Säilytä samanlainen asenne kuin oli Kristuksella

”[Olkoon teillä] keskuudessanne sama asenne, joka oli Kristuksella Jeesuksella.” (ROOM. 15:5)

 1. Miksi meidän tulisi pyrkiä omaksumaan samanlainen asenne kuin oli Kristuksella?

”TULKAA minun luokseni”, sanoi Jeesus Kristus. ”Oppikaa minusta, sillä minä olen lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä, niin te saatte virvoituksen sielullenne.” (Matt. 11:28, 29.) Tästä lämpimästä kehotuksesta käy hyvin ilmi Jeesuksen rakkaudellinen asenne. Kukaan ihminen ei voisi olla parempi esimerkki seurattavaksi. Vaikka Jeesus oli mahtava Jumalan Poika, hän oli empaattinen ja lempeä, varsinkin kärsiviä ihmisiä kohtaan.

 2. Mitä piirteitä Jeesuksen asenteesta tarkastelemme?

² Tarkastelemme tässä ja kahdessa seuraavassa kirjoituksessa sitä, miten voimme kehittää ja säilyttää samanlaisen asenteen kuin oli Jeesuksella ja heijastaa elämässämme ”Kristuksen mieltä” (1. Kor. 2:16). Keskitymme pääasiassa viiteen piirteeseen: Jeesuksen lempeyteen ja nöyryyteen, hänen huomaavaisuuteensa, hänen tottelevaisuuteensa Jumalaa kohtaan, hänen rohkeuteensa ja hänen pettämättömään rakkauteensa.

Ota oppia Kristuksen lempeämielisyydestä

 3. a) Miten Jeesus opetti opetuslapsilleen nöyryyttä? b) Miten Jeesus reagoi, kun opetuslapsissa ilmeni heikkouksia?

³ Jeesus, Jumalan täydellinen Poika, tuli halukkaasti maan päälle palvelemaan epätäydellisten ja syntisten ihmisten keskuudessa. Myöhemmin jotkut heistä tappaisivat hänet. Silti hän säilytti aina ilonsa ja itsehillintänsä (1. Piet. 2:21–23). Se että ”katsomme kiinteästi” Jeesuksen esimerkkiin, voi auttaa meitä säilyttämään samanlaisen asenteen, kun toisten puutteet ja epätäydellisyys häiritsevät meitä (Hepr. 12:2). Jeesus kutsui opetuslapsiaan tulemaan hänen ikeensä alle hänen kanssaan ja näin oppimaan hänestä (Matt. 11:29, alav.). Mitä he voisivat oppia? Muun muassa sen, että Jeesus oli lempeämielinen ja suhtautui kärsivällisesti opetuslapsiinsa heidän puutteistaan huolimatta. Kuolemaansa edeltäneenä iltana hän pesi heidän jalkansa ja näin opetti heille unohtumattomalla tavalla, miten olla ”nöyrä sydämeltä”. (Lue Johanneksen 13:14–17.) Myöhemmin, kun Pietari, Jaakob ja Johannes eivät ”pysyneet valveilla”, Jeesus ilmaisi myötätuntoisesti ymmärtävänsä heidän heikkouttaan. ”Simon, nukutko sinä?” hän kysyi. ”Pysykää valveilla ja rukoilkaa jatkuvasti, jottette joutuisi kiusaukseen. Henki on tietysti altis, mutta liha on heikko.” (Mark. 14:32–38.)

 4, 5. Miten Jeesuksen esimerkki voi auttaa meitä suvaitsemaan toisten vajavuuksia?

⁴ Miten me reagoimme, jos uskontoverimme on kilpailuhenkinen, helposti loukkaantuva tai hidas noudattamaan vanhinten tai ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” neuvoja? (Matt. 24:45–47.) Saatamme olla valmiita pitämään lihallisia ominaisuuksia normaaleina Saatanan maailmassa, mutta samanlaisiin puutteisiin törmääminen veljiemme keskuudessa voi olla hyvin koettelevaa. Mikäli toisten vajavuudet tahtovat ärsyttää meitä, meidän on hyvä kysyä itseltämme, miten voisimme paremmin heijastaa ”Kristuksen mieltä”. Yritä pitää mielessäsi, että Jeesus ei tuskastunut opetuslapsiinsa silloinkaan, kun heissä ilmeni hengellistä heikkoutta.

