Paimentakaa Jumalan laumaa rakkaudellisesti
”Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa.” (1. PIETARIN KIRJE 5:2)
1, 2. Mikä on Jehovan vallitseva ominaisuus, ja miten se ilmenee?
LÄPI Pyhän Raamatun osoitetaan selvästi, että rakkaus on Jumalan vallitseva ominaisuus. ”Jumala on rakkaus”, sanotaan 1. Johanneksen kirjeen 4:8:ssa. Koska Jumalan rakkaus ilmenee toiminnassa, 1. Pietarin kirjeen 5:7:ssä sanotaan, että hän ”huolehtii teistä”. Tapaa, jolla Jehova huolehtii kansastaan, verrataan Raamatussa siihen, miten rakkaudellinen paimen huolehtii hellästi lampaistaan: ”Katso, Herra, Herra – – kaitsee laumaansa, kokoaa karitsat käsivarrellensa ja kantaa niitä sylissään, johdattelee imettäviä lampaita.” (Jesaja 40:10, 11.) Daavid tunsi varmasti suurta lohtua voidessaan sanoa: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.” (Psalmit 23:1.)
2 Raamattu vertaa osuvasti Jumalan suosiossa olevia ihmisiä lampaisiin, sillä lampaat ovat rauhallisia, alistuvaisia ja tottelevaisia niistä huolehtivalle paimenelle. Rakkaudellisena Paimenena Jehova tuntee syvää huolta kansansa lampaankaltaisista jäsenistä. Hän osoittaa sen huolehtimalla heistä aineellisesti ja hengellisesti ja opastamalla heitä tämän pahan maailman vaikeiden ”viimeisten päivien” läpi kohti tulevaa vanhurskasta uutta maailmaansa (2. Timoteukselle 3:1–5, 13; Matteus 6:31–34; 10:28–31; 2. Pietarin kirje 3:13).
3. Miten psalmista kuvaili tapaa, jolla Jehova huolehtii lampaistaan?
3 Pane merkille, millaista rakkaudellista huolta Jehova tuntee lampaistaan: ”Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa. – – Vanhurskaat huutavat, ja Herra kuulee ja vapahtaa heidät kaikista heidän ahdistuksistansa. Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Monta on vanhurskaalla kärsimystä, mutta Herra vapahtaa hänet niistä kaikista.” (Psalmit 34:16–20.) Kaikkeuden Paimen lohduttaa todella suurenmoisella tavalla kansaansa kuuluvia lampaankaltaisia ihmisiä!
Hyvän Paimenen esimerkki
4. Millainen tehtävä Jeesuksella on Jumalan laumasta huolehtimisessa?
4 Jumalan Poika Jeesus sai hyvää opetusta Isältään, sillä Raamatussa sanotaan Jeesusta ”hyväksi paimeneksi” (Johannes 10:11–16). Siitä elintärkeästä palveluksesta, jota hän suorittaa Jumalan laumalle, puhutaan Ilmestyksen 7. luvussa. Meidän aikanamme eläviä Jumalan palvelijoita kutsutaan 9. jakeessa ”suureksi joukoksi – – kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”. Sitten jakeessa 17 sanotaan: ”Karitsa [Jeesus] – – on paimentava heitä ja opastava heidät elämän vetten lähteille. Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.” Jeesus opastaa Jumalan lampaat totuuden vesien luo, jotka johtavat ikuiseen elämään (Johannes 17:3). Pane merkille, että Jeesusta sanotaan ”Karitsaksi”, mikä osoittaa, että hänellä itsellään on lampaan kaltaisia ominaisuuksia; hän on pääesimerkki alistuvaisuudesta Jumalaa kohtaan.
5. Mitä Jeesus tunsi ihmisiä kohtaan?
5 Jeesus eli maan päällä ollessaan ihmisten keskuudessa ja näki heidän surkuteltavan tilansa. Miten hän reagoi heidän ahdinkoonsa? ”Hän tunsi sääliä näitä ihmisiä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta.” (Matteus 9:36.) Saalistajat aiheuttavat paljon kärsimystä lampaille, joilla ei ole paimenta tai joiden paimenet ovat piittaamattomia. Jeesus tunsi kuitenkin hyvin suurta huolta lampaista, sillä hän sanoi: ”Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka uurastatte ja olette kuormitettuja, niin minä virvoitan teidät. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja tulkaa minun opetuslapsikseni, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne. Sillä minun ikeeni on miellyttävä ja minun kuormani on kevyt.” (Matteus 11:28–30.)
