KARMEL

(’hedelmätarha’).

Sekä vuorijonon että kaupungin nimi. Heprealaista sanaa kar·melʹ käytetään myös, kun tarkoitetaan ”hedelmätarhaa” (Jes 16:10; 32:15; Jer 2:7).

1. Karmelin vuorijono on Israelin keskiosan halki kulkevan vuoriston kiilamainen sivuhaara, joka työntyy siitä luoteeseen n. 180 m:n päähän Välimerestä. Vuorijonon pituus on kaikkiaan n. 50 km, ja se ulottuu Välimereltä Dotanin tasangolle, jonka toisella puolella sijaitsevat Samarian kukkulat. Vuorijono koostuu kolmesta eri osasta: luoteis- ja kaakkoisharjanteista sekä niitä erottavasta matalammasta kalliosyvänteestä, ylätasangosta. Korkein kohta on n. 545 m merenpinnan yläpuolella, ja se sijaitsee vuoriston luoteisosassa, ʽIsfiyan luoteispuolella. Ei tiedetä varmasti, tarkoittiko nimi Karmel Raamatun aikoina koko vuorijonoa vai ainoastaan sen 21 km pitkää luoteisharjannetta. Nykyään Karmelinvuori (Jebel el-Karmal; Har Karmel) tarkoittaa jälkimmäistä osaa. Kanaanilainen kuninkaankaupunki Jokneam sijaitsi tämän pohjoisemman osan kaakkoiskärjessä, ja sen sanotaan olevan ”Karmelissa”. Tätä ilmausta ei kuitenkaan käytetä vuorijonon kaakkoisosan itärinteillä sijaitsevista Megiddosta ja Taanakista. (Jos 12:22.)

Maa, johon Israel muutti ylittäessään Jordanin, voidaan maantieteellisesti jakaa koko pituudeltaan kolmeen pohjois-eteläsuuntaiseen pääosaan: Jordaninlaakso, vuorimaa ja rannikkotasanko. Karmelin vuorijono rikkoo kuitenkin selvästi tämän yleisjaottelun. Katkaistessaan pohjois-eteläsuuntaiset vuorijonot se muodostaa kuuluisan Jisreelinlaakson, jota Karmelin vuorijonon kaakkoissivu reunustaa. Samalla tavoin Karmelin niemeke, joka työntyy Välimeren rannikkotasangolle, jakaa sen Asserin tasankoon (Karmelin pohjoispuolella) sekä Saaronin ja Filistean tasankoihin (Karmelin eteläpuolella). Heti Karmelin niemekkeen pohjoispuolella rantaviiva vetäytyy jyrkästi taaksepäin ja muodostaa Akkonlahden, jonka rannalla on nykyään Haifan merkittävä satamakaupunki. Karmel oli yksi Asserin heimon alueen rajakohdista (Jos 19:24–26).

Karmel muodosti luonnollisen esteen karavaaneille ja sotajoukoille, jotka kulkivat Mesopotamian ja Egyptin väliä. Karmelin itärinteet (jotka ovat Asserin tasangon ja Jisreelinlaakson puolella) ovat hyvin jyrkkiä, ja vuorijono on kautta aikojen ollut tiheän puuston ja pensaikon peitossa, minkä vuoksi sen poikki oli hankala kulkea. Karmelin luoteiskärjen ja meren väliin jää tosin kapea maakaistale, mutta tuon reitin valitseminen olisi merkinnyt melkoisen mutkan tekemistä, ja lisäksi sitä kautta etenevät sotajoukot olisivat olleet suojattomia. Jisreelinlaaksosta pääsi kyllä Karmelin yli Jokneamin ja Taanakin linnoitetuista kaupungeista lähtevien vuoristosolien kautta, mutta näiden kahden kaupungin välissä sijaitsevasta Megiddosta lähtevä sola oli helppokulkuisempi, joten se oli myös tärkeämpi kulkureitti. Toinen tärkeä kulkureitti johti Megiddon risteyskaupungista etelään, kiersi Karmelin vuorijonon loppuosan ja kääntyi sitten länteen kohti rannikkoa Dotanin tasangon kautta.

Karmel mainitaan usein hedelmällisten seutujen, mm. Libanonin, Saaronin ja Basanin, yhteydessä (Jes 35:2; Jer 50:19). Kuningas Ussialla, ”maatalouden ystävällä”, oli Karmelissa maanviljelijöitä ja viinitarhureita (2Ai 26:10), ja siellä on vieläkin lukuisien kallioon louhittujen viini- ja öljykuurnien jäännöksiä. Profeetat kuvasivat Jehovan Israelille lausuman epäsuotuisan tuomion tuhoisia vaikutuksia Karmelin rehevän kasvillisuuden kuihtumisella (Jes 33:9; Am 1:2; Na 1:4). Sen merituulten tuivertamilla rinteillä on vieläkin hedelmätarhoja, oliivilehtoja sekä viiniköynnöksiä, ja keväisin nuo rinteet ovat upean kukkamaton peitossa. Laulujen laulussa (7:5) sulamilaistytön päätä verrataan Karmeliin, mikä viittaa joko tytön hiusten runsauteen tai hänen kaunismuotoisen päänsä ylvääseen asentoon. Karmelin majesteettista ulkonäköä käytettiin myös kuvailemaan mahtavaa Nebukadnessaria, kun hän oli menossa valloittamaan Egyptiä. Tähän kuvaukseen sopii erityisesti Karmelin luoteiskärki, joka nousee rannikolta yhtä vaikuttavasti kuin Taborinvuori Jisreelinlaaksossa. (Jer 46:18.)

