Jehova – hellän sääliväinen Isämme
”Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja sääliväinen.” (JAAKOB 5:11, UM, engl. viitelaitoksen alaviite)
1. Miksi Jehova Jumala vetää puoleensa vaatimattomia ihmisiä?
KAIKKEUS on niin suuri, että tähtitieteilijät eivät pysty alkuunkaan laskemaan kaikkia sen galakseja. Oma Linnunrata-galaksimme on niin valtava, että ihmisen on mahdotonta saada selville, montako tähteä siinä on. Jotkin tähdet, esimerkiksi Antares, ovat tuhansia kertoja suurempia ja kirkkaampia kuin Aurinkomme. Miten voimakas kaikkeuden kaikkien tähtien Suuren Luojan täytyykään olla! Hän tosiaankin ”johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, – – nimeltä kutsuu ne kaikki” (Jesaja 40:26). Kuitenkin tämä sama kunnioittavaa pelkoa herättävä Jumala on myös ”hyvin hellä kiintymyksessään ja sääliväinen”. Sen tietäminen virvoittaa suuresti Jehovan nöyriä palvelijoita, varsinkin niitä, jotka kärsivät vainon, sairauden, masennuksen tai muiden vaikeuksien vuoksi!
2. Miten tämän maailman ihmiset usein suhtautuvat helliin tunteisiin?
2 Monet pitävät lempeitä tunteita, esimerkiksi Kristuksen ”hellää kiintymystä ja sääliväisyyttä”, heikkouksina (Filippiläisille 2:1). Evolutionistisen ajattelutavan vaikutuksesta he kannustavat ihmisiä asettamaan itsensä ensi sijalle silloinkin, kun se merkitsee toisten tunteiden polkemista. Monet viihde- ja urheilumaailman esikuvat ovat machomiehiä, jotka eivät itke eivätkä osoita hellää kiintymystä. Joistakuista poliittisista johtajista voidaan sanoa samaa. Stoalainen filosofi Seneca, joka opetti julmaa keisaria Neroa, korosti sitä, että ”sääli on – – heikkoutta”. M’Clintockin ja Strongin Cyclopædiassa sanotaan: ”Stoalaisuus vaikuttaa – – ihmisten mieleen vielä nykyäänkin.”
3. Miten Jehova kuvaili itseään Moosekselle?
3 Ihmiskunnan Luojalla on sitä vastoin sydäntä lämmittävä persoonallisuus. Hän kuvaili itseään Moosekselle seuraavin sanoin: ”Jehova, Jehova, armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihastumaan ja runsas rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa, joka – – antaa anteeksi erheen ja rikkomuksen ja synnin, mutta ei suinkaan vapauta rangaistuksesta.” (2. Mooseksen kirja 34:6, 7, UM.) On kyllä totta, että Jehova päätti tämän kuvauksen itsestään korostamalla oikeudenmukaisuuttaan. Hän ei vapauta tahallisia synnintekijöitä ansaitusta rangaistuksesta. Silti hän kuvailee itseään ennen kaikkea Jumalaksi, joka on armollinen.
4. Mikä on usein ”armoksi” käännetyn heprealaisen sanan sydäntä lämmittävä merkitys?
4 Joskus sana ”armo” käsitetään vain rangaistuksesta pidättymisen kylmässä, juridisessa merkityksessä. Raamatunkäännösten vertailu tuo kuitenkin esiin verbistä ra·ḥamʹ juontuvan heprealaisen adjektiivin monivivahteisen merkityksen. Joidenkuiden oppineiden mukaan sen pohjimmainen merkitys on ’olla pehmeä’. Vanhan testamentin synonyymejä käsittelevän kirjan Synonyms of the Old Testament mukaan ra·ḥamʹ ”ilmaisee syvää ja hellää sääliväisyyden tunnetta, esimerkiksi sellaista, joka herää nähdessämme meille rakkaissa tai apuamme tarvitsevissa ihmisissä heikkoutta tai nähdessämme heidän kärsivän”. Muita tämän haluttavan ominaisuuden sydäntä lämmittäviä määritelmiä käsitellään teoksen Insight on the Scriptures osan 2 sivuilla 375–379.
