MESSIAS

Heprean verbijuuresta ma·šaḥʹ ’voidella’ (2Mo 29:2, 7). Messias (ma·šiʹaḥ) tarkoittaa ’voideltua’. Sen kreikkalainen vastine on Khri·stosʹ eli Kristus (Mt 2:4, Rbi8, alav.).

Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa verbaaliadjektiivimuotoa ma·šiʹaḥ käytetään monista ihmisistä. Daavid nimitettiin virallisesti kuninkaaksi siten, että hänet voideltiin öljyllä, ja siksi häntä sanotaan ”voidelluksi” eli kirjaimellisesti ”messiaaksi” (2Sa 19:21; 22:51; 23:1; Ps 18:50). Myös muita kuninkaita, mm. Saulia ja Salomoa, sanotaan ”voidelluksi” tai ”Jehovan voidelluksi” (1Sa 2:10, 35; 12:3, 5; 24:6, 10; 2Sa 1:14, 16; 2Ai 6:42; Va 4:20). Nimitystä käytetään myös ylimmäisestä papista (3Mo 4:3, 5, 16; 6:22). Patriarkkoja Abrahamia, Iisakia ja Jaakobia sanotaan Jehovan ”voidelluiksi” (1Ai 16:16, 22, Rbi8, alav.). Persian kuningasta Kyyrosta kutsutaan ”voidelluksi” siinä mielessä, että Jumala nimitti hänet tiettyyn tehtävään (Jes 45:1). (Ks. VOIDELTU, VOITELU.)

Kreikkalaisissa kirjoituksissa translitteraatio Mes·siʹas esiintyy Johanneksen 1:41:n kreikkalaisessa tekstissä, ja sitä seuraa selitys: ”Joka on käännettynä: Kristus.” (Ks. myös Joh 4:25.) Joskus sanaa Khri·stosʹ käytetään yksinään henkilöstä, joka on tai joka väittää olevansa Messias eli Voideltu (Mt 2:4; 22:42; Mr 13:21). Useimmiten sanan Khri·stosʹ yhteydessä käytetään kuitenkin erisnimeä Jeesus, kuten ilmauksissa ”Jeesus Kristus” tai ”Kristus Jeesus”, jotka osoittavat hänen olevan Messias. Toisinaan sanaa käytetään yksin mutta niin, että se viittaa selvästi Jeesukseen siinä mielessä, että Jeesus on Kristus, kuten toteamuksessa ”Kristus kuoli puolestamme” (Ro 5:8; Joh 17:3; 1Ko 1:1, 2; 16:24). (Ks. KRISTUS.)

Messias Heprealaisissa kirjoituksissa. Danielin 9:25, 26:ssa sana ma·šiʹaḥ tarkoittaa yksinomaan tulevaa Messiasta (ks. SEITSEMÄNKYMMENTÄ VIIKKOA). Tähän tulevaan Messiaaseen viitataan kuitenkin myös monissa muissa Heprealaisten kirjoitusten kohdissa, joskaan ei yksinomaisesti. Esimerkiksi psalmin 2:2 ensimmäinen täyttymys oli ilmeisesti silloin, kun filistealaiskuninkaat yrittivät syöstä valtaistuimelta voidellun kuninkaan Daavidin. Mutta toinen täyttymys koski ennustettua Messiasta, kuten osoitetaan Apostolien tekojen 4:25–27:ssä, missä tuo raamatunkohta sovelletaan Jeesukseen Kristukseen. Lisäksi monet miehet, joita sanottiin ”voidelluiksi”, esikuvasivat eri tavoin Jeesusta Kristusta ja hänen työtään. Tällaisia miehiä olivat mm. Daavid, Israelin ylimmäinen pappi ja Mooses (jota sanotaan ”Kristukseksi” Hpr 11:23–26:ssa).

Profetioita, joissa ei käytetä sanaa ”Messias”. Juutalaiset ymmärsivät monien muiden Heprealaisten kirjoitusten kohtien olevan Messiasta koskevia profetioita, vaikka niissä ei varsinaisesti käytetäkään sanaa ”Messias”. Alfred Edersheim löysi 456 kohtaa, joiden ”muinainen Synagoga katsoi olevan messiaanisia”, ja kaikkein vanhimmissa rabbiinisissa kirjoituksissa oli 558 viittausta, jotka tukivat näitä tulkintoja (The Life and Times of Jesus the Messiah, 1906, I osa, s. 163; II osa, s. 710–737). Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan 49:10:ssä ennustettiin, että hallitsijan valtikka kuuluisi Juudan heimolle ja että Silo tulisi tuosta sukuhaarasta. Onkeloksen targum, Jerusalemin targumit ja midraš katsovat kaikki ilmauksen ”Silo” tarkoittavan Messiasta.

