Jehovan todistajat – vuosikirjan 1998 raportti

PROFEETTA Joel ennusti Jehovan päivän tulon sanoin, joista heijastui voimakas kiireellisyyden tunne. Hän myös osoitti, mikä olisi ratkaisevaa elossa säilymisen kannalta, kun hän kirjoitti: ”On tapahtuva, että jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pääsee turvaan.” (Joel 1:15; 2:1, 28–32.)

Sellainen Jehovan päivä koitti Jerusalemille vuonna 607 eaa. Jehova pani silloin tuomion täytäntöön. Hän oli vuosia etukäteen varoittanut Juudan ja Jerusalemin asukkaita siitä, että he joutuisivat toden teolla vastaamaan hänen epäkunnioittavasta kohtelustaan. Kyllähän he tunsivat hänen nimensä ja käyttivät sitä, mutta he eivät pyytäneet Jehovalta ohjausta vilpittömästi. He eivät tosissaan uskoneet, että Jehova vaatisi heidät tilille heidän tekemisistään. (Neh. 9:26; Sef. 1:4–6, 12.) Heidän avunhuutonsa Jehovalle ahdingon päivänä olisi pilkkaa, ja Jehova sanoi, ettei hän kuuntelisi (Jer. 11:10, 11). Mutta kun Jerusalem tuhottiin, vanhurskautta rakastavat yksilöt, kuten Jeremia, Baruk, Ebed-Melek ja Jonadabin pojat, säästettiin, koska he pyrkivät hartaasti toimimaan Jumalan silmissä oikein ja häntä miellyttävällä tavalla.

Apostoli Pietari selitti, että Joelin profetia täyttyi myös ensimmäisellä vuosisadalla. Pyhän hengen ohjaamana Pietari osoitti, että vuoden 33 helluntain tapahtumat täyttivät Joelin kirjoittamat sanat Jumalan hengen vuodattamisesta ennen Jehovan päivän tuloa. Tuo Jehovan päivä koitti tuhoisana vimmana Jerusalemille vuonna 70. (Apt. 2:16–21.) Noin 14 vuotta ennen sitä apostoli Paavali kuitenkin kirjoitti Rooman kristityille ja lainasi Joelin 2:32:ta (Room. 10:13). Miksi? Tähdentääkseen Jumalan puolueettomuutta juutalaisia ja kreikkalaisia kohtaan. Kuten profeetta oli kirjoittanut, pelastuminen oli mahdollista ”jokaiselle, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä”. Mutta miksi Rooman kristittyjä piti varoittaa tuhosta, joka kohtaisi kaukaista Jerusalemia? Jotta he pysyisivät vaaravyöhykkeen ulkopuolella. Jokainen, joka meni juutalaisten pesah-juhlaan Jerusalemiin vuonna 70, jäi loukkuun, kun onnettomuus kohtasi tuota kaupunkia. Ne jotka noudattivat Jumalan Pojan välityksellä annettua Jumalan sanaa, olivat kuitenkin lähes neljä vuotta aiemmin lähteneet pois tuosta tuomitusta kaupungista (Luuk. 21:20–22).

Aivan edessämme on nyt vielä kauaskantoisempi Jehovan päivä. Jehovan tuomio pannaan täytäntöön maapallon joka kolkassa. Mutta pelastuminen on mahdollista jokaiselle – riippumatta kansallisuudesta, rodusta tai kielestä – joka täysin luottavaisena huutaa avukseen Jehovan nimeä ja uskoo hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, synnitsovittavaan uhriin (Ilm. 7:9, 10). Roomalaiskirjeen 10:14:ssä kuitenkin kysytään: ”Kuinka he tulevat huutamaan avukseen häntä, johon he eivät ole uskoneet? Entä kuinka he tulevat uskomaan häneen, josta eivät ole kuulleet?” Jehovan todistajat tajuavat, miten kiireellisen tärkeää on antaa jokaiselle siihen tilaisuus.

Viime palvelusvuoden aikana, syyskuusta 1996 elokuuhun 1997, Jehovan todistajat antoivat vaikuttavan todistuksen Jehovasta, hänen Pojastaan sekä messiaanisesta Valtakunnasta. He raportoivat todistaneensa julkisesti 232 maassa, saariryhmässä ja territoriossa. Raportin mukaan tähän toimintaan käytettiin yli miljardi tuntia, tarkalleen sanottuna 1179735841 tuntia! Raamatun kotitutkisteluja oli keskimäärin 4552589, ja ennätykselliset 375923 henkeä menivät kasteelle vertauskuvaksi vihkiytymisestään Jehovalle.

Tämä maailmanlaajuinen todistus on erityisen vaikuttava, kun ymmärrämme, ketkä sen antavat. Nämä ihmiset tulevat kaikista kansakunnista, kaikista roduista – he puhuvat satoja kieliä. Monet kamppailevat vaikeiden taloudellisten ongelmien kanssa kuten maailman ihmiset heidän ympärillään. Tuhannet asuvat sodan runtelemissa maissa. Monet uskolliset todistajat kamppailevat vakavien sairauksien kanssa. Ruandassa sattuneista traumaattisista tapahtumista huolimatta sikäläiset todistajat ovat kukin – kun tienraivaajia ei oteta lukuun – keskimäärin yli 20 tuntia kuussa kenttäpalveluksessa. Albanian kuohunnan aikana julistajat pitivät huolen siitä, että he olivat todistamassa heti aamusta, kun oli suhteellisen rauhallista – ennen kuin ampuminen alkoi.

Kautta maailman Valtakuntaa julisti joka kuukausi keskimäärin 5353078 henkeä. Julistajien määrässä saatiin uusi huippu, kun 5599931 oli kenttäpalveluksessa jolloinkin vuoden aikana. Tässä luvussa on mukana tienraivaajien suuri armeija: keskimäärin 706270 henkeä joka kuukausi. Se on enemmän kuin koskaan ennen. Mikä tähän myötävaikutti?

Erikoiskutsun synnyttämä innostunut vastakaiku

Alkuvuodesta 1997 kiiri kutsu ”Halutaan osa-aikaisia tienraivaajia”. Valtakunnan Palveluksessamme tarjottiin käytännön ehdotuksia siitä, millaisen aikataulun tätä palveluksen muotoa varten voisi laatia. Julistajia kannustettiin lämpimästi käyttämään siihen kuukausi tai useampia maalis-toukokuun aikana. Kukin haaratoimisto asetti oman tavoitteensa, esimerkiksi Yhdysvallat 100000 osa-aikaista tienraivaajaa, Filippiinit 20000, Korean tasavalta 10000, Uusi-Seelanti 2000 ja Liberia 350.

Miten kutsuun vastattiin? Saatiin suurenmoinen todiste siitä, että Jehovan palvelijat tosiaan ’tarjoutuvat halukkaasti’, kuten psalmissa 110:3 on ennustettu. Maaliskuussa Guadeloupe ylitti tavoitteensa 43 prosentilla ja Ecuador 73 prosentilla. Puerto Ricon 4173 osa-aikaista tienraivaajaa oli yli kaksi kertaa enemmän kuin odotettiin. Taloudellisesti vaikeista olosuhteista huolimatta Ukrainassa ilmoittautui osa-aikaiseen tienraivaukseen tavoitteena olleen 5000:n sijasta 10365 henkeä. Yhdysvalloissa kolmikuukautisen rynnistyksen yhteistulos oli 251880 osa-aikaista tienraivaajaa, mikä oli 130 prosenttia enemmän kuin vastaavana ajanjaksona edellisenä vuonna.