5. Miten armo ilmeni Mooseksen laissa?
5 Jumalan hellä sääliväisyys ilmenee selvästi Laissa, jonka hän antoi Israelin kansalle. Vähäosaisia, esimerkiksi leskiä, orpoja ja köyhiä, piti kohdella sääliväisesti. (2. Mooseksen kirja 22:22–27; 3. Mooseksen kirja 19:9, 10; 5. Mooseksen kirja 15:7–11.) Kaikkien, myös palvelijoiden ja eläinten, piti hyötyä viikoittaisesta sapatinlevosta (2. Mooseksen kirja 20:10). Lisäksi Jumala pani merkille ne, jotka kohtelivat hellästi kovaosaisia. Sananlaskujen 19:17:ssä sanotaan: ”Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.”
Jumalan sääliväisyyden rajat
6. Miksi Jehova lähetti profeettoja ja sanansaattajia kansansa luo?
6 Israelilaiset kantoivat Jumalan nimeä ja palvoivat Jerusalemin temppelissä, joka oli rakennettu ”Jehovan – – nimelle” (2. Aikakirja 2:4, UM; 6:33). He alkoivat kuitenkin aikanaan suvaita moraalittomuutta, epäjumalanpalvelusta ja murhia, mikä aiheutti paljon häpeää Jehovan nimelle. Sääliväisen persoonallisuutensa mukaisesti Jumala yritti kärsivällisesti korjata tämän huonon tilanteen aiheuttamatta onnettomuutta koko kansalle. Hän ”lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajainsa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustansa. Mutta he pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja häpäisivät hänen profeettojansa, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei apua enää ollut.” (2. Aikakirja 36:15, 16.)
7. Mitä tapahtui Juudan valtakunnalle, kun Jehovan sääliväisyys saavutti rajansa?
7 Vaikka Jehova on sääliväinen ja hidas vihastumaan, hän ilmaisee tarvittaessa vanhurskasta suuttumusta. Jumalan sääliväisyys oli silloin muinoin saavuttanut rajansa. Luemme seurauksista: ”Niin hän [Jehova] toi heidän kimppuunsa kaldealaisten kuninkaan ja surmautti miekalla heidän nuoret miehensä heidän pyhäkössänsä eikä säästänyt nuorukaista eikä neitosta, ei vanhusta eikä harmaapäätä; kaikki hän antoi tämän käsiin.” (2. Aikakirja 36:17.) Näin Jerusalem ja sen temppeli tuhottiin, ja kansa vietiin vankeuteen Babyloniin.
Sääli nimeään kohtaan
8, 9. a) Miksi Jehova julisti, että hänen tulisi sääli nimeään? b) Miten Jehovan viholliset vaiennettiin?
8 Naapurikansat iloitsivat tästä onnettomuudesta. Ne sanoivat pilkallisesti: ”Nämä ovat Herran [”Jehovan”, UM] kansa, mutta heidän on täytynyt lähteä pois hänen maastansa.” Jehova tiedosti, millainen häpeä tämä oli, ja julisti: ”Minun tuli sääli pyhää nimeäni – –. Minä pyhitän suuren nimeni – –. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra [”Jehova”, UM].” (Hesekiel 36:20–23.)
