Opetusta Raamatusta: Sakarja 1:1–14:21

Jehova innostaa kansaansa

Vuoden 538 eaa. lopussa tai vuoden 537 eaa. alussa Persian kuningas Kyyros antoi säädöksen, että juutalaisten tulisi palata Babylonista Jerusalemiin ”rakentamaan Herran [”Jehovan”, UM] – – temppeliä”. (Esra 1:3) Mutta vuoteen 520 eaa. mennessä temppeliä ei ollut vieläkään rakennettu. Jehova herätti siksi profeetta Sakarjan innostamaan kansaa yhdessä Haggain kanssa.

Sakarjan henkeytetyt sanat antoivat uskollisille juutalaisille uutta intoa osoittamalla, että Jehova tuki heitä ja että hän siunaisi heidän työnsä. Tämä Raamatun kirja innostaa myös meitä, koska se sisältää Messiasta koskevia profetioita samoin kuin muita, parhaillaan meidän aikanamme täyttyviä profetioita.a Se antaa meille myös arvokasta opetusta.

Jehova siunaa kansaansa

Jehova on kiinnostunut kansastaan. Sen jälkeen kun juutalaiset myöntävät Jumalan heille antaman kurituksen olleen aiheellista, Sakarja saa kolme näkyä, jotka ilmaisevat Hänen jatkuvan kiinnostuksensa heistä. Ensimmäisessä näyssä hän näkee hevosia enkeliratsastajineen. Yksi enkeleistä on huolissaan siitä, että ne kansat, jotka aiheuttivat onnettomuutta juutalaisille, ovat ”rauhassa”. Toisessa näyssä Jehova päättää heittää maahan ”neljä sarvea” – ne hallitusvallat, jotka hajottivat hänen kansansa. Ja kolmas näky kuvailee eloisasti Jehovan rakkaudellista, suojelevaa huolenpitoa Jerusalemista. – 1:1–2:13.

Kukaan ei voi estää Jumalan uskollisia palvelijoita. Neljännessä näyssä Saatanaa, Jehovan kansan päävastustajaa, nuhdellaan suorin sanoin. (Vrt. Ilmestys 12:10.) Viidennessä näyssä Sakarja saa kuulla, että Jehovan kansa tekee Hänen tahtonsa vuorenkaltaisista esteistä huolimatta. Miten? ”’Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni’, sanoo Herra Sebaot [”armeijoiden Jehova”, UM].” – 3:1–4:14.

Jumalan palvelijat ’vihaavat pahaa’. (Psalmi 97:10, 11) Kuudennessa näyssä Jumala lausuu kirouksen niille pahantekijöille, jotka ovat toistaiseksi jääneet rankaisematta. Ja seitsemännessä näyssä jumalattomuuden vertauskuva kannetaan ”Sinearin maahan”, väärän babylonilaisen uskonnon sijaintipaikkaan. Sopiva paikka sille! Paha ei kuulu Jumalan kansan keskuuteen, joka vihaa sitä. Seuraavaksi Sakarja näkee neljät hevosvaunut; enkelihenkivoimille annetaan tehtäväksi suojella maan päällä olevia Jumalan palvelijoita. – 5:1–6:8.

Profeetallisia ennakkovälähdyksiä

Jehovan profeetallisen sanan täyttyminen sykähdyttää ja vahvistaa uskoa. Miten hyvin tämä pitääkään paikkansa meidän päiviämme koskevista Sakarjan profeetallisista ennakkovälähdyksistä! Pakkosiirtolaisuudessa olevien juutalaisten lahjoittamasta hopeasta ja kullasta hänen on määrä tehdä ylimmäiselle papille Joosualle suuri kruunu. Lisäksi ”kaukana [Babylonissa] asuvaiset tulevat ja rakentavat Herran temppeliä”, aivan kuten monet jättivät Suuren Babylonin auttaakseen temppelityössä vuoden 1919 jälkeen. Paastoamista koskevien väärien ajatusten oikaisemisen jälkeen kuvailtiin Jerusalemin tulevaa ilahduttavaa tilaa. Ennustettiin, että ’kymmenen miestä kaikista kansoista’ liittyisi hengellisten juutalaisten kanssa tosi palvontaan. (Galatalaisille 6:16; Ilmestys 7:4–10) ”Riemuitse, tytär Jerusalem”, sanoo Jehova. Hänen kuninkaansa tulee ratsastaen aasilla, ja hän ”julistaa rauhan kansoille”. – 6:9–9:11.

Jumala ja paimenet

Valvojilla on raskas vastuu, ja heidän tulisi palvella innokkaasti. Luvattuaan pelastaa kansansa Jehova ilmaisee vihansa uskottomia paimenia kohtaan. ”Kolme paimenta” turmelevat laumaa siinä määrin, että Jumala purkaa liittonsa kansansa kanssa. Jerusalemista tulee ”väkikivi”. Kaikki, jotka hyökkäävät sen kimppuun, ”repivät pahoin itsensä”. Mutta ”Juudan sukuruhtinaiden” – niiden joilla on valvonta-asema Jumalan valitun kansan keskuudessa – täytyy olla ’ikäänkuin tulipannuja’, huomattavan innokkaita. – 9:12–12:13.