Tämän erikoisrynnistyksen hyväksi ponnisteltiin paljon tavallista enemmän. Millaisia tuloksia saatiin? Liberian haaratoimisto raportoi: ”Maaliskuun erikoisrynnistys antoi kenttäpalvelukselle todella vauhtia. Palveleminen osa-aikaisena tienraivaajana on suuri uhraus tässä sodan runtelemassa maassa, missä jotkut veljistämme ja sisaristamme ovat menettäneet kaiken aineellisen omaisuutensa jopa kolmeen kertaan. Useimmille suurin huolenaihe on pelkästään yhden päivittäisen perusaterian – kenties vain kulhollisen palmuöljyä ja riisiä tai bulgur-vehnää – saaminen perheelle. Tuntui epätodennäköiseltä, että saavuttaisimme tavoitteemme, joka oli 350 osa-aikaista tienraivaajaa, noin 25 prosenttia viime vuoden julistajien keskimäärästä. Veljemme luottivat kuitenkin Jehovaan ja osoittivat hyvin vastakaikua, ja osa-aikaisessa tienraivauksessa oli maaliskuussa 496 julistajaa, huomattava kaikkien aikojen ennätys! Kun vielä vakituisia tienraivaajia oli 150 ja erikoistienraivaajia 29, niin kaikkiaan 42 prosenttia kaikista maaliskuussa raportoineista julistajista osallistui johonkin tienraivauspalveluksen muotoon!”

Entä sitten alueet, jotka jo käydään läpi joka viikko tai vielä useammin? Kolumbian haaratoimiston lähellä sijaitsevassa taajamassa eräs mies sanoi tienraivaajalle: ”Tämä on uskomatonta. He tulivat luokseni, kun olin menossa bussiin Facassa. He ovat löytäneet minut pitkin päivää – bussissa, joka paikassa. Kello on nyt kahdeksan illalla, ja te olette edelleen liikkeellä.” Miksi? Jehovan todistajat haluavat auttaa ihmisiä elämän tielle. He haluavat myös olla vapaita niiden verestä, jotka torjuvat tuon tilaisuuden (Hes. 3:19; Apt. 20:26, 27).

Juuri maaliskuussa pidettiin tietysti Kristuksen kuoleman muistonvietto. Olisiko parempaa tapaa osoittaa arvostusta sen merkitystä kohtaan kuin osallistua tavallista enemmän työhön, jonka Jumalan Poika uskoi seuraajilleen! (Matt. 28:19, 20; Apt. 1:8.)

”Tehkää tämä toistuvasti”

Jeesuksen Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ovat vaikuttaneet voimakkaasti jokaisen tosi kristityn elämään. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Se rakkaus, joka Kristuksella on, pakottaa meitä – – hän kuoli kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät eläisi enää itselleen, vaan hänelle, joka kuoli heidän puolestaan ja joka herätettiin.” (2. Kor. 5:14, 15.) Ihmiselämänsä viimeisenä päivänä Jeesus Kristus asetti kuolemansa muistonvieton. Hänen hengellävoideltujen seuraajiensa oli vuosittain muisteltava hänen uhrikuolemaansa. He tekivät näin 23. maaliskuuta 1997 Jeesuksen käskyn mukaisesti. (1. Kor. 11:25.) Miljoonat muut kokoontuivat heidän kanssaan tarkkailijoina. Kaikkiaan läsnäolijoita oli maailmanlaajuisesti 14322226 henkeä, runsaasti yli miljoona enemmän kuin vuonna 1996. Miten suurenmoinen todiste Jehovan suosiosta ja siunauksesta!

Monin paikoin Jehovan todistajat kutsuivat ihmisiä kanssaan muistonviettoon todella innokkaasti. Togossa Gamé Sévan kylän 19 julistajaa iloitsivat 820 läsnäolijasta. Kazakstanissa sijaitsevan Aksun seurakunnan 209 julistajaa toivottivat tähän erikoistilaisuuteen tervetulleiksi 1080 henkeä. Ekpessä Beninissä 56 julistajaa olivat varmasti hämmästyneitä ja iloisia, kun paikalle ilmaantui 1351 henkeä. Vain neljän julistajan ryhmä Gbapassa Liberiassa kävi maaliskuussa toistuvasti muistuttamassa ihmisiä muistonvieton tärkeydestä. Niinpä tilaisuuteen tuli tuossa kylässä 193 henkeä.

Tieto joka johtaa elämään saa toimimaan

Kristilliseen palvelukseen kuuluu olennaisena osana opetuslasten tekeminen. Ennen paluutaan taivaaseen Jeesus käski seuraajiaan: ”Tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä, kastakaa heidät – – ja opettakaa heitä.” (Matt. 28:19, 20.) Tämän mukaisesti Jehovan todistajat kehottavat ihmisiä joka puolella maailmaa käyttämään hyödykseen ilmaista ohjelmaa, jonka puitteissa ihmisille annetaan henkilökohtaista raamatullista opetusta. Viime vuonna sellaisia tutkisteluja oli kuukaudessa keskimäärin 4552589.

Osaa näistä tutkisteluista johdettiin ihmisille, jotka olivat etsineet totuutta. Libanonissa eräs mies löysi Vartiotornin ja Herätkää!-lehden numeroita roskalaatikosta. Luettuaan ne ja huomattuaan tarjouksen ilmaisesta Raamatun kotitutkistelusta hän lähti etsimään todistajia.

Jotkut muut eivät pitäneet itseään kiinnostuneina. Vanuatussa Tyynenmeren lounaisosassa erään totuutta tutkivan kyläpäällikön poika oli vihainen siitä, että hänen vanhempansa olivat jättäneet presbyteerisen kirkon ja olivat nyt Jehovan todistajien yhteydessä. Mutta eräänä päivänä muuan tienraivaaja pääsi puhumaan pojan kanssa ja tarjoutui pitämään tälle raamatuntutkistelun ”ihan vain näytteeksi”. Aineistoksi otettiin kirjanen Mitä Jumala vaatii meiltä?. Heidän käsiteltyään yhden aiheen nuorimies halusi tutkia toisen ja sitten kolmannen kerran. Pian hän tutki kahdesti viikossa ja kävi kokouksissa.

Varsin monet haluavat tutkia useita kertoja viikossa päästyään tutkistelun makuun. Näin kävi Larsille, Tanskassa asuvalle miehelle, joka piti itseään ateistina. Suostuttuaan lukemaan kirjan Elämä maan päällä – kehityksen vai luomisen tulos? hän vakuuttui nopeasti Jumalan olemassaolosta. Silloin hän halusi tietää enemmän – niin innokkaasti, että kohta hänen kanssaan tutkittiin kolme kertaa viikossa kirjaa Tieto joka johtaa ikuiseen elämään. Kolme veljeä johti tutkistelua vuorotellen.