6. Millaista huomaavaisuutta Jeesus ilmaisi maahan poljettuja kohtaan?
6 Raamatussa ennustettiin, että Jeesus kohtelisi ihmisiä rakkaudellisesti: ”[Jehova] on voidellut minut – – sitomaan särjettyjä sydämiä, – – lohduttamaan kaikkia murheellisia.” (Jesaja 61:1, 2; Luukas 4:17–21.) Jeesus ei koskaan halveksinut köyhiä eikä vähäosaisia. Sen sijaan hän täytti Jesajan 42:3:n: ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.” (Vrt. Matteus 12:17–21.) Ahdistetut ihmiset olivat kuin särjettyjä ruokoja ja kuin öljyn puutteen vuoksi sammumaisillaan olevia lamppujen sydämiä. Tajutessaan heidän surkuteltavan tilansa Jeesus osoitti heitä kohtaan sääliä ja valoi heihin voimaa ja toivoa, kun hän paransi heidät hengellisesti ja fyysisesti (Matteus 4:23).
7. Mihin Jeesus johdatti ihmiset, jotka osoittivat vastakaikua häntä kohtaan?
7 Lampaankaltaiset ihmiset osoittivat suurin joukoin vastakaikua Jeesusta kohtaan. Hänen opetuksensa oli niin vetoavaa, että virkailijat, jotka oli lähetetty pidättämään hänet, kertoivat: ”Koskaan ei kukaan toinen ihminen ole puhunut sillä tavoin.” (Johannes 7:46.) Ulkokultaiset uskonnolliset johtajat valittivatkin: ”Maailma on mennyt hänen peräänsä”! (Johannes 12:19.) Jeesus ei kuitenkaan halunnut kunniaa itselleen. Hän johdatti ihmiset Isänsä luo. Hän opetti heitä palvelemaan Jehovaa rakkaudesta Hänen ihailtavia ominaisuuksiaan kohtaan: ”Sinun tulee rakastaa Jehovaa, Jumalaasi, koko sydämelläsi ja koko sielullasi ja koko voimallasi ja koko mielelläsi.” (Luukas 10:27, 28.)
8. Miten tottelevaisuus, jota Jumalan kansa osoittaa häntä kohtaan, eroaa tottelevaisuudesta, jota muut osoittavat maailmallisia hallitsijoita kohtaan?
8 Jehova iloitsee siitä, että hänen kansaansa kuuluvat lampaankaltaiset ihmiset kannattavat hänen kaikkeudensuvereeniuttaan sen perusteella, että he rakastavat häntä. He päättävät halukkaasti palvella häntä, koska he tuntevat hänen rakastettavat ominaisuutensa. Millainen vastakohta se onkaan verrattuna tämän maailman johtajiin, joita heidän alamaisensa tottelevat vain pelosta tai vastahakoisesti tai koska näillä on jokin taka-ajatus! Jehovasta tai Jeesuksesta ei voitaisi koskaan sanoa, kuten sanottiin eräästä roomalaiskatolisen kirkon paavista: ”Monet ihailivat häntä, kaikki pelkäsivät häntä, mutta kukaan ei rakastanut häntä.” (Peter De Rosa, Vicars of Christ—The Dark Side of the Papacy.)
Israelin julmia paimenia
9, 10. Kuvaile muinaisen Israelin ja ensimmäisen vuosisadan johtajia.
9 Jeesuksen aikana toimineet Israelin uskonnolliset johtajat eivät tunteneet rakkautta lampaita kohtaan, kuten Jeesus tunsi. He olivat kuin ne Israelin aiemmat hallitsijat, joista Jehova oli sanonut: ”Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä kainneet! Eikö paimenten ole kaittava lampaita? Te – – ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti.” (Hesekiel 34:2–4.)
10 Ensimmäisen vuosisadan juutalaiset uskonnolliset johtajat olivat noiden poliittisten paimenten tavoin kovasydämisiä (Luukas 11:47–52). Valaistakseen tätä Jeesus kertoi juutalaisesta, joka oli ryöstetty, piesty ja jätetty puolikuolleena tienvarteen. Muuan israelilainen pappi tuli paikalle, mutta nähtyään tuon juutalaisen hän meni ohi tien vastakkaista puolta. Eräs leeviläinen teki samoin. Sitten muuan ei-israelilainen, halveksittu samarialainen, tuli kohdalle ja tunsi sääliä tuota uhria kohtaan. Samarialainen sitoi hänen haavansa, vei hänet juhdan selässä majataloon ja piti hänestä huolta. Hän maksoi majatalonpitäjälle ja sanoi palaavansa takaisin huolehtimaan mahdollisista lisäkuluista. (Luukas 10:30–37.)
