, sillä se on hänen osansa.” (Saarnaaja 5:18.)
Samaten hän kehottaa nuoria: ”Iloitse, nuori mies, nuoruudessasi, ja tehköön sydämesi sinulle hyvää nuoren miehuutesi [tai naiseutesi] päivinä, ja vaella sydämesi teitä ja siinä, mitä silmäsi näkevät.” (Saarnaaja 11:9a.) Miten hyvä onkaan nauttia täysin määrin nuoruuden voimasta ja tarmosta! (Sananlaskut 20:29.)
’Muista Luojaasi’
Salomo ei tietenkään tarkoita, että on viisasta tavoitella kaikkea, mikä saattaa miellyttää sydäntämme tai silmiämme (vrt. 1. Johanneksen kirje 2:16). Tämä tulee selväksi, kun hän kirjoittaa seuraavaksi: ”Mutta tiedä, että tosi Jumala saattaa sinut kaikesta tästä [siitä, mikä saattaa tyydyttää halusi] tuomiolle.” (Saarnaaja 11:9b.) Olemmepa minkä ikäisiä tahansa, meidän tulisi muistaa, että Jumala tarkkailee, mitä teemme elämällämme, ja tuomitsee meidät sen mukaan.
On todella tyhmää järkeillä, että voi elää itsekeskeistä elämää ja lykätä jumalisen antaumuksen ilmaisemista myöhempiin elinvuosiinsa. Elämämme voi päättyä milloin hyvänsä. Ja vaikkei päättyisikään, Jumalan palveleminen ei tule helpommaksi vanhalla iällä. Salomo tunnustaa tämän kirjoittaessaan: ”Muistahan Suurta Luojaasi nuoren miehuutesi päivinä, ennen kuin onnettomat päivät alkavat tulla tai ovat saapuneet ne vuodet, jolloin sanot: ’Minulla ei ole niistä mitään iloa’.” (Saarnaaja 12:1.)
Ikääntyminen vaatii veronsa. Salomo kuvailee seuraavaksi karttuvien vuosien vaikutuksia kuvakielellä. Kädet ja käsivarret alkavat vapista, jaloista menee voima, ja hampaat käyvät vähiin. Hiukset harmaantuvat ja harvenevat. Uni on niin kevyttä, että ihminen herää linnun ääneen. Aistit – näkö, kuulo, tunto, haju ja maku – heikkenevät yksi toisensa jälkeen. Kun ruumis on hauras, kaatuminen ja muut julkisten läpikulkupaikkojen ”kauhut” herättävät pelkoa. Lopulta ihminen kuolee. (Saarnaaja 12:2–7.)
Vanhuus on onneton etenkin niille, jotka eivät ole ’muistaneet Suurta Luojaansa’ nuoruudessaan. Sellaisella ihmisellä ’ei ole mitään iloa’ myöhemmistä elinvuosistaan, koska hänen elämänsä on mennyt hukkaan. Jumalaton elämäntapa voi myös lisätä vanhuuden ongelmia ja vaivoja. (Sananlaskut 5:3–11.) Tällaiset ihmiset eivät valitettavasti näe edessään muuta tulevaisuutta kuin haudan.
Iloa vanhuudessa
Tämä ei merkitse sitä, että iäkkäät eivät voisi nauttia elämästä. ”Päivien paljouteen ja elinvuosiin” liitetään Raamatussa myös Jumalan siunaus (Sananlaskut 3:1, 2). Jehova sanoi ystävälleen Abrahamille: ”Sinut haudataan hyvässä vanhuusiässä.” (1. Mooseksen kirja 15:15.) Korkean iän tuomista vaivoista huolimatta Abrahamin myöhemmät elinvuodet olivat rauhaisia ja seesteisiä, kun hän tyydytystä tuntien katseli taaksepäin Jehovalle omistettua elämää. Hän katsoi myös eteenpäin odottaen uskossa ”kaupunkia, jolla on todelliset perustukset”, Jumalan valtakuntaa (Heprealaisille 11:10). Siksi hän kuoli ”vanhana ja päivistä kylläisenä” (1. Mooseksen kirja 25:8).
Niinpä Salomo kehotti: ”Jos ihminen eläisi montakin vuotta, iloitkoon hän niistä kaikista.” (Saarnaaja 11:8.) Olemmepa nuoria tai vanhoja, tosi ilo kytkeytyy suhteeseemme Jumalaan.
Pannessaan pois isänsä viimeisiä työkaluja nuori mies mietti verstashuoneessa näitä asioita. Hän ajatteli kaikkia niitä tuntemiaan ihmisiä, jotka yrittivät käyttää elämänsä mahdollisimman hyvin mutta jotka eivät olleet onnellisia, koska heillä ei ollut suhdetta Luojaansa. Miten sopivalta tuntuikaan, että kannustettuaan ihmistä iloitsemaan elämänsä aikana Salomo tiivisti kaiken seuraaviin sanoihin: ”Johtopäätös asiasta, kun kaikki on kuultu, on: Pelkää tosi Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Tämä on näet ihmisen koko velvollisuus”! (Saarnaaja 12:13.)