Pelkkä tieto ei tietenkään riitä. Ihmisen täytyy tehdä Jumalan tahto. Toisinaan muutokset ovat perinpohjaisia. Erään Indonesiassa asuvan nuorenmiehen käytös oli ollut niin kauhistuttavaa, että hänen kungfutselaisvanhempansa olivat luovuttaneet hänet viranomaisille parantumattomana. Mutta se vilpittömyys ja rakkaus, jota häntä kohtaan osoitettiin, kun hän viimein meni Jehovan todistajien kokouksiin, herätti hänessä kuitenkin halun tuntea Jehova. Tutkittuaan vasta kaksi kuukautta hän teki elämässään suuria muutoksia: ei enää tupakkaa, ei enää huumeita. Pian hänestä tuli julistaja, ja kasteen jälkeen hän ryhtyi ensin osa-aikaiseksi tienraivaajaksi ja sitten vakituiseksi tienraivaajaksi – kaikki tämä 15 kuukaudessa!

Kuten Ilmestyksen 7:9, 10:ssä on ennustettu, ”suuri joukko” kaikista kansakunnista, heimoista, kansoista ja kielistä astuu tosiaan esiin palvelemaan Jehovaa.

Ihmisiä tavoitetaan kekseliäästi

Palveluksensa aikana Jeesus Kristus meni sinne, missä ihmiset olivat. Se vei hänet yksityiskoteihin. Hän todisti myös kalastajien verkonpuhdistuspaikoilla, kyläkaivolla ja Jerusalemin temppelissä. (Matt. 13:1, 2; 26:55; Luuk. 5:1–3; Joh. 4:5–26.) Apostoli Paavalikin saarnasi julkisesti ja kulki ”talosta taloon”, koska se oli paras tapa varmistaa, ettei kukaan jäänyt väliin (Apt. 20:20). Tämän mallin mukaan Jehovan todistajat menevät nykyään sinne, missä ihmiset ovat.

Puhelimitse todistetaan nyt enemmän kuin koskaan. Näin todistajat voivat saada säännöllisesti yhteyden ihmisiin, jotka asuvat turvajärjestelyin suojatuissa huoneistoissa, suljetuissa taloissa ja portein eristetyillä asuma-alueilla. Puhelimella tavoitetaan myös niiden satojen syrjäisten korallisaarten asukkaita, joista muodostuu Bahamasaaret. Etäisyys ja matkakustannukset ovat aina olleet tuntuva este. Mutta nyt heidän luonaan ”käydään” säännöllisesti puhelimitse.

Eräs julistaja Dominikaanisessa tasavallassa todistaa mielellään lentokentällä. Hän kertoo: ”Lentokenttä on alueena omaa luokkaansa. Vaikkei minulla ole edes passia, voin puhua monia eri kansallisuuksia edustaville ihmisille. Esitän vetoavia kirjoituksia, joita matkustajat voivat ottaa mukaan koneeseen. Menen myös niiden luokse, jotka tuovat matkustajia kentälle tai ovat heitä vastassa. Levitän kolmisenkymmentä lehteä tunnissa. Nykyään lentokentän työntekijät jo odottavat minua saadakseen tuoreimmat lehdet. Olen aloittanut raamatuntutkistelun yhdelle heistä.” Viime vuonna Dominikaanisen tasavallan todistajat hankkivat myös oman esittelypisteen valtakunnallisilta kirjamessuilta, joka on suuri tapahtuma tuossa maassa. Siellä käydyt erinomaiset keskustelut johtivat useisiin raamatuntutkisteluihin.

Erään seurakunnan vanhimmat ovat Taiwanissa tehneet sellaisen järjestelyn, että pätevät veljet ja sisaret käyvät alueensa suurissa sairaaloissa. Kaksi sisarta kävi dialyysiosastolla. Heillä oli tavoitteena olla ystävällisiä potilaille, joiden täytyy olla osastolla monta tuntia kerrallaan. Onko tästä ollut hyviä tuloksia? Esimerkiksi kun eräs mies ilmaisi kiinnostusta, sisar toi mukanaan aviomiehensä ja esitteli hänet potilaalle. Alkoi tutkistelu, jota johdetaan joka viikko sairaalassa. Pian tuo mies alkoi käydä säännöllisesti seurakunnan kokouksissa.

Australiassa jotkut todistajat kokosivat aineistoa paketiksi, jota he tarjosivat hautaustoimistoille. Se sisälsi kirjaset Kun joku rakkaasi kuolee ja Välittääkö Jumala todella meistä? sekä joitakin traktaatteja, jotka ovat erityisen hyödyllisiä sureville. Vastaanotto oli hyvä. Veljet käyvät edelleen aika ajoin viemässä toimistoille lisää kirjasia ja traktaatteja.

Vankien määrä on monissa maissa lisääntynyt nopeasti. Jehovan todistajat saarnaavat myös heille siellä missä mahdollista. São Paulossa Brasiliassa toimivat todistajat alkoivat viitisentoista vuotta sitten käydä vankilakompleksissa, johon kuuluu noin 6000 vangin eristyslaitos. Siellä johdetaan 45:tä säännöllistä raamatuntutkistelua. Yhdeksän vankia on nyt Valtakunnan julistajia, ja he kaikki ovat oppineet totuuden vankilassa. Käytyään kasteella he ryhtyvät osa-aikaisiksi tienraivaajiksi. Osa vangeista johtaa viikoittain raamatuntutkisteluja omille perheilleen, ja yksi heistä opettaa noin 30:tä muuta vankia lukemaan ja kirjoittamaan. Tämä vankien parissa tehtävä työ onkin saanut paljon kiitosta vankilan viranomaisilta.

Etelä-Afrikassa kaksi todistajaa kävi oikeustalossa rauhantuomarien, asianajajien ja notaarien luona. He tapasivat erään avioliittoon vihkivän viranomaisen, joka kysyi: ”Miksi ette tulleet aiemmin?” Nainen selitti vihkineensä jo kolmattakymmentä ihmistä aamupäivän aikana. Hän otti kirjan Perheonnen salaisuus, ja samoin tekivät hänen toimistossaan istuvat kolme pariskuntaa. Nyt veljet käyvät siellä kolmesti viikossa pitämässä viiden minuutin puheen 60–100 henkeä käsittävälle kuulijakunnalle. He selvittävät Jehovan näkemystä avioliitosta ja mainitsevat, että joka perjantai tuossa samassa oikeustalossa yli 100 avioliittoa päättyy avioeroon. Sitten he tarjoavat Perheonni-kirjaa auttaakseen näitä pariskuntia menestymään liitossaan.

Eräs Betel-perheen jäsen matkusti Filippiineillä kaukoliikenteen bussilla kuuntelemaan erikoiskonventtipäivän ohjelmaa. Bussinkuljettajat näyttävät usein videoita matkustajien ajankuluksi. Mutta tällä matkalla veljemme kysyi, voisiko hän näyttää mukanaan tuomansa videon. Kuljettaja suostui. Niinpä 70 matkustajaa katsoi videon Jehovan todistajat – järjestö tämän nimen takana. Hyvää uutista voi tosiaan kertoa ihmisille monin tavoin.

Ilo saarnata ”koskemattomalla alueella”

Apostoli Paavali nautti saarnaamisesta alueilla, joilla ei ollut todistettu aiemmin, ja hänen tavallaan jotkut Jehovan nykyiset todistajat asettuvat käytettäväksi työskennelläkseen ”koskemattomalla alueella” sekä seuduilla, joilla ei ole todistettu säännöllisesti (Room. 15:23).