9 Kun kansa oli ollut vankeudessa 70 vuotta, sääliväinen Jumala, Jehova, vapautti sen ja antoi sen palata ja rakentaa uudelleen Jerusalemin temppelin. Tämä vaiensi naapurikansat, jotka seurasivat tapahtumia hämmästyneinä. (Hesekiel 36:35, 36.) Valitettavasti Israelin kansa sortui kuitenkin jälleen huonoihin tapoihin. Uskollinen juutalainen Nehemia auttoi korjaamaan tilanteen. Hän muisteli julkisessa rukouksessa sitä, miten sääliväisesti Jumala oli kohdellut kansaa, ja sanoi:
10. Miten Nehemia korosti Jehovan sääliväisyyttä?
10 ”Kun he ahdinkonsa aikana huusivat sinua, niin sinä taivaasta kuulit ja suuressa laupeudessasi [”armollisuudessasi”, UM] annoit heille vapauttajia, jotka vapauttivat heidät heidän ahdistajainsa käsistä. Mutta rauhaan päästyään he jälleen tekivät sitä, mikä on pahaa sinun edessäsi. Silloin sinä jätit heidät heidän vihollistensa käsiin, niin että nämä vallitsivat heitä. Mutta kun he jälleen huusivat sinua, kuulit sinä taivaasta ja pelastit heidät laupeudessasi [”armollisuudessasi”, UM] monta kertaa. – – Sinä kärsit heitä monta vuotta.” (Nehemia 9:26–30; ks. myös Jesaja 63:9, 10.)
11. Millainen vastakohta vallitsee Jehovan ja ihmisten jumalien välillä?
11 Kun juutalainen kansa oli julmasti hylännyt Jumalan rakkaan Pojan, se lopulta menetti etuoikeuksisen asemansa iäksi. Jumalan uskollinen kiintymys sitä kohtaan oli kestänyt yli 1 500 vuotta. Se todistaa ikuisesti sen puolesta, että Jehova on tosiaan armollinen Jumala. Se on jyrkkä vastakohta syntisten ihmisten keksimille julmille ja tunteettomille jumalille! (Ks. s. 8.)
Suurin sääliväisyyden ilmaus
12. Mikä oli suurin Jumalan sääliväisyyden ilmaus?
12 Suurin Jumalan sääliväisyyden ilmaus oli se, että hän lähetti rakkaan Poikansa maan päälle. Jeesuksen nuhteeton elämä tuotti tosin suurta mielihyvää Jehovalle, koska hän sai siitä täydellisen vastauksen esitettäväksi Panettelijan valheellisiin syytöksiin (Sananlaskut 27:11). Samalla kuitenkin se, että Jehova joutui katselemaan, miten hänen rakas Poikansa kärsi julman ja nöyryyttävän kuoleman, aiheutti hänelle epäilemättä enemmän tuskaa kuin yksikään ihmisisä tai -äiti on koskaan joutunut kestämään. Se oli hyvin rakkaudellinen uhri, joka avasi tien ihmiskunnan pelastumiselle (Johannes 3:16). Kuten Johannes Kastajan isä Sakarja ennusti, se julisti ”Jumalamme hellän sääliväisyyden” suuruutta (Luukas 1:77, 78).
13. Millä tärkeällä tavalla Jeesus on heijastanut Isänsä persoonallisuutta?
13 Lisäksi Jumalan Pojan lähettäminen maan päälle antoi ihmiskunnalle selvemmän näkemyksen Jehovan persoonallisuudesta. Miten niin? Siten, että Jeesus heijasti täydellisesti Isänsä persoonallisuutta, erityisesti siinä, miten hellän sääliväisesti hän kohteli vaatimattomia ihmisiä! (Johannes 1:14; 14:9.) Tässä yhteydessä kolme evankeliuminkirjoittajaa Matteus, Markus ja Luukas käyttävät kreikkalaista verbiä splag·khniʹzo·mai, joka juontuu ’sisälmyksiä’ tarkoittavasta kreikkalaisesta sanasta. Raamatunoppinut William Barclay selittää: ”Jo siitä, miten tämä sana johtuu, voidaan nähdä, ettei se kuvaile mitään tavanomaista sääliä tai sääliväisyyttä vaan tunnetta, joka liikuttaa ihmistä aivan hänen sisimpäänsä saakka. Se on voimakkain sääliväisyyden tunnetta kuvaileva kreikan kielen sana.” Sen käännösvastineita ovat ”tuntea sääliä” tai ”tulla sääli” (Markus 6:34; 8:2).