Karmel oli ilmeisesti yksi niistä paikoista, joihin Samarian asukkaat pääasiassa pakenivat etsiessään turvaa. Vaikka se ei ollutkaan vuorijonoista korkein, sen harva asutus ja tiheä metsikkö sekä sen kallioisilla rinteillä pehmeässä kalkkikivessä sijainneet lukuisat luolat tarjosivat pakolaisille hyvän piilopaikan. Profeetta Aamos osoitti kuitenkin, ettei sellainen pakopaikka tarjoaisi mitään suojaa niille, jotka yrittäisivät paeta Jehovan vanhurskasta tuomiota (Am 9:3).

Historiallisissa yhteyksissä Karmelinvuori mainitaan etupäässä profeetta Elian ja profeetta Elisan toiminnan yhteydessä (kuva, 1. osa, s. 950). Sinne Elia käski kuningas Ahabin koota kansan todistamaan koetta, joka tehtiin 450 profeetan edustaman Baalin ja Elian edustaman tosi Jumalan, Jehovan, välillä (1Ku 18:19–39). Kokeen jälkeen Elia käski viedä väärät profeetat Kisonin purolaaksoon, joka kulkee Karmelin itäpuolen juurella ja päättyy Akkonlahteen, ja siellä hän surmasi heidät (1Ku 18:40). Karmelin huipulla Elia rukoili, että kolme ja puoli vuotta kestänyt kuivuus lakkaisi, ja siellä hänen palvelijansa näki pienen pilven, joka enteili pian sen jälkeen alkanutta mahtavaa kaatosadetta (1Ku 18:42–45; Ja 5:17). Sieltä Elia myös juoksi ainakin 30 km Jisreeliin ja pysyi Jehovan avulla koko matkan Ahabin vaunujen edellä (1Ku 18:46).

Elian seuraaja Elisa kulki Jerikosta Betelin kautta Karmeliin sen jälkeen, kun profeettojen tiet olivat eronneet Jordanilla (2Ku 2:15, 23, 25). Elisa oli Karmelinvuorella myös silloin, kun Sunemista (hiukan Jisreelistä pohjoiseen) kotoisin ollut nainen tuli pyytämään hänen apuaan kuolleen lapsensa vuoksi (2Ku 4:8, 20, 25).

2. Juudan vuoristossa sijainnut kaupunki (Jos 15:1, 48, 55), jonka useimmat maantieteilijät samastavat n. 11 km Hebronista eteläkaakkoon sijaitsevaan Khirbet el-Kirmiliin (Horvat Karmeliin).

Kuningas Saul pystytti itselleen ”muistomerkin [hepr. jad]” Karmeliin ilmeisesti amalekilaisista saamansa voiton muistoksi (1Sa 15:12). Vaikka tässä raamatunkohdassa käytetty heprealainen sana jad käännetäänkin yleensä vastineella ”käsi”, se voi tarkoittaa myös ”muistomerkkiä” tai muistopatsasta, kuten käy ilmi Saulin teon yhteydessä käytetystä verbistä ”pystytti” sekä siitä, että vuosia myöhemmin ”Absalomin muistomerkin” eli jadin sanotaan nimenomaan olleen patsas (2Sa 18:18).

Siihen aikaan, kun Daavid pakeni murhanhimoista Saulia, ”karmelilainen Nabal” (joka ilmeisesti kuitenkin asui läheisessä Maonissa) laidunsi suuria katraitaan Karmelin kumpuilevilla laidunmailla (1Sa 25:2; 30:5; 2Sa 2:2; 3:3). Kun Nabal kieltäytyi antamasta hänen paimeniaan suojelleille Daavidin joukoille näiden ansaitsemia elintarvikkeita, Nabalin vaimon, ”karmelilaisen Abigailin”, aloitekyky ja tahdikkuus estivät Daavidia joutumasta verivelkaan (1Sa 25:2–35). Abigailista tuli myöhemmin Daavidin vaimo (1Sa 25:36–42; 27:3; 1Ai 3:1).

”Karmelilainen Hesro” kuului Daavidin sotajoukkojen väkeviin miehiin (2Sa 23:8, 35; 1Ai 11:26, 37).