Jeremia
2 Minulle tuli Jehovan sana, joka kuului: 2 ”Mene ja julista Jerusalemin kuullen: ’Näin sanoo Jehova:
”Minä muistan hyvin, miten kiintynyt olit minuun nuoruudessasi,*+
miten rakastit minua kihlausaikanasi,+
miten seurasit minua erämaassa,
maassa, johon ei ole kylvetty siementä.+
3 Israel oli Jehovalle pyhä,+ hänen sadonkorjuunsa ensisato.”’
’Kaikki häntä syövät tulisivat syyllisiksi.
Onnettomuus kohtaisi heitä’, julistaa Jehova.”+
4 Kuulkaa Jehovan sana, Jaakobin jälkeläiset
ja kaikki te Israelin kansan suvut.
5 Näin sanoo Jehova:
”Mitä pahaa esi-isänne löysivät minusta,+
niin että he etääntyivät minusta kauas
ja palvelivat arvottomia epäjumalia+ ja heistä itsestään tuli arvottomia?+
6 He eivät kysyneet: ’Missä on Jehova,
joka toi meidät pois Egyptin maasta,+
joka johdatti meidät halki erämaan,
halki aavikoiden+ ja kuoppien maan,
halki kuivuuden+ ja syvän varjon maan,
halki maan, jossa kukaan ei kulje
ja jossa kukaan ei asu?’
Mutta te tulitte sinne ja saastutitte maani,
teitte perinnöstäni inhottavan.+
8 Papit eivät kysyneet: ’Missä on Jehova?’+
Lainopettajat eivät tunteneet minua,
paimenet kapinoivat minua vastaan,+
profeetat profetoivat Baalin nimessä,+
ja he palvelivat niitä, joista ei ollut mitään hyötyä.
9 ’Siksi minä käyn jälleen oikeutta teidän kanssanne’,+ julistaa Jehova,
’ja käyn oikeutta lastenlastenne kanssa.’
10 ’Mutta menkää Kittimin+ rannikkomaihin* katsomaan.
Lähettäkää viesti Kedariin+ ja miettikää tarkkaan,
katsokaa, onko mitään tällaista tapahtunut.
11 Onko mikään kansakunta vaihtanut jumaliaan niihin, jotka eivät ole jumalia?
Minun kansani on kuitenkin vaihtanut kunniani siihen, mikä on hyödytöntä.+
12 Tuijota tätä hämmästyneenä, taivas,
vapise suunnattoman kauhun vallassa’, julistaa Jehova,
13 ’koska kansani on tehnyt kaksi pahaa asiaa:
he ovat hylänneet minut, elävän veden lähteen,+
ja kaivaneet* itselleen vesisäiliöitä,
särkyviä vesisäiliöitä, jotka eivät pidä vettä.’
14 ’Onko Israel palvelija tai talouteen syntynyt orja?
Miksi hän sitten on joutunut ryöstön uhriksi?
Ne tekivät hänen maastaan kauhistuttavan näyn.
Hänen kaupunkinsa on sytytetty tuleen, niin ettei niissä ole yhtään asukasta.
16 Nofin*+ ja Tahpanesin+ asukkaat söivät päälakesi paljaaksi.
17 Etkö ole aiheuttanut tämän itsellesi?
Sinähän hylkäsit Jumalasi Jehovan,+
kun hän johdatti sinua tietä pitkin.
19 Pahuutesi tulisi oikaista sinua,
ja uskottomuutesi tulisi ojentaa sinua.
Tiedä ja ymmärrä, miten pahaa ja katkeraa on se,+
että olet hylännyt Jumalasi Jehovan.
Sinä et ole pelännyt* minua’,+ julistaa suvereeni Herra, armeijoiden Jehova.
Mutta sinä sanoit: ”En aio palvella sinua”,
sillä jokaisella korkealla kukkulalla ja jokaisen rehevän puun alla+
sinä makasit hajareisin ja harjoitit prostituutiota.+
21 Minä istutin sinut kuin ensiluokkaisen viiniköynnöksen,+ täysin puhtaasta siemenestä.
Kuinka siis olet muuttunut edessäni vieraan viiniköynnöksen villiversoiksi?’+
22 ’Vaikka peseytyisit soodalla* ja käyttäisit paljon lipeää,*
syyllisyytesi tahra olisi silti edessäni’,+ julistaa suvereeni Herra Jehova.
23 Miten voit sanoa: ’En ole saastuttanut itseäni,
en ole palvellut Baal-jumalia’?
Katso, miten toimit laaksossa.
Mieti, mitä olet tehnyt.
Sinä olet kuin nopea, nuori naaraskameli,
joka juoksee päämäärättä sinne tänne,
24 kuin erämaahan tottunut villiaasi,
joka nuuhkii tuulta kiihkoissaan.
Kuka voi pitää sitä aloillaan, kun se on kiimassa?
Ei yhdenkään niistä, jotka etsivät sitä, tarvitse väsyttää itseään.
Sen kiima-aikana* ne löytävät sen.
25 Varo, ettet päädy kulkemaan paljasjaloin
ja kurkku janosta kuivana.
Mutta sinä sanoit: ’Turha vaiva!+
26 Niin kuin varas joutuu häpeään, kun hänet saadaan kiinni,
niin ovat israelilaiset joutuneet häpeään,
he, heidän kuninkaansa ja ruhtinaansa,
heidän pappinsa ja profeettansa.+
27 He sanovat puulle: ’Sinä olet isäni’+
ja kivelle: ’Sinä olet synnyttänyt minut.’
Mutta minulle he kääntävät selkänsä sen sijaan että katsoisivat minuun.*+
Kun heitä kohtaa onnettomuus, he sanovat:
’Nouse ja pelasta meidät!’+
28 Missä nyt ovat jumalasi, jotka teit itsellesi?+
Nouskoot ne, jos ne voivat pelastaa sinut onnettomuutesi aikana,
sillä sinulla on yhtä paljon jumalia kuin kaupunkeja, Juuda.+
29 ’Miksi te jatkuvasti kiistelette kanssani?
Miksi te kaikki olette kapinoineet minua vastaan?’+ julistaa Jehova.
30 Turhaan olen lyönyt poikianne.+
31 Te tähän sukupolveen kuuluvat, miettikää Jehovan sanaa itse.
Onko minusta tullut Israelille kuin erämaa
tai synkän pimeyden maa?
Miksi minun kansani on sanonut: ’Me vaeltelemme vapaasti.
Emme enää tule sinun luoksesi’?+
Minun kansani on kuitenkin unohtanut minut lukemattomiksi päiviksi.+
33 Miten taitavasti sinä, nainen, löydätkään tiesi, kun etsit rakkautta!
Olet oppinut kulkemaan pahuuden teitä.+
34 Helmasikin ovat tahriintuneet viattomien köyhien* vereen.+
Vaikka en nähnyt heidän murtautuvan sisään,
heidän vertaan on joka puolella helmoissasi.+
35 Mutta sinä sanot: ’Minä olen viaton.
Varmasti hänen vihansa on kääntynyt minusta pois.’
Nyt minä langetan sinulle tuomion,
koska sinä sanot: ’En ole tehnyt syntiä.’
36 Miksi suhtaudut niin kevyesti epävakaaseen kulkuusi?