Kun Jeesus tunsi sääliä
14, 15. Miten Jeesus liikuttuu säälistä eräässä Galilean kaupungissa, ja mitä tämä valaisee?
14 Tapahtumapaikkana on eräs Galilean kaupunki. Muuan mies, joka on ”täynnä lepraa”, lähestyy Jeesusta antamatta tavanomaista varoitusta. (Luukas 5:12.) Ojentaako Jeesus häntä tiukasti siksi, että hän ei huuda: ”Saastainen, saastainen”, kuten Jumalan laki vaatii? (3. Mooseksen kirja 13:45.) Ei, vaan Jeesus kuuntelee miehen epätoivoista anomusta: ”Jos vain haluat, niin sinä voit puhdistaa minut.” Jeesus ’liikuttuu säälistä’, ojentaa kätensä, koskettaa lepratautista ja sanoo: ”Minä haluan. Puhdistu.” Mies tervehtyy heti entiselleen. Jeesus osoittaa siten ihmeitä tekevien, Jumalalta saamiensa voimien lisäksi myös helliä tunteita, jotka saavat hänet käyttämään noita voimia. (Markus 1:40–42.)
15 Täytyykö ihmisten tulla Jeesuksen luo, ennen kuin hän osoittaa sääliväisyyden tunteita? Ei. Jonkin aikaa myöhemmin hän tapaa Nainin kaupungista tulevan ruumissaaton. Jeesus on epäilemättä nähnyt monia hautajaisia aiemminkin, mutta nämä ovat erityisen traagiset. Vainaja on lesken ainoa poika. Jeesus, jonka ”tuli häntä [leskeä] sääli”, lähestyy häntä ja sanoo: ”Lakkaa itkemästä.” Sitten hän tekee huomattavan ihmeen herättämällä hänen poikansa jälleen henkiin. (Luukas 7:11–15.)
16. Miksi Jeesus tuntee sääliä häntä seuraavaa suurta ihmisjoukkoa kohtaan?
16 Edellä kerrotuista tapahtumista voidaan saada se vaikuttava opetus, että kun Jeesuksen ’tulee sääli’, hän ryhtyy toimiin antaakseen apua. Myöhemmin Jeesus erään kerran tarkastelee suuria ihmisjoukkoja, jotka seuraavat häntä jatkuvasti. Matteus kertoo, että ”hän tunsi sääliä näitä ihmisiä kohtaan, koska he olivat kiusattuja ja sysittyjä niin kuin lampaat ilman paimenta”. (Matteus 9:36.) Fariseukset eivät tee juuri mitään tyydyttääkseen tavallisten ihmisten hengellistä nälkää. Sen sijaan he kuormittavat nöyriä ihmisiä monilla tarpeettomilla säännöillä. (Matteus 12:1, 2; 15:1–9; 23:4, 23.) Heidän näkemyksensä tavallisesta kansasta paljastui, kun he sanoivat niistä, jotka kuuntelivat Jeesusta: ”Tämä ihmisjoukko, joka ei tunne Lakia, on kirottua.” (Johannes 7:49.)
17. Miten sääli ihmisjoukkoja kohtaan liikuttaa Jeesusta, ja mitä kauaskantoista opastusta hän antaa?
17 Jeesusta ihmisjoukkojen hengellinen ahdinko sitä vastoin liikuttaa syvästi. Kiinnostuneita on kuitenkin yksinkertaisesti liian paljon, jotta hän voisi huolehtia heistä jokaisesta henkilökohtaisesti. Hän kehottaa siksi opetuslapsiaan rukoilemaan lisää työntekijöitä. (Matteus 9:35–38.) Sopusoinnussa tällaisten rukousten kanssa Jeesus lähettää apostolinsa viemään sanomaa: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” Tuossa tilaisuudessa annetut ohjeet ovat olleet kristityille arvokkaana oppaana aina nykyaikaan asti. Jeesuksen sääliväisyyden tunteet saavat hänet epäilemättä tyydyttämään ihmiskunnan hengellisen nälän. (Matteus 10:5–7.)
