Viimeiset päivät

Määritelmä: Raamattu käyttää ilmausta ”viimeiset päivät” siitä päätösajanjaksosta, joka huipentuu Jumalan tuomion toimeenpanemiseen, mikä merkitsee asiainjärjestelmän loppua. Juutalaisen järjestelmän ja sen Jerusalemin temppelin ympärille rakentuneen palvonnan viimeiset päivät olivat ajanjaksona, joka huipentui tuon järjestelmän tuhoon vuonna 70. Silloiset tapahtumat kuvasivat sitä, mitä tapahtuisi paljon merkittävämmässä määrin maailmanlaajuisessa mitassa, kun kaikkia kansoja odottaisi Jumalan säätämän tuomion toimeenpano. Nykyinen maailmanlaajuinen paha asiainjärjestelmä astui viimeisiin päiviinsä vuonna 1914.

Mikä osoittaa, että me elämme nykyään ”viimeisissä päivissä”?

Raamattu kuvailee tapahtumia ja olosuhteita, jotka ovat tunnusomaisia tälle merkittävälle ajanjaksolle. ”Tunnusmerkki” on monista todisteista koostuva yhteismerkki; siten sen täyttymys vaatii sitä, että kaikki tunnusmerkin piirteet ovat selvästi nähtävissä yhden historian ajanjakson aikana. Tunnusmerkin eri piirteet on merkitty muistiin Matteuksen 24. ja 25. lukuun, Markuksen 13. lukuun ja Luukkaan 21. lukuun; lisää yksityiskohtia esittävät 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5, 2. Pietarin kirjeen 3:3, 4 ja Ilmestyksen 6:1–8. Tarkastelemme asian havainnollistamiseksi muutamia tunnusmerkin huomattavia osia.

”Kansakunta nousee kansakuntaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan” (Matt. 24:7)

Sota on pilannut elämää maan päällä tuhansien vuosien ajan. On käyty kansainvälisiä ja sisällissotia. Mutta vuonna 1914 alkoi ensimmäinen maailmansota. Tämä ei ollut vain kahden taistelukentällä olleen armeijan välinen yhteenotto. Ensimmäistä kertaa kaikki suurvallat olivat samanaikaisesti sodassa. Kokonaiset kansakunnat, siviiliväestöt mukaan luettuina, oli saatettu liikekannalle tukemaan sotaponnisteluja. Sodan loppuun mennessä siihen oli osallistunut arviolta 93 prosenttia maailman väestöstä. (Ks. tietoja vuoden 1914 historiallisesta merkityksestä sivuilta 416, 417.)

Kuten Ilmestyksen 6:4 oli ennustanut, ’rauha otettiin pois maasta’. Siksi maailma on jatkuvasti kuohunut vuodesta 1914 lähtien. Vuosina 1939–1945 käytiin toinen maailmansota. Eläkkeelle jääneen amiraalin Gene La Rocquen mukaan vuodesta 1945 vuoteen 1982 mennessä oli ollut 270 sotaa. Viime vuosisadan aikana sodissa surmattiin yli 100 miljoonaa ihmistä. Lisäksi World Military and Social Expenditures -julkaisun vuoden 1982 painoksen mukaan tuona vuonna osallistui sotatoimiin suoraan tai epäsuorasti 100 miljoonaa ihmistä.

Vaaditaanko ennustuksen tämän piirteen täyttymiseksi vielä jotain muuta? Kymmeniätuhansia ydinaseita on sijoitettu paikalleen, ja ne ovat valmiit käytettäviksi. Johtavat tiedemiehet ovat sanoneet, että jos kansat käyttäisivät murto-osaakaan ydinasevarastoistaan, sivilisaatio ja mahdollisesti koko ihmissuku tuhoutuisi. Raamatun ennustus ei kuitenkaan kerro lopputuloksen olevan sellainen.