Laajat maaseutualueet Moldovassa Itä-Euroopassa ovat käytännössä koskemattomia hyvän uutisen saarnaamisen kannalta. Mutta kun niihin kiinnitetään huomiota, osa osoittautuu hyvin hedelmälliseksi. Eräs seurakunta Tighinassa kävi läpi kaksi kylää tällaisella alueella tammikuussa 1997. Tutkisteluja alkoi nopeasti, ja kesän piirikonventissa 13 ihmistä noista kylistä meni kasteelle. Siinä oli ilonaihetta kerrakseen!

Eräs Limassa Perussa asuva tienraivaajasisar halusi laajentaa palvelustaan todistamalla syrjäisellä alueella. Hän matkusti 15 tuntia linja-autolla kotikaupunkiinsa Andamarcan piiriin. Tuon seudun 7000 asukkaan keskuudessa ei ollut todistajia. Hämmästyksekseen hän sai pian työpaikan. Hänen tienraivaustoverinsa tuli perässä hänen luokseen. Heistä oli yllättävän helppoa todistaa lääkäreille, insinööreille, arkkitehdeille ja muille paikkakunnan lukeneille ihmisille. Jotkut tunsivat aitoa hengellistä nälkää. Jo parissa kuukaudessa seurakunnan kokouksista kolmea pidettiin säännöllisesti, ja niissä kävi 15 henkeä. Muistonvietossa oli läsnä 66.

Tienraivaajapariskunta, joka palvelee Guyanassa, missä on suuri tarve julistajista, sai loistavia tuloksia jo ennen kuin he ehtivät alueelleen. He saarnasivat eräässä yöpymispaikassa joillekin kylän asukkaille. Ennen kuin he aamulla pääsivät jatkamaan matkaansa, heidän teltalleen tuli nuori tyttö, joka sanoi, että hänen äitinsä halusi puhua heidän kanssaan. Suureksi yllätyksekseen he tapasivat naisen, joka oli lukenut Seuran kirjallisuutta 14 vuotta! Hänen sisarensa oli lähettänyt sitä hänelle Yhdysvalloista. Se oli vaikuttanut perheen elämään niin voimakkaasti, että perhe oli lähtenyt katolisesta kirkosta ja kestänyt jopa siitä seuranneen yhteisön ulkopuolelle jäämisen. Seuraavaksi sunnuntaiksi järjestettiin kokous. Läsnä oli 47 henkeä, muiden muassa 23 tuon naisen sukulaista. Myöhemmin sinne järjestettiin muistonvietto, johon saapui 66 ihmistä. Miten runsaita siunauksia saavatkaan ne, jotka vastaavat kutsuun ’tulla yli Makedoniaan auttamaan’! (Apt. 16:9.)

Nuoret ”ylistävät Jehovan nimeä”

On rohkaisevaa nähdä monia nuoria niiden joukossa, jotka palvelevat innokkaasti Jehovaa. Psalmissa 148:7–13 kehotetaan: ”Ylistäkää Jehovaa maasta, – – nuoret miehet ja myös neitsyet, vanhat miehet yhdessä poikien kanssa. Ylistäkööt he Jehovan nimeä, sillä yksin hänen nimensä on saavuttamattoman korkea. Hänen arvokkuutensa on maan ja taivaan yläpuolella.” Monet tuhannet vastaavat tuohon ystävälliseen kehotukseen. He tarttuvat tilaisuuksiin esittää hyvä todistus niin sanallisesti kuin kristillisellä käytöksellä.

Ghanan julistajista tehty selvitys toi ilmi, että 12 prosenttia maan runsaasta 50000 julistajasta oli 6–20-vuotiaita. Argentiinan haaratoimisto ilmoittaa, että viime konventtien sarjan aikana kastetuista 3441:stä puolet oli 12-vuotiaita tai sitä vanhempia nuoria. Useimmat heistä käyvät vielä koulua. Heidän ulottuvillaan on ainutlaatuinen alue, jolle muut eivät helposti pääse. Usein se osoittautuu myös hedelmälliseksi.

Ghanassa kuusivuotias kastamaton julistaja nimeltä Daniel johtaa kymmentä raamatuntutkistelua, lähinnä koulutovereilleen. Yksi näistä – 19-vuotias – tuli muistonviettoon viime maaliskuussa. Kun Danielin opettaja esitti tunnilla harhaanjohtavan ajatuksen eläinten alkuperästä, Daniel näki tilaisuuden todistaa. Hän meni välitunnilla opettajan luo ja kertoi tälle kohteliaasti, että hänellä oli julkaisu, joka antaisi lisävaloa äsken käsiteltyyn aiheeseen. Luettuaan kirjasen opettaja kirjoitti viestin Danielin isälle. Nyt tuo opettaja edistyy tiedossa, joka johtaa ikuiseen elämään.

Todistamiseen voivat osallistua tehokkaasti jopa alle kouluikäiset lapset, joita Jumalaa pelkäävät vanhemmat ovat opettaneet. Kun muuan äiti kulkee Venäjällä viisivuotiaan tyttärensä kanssa metrolla, keskustelua virittelee usein tämä lapsi. Jos heidän vieressään istuu joku, tyttö kysyy: ”Anteeksi rouva, mutta tiedättekö, että Jumalan nimi on Jehova?” Yleensä hän saa kielteisen vastauksen. Sitten tyttö kääntyy äitiinsä päin ja sanoo: ”Äiti, selitätkö hänelle tämän asian.”

Nuorisomme joukossa on joitakin hyvin rohkeita ja innokkaita todistajia. Nykyään kymmenvuotias Bjarki-poika on usein saarnannut koulutovereilleen Islannissa. Vähän aikaa sitten nämä väittivät kivenkovaan, ettei Bjarki ollut kristitty, koska hän uskoi Jehovaan eikä Jumalaan, kuten he sanoivat. Kun hän yritti selittää asiaa, he kieltäytyivät uskomasta. Kotimatkalla Bjarki pyysi yhtä poikaa luokaltaan tulemaan heille, koska hänen täytyi näyttää tälle jotakin. Kotona Bjarki avasi Raamattunsa 1. Mooseksen kirjan 2:5:n kohdalta, jossa Jumalan nimi on alaviitteessä islantilaisessa Raamatussa, ja lisäksi hän käytti englanninkielistä Uuden maailman käännöstä saadakseen ystävänsä vakuuttumaan siitä, että Jumalan nimi on Jehova. Sitten Bjarki sanoi: ”Nyt olet itse nähnyt, että Raamatun mukaan Jumalan nimi on Jehova, joten kun pojat sanovat koulussa, että Jehova ei ole Jumalan nimi, niin sinä voit kertoa heille, ettei se pidä paikkaansa, sillä olet itse nähnyt tuon nimen Raamatussa.” Bjarki ei siis ainoastaan opettanut ystävälleen totuutta, vaan myös neuvoi hänelle, miten saarnata.

Joskus on voitu todistaa tahdikkaasti itse luokkahuoneessa. Libanonissa eräs nuori veli piti luokalleen esitelmän Jehovan todistajista. Samalla hän näytti videon Jehovan todistajat – järjestö tämän nimen takana. Kun nuorta julistajaa pyydettiin Portugalissa kirjoittamaan aine pääsiäislomastaan, hän kertoi muun muassa olleensa muistonvietossa. Sen herättämän kiinnostuksen ansiosta hänen opettajansa halusi pian raamatuntutkistelun ja on nyt kastamaton julistaja.