18. Miten Jeesus suhtautuu, kun väkijoukot rikkovat hänen rauhansa, ja mitä opimme tästä?
18 Jeesus tuntee eräässä toisessa tilaisuudessa jälleen huolta ihmisjoukkojen hengellisistä tarpeista. Tällä kertaa hän ja hänen apostolinsa ovat väsyneitä kiireisen saarnamatkan jälkeen, ja he etsivät levähdyspaikkaa. Pian ihmiset kuitenkin löytävät heidät. Sen sijaan että Jeesus olisi ärtynyt siitä, että heidän rauhaansa näin rikotaan, Markuksen kertomuksen mukaan ”hänen tuli heitä sääli”. Mistä Jeesuksen syvät tunteet johtuivat? ”He olivat kuin lampaat ilman paimenta.” Jeesus toimii jälleen tunteidensa mukaisesti ja alkaa opettaa ihmisjoukoille ”Jumalan valtakunnasta”. Heidän hengellinen nälkänsä tosiaan liikutti häntä niin syvästi, että hän uhrasi tarpeellisen levon ja opetti heitä. (Markus 6:34; Luukas 9:11.)
19. Miten Jeesuksen kiinnostus ihmisjoukkoja kohtaan ulottui jopa yli heidän hengellisten tarpeidensa?
19 Vaikka Jeesus oli ensisijaisesti kiinnostunut ihmisten hengellisistä tarpeista, hän ei koskaan sivuuttanut heidän fyysisiä perustarpeitaan. Tuossa samassa tilaisuudessa hän myös ”paransi ne, jotka parannusta tarvitsivat” (Luukas 9:11). Myöhemmin ihmisjoukot olivat erään kerran olleet hänen luonaan pitkän aikaa, ja he olivat kaukana kotoa. Koska Jeesus tajusi heidän fyysiset tarpeensa, hän sanoi opetuslapsilleen: ”Minun on sääli tätä ihmisjoukkoa, koska he ovat viipyneet luonani jo kolme päivää eikä heillä ole mitään syötävää, enkä tahdo lähettää heitä pois paastoavina. Hehän voivat nääntyä tiellä.” (Matteus 15:32.) Jeesus tekee nyt jotakin torjuakseen mahdollisen ahdinkotilan. Hän tarjoaa ihmeen avulla tuhansille miehille, naisille ja lapsille aterian, joka on saatu aikaan seitsemästä leivästä ja muutamasta pikkukalasta.
20. Mitä opimme viimeisestä muistiin merkitystä tapauksesta, jossa Jeesus liikuttui säälistä?
20 Viimeinen muistiin merkitty tapaus, jossa Jeesus liikuttuu säälistä, on hänen viimeinen matkansa Jerusalemiin. Ihmisiä matkustaa suurin joukoin hänen kanssaan viettämään pääsiäistä. Tiellä lähellä Jerikoa kaksi sokeaa kerjäläistä huutaa huutamistaan: ”Herra, ole meille armollinen.” Ihmisjoukot yrittävät vaientaa heidät, mutta Jeesus kutsuu heidät luokseen ja kysyy, mitä he tahtovat hänen tekevän. ”Herra, anna silmiemme aueta”, he pyytävät hartaasti. ”Säälistä liikuttuneena” hän koskettaa heidän silmiään, ja he saavat näön. (Matteus 20:29–34.) Miten tärkeän opetuksen tämä antaakaan meille! Jeesus on aloittamaisillaan maanpäällisen palveluksensa viimeisen viikon. Hänellä on paljon työtä tehtävänä, ennen kuin hän kärsii julman kuoleman Saatanan edustajien käsissä. Hän ei kuitenkaan anna tämän merkityksellisen ajan paineen työntää syrjään hänen helliä sääliväisyyden tunteitaan vähemmän tärkeitä inhimillisiä tarpeita kohtaan.