⁵ Ajatellaanpa erästä tapausta, joka liittyi apostoli Pietariin. Kun Jeesus pyysi Pietaria astumaan veneestä ja kävelemään häntä kohti veden päällä, Pietari kävelikin jonkin aikaa. Sitten Pietari katsoi myrskytuulta ja alkoi vajota. Harmistuiko Jeesus ja sanoiko hän: ”Se oli sinulle aivan oikein! Siitäpähän opit”? Ei suinkaan. ”Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: ’Sinä vähäuskoinen, miksi vaivuit epäilyyn?’ ” (Matt. 14:28–31.) Jos veljemme näyttää joskus ilmaisevan uskonpuutetta, voimmeko kuvaannollisesti ojentaa kätemme ja auttaa häntä saamaan lisää uskoa? Tämä on varmasti yksi asia, jonka Jeesuksen lempeys Pietaria kohtaan opettaa.

 6. Mitä Jeesus opetti apostoleilleen huomattavan aseman tavoittelusta?

⁶ Pietari oli myös mukana kiistassa, jota apostolit kävivät jatkuvasti siitä, kuka heistä oli suurin. Jaakob ja Johannes halusivat istua Jeesuksen valtakunnassa toinen hänen oikealla ja toinen hänen vasemmalla puolellaan. Kun Pietari ja muut apostolit kuulivat siitä, he närkästyivät. Jeesus tiesi, että he olivat todennäköisesti omaksuneet asenteensa yhteiskunnasta, jossa he olivat kasvaneet. Hän kutsui heidät luokseen ja sanoi: ”Te tiedätte, että kansakuntien hallitsijat herroina niitä hallitsevat ja suuret pitävät niitä vallan alla. Näin ei ole teidän keskuudessanne, vaan sen, joka tahtoo tulla suureksi teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän palvelijanne, ja sen, joka tahtoo olla ensimmäinen teidän keskuudessanne, täytyy olla teidän orjanne.” Sitten Jeesus viittasi omaan esimerkkiinsä: ”Niin kuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia.” (Matt. 20:20–28.)

 7. Miten jokainen meistä voi edistää seurakunnan ykseyttä?

⁷ Jeesuksen nöyrän asenteen miettiminen voi auttaa meitä ”käyttäytymään vähäisempinä” veljiemme keskuudessa (Luuk. 9:46–48). Tämä edistää ykseyttä. Suuren perheen isän tavoin Jehova haluaa lastensa ”asuvan yhdessä ykseydessä”, tulevan toimeen keskenään (Ps. 133:1). Jeesus rukoili Isäänsä tosi kristittyjen puolesta, että he ”olisivat kaikki yhtä”, ja jatkoi: ”Niin että maailma tietäisi sinun lähettäneen minut ja rakastaneen heitä niin kuin olet rakastanut minua.” (Joh. 17:23.) Ykseytemme siis auttaa ihmisiä tunnistamaan meidät Kristuksen seuraajiksi. Jotta tällainen ykseys olisi mahdollinen, meidän täytyy suhtautua toisten puutteisiin Kristuksen tavoin. Hän oli anteeksiantavainen ja opetti, että saamme itse anteeksi vain, jos olemme valmiita antamaan anteeksi toisille. (Lue Matteuksen 6:14, 15.)

