KAMELI

(hepr. ga·malʹ; beʹker ’nuori uroskameli’ [Jes 60:6]; bik·rahʹ ’nuori naaraskameli’ [Jer 2:23]; kir·ka·rōtʹ ’nopeat naaraskamelit’ [Jes 66:20]; kreik. kaʹmē·los).

Eläin, joka on jo kauan palvellut ihmistä kuormajuhtana ja kulkuvälineenä varsinkin aavikkoseuduilla. Kameleja on kaksi lajia: kaksikyttyräinen kameli ja yksikyttyräinen kameli eli dromedaari. Kaksikyttyräinen kameli (Camelus bactrianus) on näistä kahdesta voimakkaampi, ja se pystyy kuljettamaan raskaampia kuormia. Kun Raamatussa puhutaan kamelista, sen ajatellaan tavallisesti tarkoittavan dromedaaria (Camelus dromedarius).

Kamelin ominaisuudet tekevät siitä ihanteellisen eläimen aavikolle, jossa se täyttää muualla yleensä hevoselle tai aasille kuuluvan paikan. Eläimen paksu karva suojaa sitä erämaan kuumuudelta. Se voi halutessaan sulkea pitkät, rakomaiset sieraimensa, mikä on hyödyllinen varokeino tuulen lennättämää hiekkaa vastaan. Raskaat silmäluomet ja pitkät ripset suojaavat sen silmiä rajuilta hiekkamyrskyiltä. Kamelin jaloissa on kovettuneen nahan verhoamat polkuanturat, ja niiden muoto soveltuu erinomaisesti pehmeässä ja upottavassa hiekassa kävelemiseen. Sen rinnassa ja polvissa on suojaavat sarveiskamarat, joiden varassa se lepää; sillä on nämä sarveiskamarat jo syntyessään. Vahvoilla hampaillaan kameli pystyy hienontamaan melkein mitä tahansa. Tämä luontokappale tarvitsee hyvin vähän viljaa, ja se voi tulla toimeen tavallisilla aavikkokasveilla, joten sen pito on melko taloudellista.

Kamelin kyttyrä toimii eräänlaisena kannettavana ruokakomerona. Siihen on varastoitu suurin osa sen tarvitsemasta ravinnosta rasvana. Jos kameli joutuu ottamaan ravintoa tästä vararavintosäiliöstään liian pitkän aikaa, niin kyttyrä ei enää pysy pystyssä vaan kallistuu ja riippuu tyhjän säkin tavoin selkärangan sivulla. Entisaikaan – kuten nykyäänkin – kamelien kyttyröihin sidottiin kuormia (Jes 30:6). Raamatussa mainitaan myös ”naisten kamelinsatulakori”, joka epäilemättä kiinnitettiin kamelin kyttyrään (1Mo 31:34).

Kansantarujen mukaan kameli varastoi kyttyräänsä vettä, mutta se ei pidä paikkaansa. Yleisesti arvellaan, että kameli voi tulla toimeen pitkiä aikoja ilman vettä siksi, että se pystyy säilyttämään suuren osan juomastaan vedestä. Tähän vaikuttaa mm. kamelin sierainten rakenne, jonka ansiosta se voi vähentää uloshengittämänsä ilman vesihöyrypitoisuutta. Kameli voi vaaratta menettää 25 prosenttia painostaan vetenä, ihminen sen sijaan vain 12 prosenttia. Se ei menetä hikoilemalla kosteutta niin nopeasti kuin muut eläimet, koska sen ruumiinlämpö voi kohota tai laskea 6 °C ilman mainittavaa vaikutusta. Kamelin veri on ainutlaatuista siinä mielessä, että siitä poistuu äärimmäisen vähän nestettä, vaikka eläin saisi hyvin vähän vettä usean päivän ajan. Se voi myös korvata menettämänsä ruumiinpainon juomalla jopa 135 l kymmenessä minuutissa.

Joidenkin kamelien tiedetään kulkeneen hämmästyttävän nopeasti. 1. Samuelin kirjan 30:17:ssä viitataan ehkä kamelien nopeuteen. Ainoastaan ne 400 nuorta miestä, jotka ratsastivat kameleilla, pääsivät pakoon, kun Daavid löi amalekilaisen rosvojoukon.

