Leijonat – Afrikan majesteettiset, harjakkaat kissat

”HERÄTKÄÄ!”-LEHDEN KENIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

AURINKO nousee Serengetin tasangolla Afrikassa. Istumme aamun viileydessä Land Roverissamme ja katselemme naarasleijonien ja niiden pentujen muodostamaa laumaa. Niiden kellanruskea turkki on sileä ja kullanhohtoinen ja se sulautuu kauniisti pitkään, kuivaan ruohoon. Nuoret pennut ovat riehakkaita ja täynnä energiaa. Ne hyppivät ja leikkivät suurten naaraiden ympärillä, jotka eivät näytä kiinnittävän paljoakaan huomiota niiden hassunkurisiin temppuihin.

Äkkiä lauma jähmettyy paikoilleen. Kaikkien päät kääntyvät tuijottamaan kaukaisuuteen. Korkealta näköalapaikaltamme seuraamme, mihin niiden katse on suuntautunut, ja havaitsemme kohteen. Aamuauringon valo paljastaa suuren urosleijonan muodon. Katseemme kohtaavat leijonan tuijottaessa meitä. Tunnemme ruumiimme vapisevan, ei niinkään aamun viileydestä, vaan sen vuoksi, että tajuamme urosleijonan naulinneen silmänsä juuri meihin. Se on näöltään pelottava mutta kaunis. Sen suurta päätä kehystää valtava kullanruskea ja mustaraitainen harja. Sen suuret silmät ovat kullankeltaiset ja valppaat. Uroksen huomio kiinnittyy kuitenkin nyt sen perheenjäseniin, ja niinpä se siirtää katseensa hitaasti niihin ja siirtyy niiden suuntaan.

Se astelee ylväästi, jopa kuninkaallisen arvokkaasti. Se ei enää vilkaisekaan meihin vaan kävelee suoraan automme ohitse naaraiden ja niiden pentujen luo. Ne kaikki nousevat ja tulevat sitä vastaan ja painavat yksitellen naamansa sen jylhää kuonoa vasten tervehtien näin toisiaan kissaeläimille tyypilliseen tapaan poskia hieromalla. Uros siirtyy lauman keskelle, lysähtää maahan ikään kuin lopen uupuneena kävelymatkastaan ja kierähtää selälleen. Sen uneliaisuus tarttuu toisiin, ja pian koko lauma nukkuu kevyttä unta aamuauringon ensi säteiden lämmössä. Näemme edessämme rauhaa ja tyytyväisyyttä huokuvan kuvan, joka on aavan tasangon tuulen tuivertamien, kullankeltaisten ruohojen kehystämä.

Kiinnostava ja lumoava eläin

Ehkä mikään eläin ei ole kiihottanut niin suuresti ihmisen mielikuvitusta kuin leijona. Kauan sitten afrikkalaiset taiteilijat koristelivat kallioseinämiä maalauksilla, joissa leijonat saalistivat. Muinaiset palatsit ja temppelit oli koristettu tuuheaharjaisia leijonia esittävillä kivipatsailla. Nykyään ihmiset menevät sankoin joukoin eläintarhoihin katsomaan näitä lumoavia kissaeläimiä. Leijona on esitetty sankarina kirjoissa ja elokuvissa, esimerkiksi kirjassa Perheeseemme kuuluu leijona ja siihen pohjautuvassa elokuvassa Vapaana syntynyt. Se on tositarina orvosta leijonanpennusta, joka kasvaa vankeudessa ja päästetään lopulta vapaaksi. Leijona on esitetty kertomuksissa myös pahantekijänä – mikä on osittain tarua, osittain totta – ilkeänä ihmissyöjänä. Ei ihme, että leijona edelleen kiinnostaa ja lumoaa!

Leijonat voivat olla äärimmäisen raivokkaita ja toisinaan taas yhtä säyseitä ja leikkisiä kuin kissanpoikaset. Ollessaan tyytyväisiä ne kehräävät hiljaa, mutta ne voivat myös karjua niin lujaa, että ääni kuuluu kahdeksan kilometrin päähän. Toisinaan ne näyttävät laiskoilta ja uneliailta, mutta ne pystyvät liikkumaan hämmästyttävällä nopeudella. Leijonasta on tullut rohkeuden symboli: ihminenkin voi olla rohkea kuin leijona.

Simbaa – seurallinen kissaeläin

Leijonat ovat kaikista kissaeläimistä seurallisimpia. Ne viihtyvät suurissa perheyhteisöissä, laumoissa, joihin voi kuulua vain muutamasta jäsenestä yli 30:een. Laumaan kuuluu ryhmä naarasleijonia, jotka voivat olla toisilleen läheistä sukua. Ne elävät, saalistavat ja synnyttävät yhdessä. Tämä läheinen side, joka voi kestää eliniän, on koko leijonien perheyhteisön perusta ja turvaa sen elossa säilymisen.

