Köyhiä mutta silti rikkaita – miten se on mahdollista?

Satoja vuosia sitten eräs viisas mies rukoili, ettei hänestä tulisi köyhää. Miksi tällainen pyyntö? Koska hän pelkäsi, että köyhyys tuottaisi sellaisia asenteita ja tekoja, jotka vaarantaisivat hänen suhteensa Jumalaan. Tämä käy ilmi hänen sanoistaan: ”Anna minun syödä määräosani ruokaa, – – etten joudu köyhyyteen ja suorastaan varasta ja riko Jumalani nimeä vastaan.” (SANANLASKUT 30:8, 9)

MERKITSEEKÖ tämä sitä, että köyhän on mahdotonta palvella Jumalaa uskollisesti? Ei varmasti! Lukemattomat Jehova Jumalan palvelijat ovat kautta historian pysyneet nuhteettomina hänen edessään siitä huolimatta, että he ovat köyhyyden takia kokeneet kovia. Jehova vuorostaan rakastaa niitä, jotka luottavat häneen, ja pitää heistä huolen.

Vanhan ajan uskollisia

Itse apostoli Paavali eli ajoittain puutteessa (2. Korinttilaisille 6:3, 4). Lisäksi hän kuvaili uskollisten esikristillisten todistajien ”suurta pilveä”, johon kuuluvista osa kulki ”lampaannahoissa, vuohennahoissa, samalla kun he olivat puutteessa – –. He vaeltelivat aavikoilla ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.” (Heprealaisille 11:37, 38; 12:1.)

Yksi näistä uskollisista oli profeetta Elia. Kolme ja puoli vuotta kestäneen kuivuuden aikana Jehova järjesti hänelle säännöllisesti ruokaa. Ensin Jumala pani korpit tuomaan profeetalle leipää ja lihaa (1. Kuninkaiden kirja 17:2–6). Myöhemmin Jehova ylläpiti ihmeen välityksellä jauho- ja öljyvarastoa, jonka avulla muuan leski elätti Elian (1. Kuninkaiden kirja 17:8–16). Ruoka oli hyvin yksinkertaista, mutta se piti profeetan, naisen ja tämän pojan hengissä.

Samaten Jehova huolehti uskollisesta profeetasta Jeremiasta taloudellisesti vaikeiden aikojen yli. Jeremia säilyi elossa, kun Babylonia piiritti Jerusalemia, jolloin ihmisten oli ”syötävä leipää painon mukaan ja huolestuneina” (Hesekiel 4:16). Lopulta nälänhätä paheni kaupungissa niin ankaraksi, että naiset söivät omien lastensa lihaa (Valituslaulut 2:20). Vaikka Jeremia oli pidätettynä pelottoman saarnaamistoimintansa vuoksi, Jehova piti huolen siitä, että hänelle annettiin ”pyöreä leipä” joka päivä, ”kunnes kaikki leipä oli loppunut kaupungista” (Jeremia 37:21).

Jeremialla oli siis Elian tavoin niukalti syötävää. Raamatussa ei kerrota, mitä tai miten usein Jeremia söi sen jälkeen, kun leipä oli loppunut Jerusalemista. Tiedämme kuitenkin, että Jehova huolehti hänestä ja hän säilyi elossa tuosta hirvittävästä nälänhädästä.

Nykyään köyhyyttä on joka puolella maailmaa. Yhdistyneiden kansakuntien mukaan sitä on eniten Afrikassa. YK:n lehdistötiedotteessa sanottiin vuonna 1996: ”Ainakin puolet kaikista afrikkalaisista on köyhtynyt.” Taloudellisen tilanteen jatkuvasta pahenemisesta huolimatta yhä useammat afrikkalaiset soveltavat Raamatun periaatteita elämäänsä ja palvelevat uskollisesti Jumalaa, koska he luottavat siihen, että hän huolehtii heistä. Tarkastellaanpa muutamia esimerkkejä yhdestä osasta vaikeuksissa olevaa maailmaamme.

Rehellisyyden säilyttäminen

Nigeriassa asuva Michaela on maanviljelijä, jolla on kuusi lasta elätettävänään. ”On vaikeaa olla rehellinen, kun ei ole millä huolehtia perheestään”, hän sanoo. ”Mutta kun joudun kiusaukseen olla epärehellinen, palautan mieleeni Efesolaiskirjeen 4:28:n, jossa sanotaan: ’Älköön varastaja enää varastako, vaan tehköön ennemmin kovasti työtä suorittaen käsillään sitä, mikä on hyvää.’ Jos siis joudun kiusaukseen, kysyn itseltäni, olenko tehnyt työtä tämän rahan hyväksi.”