 8. Mitä voimme oppia pitkäaikaisista Jumalan palvelijoista?

⁸ Voimme oppia paljon myös jäljittelemällä niiden uskoa, jotka ovat jäljitelleet Kristusta monia vuosia. Hänen tavallaan he osoittavat yleensä ymmärtävänsä toisten puutteita. He ovat oppineet, että myötätuntoisuus auttaa ”kantamaan niiden heikkouksia, jotka eivät ole vahvoja”, ja myös edistää ykseyttä. Se kannustaa koko seurakuntaa heijastamaan Kristuksen asennetta. He toivovat veljiensä suhteen samaa kuin Paavali toivoi Rooman kristittyjen suhteen: ”Suokoon nyt Jumala, joka antaa kestävyyttä ja lohdutusta, että teillä olisi keskuudessanne sama asenne, joka oli Kristuksella Jeesuksella, jotta te yksimielisesti yhdestä suusta kirkastaisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää.” (Room. 15:1, 5, 6.) Meidän yksimielinen palvontamme tuo tosiaan ylistystä Jehovalle!

 9. Miksi tarvitsemme pyhää henkeä voidaksemme jäljitellä Jeesuksen esimerkkiä?

⁹ Jeesus yhdisti sydämen nöyryyden lempeyteen, joka on osa Jumalan pyhän hengen hedelmää. Niinpä sen lisäksi, että tutkimme Jeesuksen esimerkkiä, tarvitsemme Jehovan pyhää henkeä voidaksemme jäljitellä tuota esimerkkiä oikealla tavalla. Meidän tulisi rukoilla pyhää henkeä ja pyrkiä kehittämään sen hedelmää: ”rakkautta, iloa, rauhaa, pitkämielisyyttä, huomaavaisuutta, hyvyyttä, uskoa, lempeyttä, itsehillintää” (Gal. 5:22, 23). Kun jäljittelemme Jeesuksen nöyryyttä ja lempeyttä, miellytämme taivaallista Isäämme Jehovaa.

Jeesus kohteli toisia huomaavaisesti

10. Miten Jeesus osoitti huomaavaisuutta?

¹⁰ Huomaavaisuuskin on osa pyhän hengen hedelmää. Jeesus kohteli toisia aina huomaavaisesti ja ystävällisesti. Hän ”otti – – ystävällisesti vastaan” kaikki vilpittömät ihmiset, jotka tulivat hänen luokseen. (Lue Luukkaan 9:11.) Mitä voimme oppia hänen osoittamastaan huomaavaisuudesta? Huomaavainen ihminen on ystävällinen, hyväntahtoinen, myötätuntoinen ja tahdikas. Jeesus oli tällainen. Hän tunsi sääliä ihmisiä kohtaan, ”koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta” (Matt. 9:35, 36).

11, 12. a) Kerro tapaus, jossa sääli sai Jeesuksen toimimaan. b) Mitä voit oppia tästä esimerkistä?

¹¹ Sääli ja myötätunto saivat Jeesuksen toimimaan. Ajatellaanpa erästä tapausta. Muuan nainen oli kärsinyt epänormaalista verenvuodosta 12 pitkää vuotta. Hän tiesi, että Mooseksen lain mukaan hänen fyysinen tilansa teki hänestä ja kaikista, jotka koskivat häneen, palvontamenojen kannalta epäpuhtaita (3. Moos. 15:25–27). Mutta Jeesuksen maine ja tapa kohdella ihmisiä oli varmastikin saanut naisen vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus pystyisi parantamaan ja myös parantaisi hänet. Nainen toisteli: ”Jos kosketan edes hänen päällysvaippoihinsa, niin tulen terveeksi.” Kerättyään rohkeutta hän kosketti Jeesusta ja tunsi heti parantuneensa.

¹² Jeesus tajusi, että joku oli koskettanut häntä, ja katseli ympärilleen nähdäkseen, kuka se oli. Todennäköisesti nainen pelkäsi saavansa nuhteita, koska hän oli rikkonut Lakia, joten hän lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen vapisten ja kertoi koko totuuden. Nuhteliko Jeesus tätä kärsivää naisparkaa? Kaukana siitä! Jeesus sanoi rauhoittavasti: ”Tytär, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi. Mene rauhassa.” (Mark. 5:25–34.) Nämä ystävälliset sanat varmasti lohduttivat häntä.