Heprealaisissa kirjoituksissa on monia profetioita, joissa kerrotaan yksityiskohtia Messiaan taustasta ja siitä, milloin hän ilmaantuisi, miten hän toimisi, miten toiset kohtelisivat häntä ja mikä paikka hänellä olisi Jumalan järjestelyssä. Nämä eri viittaukset Messiaaseen yhdistyivät sitten selväksi kokonaiskuvaksi, joka auttoi tosi palvojia tunnistamaan hänet. Tämä loi perustan sille, että hänen voitiin uskoa olevan todellinen Jehovan lähettämä Johtaja. Vaikka juutalaiset eivät tunnistaneetkaan etukäteen kaikkia tuohon Voideltuun liittyviä profetioita, evankeliumit todistavat, että heillä oli riittävästi tietoa Messiaan tunnistamiseksi, kun hän todella saapui.

Käsitys ensimmäisellä vuosisadalla. Historialliset tiedot antavat yleiskuvan siitä, millainen käsitys Messiaasta vallitsi juutalaisten keskuudessa ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Nämä tiedot ovat peräisin pääasiassa evankeliumeista.

Kuningas ja Daavidin poika. Juutalaiset olivat yleisesti sitä mieltä, että Messias olisi Daavidin sukuhaaraan kuuluva kuningas. Kun tähdistäennustajat kyselivät ”sitä, joka on syntynyt juutalaisten kuninkaaksi”, Herodes Suuri tiesi heidän kyselevän ”Kristuksesta” (Mt 2:2–4). Jeesus kysyi fariseuksilta, kenen jälkeläinen Kristus eli Messias olisi. Vaikka nuo uskonnolliset johtajat eivät uskoneetkaan Jeesukseen, he tiesivät, että Messias olisi Daavidin poika. (Mt 22:41–45.)

Syntyi Betlehemissä. Miikan 5:2, 4:ssä oli osoitettu, että Betlehemistä tulisi se, joka olisi ”hallitsija Israelissa” ja joka tulisi ”olemaan suuri aina maan ääriin asti”. Tämän ymmärrettiin tarkoittavan Messiasta. Kun Herodes Suuri kysyi ylipapeilta ja kirjanoppineilta, missä Messiaan oli määrä syntyä, he vastasivat: ”Juudean Betlehemissä” ja lainasivat Miikan 5:2:ta. (Mt 2:3–6.) Jopa jotkut tavalliset ihmiset tiesivät tämän (Joh 7:41, 42).

Profeetta, joka tekisi monia tunnusmerkkejä. Jumala oli Mooseksen välityksellä ennustanut suuren profeetan tulemisen (5Mo 18:18). Tätä juutalaiset odottivat Jeesuksen päivinä (Joh 6:14). Tapa, jolla apostoli Pietari käytti Mooseksen sanoja Apostolien tekojen 3:22, 23:ssa, osoittaa hänen tienneen, että jopa uskonnolliset vastustajat tunnustaisivat niiden koskevan Messiasta, ja tämä todistaa siitä, että 5. Mooseksen kirjan 18:18 ymmärrettiin laajalti. Myös kaivolla ollut samarialainen nainen ajatteli, että Messias olisi profeetta (Joh 4:19, 25, 29). Ihmiset odottivat Messiaan tekevän tunnusmerkkejä (Joh 7:31).