Kussakin laumassa on yksi tai useampia täysikasvuisia uroksia, jotka vartioivat laumaa ja merkitsevät hajumerkein sen reviiriä. Nämä komeat eläimet voivat olla kolmen metrin pituisia mustasta nenänpäästä hännäntupsuun mitattuna ja painaa yli 200 kiloa. Vaikka urokset hallitsevat laumaa, naaraat johtavat sitä. Naarasleijonat ovat tavallisesti aloitteentekijöitä, kun esimerkiksi siirrytään varjoisalle alueelle tai aloitetaan saalistus.

Naaraat synnyttävät yleensä kahden vuoden välein. Leijonanpennut syntyvät täysin avuttomina. Poikasten kasvattaminen on yhteisön yhteinen hanke, ja kaikki naaraat suojelevat ja imettävät laumaan kuuluvia poikasia. Pennut kasvavat nopeasti: kahden kuukauden ikäisinä ne juoksevat ja leikkivät. Kuin kissanpoikaset ne kaatuilevat toistensa päälle, painivat toistensa kanssa, syöksyilevät leikkitovereidensa päälle ja hyppivät korkeassa ruohikossa sinne tänne. Niitä kiinnostaa kaikki, mikä liikkuu, ja ne loikkaavat perhosten perään, ajavat takaa hyönteisiä ja painiskelevat risujen ja köynnösten kanssa. Kaikkein vastustamattomin on niiden emon liikkuva häntä, jota emo heiluttaakin tahallaan edestakaisin kutsuessaan niitä leikkimään.

Kukin lauma asuu tarkkarajaisella reviirillä, joka voi olla monien neliökilometrien suuruinen. Leijonat suosivat korkeita alueita, missä on paljon vettä sekä mahdollisuus vetäytyä varjoon keskipäivän polttavalta auringolta. Ne elävät norsujen, kirahvien, puhveleiden ja muiden tasangon eläinten joukossa. Leijonan elämä jakautuu pitkiin nukkumisjaksoihin ja lyhyisiin saalistus- ja paritteluaikoihin. Leijonien voi tosiaan nähdä lekottelevan, nukkuvan tai istuvan uskomattomat kaksikymmentä tuntia päivässä. Ollessaan syvässä unessa ne näyttävät rauhallisilta ja kesyiltä. Älä kuitenkaan anna pettää itseäsi – leijona on villieläimistä rajuimpia!

Saalistaja

Päivän kääntyessä iltaan auringon paahtama ruohikko alkaa jäähtyä. Ne kolme naarasleijonaa, joita katselemme, alkavat heräillä keskipäivän siestastaan. Nälän ajamina nämä suuret kissat alkavat liikuskella ympäriinsä haistellen ilmaa ja samalla katsellen kellertyvän heinäaron poikki. Gnuantilooppien vaellus on kiivaimmillaan, ja kymmenettuhannet kömpelöt antiloopit syövät rauhallisesti ruohoa meidän eteläpuolellamme. Nuo kolme kissaeläintä siirtyvät nyt niiden suuntaan. Ne levittäytyvät laajaksi rintamaksi ja hiipivät vaivihkaa halki vaikeakulkuisen maaston. Nuo kellanruskeat kissapedot ovat lähes näkymättömiä korkeassa heinikossa ja pystyvät tulemaan 30 metrin etäisyydelle pahaa aavistamattomasta gnulaumasta. Sitten leijonat päättävät hyökätä. Salamannopeasti ne juoksevat keskelle säikähtäneitä gnuantilooppeja. Nämä vauhkoontuneet eläimet säntäävät eri suuntiin henkensä edestä. Sadat kaviot tömistävät maata ja nostattavat ilmaan punaisen pölypilven. Pölyn hälvettyä näemme kolmen naarasleijonan seisovan yksikseen kovasti läähättäen. Niiden saalis on karistanut ne kannoiltaan. Ehkä tänä iltana tulee vielä toinen tilaisuus metsästää, ehkä ei. Vaikka leijonat ovat ketteriä ja nopeita, vain 30 prosenttia niiden metsästykseen käyttämästä ajasta tuottaa tulosta. Leijonien yksi suurin uhka onkin nälkiintyminen.

Täysikasvuisella leijonalla on valtavat voimat. Saalistavien laumojen tiedetään kaataneen ja tappaneen yli 1300 kiloa painavia eläimiä. Ensimmäisen takaa-ajon aikana leijonat voivat saavuttaa lähes 60 kilometrin tuntinopeuden, mutta ne eivät pysty pitämään tuota vauhtia yllä kauan. Siksi ne käyttävät aterioidensa hankkimiseen väijytystaktiikkaa. Naarasleijonat hoitavat saalistuksen 90-prosenttisesti, mutta monesti leijonan osan ateriasta saavat suuret urokset. Kun riistaa on vähän, leijonat voivat olla niin nälkäisiä, että ne ajavat omat pentunsa pois saaliilta.

