Erehtymättömyys ja varhaiskristityt
EREHTYMÄTTÖMYYSOPPI on läheisesti yhteydessä oppiin paavin ”primaatista” eli johtoasemasta. Enciclopedia Cattolican mukaan ”ne raamatunjakeet, jotka todistavat primaatista, vahvistavat paavin erehtymättömyyden”. Tämän opin tueksi samainen teos lainaa seuraavat raamatunjakeet, joissa Kristus puhuu Pietarille.
Matteus 16:18: ”Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani.”
Luukas 22:32: ”Mutta minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei uskosi pettäisi, ja kun sinä kerran olet palannut, vahvista veljiäsi.”
Johannes 21:15–17: ”Ruoki minun karitsoitani.” ”Paimenna minun pieniä lampaitani.” ”Ruoki minun pieniä lampaitani.”
Katolisen kirkon mukaan edellä mainituista jakeista pitäisi ilmetä seuraavat asiat: 1) Pietari oli ”apostoleista ensimmäinen”, toisin sanoen hänellä oli primaatti eli johtoasema heidän joukossaan, 2) hän oli erehtymätön ja 3) hänellä oli määrä olla seuraajia, joille hän siirtäisi etuoikeutensa: primaatin ja erehtymättömyyden.
Tässä yhteydessä kannattaa huomata, mitä kirkkohistorian tuntija Giuseppe Alberigo kirjoittaa: ”Kuten on tunnettua, UT:ssä [Uudessa testamentissa] ei missään esiinny sanaa ’paavi’ eikä sen sukulaissubstantiivia ’paavius’. Ainoa hallitseva henkilö on Jeesus Nasaretilainen; raamatunkohtien perusteella on hyvin ongelmallista mennä sanomaan, kuka opetuslasten ja eritoten apostolien joukosta erottuisi kaikkia muita selvemmin. Pietari, Johannes, Jaakob ja Paavali ovat henkilöinä aivan yhtä lailla merkittäviä, tärkeitä, toisiinsa verrattuina erilaisia ja toisiaan täydentäviä. Epäilemättä Pietari on apostoleista se, jolle Kristus puhui useammin kuin muille apostoleille, mutta hän ei silti ole ainoa ja tärkein.”
Mitä varhaiskristityt uskoivat? Professori Alberigo vastaa: ”Ensimmäisinä vuosisatoina ei paavin henkilöstä ja tehtävistä ollut olemassa opillista kehitelmää tai käytäntöä. – – Mahdollisuus nimitykseen ’episcopus episcoporum’ [piispain piispa] oli Cyprianuksen [200-luvulla eläneen kirjailijan] hairahdus, kuten hän itse myönsi Karthagon kirkolliskokouksessa.”
Milloin oppi paaviudesta lopulta muotoutui? Alberigo sanoo: ”300-luvun loppupuolella alkoi Rooman seurakunta sinnikkäämmin vaatia itselleen apostolista tehtävää, toisin sanoen oikeutta toimia lännen seurakuntien yhteistoiminnan kehittäjänä.” Alberigo jatkaa: ”Leo I:n ollessa piispana [400-luvulla]” kehittyi ”Matteuksen 16:18:aan perustuva käsitys Pietarin erikoisasemasta apostolien joukossa”. ”UT:stä ei löydy yhtään sellaista kohtaa, missä Jeesus olisi osoittanut Pietarilla tai muilla apostoleilla olevan seuraajia.”
Tukeeko esimerkiksi Matteuksen 16:18, jota katoliset teologit useimmiten käyttävät, paaviusoppia?
Kuka on kallisarvoinen ”peruskivi”?
”Sinä olet Pietari [kreik. Peʹtros], ja tälle kalliolle [kreik. peʹtrai] minä rakennan seurakuntani.” Katolisen kirkon mukaan näiden kahden sanan suuri samankaltaisuus todistaa, että Pietari on tosi kirkon eli kristillisen seurakunnan peruskivi. Koska Raamatulla on kuitenkin paljon sanottavana tästä kuvaannollisesta kivestä, meidän on aiheellista tarkastella muitakin jakeita päästäksemme oikeaan käsitykseen. – Matteus 16:18.