Lain mukaan kameli oli epäpuhdas eläin, eivätkä israelilaiset sen vuoksi käyttäneet sitä ravinnoksi (3Mo 11:4; 5Mo 14:7). Kamelinkarvoista kudottiin kuitenkin kangasta, ja Johannes Kastajalla oli siitä tehty vaate (Mt 3:4; Mr 1:6). Nykyäänkin valmistetaan vaatteita kamelinkarvoista tehdystä kankaasta.

Käytetty ammoisista ajoista alkaen. Kameli mainitaan Raamatussa ensimmäisen kerran Abrahamin tilapäisen Egyptissä oleskelun yhteydessä, jolloin hän sai useita kameleja kuormajuhdiksi (1Mo 12:16). Kun Abrahamin uskollinen palvelija lähetettiin Mesopotamiaan hankkimaan vaimoa Iisakille, hänen mukanaan oli kymmenen kamelin karavaani, joka kuljetti kaikenlaisia lahjoja (1Mo 24:10). Joosefin velipuolet myivät hänet ismaelilaisten kamelikaravaanille, joka oli matkalla Egyptiin (1Mo 37:25–28).

Jobin sanotaan olleen ”kaikista itämaalaisista suurin”. Hän omisti mm. 3000 kamelia, ja kun hänen nuhteettomuuttaan oli koeteltu, Jehova siunasi häntä niin paljon, että hänellä oli lopulta 6000 kamelia ja valtavasti muita hyötyeläimiä. (Job 1:3; 42:12.)

Muiden Egyptin kotieläinten tavoin myös kamelit kärsivät niistä vitsauksista, jotka Jumala aiheutti tuolla faraon valta-alueella (2Mo 9:3, 10, 25; 12:29). Raamatussa ei kerrota, ottivatko israelilaiset erämaavaellukselleen mukaan kameleja, mutta todennäköisesti näin tapahtui.

Sen jälkeen kun Israel oli asettunut Luvattuun maahan, ensimmäinen maininta kameleista liittyy niitä käyttäneisiin maahantunkeutujiin. Jumalan kansa Israel joutui vaikeaan tilanteeseen, kun midianilaisjoukot, joiden ’kameleilla ei ollut määrää’, levittäytyivät maahan ja köyhdyttivät sitä (Tu 6:5; 7:12). Toisinaan israelilaiset kukistivat vihollisensa Jehovan avulla ja saivat saaliikseen valtavan määrän kameleja, esimerkiksi kerran 50000 kamelia (1Ai 5:21; 2Ai 14:15).

Lähdettyään lainsuojattomana Saulin hovista Daavid soti miehineen gesurilaisia, girsiläisiä ja amalekilaisia vastaan, surmasi kaikki miehet ja naiset, mutta otti kotieläimet, myös kamelit, sotasaaliikseen (1Sa 27:8, 9). Daavidin hallituskaudella virkailija Obil oli asetettu nimenomaan hänen kameliensa valvojaksi (1Ai 27:30). Saban kuningatar toi kuningas Salomolle lahjoja kamelikaravaanilla, ja Syyrian kuningas Benhadad II lähetti profeetta Elisalle lahjoja, jotka oli lastattu 40 kamelin selkään (1Ku 10:1, 2; 2Ku 8:9).

Kun profeetta Jesaja ennusti Babylonin kukistumisen, hän käytti voittoisien armeijoiden symbolina ”kamelien sotavaunuja” (Jes 21:7). Kreikkalaisen historioitsijan Herodotoksen (Historiateos, I, 80) mukaan Kyyros käyttikin kameleja sotaretkillään. Hesekielin 25:5:ssä kuvaillaan ammonilaisten pääkaupungin Rabban tulevaa tuhoa sanomalla, että tuosta kaupungista tulisi ”kamelien laidunmaa”. Myös uskotonta Israelin huonetta, joka oli tehnyt aviorikoksen olemalla luvattomissa suhteissa ympäröivien pakanakansojen kanssa, verrattiin nuoreen kiimaiseen naaraskameliin, joka juoksee päämäärättä sinne tänne (Jer 2:23, 24).