Jehova vihaa teeskentelyä. Kaikki, jotka itsepintaisesti ’puhuvat valhetta’, ’lävistetään’ Jumalan seurakunnassa siten, että heidät hylätään luopioina. ”Kaksi osaa” maasta karsitaan, kun taas kolmas osa puhdistetaan tulen avulla. Vastaavasti Jehova on karsinut suuren enemmistön niistä, jotka väittävät olevansa kristittyjä – kristikuntaan kuuluvat. Vuodesta 1919 eteenpäin vain pieni uskollisten voideltujen kristittyjen vähemmistö on huutanut avukseen Jehovan nimeä ja alistunut hänen puhdistettavakseen. – 13:1–9.

Jehovan kansa voi luottaa hänen suojelukseensa. Kun viholliset yrittävät tuhota tosi palvojat, Jumala tulee suojelemaan kansaansa ja pyyhkäisee pois Saatanan joukot. Öljymäen halkeamisen tuloksena muodostuu vertauskuvallinen laakso, jossa voidellut ovat Jehovan kaikkeudenvaltakunnan ja hänen Poikansa messiaanisen hallituksen suojeluksessa. Jumalan uskollisille palvelijoille tulee loistamaan valo, ja kansat ovat pimeydessä. Ihmisten täytyy valita: he joko palvovat Jehovaa hänen kansansa kanssa tai kärsivät ikuisen tuhon. – 14:1–21.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 31]

TARKASTELTAVIA RAAMATUNKOHTIA

○ 1:3, UM – Vaikka juutalaiset olivatkin palanneet Babylonista vuonna 537 eaa., heitä myös kannustettiin palaamaan Jumalan luo kokosydämisessä tottelemisessa ja palvonnassa. He antaisivat näkyvän todisteen tästä palaamisesta osallistumalla jälleenrakennustyöhön, kunnes temppeli valmistuisi.

○ 2:1–5 – Nuorukainen mittasi Jerusalemia todennäköisesti siksi, että sen ympärille rakennettaisiin suojamuuri. Mutta Jumalan enkeli osoitti, että kaupungin kasvua ei pitänyt rajoittaa muurilla. Yksikään ihminen ei voisi estää Jerusalemin jatkuvaa kasvua. Jehova suojelisi sitä, samoin kuin hän nykyäänkin suojelee voideltua jäännöstä, joka tulee olemaan osa taivaallista Uutta Jerusalemia. – Ilmestys 21:2.

○ 6:11–15 – Ylimmäisen papin Joosuan kruunaaminen ei tehnyt hänestä pappiskuningasta, koska hän ei kuulunut Daavidin kuninkaalliseen sukuhaaraan. Pikemminkin se teki Joosuasta Messiaan profeetallisen vertauskuvan. ”Vesaa” koskeva profetia toteutui täysin Messiaassa. (Sakarja 3:8; Jeremia 23:5) Joosua auttoi saattamaan temppelin jälleenrakennustyön Jerusalemissa päätökseen. Taivaallinen Pappiskuningas, Jeesus Kristus, saattaa hengellisen temppelin hyväksi tehtävän työn päätökseen.

○ 11:4–11 – Lampaankaltaiset ihmiset olivat ”teuraslampaita”, joita hallitsevat paimenet käyttivät hyväkseen. Sakarjan toisen sauvan nimi oli ”Sulous” [”Miellyttävyys”, UM] ja toisen ”Yhteys”, ja hän toimi paimenen tavoin kantaen sauvaa lauman opastamiseksi ja vitsaa petojen torjumiseksi. (Psalmi 23:4) Hän esikuvasi Jeesusta, joka lähetettiin hengelliseksi paimeneksi, mutta jonka juutalaiset hylkäsivät. Samoin kuin Sakarja katkaisi Sulouden eli Miellyttävyyden sauvan, Jumala lakkasi kohtelemasta juutalaisia miellyttävällä tavalla purkamalla liittonsa heidän kanssaan. Ja samoin kuin Sakarja katkaisi Yhteyden sauvan, Jumalan peruuttaessa lakiliiton Israelin kanssa juutalaiset jäivät ilman teokraattisen yhteyden sidettä. Heidän uskonnollinen hajaannuksensa tuotti heille tuhon roomalaisten hävittäessä Jerusalemin vuonna 70.

○ 12:11 – Ilmaus ”Hadadrimmonin valittajaiset” saattaa viitata Juudan kuninkaan Joosian kuoleman jälkeiseen suruun. Paikka nimeltä Hadadrimmon sijaitsi ilmeisesti Megiddon laaksossa, jossa hänet tapettiin hänen taistellessaan farao Nekoa vastaan. Joosian kuolemaa valitettiin; Jeremia sepitti valituslaulun ja laulajat mainitsivat kuninkaan surulauluissa. – 2. Aikakirja 35:20–25.

[Kuva s. 31]

Kuten Sakarja ennusti, kaikkien kansojen ihmiset ovat nyt hengellisen Israelin yhteydessä