Michael jatkaa: ”Kerran esimerkiksi olin kävelemässä, kun näin, miten moottoripyörän kyydistä putosi käsilaukku. En saanut kuljettajaa pysähtymään, joten nostin laukun maasta ja huomasin, että se oli täynnä rahaa! Laukussa oli henkilötiedot, ja niiden perusteella löysin omistajan ja palautin hänelle laukun.”

Kamppailu masennusta vastaan

Eräs pohjoisafrikkalainen mies totesi: ”Köyhyys on kuin olisi juuttunut syvään kuoppaan, josta voi nähdä valon ja vapaina kulkevia ihmisiä, mutta ei ole ääntä, jolla huutaa apua, eikä tikkaita, joita pitkin kiivetä ylös.” Ei ihme, että köyhyys synnyttää usein masennusta ja turhautuneisuutta. Jumalan palvelijatkin voivat nähdä toisten rikkaudet ja alkaa ajatella, että nuhteeton elämä ei ole vaivan arvoista (vrt. Psalmit 73:2–13). Miten tällaiset ajatukset voidaan voittaa?

Länsiafrikkalainen Peter jäi eläkkeelle oltuaan 19 vuotta valtion palveluksessa. Nyt hän elää pääasiassa pienen eläkkeen turvin. ”Kun tunnen itseni lannistuneeksi”, hän sanoo, ”palautan mieleeni, mitä olen lukenut Raamatusta ja Vartiotorni-seuran julkaisuista. Tämä vanha järjestelmä on häviämäisillään, ja me odotamme parempaa järjestelmää.

Mietin myös 1. Pietarin kirjeen 5:9:n sanoja, jotka kuuluvat: ’Asennoitukaa – – [Saatanaa] vastaan vahvoina uskossa, koska tiedätte, että samoja kärsimyksiä aiheutetaan koko veljesseurallenne maailmassa.’ En siis ole ainoa, jolla on vaikeuksia. Näiden muistutusten avulla saan lannistavat ja masentavat ajatukset karkotettua mielestäni.”

Peter lisää: ”Sitä paitsi Jeesus teki maan päällä ollessaan monia ihmeitä, vaikkei hän tehnytkään ketään aineellisesti rikkaaksi. Miksi minä odottaisin, että hän tekisi minut varakkaaksi?”

Rukouksen voima

Jehova Jumalan lähestyminen rukouksessa on yksi keino taistella kielteistä ajattelua vastaan. Kun Marysta tuli Jehovan todistaja vuonna 1960, hänen perheensä hylkäsi hänet. Nykyään hän on yli 50-vuotias naimaton nainen, joka on fyysisesti hauras ja jolla on hyvin vähän aineellista. Siitä huolimatta hän on innokas kristillisessä palveluksessa.

Mary sanoo: ”Kun masennun, menen Jehovan luo rukouksessa. Tiedän, ettei kukaan voi auttaa minua yhtä paljon kuin hän. Olen oppinut, että kun luottaa Jehovaan, hän auttaa. Palautan aina mieleeni nämä kuningas Daavidin sanat, jotka ovat psalmissa 37:25: ’Olen ollut nuorukainen ja olen tullut vanhaksi, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hylättynä enkä hänen jälkeläistensä etsivän leipää.’

Minua rohkaisevat myös Vartiotornissa olevat vanhempien hengellisten veljien ja sisarten kokemukset. Jehova Jumala on auttanut heitä, joten tiedän, että hän auttaa edelleen minuakin. Hän siunaa pientä fufun [maniokkijauhon] myyntiäni, ja minä saan siitä päivittäisen elantoni. Joskus kun rahat ovat melkein lopussa enkä tiedä, mitä tehdä, Jehova lähettää luokseni jonkun, joka antaa minulle lahjan ja sanoo: ’Ole hyvä, sisar, ota tämä.’ Jehova ei ole koskaan pettänyt minua.”

Raamatun tutkimisen arvo

Jehovan todistajat pitävät Jumalan sanan, Raamatun, tutkimista arvossa, eivätkä heidän keskuudessaan olevat köyhät ole poikkeus. 60-vuotias John palvelee seurakunnassa tienraivaajana (kokoaikaisena Valtakunnan saarnaajana) ja avustavana palvelijana. Hän asuu ränsistyneessä, kaksikerroksisessa talossa 13 perheen kanssa. Hänen huoneensa on ensimmäisen kerroksen eteisen osa, joka on erotettu muusta tilasta vanerilevyillä. Siellä hänellä on kaksi vanhaa tuolia ja pöytä, jolla on korkea pino Raamatun tutkimisen apuvälineitä. Sänkynä on olkimatto.