Erilaisia käsityksiä. On selvää, että vaikka juutalaiset yleensä tiesivät tulevasta Messiaasta, kaikilla ei ollut hänestä samoja tietoja tai käsityksiä. Esimerkiksi vaikka monet tiesivät, että hän tulisi Betlehemistä, jotkut eivät olleet selvillä siitä (Mt 2:3–6; Joh 7:27). Jotkut uskoivat, että Profeetta ja Kristus olisivat eri henkilöitä (Joh 1:20, 21; 7:40, 41). Joitakin Messiasta koskevia profetioita eivät ymmärtäneet edes Jeesuksen opetuslapset. Tällaisia olivat erityisesti ne profetiat, jotka koskivat Messiaan hylkäämistä, kärsimystä, kuolemaa ja ylösnousemusta (Jes 53:3, 5, 12; Ps 16:10; Mt 16:21–23; 17:22, 23; Lu 24:21; Joh 12:34; 20:9). Mutta kun kaikki tämä oli tapahtunut ja profetiat oli selitetty, hänen opetuslapsensa ja jopa sellaiset, jotka eivät vielä olleet opetuslapsia, alkoivat käsittää näiden Heprealaisissa kirjoituksissa olevien raamatunkohtien profeetallisuuden (Lu 24:45, 46; Ap 2:5, 27, 28, 31, 36, 37; 8:30–35). Koska useimmat juutalaiset eivät tajunneet, että Messiaan täytyi kärsiä ja kuolla, varhaiskristityt korostivat sitä saarnatessaan juutalaisille (Ap 3:18; 17:1–3; 26:21–23).

Vääriä odotuksia. Luukkaan kertomuksesta käy ilmi, että monet juutalaiset odottivat innokkaasti Messiaan ilmaantuvan juuri siihen aikaan, kun Jeesus oli maan päällä. Simeon ja muut juutalaiset ’odottivat Israelin lohdutusta’ ja ”Jerusalemin vapautusta”, kun Jeesus-lapsi tuotiin temppeliin (Lu 2:25, 38). Johannes Kastajan palveluksen aikaan kansa ”oli odotuksen vallassa” Kristuksen eli Messiaan suhteen (Lu 3:15). Monet odottivat kuitenkin Messiaan vastaavan heidän ennakkokäsityksiään. Heprealaisten kirjoitusten profetioiden mukaan Messias tulisi kahdella eri tavalla. Toisaalta ’nöyränä ja ratsastaen aasilla’ ja toisaalta ”taivaiden pilvien mukana” tuhoamaan vastustajat ja alistamaan kaikki hallitusvallat palvelukseensa (Sak 9:9; Da 7:13). Juutalaiset eivät ymmärtäneet, että nämä profetiat liittyivät kahteen erilliseen Messiaan ilmaantumiseen, joiden välissä kuluisi paljon aikaa.

Juutalaislähteet ovat Luukkaan 2:38:n kanssa yhtä mieltä siitä, että ihmiset odottivat tuohon aikaan Jerusalemin vapautusta. Teoksessa The Jewish Encyclopedia (1976, VIII osa, s. 508) sanotaan: ”He kaipasivat Daavidin huoneesta luvattua vapauttajaa, joka päästäisi heidät vihatun vierasmaalaisen vallananastajan ikeestä, lakkauttaisi jumalattoman Rooman hallinnon ja perustaisi oman rauhan ja oikeuden hallituksensa.” He yrittivät tehdä hänestä maallisen kuninkaan (Joh 6:15). Kun hän ei täyttänyt heidän odotuksiaan, he hylkäsivät hänet.

Ilmeisesti myös Johannes Kastaja ja hänen opetuslapsensa odottivat, että Messias olisi maallinen kuningas. Johannes tiesi, että Jeesus oli Messias ja Jumalan Poika, koska hän oli nähnyt, kun Jeesus voideltiin pyhällä hengellä, ja kuullut Jumalan ilmaisevan hyväksyntänsä. Johannekselta ei puuttunut uskoa (Mt 11:11). Hänen kysymyksensä: ”Pitääkö meidän odottaa jotakuta toista?” on siis voinut tarkoittaa: ’Pitääkö meidän odottaa vielä jotakuta muuta, joka täyttää kaikki juutalaisten toiveet?’ Vastaukseksi Kristus viittasi tekoihin, joita hän teki (ja jotka oli ennustettu Heprealaisissa kirjoituksissa). Lopuksi hän sanoi: ”Ja onnellinen on se, joka ei ole kompastunut minuun.” Tämä vastaus, joka osoitti, että tarvittaisiin uskoa ja tarkkanäköisyyttä, tyydyttäisi ja lohduttaisi Johannesta ja vakuuttaisi hänelle, että Jeesus oli se, joka täyttäisi Jumalan lupaukset. (Mt 11:3; Lu 7:18–23.) Jeesuksen opetuslapsilla oli myös ennen hänen taivaaseen nousemistaan se käsitys, että hän vapauttaisi Israelin tuolloin pakanoiden herruudesta ja perustaisi Valtakunnan (ennallistaisi Daavidin sukuhaaran hallinnon) maan päälle (Lu 24:21; Ap 1:6).