Metsästetty

Kauan sitten majesteettinen leijona vaelteli kaikkialla Afrikan mantereella ja joissakin osissa Aasiaa, Eurooppaa, Intiaa ja Palestiinaa. Saalistajana se kilpailee ihmisen kanssa. Koska se uhkaa karjaeläimiä ja vahingoittaa ihmisiä, sen on saanut ampua heti kun sen vain on nähnyt. Ihmisten väkiluvun lisääntyessä leijonan elinpiiri on kovasti pienentynyt. Nykyään Afrikan ulkopuolella elää vain muutama sata villiä yksilöä. Tätä nykyä leijonat ovat ihmisiltä turvassa vain suojelualueilla ja eläinpuistoissa.

Onneksi tämän komean eläimen varalle on luvassa muutoksia. Raamatussa kuvaillaan tulevaa aikaa, jolloin leijona elää rauhassa ihmisten kanssa (Jesaja 11:6–9). Rakastava Luojamme tekee tästä pian täyttä totta. Silloin Afrikan majesteettinen, harjakas kissa elää rauhassa ja sopusoinnussa muun luomakunnan kanssa.

[Alaviite]

[Teksiruutu/Kuva s. 19]

Kun leijona KARJUU

LEIJONAT tunnetaan ainutlaatuisesta kyvystään päästää ilmoille kovaääninen karjunta, joka voi kuulua kilometrien päähän. Leijonan karjuntaa on pidetty yhtenä ”vaikuttavimmista luonnon äänistä”. Leijonat karjuvat tavallisesti pimeän aikaan ja aamunkoitteessa. Sekä urokset että naaraat karjuvat, ja toisinaan koko lauma karjuu yhteen ääneen.

Leijonia tutkivat tiedemiehet ovat sitä mieltä, että karjumisella saavutetaan monta tavoitetta. Urosleijonat ilmoittavat karjunnallaan reviirinsä rajat ja varoittavat aggressiivisesti muita uroksia, jotka saattavat tunkeutua niiden alueelle. Raamattu kutsui osuvasti Assyrian ja Babylonian aggressiivisia, ylpeitä ja ahneita hallitsijoita karjuviksi ”harjakkaiksi nuoriksi leijoniksi”, jotka vastustivat Jumalan kansaa väkivaltaisesti ja ’söivät’ sen (Jesaja 5:​29; Jeremia 50:​17).

Karjunta auttaa lauman jäseniä löytämään toisensa, kun välimatka tai pimeys erottaa ne. Saaliin tappamisen jälkeen tuo ääni paljastaa toisille lauman jäsenille, missä ateria odottaa. Raamatussa viitataan tähän ominaispiirteeseen, kun siinä sanotaan: ”Antaako harjakas nuori leijona äänensä kuulua kätköpaikastaan, jos se ei ole mitään pyydystänyt?” (Aamos 3:​4.)

On yllättävää, että villieläimiä metsästäessään leijonat eivät pelottele saalistaan karjunnalla. Kirjassaan The Behavior Guide to African Mammals Richard Estes huomauttaa, että mikään ”ei osoita, että leijonat tarkoituksellisesti karjuisivat ajaakseen saaliinsa väijytykseen (oman kokemukseni mukaan saaliseläimet tavallisesti jättävät leijonan karjahtelut huomiotta)”.

Miksi Raamattu sitten puhuu Saatanasta ’karjuvana leijonana, joka etsii kenet niellä’? (1. Pietarin kirje 5:​8.) Vaikkeivät villieläimet tunnu säikähtävän leijonan karjuntaa, niin tilanne on toinen ihmisen ja hänen kotieläintensä suhteen. Yön pimeydessä kajahtava leijonan kauhistuttava karjunta pelottaisi ja säikyttäisi kenet tahansa, joka ei olisi suojassa suljetun oven takana. Jo kauan sitten todettiin paikkansapitävästi: ”Leijona on karjunut! Kuka ei pelkäisi?” (Aamos 3:​8.)

Saatana pelottelee taitavasti ihmisiä alistaakseen heidät. Onneksi Jehovan kansalla on voimakas liittolainen. Kun he uskovat lujasti Jehovan tukeen, he voivat menestyksellisesti vastustaa tätä voimakasta ”karjuvaa leijonaa”. Kristittyjä kannustetaan ’asennoitumaan häntä vastaan vahvoina uskossa’ (1. Pietarin kirje 5:​9).