KASVIT

Kolmantena luomispäivänä Jumala pani maan tuottamaan ”kasveja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan” eli pystyivät lisääntymään (1Mo 1:11–13). Ilmeisesti 1. Mooseksen kirjan 2:5, 6:ssa kuvaillaan, millaista tuona ”päivänä” oli sen jälkeen kun Jumala oli käskenyt kuivan maan tulla näkyviin mutta ennen kuin hän oli luonut ruohoa, siementä tekeviä kasveja ja hedelmää kantavia puita. Jotta tuleva kasvillisuus saisi tarvitsemaansa kosteutta, Jehova järjesti niin, että usva nousisi maasta säännöllisesti ja kastelisi maanpinnan. Näin kasvit kukoistivat kaikkialla, vaikkei tuohon aikaan satanut. Vaikka taivaiden valonlähteet saatettiin nähdä taivaanlaajuudessa selvästi vasta neljäntenä luomispäivänä (1Mo 1:14–16), kolmanteen ”päivään” mennessä oli ilmeisesti riittävästi hajavaloa, jotta kasvit saattoivat kasvaa (ks. 1Mo 1:14, Ro, alav.).

Jumala antoi vihreät kasvit osaksi ihmisten ja eläinten alkuperäistä ravintoa, ja myöhemmin ihmisten ruokavalioon lisättiin liha, josta veri oli täytynyt vuodattaa pois (1Mo 1:29, 30; 9:3, 4). Syntinen ihminen joutui uurastamaan saadakseen kasveja syötäväkseen (1Mo 3:18, 19), mutta Jehova oli silti sekä ihmisten että eläinten ravinnon perimmäinen Lähde, sillä hän antaa auringonvalon ja sateen, jotka ovat olennaisen tärkeitä kasvien kasvulle (Ps 104:14; 106:20; Mi 5:7; Sak 10:1; Hpr 6:7; vrt. 5Mo 32:2).

Jumala voi säädellä kasvillisuuden kasvua tarkoituksensa mukaisesti. Hän vakuutti israelilaisille, että heidän tottelevaisuutensa palkittaisiin siten, että hän antaisi heille sadetta ja heidän kotieläimensä saisivat kasveja (5Mo 11:13–15). Jos he kuitenkin hylkäisivät Jumalan kanssa tekemänsä liiton, hän estäisi kasvillisuutta kasvamasta heidän maassaan (5Mo 29:22–25; vrt. Jes 42:15; Jer 12:4; 14:6). Yksi Jehovan muinaiselle Egyptille aiheuttamista vitsauksista oli raesade, joka löi kaikenlaisen kasvillisuuden. Eräässä toisessa Jumalalta tulleessa vitsauksessa kulkusirkat söivät kaikki kasvit, jotka olivat jääneet jäljelle raesateelta. (2Mo 9:22, 25; 10:12, 15; Ps 105:34, 35; vrt. Am 7:1–3.)

Kuvaannollista käyttöä. Palestiinan kuivan kauden aikana kasvillisuus kuihtuu nopeasti auringonpaahteessa tai korventavassa itätuulessa. Niinpä ihmisiä, jotka ovat joutumaisillaan kukistetuiksi taistelussa, verrataan ”kedon kasvillisuuteen ja vihreään, vihantaan ruohoon, kattojen ruohoon, kun itätuulta edeltää paahde”. (2Ku 19:25, 26; Jes 37:26, 27.) Myös psalmista huudahti ankarassa ahdistuksessaan: ”Sydäntäni on lyöty kuin kasvillisuutta, ja se on kuivunut.” ”Minä olen kuivettunut kuin kasvillisuus.” (Ps 102:4, 11.)

Suotuisissa oloissa versoo runsaasti kasveja, joten ne kuvaavat sopivasti lukuisia jälkeläisiä (Job 5:25). Esimerkiksi Salomon hallituskaudella ”Juudaa ja Israelia oli paljon”; he kukoistivat, ”söivät ja joivat ja iloitsivat” (1Ku 4:20). Ilmeisesti tätä tarkoitetaan Salomosta kertovassa psalmissa: ”Ne, jotka ovat kaupungista, kukoistavat kuin maan kasvillisuus.” (Ps 72:16.) Toisaalta vaikka jumalattomat saattavat jonkin aikaa versoa kuin kasvit, he eivät kukoista Jumalan siunauksen ansiosta vaan heitä odottaa ”ikuinen tuhoutuminen” (Ps 92:7).

Puut edustavat Raamatussa joskus huomattavia ja korkea-arvoisia ihmisiä (vrt. Hes 31:2–14), kun taas alhainen kasvillisuus, mm. piikkipensas, ruoho tai kaislat, voi edustaa tavallisia ihmisiä (vrt. Tu 9:8–15; 2Ku 14:8–10; Jes 19:15; 40:6, 7). Tämä auttaa ymmärtämään, mitä Ilmestyksen 8:7:ssä tarkoitetaan, kun siinä sanotaan, että ”kolmasosa puista paloi” ja ”kaikki vihreä kasvillisuus paloi”.