”Tulee olemaan nälänhätää – – paikassa toisensa jälkeen” (Matt. 24:7)

Ihmisen historiassa on ollut monesti nälänhätää. Missä määrin se vitsasi 1900-luvulla? Maailmansota johti nälänhätään laajalti Euroopassa ja Aasiassa. Kuivuus on koetellut Afrikkaa ja aiheuttanut monin paikoin elintarvikepulaa. Vuoden 1980 lopulla YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö arvioi, että 450 miljoonaa ihmistä oli nääntymäisillään nälkään ja että miljardilla ihmisellä ei ollut riittävästi syötävää. Näistä kuolee elintarvikepulan vuoksi noin 40 miljoonaa ihmistä vuodessa – jonain vuosina jopa 50 miljoonaa.

Onko tässä elintarvikepulassa jotakin erikoista? Ilmestyksen 6:6 osoitti, että pieni määrä sellaisia tuotteita kuin vehnää tai ohraa myytäisiin päivän palkalla (denaarilla, ks. Matt. 20:2), ja se varoitti käyttämästä liian nopeasti oliiviöljy- ja viinivarastoja. Kaikkia näitä tarvikkeita pidettiin silloin Lähi-idässä välttämättömyyksinä; siksi tässä oli ennustus vakavasta elintarvikepulasta. Tällainen tilanne ei ole enää paikallinen vaan maailmanlaajuinen. The New York Times -lehti ilmoitti vuonna 1981: ”Elintason kohoamisen ja kautta maailman kasvaneen ravinnontarpeen elintarvikkeille aiheuttaman hintapaineen vuoksi köyhimpien maiden on yhä vaikeampi tuoda maahan riittävästi elintarpeita.” Monissa maissa elintarviketuotantoa ei ole edes nykytieteen avulla pystytty pitämään väestönkasvun tasalla. Nykyiset ravintoasiantuntijat eivät näe ongelmaan mitään todellista ratkaisua.

”Tulee olemaan suuria maanjäristyksiä” (Luuk. 21:11)

On totta, että menneinä vuosisatoina on ollut suuria maanjäristyksiä; lisäksi tiedemiehet pystyvät nykyään herkillä laitteillaan havaitsemaan yli miljoona järistystä vuodessa. Ihmiset eivät kuitenkaan tarvitse erikoisvälineitä tietääkseen, milloin kysymyksessä on suuri maanjäristys.

Onko vuodesta 1914 lähtien ollut tosiaan merkittävässä määrin suuria maanjäristyksiä? Boulderissa Coloradossa Yhdysvalloissa sijaitsevalta geofysiikan keskukselta (National Geophysical Data Center) ja monista arvovaltaisista hakuteoksista saatujen tietojen perusteella tehtiin vuonna 1984 systemaattinen esitys, johon sisältyivät vain sellaiset maanjäristykset, joiden voimakkuus oli 7,5 tai enemmän Richterin asteikolla tai jotka tuhosivat omaisuutta vähintään viiden miljoonan euron arvosta tai aiheuttivat ainakin sadan ihmisen kuoleman. 2000 vuoden aikana ennen vuotta 1914 sattui näiden laskelmien mukaan 856 sellaista maanjäristystä. Saman taulukon mukaan oli vain 69 vuoden aikana vuoden 1914 jälkeen 605 sellaista järistystä. Se merkitsee sitä, että vuotuinen keskiarvo on ollut vuodesta 1914 lähtien 20 kertaa niin suuri kuin 2000 vuoden kuluessa ennen sitä.

”Paikassa toisensa jälkeen ruttotauteja” (Luuk. 21:11)

Ensimmäisen maailmansodan lopussa espanjantauti levisi ympäri maapallon ja surmasi yli 20 miljoonaa ihmistä niin nopeasti, ettei sille ole vertaa sairauksien historiassa. Lääketieteen edistysaskeleista huolimatta syöpä, sydäntaudit, lukuisat sukupuoliteitse tarttuvat taudit, aids, multippeliskleroosi, malaria, jokisokeus ja Chagasin tauti vaativat joka vuosi hyvin monien ihmisten hengen.