Palava into on saanut monet nuoret ilmoittautumaan osa-aikaisiksi tienraivaajiksi, jotkut vakituisiksi tienraivaajiksi. Heihin kuuluu Ruandassa asuva Marie Rose. Koulunkäynnin ohella hän tekee lujasti töitä auttaakseen ikääntyvää äitiään, mutta lisäksi hän on vakituinen tienraivaaja ja johtaa 15:tä raamatuntutkistelua. Kamerunissa Glory oli osa-aikaisena tienraivaajana käydessään koulua, vaikkei kukaan hänen perheestään ollut todistaja. Nykyään hän on vakituinen tienraivaaja, ja kolmesta muusta perheenjäsenestä on tullut kastettuja todistajia. Glory sanoo: ”Tienraivaus kouluaikana osoittautui parhaaksi keinoksi suojautua huumeilta, moraalittomuudelta ja väkivallalta, jotka ovat monissa kouluissa tänä aikana hyvin yleisiä.”

Koulu tienraivauksen valinneille

Vähintään vuoden vakituisina tienraivaajina palvelleet pääsevät erikoiskurssille. Yhdysvalloissa ensimmäiset kutsut tienraivaajien palveluskouluun lähetettiin marraskuussa 1977. Kuluneiden 20 vuoden aikana tästä koulusta on hyötynyt jo pelkästään Yhdysvalloissa yli 195000 tienraivaajaa. Siihen sisältyvät ne 10345 oppilasta, jotka kävivät koulun viime palvelusvuonna. Tätä valmennusta ovat saaneet sadattuhannet eri puolilla maailmaa.

Mikä on tämän koulun tarkoitus? Kurssi on suunniteltu auttamaan tienraivaajia 1) vaeltamaan Jehovan kanssa jäljitellen Jeesusta Kristusta, 2) olemaan entistä runsaampia rakkaudessa koko veljesseuraa kohtaan ja 3) hiomaan saarnaamis- ja opetustaitojaan voidakseen loistaa tehokkaammin ”valaisijoina maailmassa” (Fil. 2:15).

Kahden opettajan mukaan käytännön kenttäpalvelusvalmennuksen lisäksi kurssi auttoi oppilaita ”olemaan tasapainoisia tienraivauksessa ja vastustamaan sitä, että tämän järjestelmän asiat varastaisivat heidän huomionsa”. Entistä useampia onkin autettu jatkamaan kokoaikaista palvelusta tyydytystä tuottavana elämänurana.

Kahdeksan viime vuoden aikana, jolloin Jehovan todistajien toiminta on vapautunut kiellon alaisuudesta Itä-Euroopassa ja Afrikassa, näiden alueiden tienraivaajille on järjestetty nopeasti mahdollisuus hyötyä tienraivaajien palveluskoulusta. Sloveniasta kerrotaan: ”Koulun myönteiset vaikutukset ovat nähtävissä, kun tienraivaajat tulevat entistä pätevämmiksi ja tehokkaammiksi.” Tuon koulun käyneiden into saa usein muut aloittamaan tienraivauksen. Näin tapahtui Unkarissa, missä erään seurakunnan tienraivaajien määrä kasvoi 5:stä 26:een sen jälkeen, kun osa kävi tienraivaajien palveluskoulun.

Eloa on tosiaan paljon. Kentällä tarvitaan alttiita, hyvin valmennettuja sananpalvelijoita. Tienraivaajien palveluskoulu vastaa epäilemättä tulevaisuudessakin tähän tarpeeseen.

Kymmenen vuotta palvelijoiden valmennuskoulua

Noin kymmenen vuotta tienraivaajien palveluskoulun käynnistymisestä perustettiin palvelijoiden valmennuskoulu 1. lokakuuta 1987 Pittsburghissa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa. Tämän koulun käyneitä naimattomia vanhimpia ja avustavia palvelijoita voidaan kutsua palvelemaan mihin tahansa, missä maailmanlaajuisella kentällä vain on tarvetta. Kymmenen vuotta sitten koko maailmassa oli 54911 seurakuntaa; nykyään niitä on 85256. Päteviä miehiä tarvitaan kipeästi paimentamaan ja opettamaan sekä johtamaan suurta evankelioimistyötä. Palvelijoiden valmennuskoulu valmentaa vihkiytyneitä miehiä noita tarpeita silmällä pitäen. (2. Tim. 2:2.)

Koulun ovat tähän mennessä käyneet 3698 veljeä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, 1208 Afrikassa, 1804 Aasiassa ja Tyynenmeren saarilla sekä 2295 Euroopassa. He palvelevat nyt 126:ssa eri maassa.

Varsin monet tuon koulun käyneistä osaavat monta kieltä. Sellaiset taidot otetaan heti käyttöön joko heidän omassa maassaan, mikäli siellä on monia etnisiä ryhmiä, tai ulkomaisilla kentillä. Toiset ovat opetelleet niiden maiden kieliä, joihin heidät on lähetetty.

Sadat näistä veljistä auttavat erikoistienraivaajina saarnaamistyön käynnistämisessä syrjäseuduilla. Heidän palveluksistaan ovat hyötyneet vanhimpia ja avustavia palvelijoita tarvitsevat seurakunnat. Jotkut on määrätty kierrostyöhön. Esimerkiksi Nigeria raportoi, että 50 tuon koulun käynyttä veljeä on matkatyössä tuossa maassa. Suunnilleen saman verran heitä palvelee samassa tehtävässä Meksikossa, minne on perustettu monia uusia seurakuntia. Filippiineillä kierrostyössä on 37 tuon koulun käynyttä ja 111 palvelee kierrosvalvojien sijaisina. Ammattitaitoisia veljiä on määrätty huolehtimaan haaratoimistojen toimintaan liittyvistä tarpeista.

Tämä koulu on osoittautunut erinomaiseksi välineeksi arvokkaan valmennuksen antamisessa veljille, jotka tarjoutuvat halukkaasti palvelemaan Valtakunnan etuja (Ps. 110:3). Heiltä vaaditaan enemmän, koska heille on uskottu suurempia vastuutehtäviä, mutta myös siunauksia on paljon (Luuk. 12:48b).

”Teidän on iloittava Jehovan – – edessä”

Jehovan palvojat kokoontuivat muinaisessa Israelissa säännöllisesti yhteen juhla-aikoina. Vuosittaiseen lehtimajanjuhlaan menijöitä käskettiin: ”Teidän on iloittava Jehovan, Jumalanne, edessä seitsemän päivää.” (3. Moos. 23:40.) Samalla tavoin nykyään ovat jokavuotiset piirikonventit erityistä iloitsemisen aikaa Jehovan kansan keskuudessa. Palvelusvuoden alussa joissakin maissa järjestettiin vielä ”Jumalisen rauhan sanansaattajien” piirikonventteja.

Miten sopiva teema se olikaan konventille sodan runtelemassa Liberiassa! Kaupungeissa veljiemme nähtiin viikkoja etukäteen kantavan ylpeinä ”Jumalisen rauhan sanansaattajat” -rintamainoskorttejaan. Jehovan todistajilla oli täysi oikeus käyttää sellaista nimilappua. Liberialaiset tietävät, että sotavuosina ainoastaan Jehovan todistajat ovat osoittaneet olevansa jumalisen rauhan tosi sanansaattajia. Samalla kun tuhannet muiden uskontojen jäsenet liittyivät aseellisiin ryhmiin ja kantoivat sota-aseita, Jehovan kansan nähtiin kaikkialla kertovan Raamattu kädessään jumalisesta rauhasta sotaan väsyneille liberialaisille.