Aiemmin John sai noin viisi markkaa päivässä leivän myymisestä, mutta kun vehnän maahantuonti kiellettiin, hän menetti tulolähteensä. Hän sanoo: ”Välillä minulla on hyvin vaikeaa, mutta pidän kiinni tienraivauksesta. Jehova huolehtii minusta. Teen mitä työtä vain saan enkä odota kenenkään ihmisen elättävän tai ruokkivan minua, vaikka seurakunnan veljet ovat kyllä hyvin avuliaita. He auttavat minua etsimään töitä ja antavat minulle toisinaan rahaa lahjaksi.

Järjestän aikaa Raamatun ja Vartiotorni-seuran julkaisujen lukemiseen. Tutkin aamun varhaisina tunteina, kun talossa on hiljaista, ja luen iltamyöhällä aina kun saamme sähköä. Tiedän, että minun täytyy pitää kiinni henkilökohtaisesta tutkimisestani.”

Lasten kasvattaminen elämä silmämääränä

Daniel on leski, jolla on kuusi lasta. Vuonna 1985 hän menetti työpaikkansa, joka hänellä oli ollut 25 vuotta, mutta sai työtä myymälänhoitajana. ”Perheen elämä on taloudellisesti kovaa”, hän sanoo. ”Nykyään voimme syödä ainoastaan kerran päivässä. Kerran olimme ilman ruokaa kolme päivää. Saatoimme vain juoda vettä hengenpitimiksemme.”

Daniel palvelee seurakunnassa vanhimpana. ”En ole koskaan poissa kristillisistä kokouksista, ja huolehdin jatkuvasti monista teokraattisista tehtävistä”, hän kertoo. ”Aina kun valtakunnansalilla on jotain tekemistä, pidän huolen siitä, että olen paikalla. Ja kun on oikein vaikeaa, palautan mieleeni, mitä Pietari sanoi Jeesukselle Johanneksen 6:68:ssa: ’Herra, kenen luo menisimme?’ Minne minä menisin, jos lakkaisin palvelemasta Jehovaa? Myös Paavalin sanat Roomalaiskirjeen 8:35–39:ssä antavat minulle lujaa päättäväisyyttä, koska ne osoittavat, että mikään ei erota meitä Jumalan ja Kristuksen rakkaudesta. Juuri tällaista asennetta kasvatan lapsissani. Sanon heille jatkuvasti, ettemme saa koskaan jättää Jehovaa.” Danielin innokkuus samoin kuin perheen säännöllinen raamatuntutkistelu ovat vaikuttaneet myönteisesti hänen lapsiinsa.

Anteliaisuus

Voisi ajatella, että äärimmäisessä köyhyydessä elävillä ihmisillä tuskin olisi mahdollisuuksia edistää Valtakunnan etuja rahallisesti. Asia ei kuitenkaan ole niin. (Vrt. Luukas 21:1–4.) Jotkut ghanalaiset todistajat, joiden pääelinkeino on juuri omiin tarpeisiin riittävä maanviljely, erottavat maapalstastaan osan Jumalan valtakunnan etujen edistämistä varten. Kun tuon osan tuotto myydään, raha käytetään yksinomaan tähän tarkoitukseen, johon sisältyy muun muassa lahjoitusten antaminen Jehovan todistajien paikallisessa valtakunnansalissa.

Keski-Afrikassa elävä Joan on tienraivaaja. Hän myy leipää elättääkseen halvaantuneen aviomiehensä ja neljä muuta hänestä riippuvaista ihmistä. Kun seurakunta, johon hän kuuluu, tarvitsi penkkejä valtakunnansaliin, Joanin perhe päätti lahjoittaa kaikki talossa olevat varat. Heille itselleen ei jäänyt mitään. Mutta seuraavana päivänä joku maksoi heille odottamatta vanhan velan, ja näin he saivat rahasumman, jota he eivät olleet enää lainkaan odottaneet saavansa.

Joan on hyväntuulinen eikä murehdi turhaan rahan takia. ”Kerron tilanteestani rukouksessa Jehovalle, ja sitten lähden kenttäpalvelukseen. Tiedämme, ettei paremmista ajoista ole juuri toivoa tässä asiainjärjestelmässä. Silti tajuamme, että Jehova pitää huolen tarpeistamme.”

Ahkeruus

Jehovan todistajat tunnistetaan rakkaudestaan toisiaan kohtaan (Johannes 13:35). Ne joilla on rahaa, auttavat niitä kristittyjä tovereitaan, jotka kärsivät puutetta. Usein apu tulee lahjana ja joskus työtilaisuutena.