Vääriä messiaita. Jeesuksen kuoleman jälkeen juutalaiset seurasivat monia vääriä messiaita, kuten Jeesus oli ennustanutkin (Mt 24:5). ”Josefuksen perusteella saa sen käsityksen, että ensimmäisellä vuosisadalla ennen Temppelin tuhoa [v. 70] nousi useita messiaita, jotka lupasivat vapautusta Rooman ikeestä ja jotka saivat alttiita seuraajia.” (The Jewish Encyclopedia, X osa, s. 251.) Vuonna 132 tervehdittiin sitten messiaskuninkaana Bar-Kokhbaa (ben Kosibaa), joka oli huomattavimpia valemessiaita. Kukistaessaan hänen johtamaansa kapinaa roomalaissotilaat tappoivat tuhansia juutalaisia. Tällaisten väärien messiaiden ilmaantuminen osoittaa, että monet juutalaiset olivat ensisijaisesti kiinnostuneita poliittisesta Messiaasta, ja lisäksi se ilmaisee, että ihmiset odottivat aivan oikein henkilöä, joka olisi Messias, eivät vain messiaanista aikakautta tai messiaanista kansakuntaa. Jotkut uskovat Bar-Kokhban olleen Daavidin jälkeläinen, mikä olisi tukenut hänen väitettään, että hän oli Messias. Koska sukuluettelot kuitenkin ilmeisesti tuhoutuivat vuonna 70, sen jälkeen Messiaaksi pyrkivät eivät voineet todistaa olevansa Daavidin sukua. (Messiaan täytyi siis ilmaantua ennen vuotta 70, kuten Jeesus ilmaantui, jotta hän olisi voinut todistaa olevansa Daavidin perillinen. Tämä osoittaa, että ne, jotka yhä odottavat Messiaan ilmaantuvan maan päälle, ovat väärässä.) Tällaisia vuoden 70 jälkeen itseään Messiaaksi väittäviä olivat kreetalainen Mooses, joka vakuutti, että hän jakaisi Kreetan ja Palestiinan välisen meren, ja Serenus, joka johti monia juutalaisia harhaan Espanjassa. The Jewish Encyclopedia (X osa, s. 252–255) luettelee 28 väärää messiasta vuosilta 132–1744.

Jeesus hyväksyttiin Messiaaksi. Evankeliumien historialliset todisteet osoittavat, että Jeesus oli tosiaan Messias. Ensimmäisellä vuosisadalla eläneet ihmiset, joilla oli mahdollisuus kuulla todistajia ja tarkastella todisteita, pitivät noita historiallisia tietoja luotettavina. He olivat niin varmoja niiden paikkansapitävyydestä, että he olivat valmiit kestämään vainoa ja kuolemaan noihin varmoihin tietoihin perustuvan uskonsa puolesta. Historialliset evankeliumikertomukset osoittavat, että monet ihmiset tunnustivat avoimesti Jeesuksen olevan Kristus eli Messias (Mt 16:16; Joh 1:41, 45, 49; 11:27). Jeesus ei sanonut, että he olisivat olleet väärässä, ja toisinaan hän myönsi olevansa Kristus (Mt 16:17; Joh 4:25, 26). Aina Jeesus ei sanonut suoraan, että hän oli Messias; joskus hän kielsi toisia kertomasta sitä (Mr 8:29, 30; 9:9; Joh 10:24, 25). Koska Jeesus oli ihmisten keskuudessa ja he saattoivat kuulla häntä ja nähdä hänen tekonsa, hän halusi, että he uskoisivat näitä vankkoja todisteita, jolloin heidän uskonsa perustuisi siihen, että he olivat omin silmin nähneet Heprealaisten kirjoitusten täyttyvän (Joh 5:36; 10:24, 25; vrt. Joh 4:41, 42). Heprealaisissa kirjoituksissa oli runsaasti tietoa siitä, mitä Jeesus tulisi tekemään, ja nykyään niiden rinnalla on evankeliumien kertomus siitä, kuka Jeesus oli ja mitä hän teki, joten ihmiset voivat tietää ja uskoa, että Jeesus on tosiaan Messias (Joh 20:31). (Ks. JEESUS KRISTUS.)