11, 12. a) Miten uskonnollisten johtajien pahuus huipentui Jeesuksen aikana? b) Mitä roomalaiset lopulta tekivät uskonnollisille johtajille?
11 Jeesuksen ajan uskonnolliset johtajat olivat niin turmeltuneita, että kun Jeesus herätti kuolleista Lasaruksen, ylipapit ja fariseukset kutsuivat koolle sanhedrinin ja sanoivat: ”Mitä meidän on tehtävä, koska tämä mies [Jeesus] tekee monia tunnusmerkkejä? Jos annamme hänen olla tällä tavoin, niin kohta kaikki uskovat häneen, ja roomalaiset tulevat ja ottavat pois sekä palvontapaikkamme että kansamme.” (Johannes 11:47, 48.) He eivät välittäneet siitä hyvästä, mitä Jeesus oli tehnyt tuolle kuolleelle miehelle. He olivat huolissaan omasta asemastaan. Siksi ”he neuvottelivat siitä päivästä lähtien tappaakseen [Jeesuksen]” (Johannes 11:53).
12 Ylipapit menivät entistä pitemmälle pahuudessaan, kun he ”neuvottelivat nyt tappaakseen Lasaruksenkin, koska hänen takiaan monet juutalaiset menivät sinne ja uskoivat Jeesukseen” (Johannes 12:10, 11). Heidän itsekkäät yrityksensä varjella asemaansa olivat turhia, sillä Jeesus oli sanonut heille: ”Teidän huoneenne jätetään teille hylätyksi.” (Matteus 23:38.) Nuo sanat täyttyivät tuon sukupolven aikana, kun roomalaiset tulivat ja ottivat pois sekä heidän ”palvontapaikkansa että kansansa” sen lisäksi, että tappoivat heidät.
Kristillisen seurakunnan rakkaudellisia paimenia
13. Kenet Jehova lupasi lähettää paimentamaan hänen laumaansa?
13 Jehova herättäisi julmien, itsekkäiden paimenten sijaan Hyvän Paimenen, Jeesuksen, huolehtimaan Hänen laumastaan. Hän lupasi myös herättää rakkaudellisia alipaimenia huolehtimaan lampaista: ”Minä herätän heille paimenia, ja ne kaitsevat heitä; eivätkä he enää pelkää.” (Jeremia 23:4.) Nykyäänkin ’nimitetään vanhimmat kaupunki kaupungilta’, kuten ensimmäisen vuosisadan kristillisissä seurakunnissa (Tiitukselle 1:5). Näiden hengellisesti vanhempien miesten, jotka täyttävät Raamatussa esitetyt pätevyysvaatimukset, on määrä ’paimentaa Jumalan laumaa’ (1. Pietarin kirje 5:2; 1. Timoteukselle 3:1–7; Tiitukselle 1:7–9).
14, 15. a) Minkä asenteen kehittämisen opetuslapset havaitsivat vaikeaksi? b) Mitä Jeesus teki osoittaakseen heille, että vanhinten tulee olla nöyriä palvelijoita?
14 Huolehtiessaan lampaista vanhimmilla täytyy ”ennen kaikkea” olla ”hellittämättömän harras rakkaus” heitä kohtaan (1. Pietarin kirje 4:8). Koska Jeesuksen opetuslapset olivat kuitenkin liian kiinnostuneita arvovallasta ja asemasta, heidän piti oppia tämä. Kun siis kahden opetuslapsen äiti sanoi Jeesukselle: ”Anna sanasi, että nämä kaksi poikaani saavat istua valtakunnassasi toinen oikealla ja toinen vasemmalla puolellasi”, toiset opetuslapset närkästyivät. Jeesus sanoi heille: ”Kansojen hallitsijat herroina niitä hallitsevat ja suuret pitävät niitä vallan alla. Näin ei ole teidän keskuudessanne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo tulla suureksi, sen täytyy olla teidän palvelijanne, ja joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, sen täytyy olla teidän orjanne.” (Matteus 20:20–28.)