Sääliväisyyttä korostavia kuvauksia
21. Mitä valaistaan sillä, että isäntä antoi anteeksi orjansa suuren velan?
21 Kreikkalainen verbi splag·khniʹzo·mai, jota on käytetty kerrottaessa näistä Jeesuksen elämän tapahtumista, esiintyy myös kolmessa Jeesuksen kuvauksessa. Eräässä kertomuksessa orja anoo aikaa voidakseen maksaa takaisin suuren velan. ”Säälistä liikuttuneena” hänen isäntänsä antaa velan anteeksi. Tämä valaisee sitä, että Jehova Jumala on ollut hyvin sääliväinen antaessaan anteeksi jokaisen Jeesuksen lunastusuhriin uskovan kristityn suuren syntivelan. (Matteus 18:27; 20:28.)
22. Mitä tuhlaajapoikavertaus valaisee?
22 Sitten on kertomus tuhlaajapojasta. Muistele, mitä tapahtuu, kun tuo omapäinen poika palaa kotiin. ”Kun hän oli vielä pitkän matkan päässä, hänen isänsä näki hänet ja liikuttui säälistä, ja hän juoksi ja lankesi pojan kaulaan ja suuteli häntä hellästi.” (Luukas 15:20.) Tämä osoittaa, että kun omapäiseksi käynyt kristitty ilmaisee aitoa katumusta, Jehova tuntee sääliä ja ottaa hänet hellästi takaisin. Näillä kahdella kuvauksella Jeesus siis osoittaa, että Isämme Jehova on ”hyvin hellä kiintymyksessään ja sääliväinen” (Jaakob 5:11, UM, engl. viitelaitoksen alaviite).
23. Mitä opimme Jeesuksen kuvauksesta, joka kertoo lähimmäistä rakastavasta samarialaisesta?
23 Kolmas kuvaus, jossa sanaa splag·khniʹzo·mai käytetään, kertoo sääliväisestä samarialaisesta, joka ”liikuttui säälistä” nähdessään ryöstetyn ja puolikuoliaaksi jätetyn juutalaisen ahdingon (Luukas 10:33). Tuo samarialainen toimi näiden tunteiden mukaisesti ja teki kaiken voitavansa auttaakseen tuota vierasta ihmistä. Tämä osoittaa, että Jehova ja Jeesus odottavat tosi kristittyjen ilmaisevan heidän esimerkkinsä mukaisesti hellyyttä ja sääliväisyyttä. Joitakin tapoja tehdä näin käsitellään seuraavassa kirjoituksessa.
Kertauskysymyksiä
◻ Mitä armollisuus merkitsee?
◻ Miten Jehova osoitti sääliväisyyttä nimeään kohtaan?
◻ Mikä on suurin sääliväisyyden ilmaus?
◻ Millä huomattavalla tavalla Jeesus heijastaa Isänsä persoonallisuutta?
◻ Mitä opimme Jeesuksen sääliväisistä teoista ja hänen kuvauksistaan?
[Tekstiruutu s. 12, 13]
HAVAINNOLLINEN ILMAUS ”HELLÄSTÄ RAKKAUDELLISESTA HUOLENPIDOSTA”
”VOI sisuksiani, sisuksiani!” huudahti profeetta Jeremia. Valittiko hän vatsavaivoja syötyään jotakin sopimatonta? Ei. Jeremia ilmaisi heprealaisella kielikuvalla sitä syvää huolta, jota hän tunsi Juudan valtakunnalle tulevan onnettomuuden vuoksi. (Jeremia 4:19, UM.)