13. a) Millä tavoin Jeesuksen asenne oli erilainen kuin fariseusten? b) Miten Jeesus kohteli lapsia?

¹³ Toisin kuin kovasydämiset fariseukset Kristus ei koskaan käyttänyt valtaansa toisten taakkojen lisäämiseen (Matt. 23:4). Päinvastoin hän opetti ihmisille Jehovan teitä huomaavaisesti ja kärsivällisesti. Jeesus oli seuraajiensa läheinen toveri, aina rakkaudellinen ja huomaavainen, tosi ystävä (Sananl. 17:17; Joh. 15:11–15). Lapsetkin tunsivat olonsa mukavaksi hänen seurassaan, ja hän ilmeisesti viihtyi heidän seurassaan. Hän ei ollut niin kiireinen, etteikö hän olisi voinut keskeyttää toimiaan ja viettää aikaa lasten kanssa. Kerran kun ihmiset toivat lapsukaisia Jeesuksen luo, jotta hän koskettaisi heitä, opetuslapset, jotka ympärillä olevien uskonnollisten johtajien tavoin pitivät itseään edelleen kovin tärkeinä, yrittivät estää heitä. Opetuslasten menettely ei miellyttänyt Jeesusta. Hän sanoi heille: ”Antakaa lapsukaisten tulla minun luokseni; älkää yrittäkö estää heitä, sillä Jumalan valtakunta kuuluu senkaltaisille.” Sitten hän antoi heille lasten välityksellä havainto-opetusta ja sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niin kuin lapsukainen, se ei missään tapauksessa mene sinne.” (Mark. 10:13–15.)

14. Miten lapset hyötyvät tervehenkisestä huomiosta?

¹⁴ Mietihän hetkinen, miltä noista lapsista vuosia myöhemmin aikuisina ihmisinä tuntui, kun he muistivat, miten Jeesus Kristus otti heidät syliinsä ja siunasi heitä (Mark. 10:16). Nekin, jotka ovat nyt lapsia, tulevat myöhemmin muistelemaan lämmöllä vanhimpia ja muita, jotka ilmaisevat heitä kohtaan tervehenkistä, epäitsekästä kiinnostusta. Mikä vielä tärkeämpää, lapset, jotka saavat seurakunnassa osakseen tällaista aitoa kiinnostusta, oppivat pienestä pitäen, että Jehovan henki on hänen kansansa yllä.

Osoita huomaavaisuutta tässä epäystävällisessä maailmassa

15. Miksi huomaavaisuuden puutteen ei pitäisi olla meille yllätys?

¹⁵ Monista tuntuu nykyään siltä, ettei heillä ole aikaa osoittaa huomaavaisuutta toisille. Jehovan palvelijoiden täytyy kohdata maailman henki päivittäin koulussa, työssä, liikenteessä ja kenttäpalveluksessa. Epäystävällisyyden ei pitäisi olla meille yllätys, vaikkakin se saattaa tuottaa meille pettymyksiä. Jehova henkeytti Paavalin varoittamaan edeltä, että elämä näinä kriittisinä ”viimeisinä päivinä” saattaisi tosi kristityt kosketuksiin ihmisten kanssa, jotka ovat ”itserakkaita” ja ”vailla luonnollista kiintymystä” (2. Tim. 3:1–3).

