LANTA

Ihmisten ja eläinten ulostuksesta käytetään Raamatun kielissä useita eri sanoja. Raamatussa sanaan ”lanta” liittyy usein kuvaannollisia mielleyhtymiä.

Israelin sotaleirien ulkopuolella sotilaiden käytössä oli ”syrjäinen paikka” tai ”käymälä”, ja heidän oli peitettävä ulostuksensa (5Mo 23:12–14). Tämä piti armeijan puhtaana Jehovan edessä ja lisäksi esti hyönteisten kautta tarttuvia tauteja leviämästä.

Yksi Jerusalemin porteista oli nimeltään ”Tuhkakasojenportti”, jota monissa raamatunkäännöksissä sanotaan ”Lantaportiksi” (Ne 2:13; 3:13, 14; 12:31). Se sijaitsi tuhat kyynärää (445 m) Laaksoportista itään eli näin ollen Siioninvuoresta etelään. Portti oli saanut nimensä luultavasti siitä, että roskat koottiin sen alapuolella olevaan Hinnominlaaksoon, jonne portti johti; kaupungin jätteet vietiin pois mahdollisesti tämän portin kautta.

Jotkin paimentolaiskansat ovat saattaneet käyttää lantaa polttoaineena. Esittäessään profeetallisen näytelmän Jerusalemin piirityksestä Hesekiel vastusteli, kun Jumala käski hänen leipää paistaessaan käyttää ihmisulostetta polttoaineena. Huomaavaisesti Jumala salli hänen käyttää sen sijasta karjanlantaa. (Hes 4:12–17.) Tämä viittaa nähtävästi siihen, ettei tällainen ollut tavallista Israelissa.

Lantaa käytettiin maaperän lannoittamiseen. Oljet ja lanta sekoitettiin kaikesta päättäen ”lantatunkiolla”; mahdollisesti eläimet tallasivat oljet tunkioon (Jes 25:10). Viikunapuuta lannoitettiin ’kaivamalla sen ympärystää ja panemalla lantaa’ (Lu 13:8).

Lantaa pidettiin tavallisesti epämiellyttävänä jätteenä, sellaisena mistä oli päästävä eroon. Jehovan sanat Israelin kuninkaan Jerobeamin oikullisesta huoneesta ilmensivät sen epämiellyttävyyttä ja tehostivat myös poistamisajatusta: ”Olen lakaiseva pois Jerobeamin huoneen niin kuin lanta lakaistaan pois, kunnes siitä on päästy eroon.” (1Ku 14:10.)

Se että jonkun talosta tehtiin yleinen käymälä, oli erittäin syvä loukkaus ja rangaistus (Esr 6:11; Da 2:5; 3:29). Kun Karmelinvuoren huipulla testattiin, kuka on tosi Jumala, Elia pilkkasi vaiteliaan Baalin profeettoja sanomalla: ”Hänellä on – – varmasti jotakin toimittamista, ja hänellä on hätä ja hänen täytyy mennä käymälään.” (1Ku 18:27.) Myöhemmin Jeehu hajotti Baalin huoneen, ja sitä pidettiin ”käymälöiksi erotettuna” (2Ku 10:27).

Lantaa käytetään myös yksilön tai kansakunnan häpeällisen lopun vertauskuvana (2Ku 9:36, 37; Ps 83:10; Jer 8:1, 2; 9:22; 16:4). Jumala ennusti, että kun hänellä olisi riita-asia kansakuntien kanssa, Jehovan surmaamia ei valittaen surtaisi, koottaisi eikä haudattaisi vaan heistä tulisi ”lantaa maan pinnalle” (Jer 25:31–33; vrt. Sef 1:14–18).

Laki kielsi pappeja syömästä syntiuhria, jonka veri vietiin pyhäkköön sovituksen toimittamiseksi. Sen ruho ja rapa piti polttaa puhtaassa paikassa leirin ulkopuolella. (3Mo 4:11, 12; 6:30; 16:27.) Tämä johtui siitä, että mitään eläimen osaa ei saanut käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen eikä päästää mätänemään. Se oli ”puhdas”, ts. pyhitetty Jehovalle, ja siksi se piti polttaa puhtaassa paikassa. (Vrt. Hpr 13:11–13.)

Paavali, joka piti suuressa arvossa hengellisiä asioita ja arvosti syvästi Kristukseen kohdistuvaa toivoaan, julisti: ”Hänen takiaan olen menettänyt kaiken ja pidän sitä paljona roskana, jotta voittaisin Kristuksen ja minun todettaisiin olevan hänen yhteydessään.” (Fil 3:8, 9.) Tässä ”roskaksi” käännetty kreikan sana (skyʹba·lon) merkitsee joko ulostusta tai pidoista jääneitä tähteitä, jotka heitetään pois pöydästä. Vaikka apostolilla olisi ollut jälkimmäinenkin merkitys mielessään, se, että hän piti ”kaikkea” ”roskana”, tähdentää sitä, kuinka paljon hän antoi arvoa Kristuksen voittamiselle ja sille, että hänen todettaisiin olevan Kristuksen yhteydessä. (Ks. EPÄJUMALA, EPÄJUMALANPALVELUS: Suhtautuminen epäjumalanpalvelukseen; KYYHKYSENLANTA.)