Zairelainen Marc sairastaa spitaalia. Se on runnellut hänen varpaansa ja sormensa. Hänen täytyy siksi käyttää kainalosauvoja kävellessään. Kun Marc päätti palvella Jehovaa, hän alkoi tehdä elämässään suuria muutoksia. Sen sijaan että hän olisi entiseen tapaansa kerjännyt ruokaa, hän alkoi kasvattaa sitä itse. Lisäksi hän valmisti savitiiliä, jotka hän myi.

Vammaisuudestaan huolimatta Marc ei hellittänyt ahkerasta työnteosta. Lopulta hän osti palan maata ja rakensi sille vaatimattoman talon. Nykyään Marc palvelee seurakunnan vanhimpana ja on hyvin kunnioitettu kotikaupungissaan. Nyt hän auttaa muita puutteenalaisia.

Monin paikoin töitä on tietysti käytännössä mahdotonta saada. Eräässä Vartiotorni-seuran haaratoimistossa Keski-Afrikassa palveleva kristitty vanhin kirjoitti: ”Monilla täkäläisillä veljillä ei ole työtä. Jotkut yrittävät luoda sitä itse, mutta se on vaikeaa. Monet ovat tulleet siihen tulokseen, että koska he joutuvat kärsimään joka tapauksessa, he tekevät aineellisia uhrauksia voidakseen palvella tienraivaajina. Näin tehtyään monet ovat huomanneet, että heitä siunataan runsaammin kuin jos heillä olisi pienipalkkainen tai palkaton työ.”

Jehova huolehtii kansastaan

Jeesus Kristus sanoi itsestään: ”Ketuilla on kolot ja taivaan linnuilla lepopaikat, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” (Luukas 9:58.) Vastaavasti apostoli Paavali kirjoitti: ”Vielä tälläkin hetkellä me yhä kärsimme nälkää ja myös janoa ja olemme niukoissa pukimissa ja pahoinpideltyinä ja kodittomina.” (1. Korinttilaisille 4:11.)

Sekä Jeesus että Paavali valitsivat taloudellisesti tiukemman elämän voidakseen suorittaa palveluksensa täydemmin. Monet nykypäivän kristityt ovat köyhiä, koska heillä ei ole muuta vaihtoehtoa. Silti he soveltavat Raamatun periaatteita elämään ja pyrkivät innokkaasti palvelemaan Jumalaa. He tietävät Jehovan rakastavan heitä hellästi kokiessaan, miten Jeesuksen vakuutus pitää paikkansa: ”Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu [aineellinen] lisätään teille.” (Matteus 6:25–33.) Lisäksi näillä köyhillä Jumalan palvelijoilla on todisteita siitä, että ”Jehovan siunaus rikkaaksi tekee” (Sananlaskut 10:22).

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 6]

Ketkä ovat ”sanan tekijöitä”?

VUONNA 1994 tehdyn galluptutkimuksen mukaan 96 prosenttia amerikkalaisista ”uskoo Jumalaan tai johonkin universaaliin henkeen”. Yhdysvalloissa on myös ”enemmän kirkkoja asukasta kohti kuin missään muussa maassa maapallolla”, sanotaan lehdessä U.S.News & World Report. Tällaisesta ulkonaisesta uskonnollisuudesta huolimatta kokenut mielipidetutkija George Gallup nuorempi sanoo: ”Kylmä totuus on, että useimmat amerikkalaiset eivät tiedä, mihin he uskovat ja miksi.”

Tilastot osoittavat myös, että monien ihmisten uskonnollisten käsitysten ja heidän tekojensa välillä on suuri ero. Esimerkiksi ”sosiologit ovat panneet merkille, että osa maan rikollisimmista alueista sattuu olemaan myös näkemyksiltään ja tavoiltaan uskonnollisinta”, sanoo kirjoittaja Jeffery Sheler.

Tämän ei pitäisi olla yllättävää. Miksei? Koska jo ensimmäisellä vuosisadalla apostoli Paavali varoitti toisia kristittyjä niistä, jotka ”julistavat julkisesti tuntevansa Jumalan, mutta [jotka] teoillaan – – kieltävät hänet” (Titukselle 1:16). Lisäksi Paavali sanoi nuorelle Timoteukselle, että ”viimeisille päiville” olisivat tunnusomaisia ihmiset, joilla on ”jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden” (2. Timoteukselle 3:1, 5).

Tosi kristityt tekevät kuitenkin kaikkensa noudattaakseen Jeesuksen Kristuksen käskyä ’mennä ja tehdä opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä’ (Matteus 28:19). Tällä tavoin heistä tulee ”sanan tekijöitä eikä vain kuulijoita” (Jaakobin kirje 1:22).

[Kuva s. 7]

Ihmiset pitävät Raamatun tutkimista arvossa joka puolella maailmaa