16. Miten voimme edistää huomaavaisuutta seurakunnassa?

¹⁶ Toisaalta tosi kristillisessä seurakunnassa vallitsee ilmapiiri, joka on virkistävä vastakohta epäystävällisen maailman hengelle. Jokainen meistä voi edistää tervehenkistä ilmapiiriä jäljittelemällä Jeesusta. Miten voimme tehdä sen? Ensinnäkin monet seurakunnassa tarvitsevat apuamme ja rohkaisuamme terveysongelmiensa tai muiden vastoinkäymistensä vuoksi. Tällaiset ongelmat saattavat näinä ”viimeisinä päivinä” lisääntyä, mutta ne eivät ole mitään uusia. Kristityt kohtasivat samanlaisia ongelmia Raamatun aikoina. Meidän on siis yhtä lailla tarpeellista auttaa toisia nykyään kuin kristittyjen oli silloin. Paavali esimerkiksi kehotti kristittyjä: ”Puhukaa lohduttavasti masentuneille sieluille, tukekaa heikkoja, olkaa pitkämielisiä kaikkia kohtaan.” (1. Tess. 5:14.) Huomaavaisuus saa meidät Kristuksen mallin mukaisesti toimimaan toisten hyväksi.

17, 18. Miten voimme jäljitellä Jeesusta huomaavaisuuden osoittamisessa?

¹⁷ Meillä on kristittyinä vastuu ottaa veljemme ”ystävällisesti vastaan” – kohdella heitä niin kuin Jeesus olisi heitä kohdellut – ilmaisten aitoa kiinnostusta niitä kohtaan, jotka olemme tunteneet jo vuosia, samoin kuin niitä kohtaan, joita emme ole ennen tavanneet (3. Joh. 5–8). Aivan niin kuin Jeesus osoitti sääliä toisia kohtaan, meidänkin tulisi osoittaa ja olla aina virvoituksen lähteenä toisille (Jes. 32:2; Matt. 11:28–30).

¹⁸ Jokainen meistä voi osoittaa huomaavaisuutta olemalla aktiivisesti kiinnostunut toisten hyvinvoinnista. Etsi tapoja ja luo tilaisuuksia toimia siten. Näe vaivaa! ”Olkoon teillä veljellisessä rakkaudessa hellä kiintymys toisiinne”, kehotti Paavali ja jatkoi: ”Ottakaa johto kunnian osoittamisessa toisianne kohtaan.” (Room. 12:10.) Tämä edellyttää sitä, että seuraamme Kristuksen esimerkkiä, kohtelemme toisia huomaavaisesti ja ystävällisesti ja opettelemme ilmaisemaan ”rakkautta, jossa ei ole ulkokultaisuutta” (2. Kor. 6:6). Paavali kuvaili Kristuksen mallin mukaista rakkautta seuraavasti: ”Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se ei kerskaile, ei pöyhisty.” (1. Kor. 13:4.) Älkäämme kantako kaunaa veljillemme ja sisarillemme vaan noudattakaamme sen sijaan kehotusta: ”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi, ja antakaa toisillenne auliisti anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksen kautta antanut teille auliisti anteeksi.” (Ef. 4:32.)

19. Millaisia hyviä tuloksia huomaavaisuus tuottaa?

¹⁹ Kun pyrimme kaikkina aikoina ja joka tilanteessa kehittämään ja osoittamaan samanlaista huomaavaisuutta kuin Jeesus osoitti, saamme runsaita siunauksia. Jehovan henki voi toimia seurakunnassa vapaasti ja tuottaa hyvää hedelmäänsä. Lisäksi onnellinen, yksimielinen palvontamme tuo iloa Jumalalle, kun seuraamme Jeesuksen jättämää mallia ja autamme toisia tekemään samoin. Pyrkikäämme siksi jatkuvasti heijastamaan Jeesuksen lempeyttä ja huomaavaisuutta ollessamme tekemisissä toisten kanssa.

Osaatko selittää?

• Miten Jeesus ilmaisi olevansa ”lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä”?

• Miten Jeesus osoitti huomaavaisuutta?

• Miten voimme tässä epätäydellisessä maailmassa olla Jeesuksen tavoin lempeitä ja huomaavaisia?

[Kuva s. 8]

Ojennammeko auttavan kätemme, kun joku veli Pietarin tavoin horjuu uskossaan?

[Kuva s. 10]

Mitä sinä voit tehdä, jotta seurakunta olisi huomaavaisuuden tyyssija?