15 Kun opetuslapset olivat erään toisen kerran ”väitelleet keskenään siitä, kuka on suurin”, Jeesus sanoi heille: ”Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, niin hänen tulee olla viimeinen kaikista ja kaikkien palvelija.” (Markus 9:34, 35.) Mielen vaatimattomuuden ja palvelualttiuden piti tulla osaksi heidän persoonallisuuttaan. Opetuslasten oli kuitenkin edelleen vaikea omaksua noita ajatuksia, sillä Jeesuksen kuolemaa edeltäneenä iltana, hänen viimeisellä illallisellaan, heidän keskuudessaan syntyi ”kiihkeä kiista” siitä, kuka oli suurin! Näin kävi huolimatta siitä, että Jeesus oli näyttänyt heille, miten vanhimman täytyy palvella laumaa; hän oli nöyrryttänyt itsensä ja pessyt heidän jalkansa. Hän sanoi: ”Jos siis minä, vaikka olen Herra ja Opettaja, pesin teidän jalkanne, niin teidänkin pitäisi pestä toistenne jalat. Sillä minä annoin teille mallin, jotta tekin tekisitte niin kuin minä tein teille.” (Luukas 22:24; Johannes 13:14, 15.)
16. Mitä Vartiotorni sanoi vuonna 1899 vanhinten tärkeimmästä ominaisuudesta?
16 Jehovan todistajat ovat aina opettaneet, että vanhinten täytyy olla tällaisia. Lähes sata vuotta sitten Vartiotornissa 1. huhtikuuta 1899 (engl.) kiinnitettiin huomiota 1. Korinttolaiskirjeen 13:1–8:ssa oleviin Paavalin sanoihin ja sanottiin sitten: ”Apostoli osoittaa selvästi, että tieto ja puhetaito eivät ole tärkeimpiä koetinkiviä, vaan että rakkaus, joka kyllästää sydämen ja ulottuu elämän kaikille alueille ja saa liikkeelle ja pitää toiminnassa kuolevaisen ruumiimme, on todellinen koetinkivi – todellinen osoitus jumalallisesta suhteestamme. – – Huomattavin ominaispiirre, jota tulee odottaa jokaiselta, joka hyväksytään kirkon palvelijaksi, huolehtimaan pyhistä asioista, tulee olla ennen kaikkea rakkauden henki.” Siinä mainittiin, että miehet, jotka eivät palvele nöyrästi rakkaudesta, ”ovat vaarallisia opettajia ja saavat todennäköisesti aikaan enemmän vahinkoa kuin hyvää”. (1. Korinttolaisille 8:1.)
17. Miten Raamatussa tähdennetään ominaisuuksia, joita vanhimmilla täytyy olla?
17 Vanhimmat eivät siis saa ’hallita herroina’ lampaita (1. Pietarin kirje 5:3). Heidän tulee sen sijaan ottaa johto siinä, että he ovat ”huomaavaisia toisiaan kohtaan, hellän sääliväisiä” (Efesolaisille 4:32). Paavali tähdensi: ”Pukeutukaa – – sääliväisyyden hellään kiintymykseen, huomaavaisuuteen, mielen vaatimattomuuteen, lempeyteen ja pitkämielisyyteen. – – Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.” (Kolossalaisille 3:12–14.)
18. a) Minkä erinomaisen esimerkin Paavali antoi lampaiden kohtelemisesta? b) Miksi vanhimmat eivät saa jättää huomioon ottamatta lampaiden tarpeita?
18 Paavali oppi tekemään tämän. Hän sanoi: ”Meistä tuli hellävaraisia teidän keskuudessanne niin kuin imettävä äiti, joka vaalii omia lapsiaan. Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin, halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin, koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” (1. Tessalonikalaisille 2:7, 8.) Sopusoinnussa tämän kanssa hän sanoi: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.” (1. Tessalonikalaisille 5:14.) Tuovatpa lampaat vanhinten tietoon millaisen ongelman hyvänsä, näiden tulee muistaa Sananlaskujen 21:13: ”Joka tukkii korvansa vaivaisen huudolta, se joutuu itse huutamaan, vastausta saamatta.”
19. Miksi rakkaudelliset vanhimmat ovat siunaukseksi, ja miten lampaat ilmaisevat vastakaikua sellaiselle rakkaudelle?
19 Vanhimmat, jotka paimentavat rakkaudellisesti laumaa, ovat siunaukseksi lampaille. Jesajan 32:2:ssa ennustettiin: ”Jokainen heistä [on] oleva turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta, oleva kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa.” Olemme onnellisia tietäessämme, että moniin nykyisistä vanhimmistamme soveltuu tuo kaunis kuvaus virvoituksen antajista. He ovat oppineet soveltamaan seuraavaa periaatetta: ”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne. Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Roomalaisille 12:10.) Kun vanhimmat osoittavat tällaista rakkautta ja nöyryyttä, lampaat ilmaisevat vastakaikua osoittamalla heille ”aivan poikkeuksellista huomaavaisuutta rakkaudessa heidän työnsä vuoksi” (1. Tessalonikalaisille 5:12, 13).