Vuoden 1997 puolivälissä käynnistyi ”Usko Jumalan sanaan” -konventtien sarja. Monet olivat syvästi kiitollisia näytelmästä ”Pidä silmäsi yksinkertaisena”. Toiset kiinnittivät huomiota puheen ”Uskosi laatu koetellaan nyt” ajankohtaisuuteen. Konventissa julkaistu kirjanen Kirja kaikille ihmisille on ilmestynyt jo 58 kielellä. Puolassa konventin kohokohta koitti, kun puolankielinen koko Uuden maailman käännös saatettiin julkisuuteen yhtaikaa Varsovan ja Wrocławin innostuneiden yleisöjen edessä. Kun yleisö tajusi Kreikassa, että Pyhän Raamatun Uuden maailman käännöksen koko kreikankielinen laitos oli painettu ja aiottiin nyt julkaista, ihmiset nousivat seisomaan ja puhkesivat pitkiin aplodeihin jo ennen ilmoituksen loppua ja moni silmä kostui ilosta ja arvostuksesta.

Piirikonventtien lisäksi eri paikoissa oli muita merkittäviä yhteen kokoontumisia. Marraskuussa 1996 vihittiin Dominikaanisessa tasavallassa uusi haaratoimisto sekä 3000-paikkainen konventtisali ja valtakunnansali. Läsnä oli monia sellaisia, jotka olivat kokeneet kymmenen vuotta kestäneen julman vainon diktaattori Trujillon aikana. Entinen lähetystyöntekijä Juanita Brandt kertoi, että maahan oli jäänyt lähetystyöntekijöitä, jotka olivat todistaneet huomaamattomasti, tehneet hiukan ansiotyötä ja rohkaisseet paikallisia todistajia, joista monia vietiin vankilaan ja kidutettiin. Kuullessaan totuudesta diktaattori Trujillon sukulainen Luis Montás toimi puolueen rahastonhoitajana. Häntä ajettiin takaa, ja hän joutui vankilaan ja oli lähellä kuolemaa useita kertoja. Mutta 91-vuotiaana hän oli haaratoimiston vihkiäisissä ja nautti saadessaan olla 35678 vieraan joukossa tilaisuutta seuranneessa valtakunnallisessa kokoontumisessa.

Merkittävä kokous pidettiin myös maaliskuussa 1997 Brasilian haaratoimistolaajennuksen johdosta. Vihkiäisohjelmassa oli todistajia maan kaikista 26 osavaltiosta. Heidän lisäkseen paikalla oli vieraita 24 muusta maasta sekä lähetystyöntekijöitä, jotka edustivat 43:a Gilead-koulun kurssia ja jotka olivat palvelleet Brasiliassa. Se oli hyvin juhlallinen tilaisuus! Seuraavana päivänä hallintoelimeen kuuluva Milton Henschel puhui erikoiskokouksessa Maracanã-stadionilla Rio de Janeirossa, ja ohjelman kuulivat myös suuret kuulijakunnat neljässä muussa kaupungissa. Koko läsnäolijamäärä oli runsaat 200000 henkeä. Hänen puheensa sydäntä lämmittävä teema, joka pohjautui Saarnaajan kirjan 12. lukuun, oli ”Jehova rakastaa nuoria”. Hän kehotti nuoria palvelemaan Jehovaa täysin määrin osallistumalla tienraivauspalvelukseen, ennen kuin onnettomat päivät tulevat.

Myöhemmin samassa kuussa erääseen Argentiinassa pidettyyn kokoontumiseen sisältyi oman, uuden, 9400-paikkaisen konventtisalin vihkiminen Cañuelasissa. Näissä tiloissa voivat pitää piiri- ja kierroskonventtinsa ne, jotka asuvat Argentiinan pääkaupungissa tai sen lähistöllä. Vihkiäisohjelmassa oli muun muassa kiehtova kertomus Jehovan todistajien toiminnasta Argentiinassa, missä 33 vuotta kestäneestä kiellosta ja rajoituksista huolimatta teokraattinen kasvu jatkui. Vihkiäisten jälkeisenä päivänä oli kokous suurella Rio de la Plata -stadionilla Buenos Airesissa. Stadion oli viimeistä sijaa myöten täynnä, ja veljet levittäytyivät pelikentälle. Läsnä oli kaikkiaan yli 71800 henkeä. Jotkut olivat tehneet pitkän matkan. Eräs täysi bussi tuli runsaan 3000 kilometrin päästä Patagoniasta. Stadionille saapui yhteensä noin 1200 linja-autoa eri puolilta maata.

Näissä tilaisuuksissa puhui Carey Barber, silloin 91-vuotias hallintoelimen jäsen. Vihkiäisissä hän kehotti hyvin painokkaasti lukemaan Raamattua säännöllisesti sanoen: ”Veljet ja sisaret, luemmeko me kaikki Raamattua joka päivä? Monet väittävät olevansa liian kiireisiä lukeakseen sitä päivittäin, mutta heillä tuntuu olevan aikaa syödä kolme hyvää ateriaa päivässä, ja se näkyy selvästi, vai mitä? Jos he lukevat Raamattua joka päivä, niin sekin näkyy selvästi, eikö vain?” Kun hän seuraavana päivänä puhui stadionilla aiheesta ”Kuinka vastustaa tämän maailman henkeä”, puhe keskeytyi tuon tuosta innostuneen ja tarkkaavaisen yleisön suosionosoituksiin. Kannustaessaan kaikkia edistymään jatkuvasti siinä, mikä on hyvää ja vanhurskasta, hän osoitti myös, että tarvitsemme Jehovan apua, hänen henkeään, voidaksemme onnistua. Veli Barber tähdensi, miten tärkeää on ”kääntää selkänsä maailman likaiselle puheelle ja moraalittomalle käytökselle”. Sitten hän kehotti: ”Tuntekaa iloa ja onnellisuutta Jehovan palvelemisesta, palvomisesta ja miellyttämisestä.” Tämä erikoisohjelma teki läsnäolijoihin syvän vaikutuksen.

’Levittäkää telttaköysiä’

Niiden ihmisten määrä, jotka kaikkialla maailmassa nousevat Jehovan suureen hengelliseen huoneeseen opettelemaan hänen teitään ja vaeltamaan niitä pitkin, on viime vuosina kasvanut hämmästyttävällä tavalla (Jes. 2:2–4). Viiden viime vuoden aikana on 1593995 ihmistä käynyt upotuskasteella vertauskuvaksi vihkiytymisestään Jehovalle. Tarvitaan valtakunnansaleja, joihin he voivat kokoontua saamaan opetusta ja palvomaan. Tarvitaan konventtisaleja, joihin he voivat tulla kuuntelemaan erikoiskonventtipäivien sekä kierros- ja piirikonventtien ohjelmaa. Haaratoimistot ja kirjapainot ovat välttämättömiä paikkoina, joissa raamatullista kirjallisuutta voidaan kääntää paikallisille kielille ja painaa ja joissa Jehovan todistajien toiminta voidaan koordinoida, niin että mahdollisimman moni saa tilaisuuden kuulla Valtakunnan sanomaa. Seuraava profeetallinen julistus on siksi hyvin sopiva: ”Avarra telttasi sijaa. – – Älä pidättele. Pidennä telttaköytesi ja vahvista telttavaarnasi.” (Jes. 54:2.)