Jehova Jumalalla on syviä tunteita, ja niinpä ”sisuksia” eli ’sisälmyksiä’ tarkoittavalla heprealaisella sanalla (me·ʽimʹ) kuvaillaan myös hänen helliä tunteitaan. Tässä yksi esimerkki: Assyrian kuningas vei Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnan vankeuteen kymmeniä vuosia ennen Jeremian päiviä. Jehova salli tämän rangaistukseksi heidän uskottomuudestaan. Mutta unohtiko Jumala heidät pakkosiirtolaisuuteen? Ei. Hän oli yhä syvästi kiintynyt heihin, koska he kuuluivat hänen liittokansaansa. Jehova puhutteli heitä huomattavan Efraimin sukukunnan nimellä ja kysyi: ”Onko Efraim minulle kallis poika tai hellitty lapsi? Sillä siinä määrin kuin puhun häntä vastaan, minä varmasti muistan häntä edelleenkin. Sen tähden sisukseni ovat kuohuneet hänen tähtensä. Minä säälimällä säälin häntä.” (Jeremia 31:20, UM.)
Sanoessaan, että ”sisukseni ovat kuohuneet”, Jehova ilmaisi kuvakielellä syvät kiintymyksen tunteensa pakkosiirtolaisuudessa olevaa kansaansa kohtaan. 1800-luvulla elänyt raamatunoppinut E. Henderson kirjoitti tämän jakeen selityksessään: ”Mikään ei voi vetää vertoja sille takaisin palaavaan tuhlaajapoikaan kohdistuvan hellän isällisen tunteen liikuttavalle ilmaukselle, jonka Jehova tässä esittää. – – Vaikka hän oli puhunut siten heitä [epäjumalia palvovia efraimilaisia] vastaan ja rangaissut heitä – – hän ei koskaan unohtanut heitä, vaan päinvastoin iloitsi odottaessaan heidän lopulta palaavan ennalleen.”
’Sisälmyksiä’ eli ’sisuksia’ tarkoittavaa kreikkalaista sanaa käytetään samalla tavoin Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Kun sitä ei käytetä kirjaimellisesti, kuten käytetään Apostolien tekojen 1:18:ssa, se viittaa helliin kiintymyksen tai sääliväisyyden tunteisiin (Filemonille 12). Sana liitetään joskus kreikkalaiseen sanaan, joka merkitsee ’hyvä’ tai ’hyvin’. Apostolit Paavali ja Pietari käyttävät tätä yhdistelmäilmausta kannustaessaan kristittyjä olemaan ”hellän sääliväisiä”, kirjaimellisesti ”hyvin taipuvaisia sääliin” (Efesolaisille 4:32; 1. Pietarin kirje 3:8). ’Sisälmyksiä’ tarkoittava kreikkalainen sana voidaan liittää myös kreikkalaiseen sanaan pol·yʹ. Tuo yhdistelmä merkitsee kirjaimellisesti ’jolla on paljon sisälmystä’. Tätä hyvin harvinaista kreikan ilmausta käytetään Raamatussa vain kerran, ja se viittaa Jehova Jumalaan. Uuden maailman käännös kääntää sen seuraavasti: ”Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään.” (Jaakob 5:11.)
Miten kiitollisia meidän tuleekaan olla siitä, että kaikkeuden voimakkain Persoona, Jehova Jumala, poikkeaa niin suuresti säälimättömien ihmisten keksimistä julmista jumalista! ”Hellän sääliväistä” Jumalaansa jäljitellen tosi kristityt haluavat toimia samalla tavoin toisiaan kohtaan (Efesolaisille 5:1).
[Kuva s. 10]
Kun Jehovan sääliväisyys saavutti rajansa, hän salli babylonialaisten voittaa hänen omapäisen kansansa
[Kuva s. 11]
Rakkaan Poikansa kuoleman katselemisen on täytynyt aiheuttaa Jehova Jumalalle suurinta tuskaa, mitä kukaan on koskaan joutunut kestämään
[Kuva s. 15]
Jeesus heijasti täydellisesti Isänsä sääliväistä persoonallisuutta