Tärkeissä Raamatun heprealaisten kirjoitusten ennustuksissa oli jo ilmoitettu kuvaannollisen peruskiven ilmaantuminen ja se kahtalainen tehtävä, joka sillä olisi. Sen oli määrä olla pelastuksen välikappaleena niille, jotka ilmaisisivat uskoa: ”Katso, minä lasken Siioniin peruskiven, koetellun kiven, kalliin kulmakiven, lujasti perustetun; joka uskoo, se ei pakene.” (Jesaja 28:16) Toisaalta sen piti olla myös kallio, johon epäuskoiset israelilaiset kompastuisivat: ”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.” (Psalmi 118:22) ”Loukkauskivi ja kompastuksen kallio molemmille Israelin huonekunnille.” – Jesaja 8:14.
Olisiko pelkästään joku ihminen – varsinkaan impulsiivinen Pietari – voinut suoriutua siitä kahtalaisesta tehtävästä, joka tälle kuvaannolliselle kivelle oli asetettu? (Matteus 26:33–35, 69–75; Markus 14:34–42) Kehen meidän tulee uskoa voidaksemme pelastua, Pietariin vaiko johonkuhun suurempaan? Kehen israelilaiset kompastuivat, Pietariin vaiko Jeesukseen? Raamattu osoittaa selvästi, että kallisarvoista kiveä koskeneet ennustukset eivät toteutuneet Pietarissa, vaan Jumalan Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus sovelsi Jesajan ja Psalmin 118 ennustukset itseensä, kuten Matteuksen 21:42–45:stä ilmenee.
Pietari itse piti peruskivenä Jeesusta eikä itseään, kuten voimme lukea 1. Pietarin kirjeen 2:4–8:sta. Kun Pietari eräässä yhteydessä aikaisemmin puhui juutalaisten uskonnollisille johtajille, hän vahvisti sen, että ”Jeesus Kristus, Nasaretilainen,” oli ’se kivi, jota nämä rakentajat olivat pitäneet merkityksettömänä, se josta oli tullut pääkulmakivi’. – Apostolien teot 4:10, 11.
Apostoli Paavali ajatteli samalla tavoin, kuten ilmenee esimerkiksi Roomalaiskirjeen 9:31–33:sta, 1. Korinttolaiskirjeen 10:4:stä ja Efesolaiskirjeen 2:20:stä, joista viimeksi mainitussa vahvistetaan se tosiasia, että kristillisen seurakunnan jäsenet ”on rakennettu apostolien ja profeettojen perustukselle Kristuksen Jeesuksen itsensä ollessa peruskulmakivenä”. Hän on myös ’seurakunnan pää’, ja hän ohjaa seurakuntaa taivaasta käsin. ”Minä olen teidän kanssanne kaikkina päivinä asiainjärjestelmän päättymiseen asti”, sanoi Jeesus. – Efesolaisille 1:22; 5:23; Matteus 28:20; Kolossalaisille 1:18.
Pietari – paavi vaiko vain yksi samanvertaisten joukossa?
Millaista välikappaletta Jeesus käytti uskollisten seuraajiensa työn ohjaamiseen sen jälkeen, kun hän oli noussut taivaaseen? Nimittikö hän yhden heistä ”sijaisekseen”, joka paavin tavoin käyttäisi ylintä johtamisvaltaa? Hän ei suinkaan luonut seurakunnalle monarkistista hallitusmuotoa. Sen sijaan hän uskoi laumasta huolehtimisen uskollisista palvelijoista koostuneelle elimelle eli ryhmälle. Kristillistä seurakuntaa ohjasi sen alussa elin, johon kuuluivat kaikki 12 apostolia ja heidän lisäkseen Jerusalemin seurakunnan vanhimmat.
Kaksitoista apostolia yhdessä päättivät, miten puutteenalaisten aineellisista tarpeista pidettäisiin huolta. (Apostolien teot 6:1–6) Tämä kahdentoista miehen muodostama elin päätti myös, ketkä lähetettäisiin samarialaisten luo sen jälkeen kun nämä olivat ottaneet vastaan hyvän uutisen, ja tätä varten valittiin Pietari ja Johannes. Tässä tapauksessa näyttäisi siltä, että Pietari oli kaikkea muuta kuin tekemässä ratkaisuja omin päin, sillä hän oli yksinkertaisesti toinen niistä, jotka apostolit ”lähettivät”. – Apostolien teot 8:14.