Miten näitä tiloja saadaan? Siten että Jehova siunaa todistajiensa yhteisponnistuksia. Siellä missä mahdollista, paikalliset todistajat hoitavat rakentamisen ja peittävät kustannukset vapaaehtoisin lahjoituksin. Siellä missä tarvitaan – mikä on yleisempää – apua antavat todistajat maan muista osista tai kansainvälinen veljesseura. Toisinaan suurten haaratoimistotilojen rakennusprojekteissa on apuna vapaaehtoisia työntekijöitä viidestä, kymmenestä tai useammasta maasta.

Viime palvelusvuonna valmistuneiden ja vihittyjen rakennusten joukossa oli lukuisia valtakunnansaleja, joitakin konventtisaleja ja useita haaratoimistoja. Aivan uusia haaratoimistoja rakennettiin Dominikaaniseen tasavaltaan, Ranskan Guayanaan, Jamaikaan, Madagaskariin, Mauritiukseen, Venäjälle ja Sierra Leoneen, ja haaratoimistoja laajennettiin Argentiinassa, Australiassa ja Brasiliassa. Mitä sellaista näissä maissa on tapahtunut, minkä vuoksi tiloja tarvitaan?

ARGENTIINA: Kielto, jonka hallitus oli asettanut Argentiinan Jehovan todistajien toiminnalle, poistettiin vuonna 1980, ja sen jälkeen on Valtakunnan julistajien määrä kasvanut räjähdysmäisesti tuossa maassa. Vuonna 1981 siellä oli 38869 aktiivista todistajaa, yksi todistaja 717:ää asukasta kohti. Nyt julistajia on 116151 ja suhde on yksi todistaja 281:tä asukasta kohti. Kirjapainoa on täytynyt laajentaa useaan otteeseen. Hiljakkoin hankittiin ja nykyaikaistettiin vielä kaksi rakennusta ja asuintiloja laajennettiin. Kaikki tämä lisättiin jo ennestään laajaan haaratoimistokompleksiin.

AUSTRALIA: Sen jälkeen kun haaratoimisto muutti nykyiseen paikkaansa Sydneyn lähettyville, on tuon maan todistajien määrä lähes kaksinkertaistunut 60946:een. On perustettu uusia osastoja, muiden muassa alueellinen suunnittelutoimisto, sairaalatietopalvelu ja lakiosasto. Lähetysosasto on nykyään useimpien Tyynenmeren saarten kirjallisuusvarastona. Australian haaratoimistokompleksiin on lisätty kolme rakennusta – joissa on toimistoja, palvelutiloja ja asuntoja – jotta se voisi vastata tarpeisiin.

BRASILIA: Cesário Langessa sijaitsevien haaratoimistorakennusten koko on kolminkertaistunut sen jälkeen, kun haaratoimisto vihittiin vuonna 1981. Miksi? Jehovan todistajien riveihin on Brasiliassa tullut yli 338600 ihmistä lisää. Viime vuonna käytettiin 80300000 tuntia hyvän uutisen saarnaamiseen, levitettiin miljoonia raamatullisia julkaisuja ja johdettiin keskimäärin 443028:aa Raamatun kotitutkistelua. Tämä haaratoimisto koordinoi 6960 seurakunnan ja 340 matkavalvojan toimintaa.

DOMINIKAANINEN TASAVALTA: Tämä on hedelmällistä aluetta. Maan 21007 Valtakunnan julistajaa johtavat 35362:ta Raamatun kotitutkistelua. Uusia haaratoimistotiloja tarvittiin kipeästi huolehtimaan täällä tehtävästä työstä.

RANSKAN GUAYANA: Yhteen aikaan täällä saarnasivat pääasiassa Guadeloupesta ja Martiniquesta tulleet todistajat. Vuonna 1990 maassa raportoi 660 julistajaa ja siellä avattiin haaratoimisto. Millaisiin tuloksiin se johti? Julistajamäärä kaksinkertaistui viidessä vuodessa. Hyvän uutisen saarnaaminen kukoistaa tässä maassa, joka on laajalti Amazonin sademetsien peitossa. Tätä nykyä täällä on yksi todistaja jokaista 100:aa asukasta kohti. Lisäkasvuun viittaa se, että 1468 julistajaa johtaa 2167:ää raamatuntutkistelua ja vuoden 1997 muistonvietossa oli 5506 läsnäolijaa.

JAMAIKA: Hyvää uutista saarnattiin Jamaikassa ensi kertaa vuonna 1897, joten kauniin, uuden haaratoimiston vihkiäiset vuonna 1997 osuivat ajankohtaan, jolloin tässä maassa oli todistettu sata vuotta. Uuteen rakennuskompleksiin kuuluu uusi toimisto- ja palvelurakennus, Betel-koti, konventtisali ja valtakunnansali. Epäilemättä nämä tilat edistävät merkittävästi teokraattista lisäkasvua tässä maassa.

MADAGASKAR: Madagaskarissa on tehty paljon sen jälkeen, kun Jehovan palvelijat kävivät täällä ensi kertaa vuonna 1925. Toiminta on viime vuosina kiihtynyt suuresti. Maaliskuussa 1997, kun kenttäpalveluksessa oli 8404 julistajaa, jotka johtivat 22321:tä raamatuntutkistelua, muistonviettoon saapui 45300 ihmistä. Uusi haaratoimistokompleksi tulee osaltaan huolehtimaan tämän Jehovan palvojien kasvavan joukon tarpeista.

MAURITIUS: Tähän Intian valtameressä sijaitsevaan saareen on rakennettu viehättävä uusi haaratoimisto ja seinätön konventtisali. Miksi? Koska täällä saarilla ihmiset osoittavat vastakaikua Raamatun vetoavalle kutsulle liittyä ylistämään Jehovaa (Jes. 42:10). Kahdeksan viime vuoden aikana todistajien määrä on lähes kaksinkertaistunut tällä alueella.

SIERRA LEONE: Pitkittynyt sisällissota ja poliittinen kuohunta ovat tässä maassa saaneet monet kaipaamaan sitä turvallisuutta, jonka vain Jumalan valtakunta voi tuoda. Näissä oloissa uuden haaratoimiston rakentaminen oli hyvä todistus. Rakentamisen ammattilaiset eri maista tarjosivat vapaaehtoisesti palveluksiaan ilmaiseksi – mitä yleisö ei aluksi ottanut uskoakseen. Ja kun vaaleaihoiset ulkomaalaiset tekivät ruumiillista työtä sierraleonelaisten todistajien rinnalla, siitä puhui koko kaupunki. Oli selvää, että Jehovan todistajat ovat oppineet elämään ja työskentelemään rauhassa tosi veljinä.

VENÄJÄ: Uuden haaratoimiston vihkiminen Venäjällä veti puoleensa kansainvälistä huomiota. Tässä osassa maailmaa oli nähty merkittäviä teokraattisia kehitysvaiheita. Ohjelmaa oli kuuntelemassa 21. kesäkuuta 1997 ihmisiä 42 maasta.

Koko Neuvostoliitossa oli 10000 todistajaa vuonna 1972. Vuonna 1991, kun Jehovan todistajien työ sai siellä vihdoin laillisen tunnustuksen, 49171 todistajaa raportoi maan 15 tasavallassa. Toukokuussa 1997 tuolla alueella toimi yli 215000 todistajaa, ja noin 600000 henkeä tuli muistonviettoon maaliskuussa.