Sakarjan ennustus, jonka mukaan Jehovan kansaa vastaan maan päällä taistelevien kansakuntien kameleja ja muita kotieläimiä kohtaisi äkillinen vitsaus, muistuttaa meitä Egyptin kotieläimiin kohdistuneista vitsauksista (Sak 14:12, 15). Pakkoveroa kantavien ”kamelien aaltoilevan lauman” sanotaan peittävän Jumalan kansaan kuuluvat sen jälkeen, kun heidät on vapautettu pakkosiirtolaisuudesta. Kamelit mainitaan myös niiden kuormajuhtien joukossa, jotka tuovat Jumalan palvelijoiden veljet kaikista kansakunnista Jerusalemiin ”lahjaksi Jehovalle”. (Jes 60:6; 66:20.) On mielenkiintoista, että kun Jesajan ennallistusprofetia toteutui ensimmäisen kerran, Babylonista vuonna 537 eaa. palaavien juutalaisten omistamien kotieläinten joukossa oli 435 kamelia (Esr 2:67; Ne 7:69).

Käyttö kielikuvana. Jeesus käytti kamelia kielikuvissaan. Kerran hän osoitti, että kamelin olisi helpompi mennä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Valtakuntaan (Mt 19:24; Mr 10:25; Lu 18:25). On herännyt kysymys, olisiko ”köysi” tässä tapauksessa oikeampi käännösvastine kuin ”kameli”. George M. Lamsan käännös käyttääkin varsinaisessa tekstissä sanaa ”köysi” ja sanoo Matteuksen 19:24:n alaviitteessä: ”Arameankielinen sana gamla tarkoittaa köyttä ja kamelia.” Myös kreikan kielessä sanat köysi (kaʹmi·los) ja kameli (kaʹmē·los) ovat hyvin samankaltaiset, ja onkin esitetty ajatus, että nämä kreikan sanat olisi sekoitettu toisiinsa. On kuitenkin huomionarvoista, että A Greek-English Lexicon (Liddell ja Scott; tark. Jones, Oxford 1968, s. 872) määrittelee sanan kaʹmi·los ”köydeksi”, mutta lisää sitten, että tuon sanan avulla oli ehkä tarkoitus korjailla lausetta: ”Helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpi kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan”, mikä viittaa siihen, että alkuperäisessä kreikkalaisessa tekstissä oli sana kaʹmē·los eikä kaʹmi·los.

Vanhimmissa vielä jäljellä olevissa Matteuksen evankeliumin kreikkalaisissa käsikirjoituksissa (Codex Sinaiticus, Codex Vaticanus ja Codex Alexandrinus) esiintyy sana kaʹmē·los. Matteus kirjoitti kertomuksensa Jeesuksen elämästä ensin hepreaksi ja käänsi sen ehkä itse myöhemmin kreikaksi. Hän tiesi sen vuoksi tarkalleen, mitä Jeesus sanoi ja tarkoitti. Siksi hän tiesi oikean sanan, joka vanhimpien olemassa olevien kreikkalaisten käsikirjoitusten mukaan oli kaʹmē·los. On sen vuoksi varsin perusteltua uskoa, että oikea käännös on ”kameli”.

Jeesus osoitti tällä kuvauksella, jota ei ollut tarkoitettukaan ymmärrettäväksi kirjaimellisesti, että samoin kuin oikean kamelin oli mahdotonta mennä oikean neulansilmän läpi, niin vielä mahdottomampaa oli rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan, jos hän piti kiinni rikkauksistaan. (Ks. NEULANSILMÄ.)

Tuomitessaan ulkokultaisia fariseuksia Jeesus sanoi, että he ’siivilöivät sääsken, mutta nielivät kamelin’. Nuo miehet siivilöivät sääsken viinistään, eivät vain sen vuoksi että se oli hyönteinen, vaan koska se oli palvontamenojen kannalta epäpuhdas; silti he kuvaannollisesti nielivät kameleja, jotka myös olivat epäpuhtaita. Pitäessään tiukasti kiinni vähäisintenkin Lain vaatimusten noudattamisesta he jättivät kokonaan huomioon ottamatta painavammat asiat: oikeuden, armon ja uskollisuuden. (Mt 23:23, 24.)