Lopulta, vuoden 49 tienoilla Jerusalemissa pidetyssä kokouksessa, ”apostolit ja vanhimmat” päättivät Raamattuun nojautuen, ettei ollut tarpeen ympärileikata kristillisyyteen kääntyneitä ei-juutalaisia. (Apostolien teot 15:1–29) Tosiperäisen selostuksen perusteella on selvää, että tässä kokouksessa ei toiminut puheenjohtajana Pietari, vaan Jaakob, Jeesuksen velipuoli. Hänhän lopetti asian käsittelyn sanomalla: ”Minun päätökseni on, ettei tule vaivata niitä kansoista olevia, jotka kääntyvät Jumalan puoleen.” (Apostolien teot 15:19) Olisiko Jaakob kyennyt puhumaan ’omasta päätöksestään’, mikäli läsnä olleella Pietarilla olisi ollut primaatti eli johtoasema apostolien joukossa?
Kun apostoli Paavali puhui erilaisista palvelustehtävistä, jotka myötävaikuttivat seurakunnan rakentumiseen, hän ei maininnut niin sanottua paavin opetusvirkaa (magisterium), vaan sen sijaan kaikkien apostoleitten yhdessä suorittaman palveluksen. – 1. Korinttolaisille 12:28; Efesolaisille 4:11, 12.
Intonsa ja aloitekykyisyytensä takia Pietari epäilemättä näytteli ”huomattavaa” osaa, kuten Alberigo kirjoittaa. Jeesus antoi hänelle ”taivasten valtakunnan avaimet”. (Matteus 16:19) Näillä kuvaannollisilla avaimilla hän avasi juutalaisille, samarialaisille ja kansojen ihmisille mahdollisuuden päästä taivasten valtakuntaan. (Apostolien teot 2:14–40; 8:14–17; 10:24–48) Hän sai myös vastuulleen ’sitomisen’ ja ’päästämisen’, minkä tehtävän hän jakoi muiden apostolien kanssa. (Matteus 16:19; 18:18, 19) Hänen oli määrä paimentaa kristillistä seurakuntaa, ja se on jotakin sellaista, mitä kaikkien kristittyjen valvojien täytyy tehdä. – Apostolien teot 20:28; 1. Pietari 5:2.
Pietarin lisäksi olivat muutkin apostolit kristillisten ominaisuuksiensa johdosta ”huomattavia”. Kun Paavali puhui niistä, jotka ”näyttivät olevan pylväitä” seurakunnassa, hän tarkoitti ”Jaakobia ja Keefasta [Pietaria] ja Johannesta”. (Galatalaisille 2:2, 9) Jeesuksen velipuoli Jaakob näytteli erityisen tärkeää osaa. Kuten jo edellä todettiin, hän toimi Jerusalemin kokouksessa puheenjohtajana, ja hänet mainitaan muissakin sellaisissa yhteyksissä, jotka vahvistavat sen, että hänellä oli huomattava rooli. – Apostolien teot 12:17; 21:18–25; Galatalaisille 2:12.
Jumala antoi Jeesuksen uskollisille opetuslapsille suuren vallan, esimerkiksi kyvyn tehdä ihmeitä. Me emme kuitenkaan lue mistään, että hän olisi tehnyt heidät kykeneviksi esittämään erehtymättömiä lausuntoja. Niin uskollinen kuin Pietari olikin, hän teki erehdyksiä. Jeesus nuhteli häntä, ja erään kerran apostoli Paavali ojensi häntä julkisesti. – Matteus 16:21–23; 26:31–34; Galatalaisille 2:11–14.
Ainoastaan Raamattu on erehtymätön, koska se on Jumalan sana. Pietari puhui ”profeetallisesta sanasta”, johon tulee kiinnittää huomiota kuin loistavaan lamppuun. (2. Pietari 1:19–21) Jos haluamme oppia tuntemaan Jumalan tahdon, meidän täytyy panna luottamuksemme hänen ’elävään’ Sanaansa. (Heprealaisille 4:12) Ainoastaan Jumalan sana – ei jokin uskonnollisten johtajien luoma moniselitteinen määritelmä – tarjoaa sellaisen varmuuden, jota ihmiset kaikkialla kipeästi tarvitsevat. Myös meidän aikanamme Jeesus Kristus käyttää palvelijoittensa muodostamaa ryhmää, johon kuuluvat ovat erehtyväisiä mutta kuitenkin uskollisia, ja heitä yhdessä kutsutaan ”uskolliseksi ja ymmärtäväiseksi orjaksi”. – Matteus 24:45–47.
Ketkä edustavat tätä kuvaannollista orjaa maan päällä nykyään? Raamatun huolellinen tutkiminen voi selvittää sen sinulle. Jehovan todistajat mielellään auttavat sinua.
[Kuvat s. 9]
Kumpi oli peruskivi: uskollinen Kristus vai Pietari, joka kolmesti kielsi hänet?