Venäjä ja yhdeksän noista entisistä tasavalloista ovat Venäjän haaratoimiston valvonnassa. Toiminnan koordinoimista ja kirjallisuuden kääntämistä varten rakennettiin uusi haaratoimisto noin 40 kilometrin päähän Pietarista luoteeseen lähelle Solnetšnojen asutuskeskusta. Tämä tapahtui laillisen rekisteröinnin mukaisesti, joka koski Venäjän federaation Jehovan todistajien alueellisen uskonnollisen järjestön hallintokeskusta. Kauniiseen rakennuskompleksiin kuuluu seitsemän asuinrakennusta, joihin mahtuu asumaan noin 250 henkeä, valtakunnansali ja ruokasali, joissa kummassakin on runsaat 500 istumapaikkaa, sekä tilava toimisto- ja varastorakennus.

Hallintoelimeen kuuluva Theodore Jaracz piti vihkiäisohjelman pääpuheen aiheesta ”Rakentaminen tulevaisuutta varten”. Toiset kertoivat kiinnostavista historiallisista kehitysvaiheista. Vastaanottoaulassa oli suuria näyttelytauluja, jotka valokuvin ja kokemuksin valottivat Jehovan todistajien toimintaa Venäjällä yli 100 vuoden ajalta. Vieraat saivat tietää, että jo vuonna 1892 oli muuan mies, joka kertoi toisille raamatuntutkijoilta (Jehovan todistajien silloinen nimi) oppimistaan asioista, karkotettu nykyisen Kazakstanin seudulle Moskovan ortodoksisen metropoliitan vaatimuksesta. He lukivat niistä sadoista venäläisistä, jotka oppivat Raamatun totuuden Jehovan todistajilta ollessaan natsien keskitysleireissä toisen maailmansodan aikana. He lukivat kokemuksia tuhansista todistajista, jotka karkotettiin Siperiaan ja Venäjän Kaukoitään vuonna 1951 Stalinin diktatuurin aikana.

Vihkiäisissä oli myös monia, jotka olivat kestäneet pitkät vuodet vankilassa ja Siperian työleireillä uskonsa tähden. Voitko kuvitella, miten äärimmäisen ihmeissään ja iloissaan nämä vanhan polven todistajat olivat kierrellessään kauniissa tiloissa tällä seitsemän hehtaarin laajuisella puistomaisella alueella? Monien silmät kostuivat, etenkin silloin kun veljet tunnistivat sellaisia, joita he eivät olleet nähneet sitten vankeuden päivien. Oli suuri ilo olla paikalla, kun veljet ja sisaret alkoivat spontaanisti laulaa aukiolla neliäänisesti niitä Valtakunnan lauluja, joita he olivat laulaneet karkotettuina Siperiassa vuosikymmeniä sitten!

Lukuisat rakentajat noin 20 maasta olivat työskennelleet tällä projektilla yhdessä yli neljä vuotta. Jotkut olivat luopuneet kodeistaan ja tehneet elämässään radikaaleja muutoksia päästäkseen auttamaan venäläisiä veljiään. Vihkiäiset olivat heille hyvin koskettava tilaisuus heidän valmistautuessaan siirtymään toisiin teokraattisiin tehtäviin.

Seuran päätoimistossa ja haaratoimistoissa eri puolilla maailmaa työskentelee vakituisesti kaikkiaan 16982 vapaaehtoista työntekijää. Palvelukseensa liittyvien olosuhteiden vuoksi nämä Betel-perheen jäsenet kuuluvat kaikki kokoaikaisten erikoispalvelijoiden joukkoon.

’Pellot ovat kypsiä elonkorjuuta varten’

”Nostakaa silmänne ja katselkaa peltoja, kuinka ne ovat vaaleita elonkorjuuta varten”, sanoi Jeesus (Joh. 4:35). Tämä pitää nykyään paikkansa paremmin kuin koskaan. Sen jälkeen kun maailmanlaajuinen Valtakunnan todistusrynnistys alkoi vuonna 1919, maailman pellolle on kylvetty valtavat määrät ”siemeniä”. Raamatullisia julkaisuja on levitetty miljardeittain. Ihmisten kanssa on käyty kymmeniä miljardeja keskusteluja Jehovan tarkoituksesta. Kaikki tarkoituksenmukaiset julkisuuden keinot on otettu käyttöön, jotta ihmiset kuulisivat elintärkeän sanoman Jumalan valtakunnasta, ihmiskunnan ainoasta toivosta. Nyt on aika korjata elo.

Meksikossa, Keski- ja Etelä-Amerikassa sekä Karibianmeren saarilla on viiden viime vuoden aikana kastettu 590760 ihmistä. Näillä alueilla johdettiin viime vuonna lisäksi 1858462:ta raamatuntutkistelua sellaisille, jotka osoittavat haluavansa tuntea Jehovan ja palvella häntä.

Afrikka ja sen lähisaaret raportoivat, että vuoden 1993 jälkeen on 274724 ihmisestä tullut vihkiytyneitä ja kastettuja Jehovan palvelijoita. Muistonvietossa oli noissa maissa 2863594 henkeä. Malawissa läsnä oli yli 125000. Angolassa 160414. Sodan runtelemassa Kongon demokraattisessa tasavallassa (entisessä Zairessa) 574736. Näistä ihmisistä varmasti vielä monet omaksuvat tosi palvonnan.

Vuonna 1989 alkaneesta Berliinin muurin hajottamisesta lähtien on 309589 henkeä oppinut totuuden ja mennyt kasteelle maissa, jotka aiemmin kuuluivat itäblokkiin. Nämä ihmiset osoittavat halukkuutta paitsi saada opetusta Jehovalta myös tehdä hänen tahtonsa.

Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, missä Jehovan todistajat ovat saarnanneet pitkälti toistasataa vuotta, suuri siirtolaisväestö tarjoaa hedelmällisen kentän, jolla tehdä opetuslapsia.

Tosiaankin kun Jehovan päivä saapuu, ”jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pääsee turvaan” (Joel 2:32). Siksi onkin erittäin tärkeää, että autamme ihmisiä nyt tuntemaan Jehovan, luottamaan häneen ja mukauttamaan elämänsä hänen vanhurskaisiin normeihinsa! Jos he ottavat tällaisia askelia, he voivat Jehovan suuren ja pelottavan päivän saapuessa olla niiden joukossa, joita Jehova katsoo suosiollisesti (Sef. 2:3).

[Kuvat s. 4, 5]

Apostoli Paavali lainasi Joelin profetiaa ja tähdensi saarnaamisen kiireellisyyttä

[Kuva s. 20]

Luis Montás, pitkäaikainen todistaja

[Kuvat s. 21]

Rio de la Platan stadionilla Carey Barber kehotti yli 71800:aa kuulijaa vastustamaan maailman henkeä

[Kuva s. 22]

Uusi, 9400-paikkainen konventtisali Cañuelasissa Argentiinassa

[Kuvat s. 27]

1) Venäjä

2) Argentiina

3) Sierra Leone

4) Australia

[Kuvat s. 28]

5) Ranskan Guayana

6) Brasilia

7) Madagaskar

8) Dominikaaninen tasavalta

[Kuvat s. 29]

9) Mauritius

10) Jamaika