Kunnioita tahdonvapauden käyttöä
20. Miksi vanhinten täytyy kunnioittaa tahdonvapautta?
20 Luodessaan ihmiset Jehova antoi heille tahdonvapauden, niin että he voivat tehdä omat ratkaisunsa. Vaikka vanhinten tulee antaa neuvoja ja jopa kuria, heidän ei tule ottaa vastuulleen toisen ihmisen elämää eikä uskoa. Paavali sanoi: ”Ei niin, että olemme teidän uskonne herroja, vaan me olemme työtovereita teidän iloksenne, sillä uskonne avulla te kestätte.” (2. Korinttolaisille 1:24.) ”Kukin on kantava oman kuormansa.” (Galatalaisille 6:5.) Jehova on antanut meille paljon vapautta lakiensa ja periaatteidensa rajoissa. Vanhinten tulee siis välttää asettamasta sääntöjä silloin, kun ei ole kysymys Raamatun periaatteiden rikkomisesta. Heidän tulee myös vastustaa pienintäkin taipumusta esittää omia mielipiteitään oppeina tai antaa omahyväisyyden tulla esteeksi, jos joku toinen on eri mieltä sellaisista näkemyksistä. (2. Korinttolaisille 3:17; 1. Pietarin kirje 2:16.)
21. Mitä voidaan oppia Paavalin suhtautumisesta Filemoniin?
21 Pane merkille, miten Paavali ollessaan vangittuna Roomassa suhtautui Filemoniin, Kolossassa Vähässä-Aasiassa asuvaan kristittyyn orjanomistajaan. Filemonin Onesimus-niminen orja karkasi Roomaan, hänestä tuli kristitty ja hän auttoi Paavalia. Paavali kirjoitti Filemonille: ”Minä haluaisin pitää hänet täällä luonani, jotta hän sinun sijastasi palvelisi edelleen minua vankilakahleissa, joita kannan hyvän uutisen tähden. Mutta ilman sinun suostumustasi en tahdo tehdä mitään, jotta hyvä tekosi ei olisi kuin pakon alainen, vaan johtuisi omasta vapaasta tahdostasi.” (Filemonille 13, 14.) Paavali palautti Onesimuksen ja pyysi Filemonia kohtelemaan häntä kristittynä veljenä. Paavali tiesi, että lauma ei ollut hänen; se oli Jumalan. Hän ei ollut sen isäntä vaan palvelija. Paavali ei antanut määräyksiä Filemonille; hän kunnioitti tämän tahdonvapautta.
22. a) Mitä vanhinten tulee ymmärtää asemastaan? b) Millaista järjestöä Jehova kehittää?
22 Jumalan järjestön kasvaessa nimitetään koko ajan lisää vanhimpia. Heidän samoin kuin kokeneempien vanhinten täytyy ymmärtää, että heidän asemansa merkitsee nöyrää palvelemista. Näin kun Jumala kuljettaa järjestöään kohti uutta maailmaa, se kasvaa kasvamistaan hänen haluamallaan tavalla – hyvin organisoituna mutta uhraamatta rakkautta ja myötätuntoa tehokkuuden vuoksi. Siten hänen järjestönsä vetoaa yhä enemmän lampaankaltaisiin ihmisiin, jotka näkevät siinä todisteen siitä, että ”Jumala panee kaikki tekonsa myötävaikuttamaan yhdessä niiden hyväksi, jotka rakastavat Jumalaa”. Sitä on syytä odottaakin järjestöltä, joka on perustettu rakkaudelle, koska ”rakkaus ei koskaan häviä”. (Roomalaisille 8:28; 1. Korinttolaisille 13:8.)
Miten vastaisit?
◻ Miten Raamatussa kuvaillaan tapaa, jolla Jehova huolehtii kansastaan?
◻ Millainen tehtävä Jeesuksella on Jumalan laumasta huolehtimisessa?
◻ Minkä täytyy olla vanhinten pääominaisuus?
◻ Miksi vanhinten täytyy ottaa huomioon lampaiden tahdonvapaus?
[Kuva s. 16]
Jeesus, ”hyvä paimen”, osoitti sääliä
[Kuvat s. 17]
Turmeltuneet uskonnolliset johtajat vehkeilivät tappaakseen Jeesuksen