’Laittomuuden lisääntyminen ja useimpien rakkauden kylmeneminen’ (Matt. 24:11, 12)

Eräs johtava rikosopin tuntija sanoo: ”Koko maailman rikollisuutta tarkastellessa pistää silmään se, että se leviää ja lisääntyy itsepintaisesti kaikkialla. Mahdolliset poikkeukset pysyvät ylhäisessä yksinäisyydessään, ja nouseva hyökyaalto saattaa pian pyyhkäistä ne tieltään.” (Sir Leon Radzinowicz ja Joan King, The Growth of Crime, New York 1977, s. 4, 5.) Lisäys on todellista; se ei johdu vain tietojen täsmällisemmästä kirjaamisesta. On totta, että menneissäkin sukupolvissa oli rikollisia, mutta rikollisuus ei ole koskaan aikaisemmin ollut yhtä yleistä kuin nykyään. Ikääntyneet ihmiset tietävät sen omasta kokemuksestaan.

Laittomuus, johon ennustuksessa viitataan, sisältää yleisesti tunnettujen Jumalan lakien halveksimisen, itsensä asettamisen elämänsä keskipisteeksi Jumalan asemesta. Tämä asenne on johtanut siihen, että avioerojen määrä lisääntyy nopeasti, avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet ja homoseksuaalisuus hyväksytään laajalti ja joka vuosi tehdään kymmeniä miljoonia abortteja. Sellainen laittomuus liitetään (Matt. 24:11, 12:ssa) niiden väärien profeettojen vaikutukseen, jotka opettavat Jumalan sanan sijasta omia opetuksiaan. Heidän filosofioittensa noudattaminen Raamatun sijasta tekee maailmasta yhä rakkaudettomamman (1. Joh. 4:8). Lue kuvaus siitä 2. Timoteuksen kirjeen 3:1–5:stä.

”Tulee olemaan pelottavia näkyjä” (Luuk. 21:11)

”Tosiasia on, että nykyään pelko on elämäämme hallitseva suurin erillinen tunne”, sanoi U.S.News & World Report (11.10.1965, s. 144). ”Ihmiskunta ei ole koskaan pelännyt niin paljon kuin nyt”, totesi saksalainen aikakauslehti Hörzu (nro 25, 20.6.1980, s. 22).

Monet seikat edistävät tätä maailmanlaajuista pelon ilmapiiriä: väkivaltarikollisuus, työttömyys, monien maiden toivottomasta velkataakasta johtuva taloudellinen epävakaisuus, maailmanlaajuinen ympäristön saastuminen, lujien ja rakkaudellisten perhesiteitten puuttuminen ja musertava tunne, että ihmiskuntaa uhkaa välitön ydintuho.

’Kristuksen tosi seuraajat ovat kaikkien kansakuntien vihan kohteita hänen nimensä vuoksi’ (Matt. 24:9)

Tämä vaino ei johdu politiikkaan sekaantumisesta, vaan se tulee ’Jeesuksen Kristuksen nimen vuoksi’, siksi että hänen seuraajansa ovat uskollisia hänelle Jehovan messiaanisena Kuninkaana, tottelevat Kristusta pikemmin kuin ketään maallista hallitsijaa ja siksi että he kannattavat uskollisesti hänen Valtakuntaansa eivätkä sekaannu ihmishallitusten asioihin. Kuten nykyhistoria todistaa, Jehovan todistajat ovat kokeneet tämän kaikissa maailman osissa.

’Tämä valtakunnan hyvä uutinen saarnataan koko asutussa maassa todistukseksi’ (Matt. 24:14)

Saarnattava sanoma on, että Jeesuksen Kristuksen hallinnassa oleva Jumalan valtakunta on alkanut hallita taivaissa, että se lopettaa pian koko pahan asiainjärjestelmän, että sen hallitusvallan alaisuudessa ihmiskunta saatetaan täydellisyyteen ja maasta tulee paratiisi. Tätä hyvää uutista saarnataan nykyään yli 200 maassa ja saariryhmässä, maan syrjäisimpiinkin osiin saakka. Jehovan todistajat käyttävät tähän toimintaan satoja miljoonia tunteja joka vuosi ja käyvät toistuvasti talosta taloon antaakseen mahdollisimman monille tilaisuuden kuulla.

Mihin kaikki nämä ”viimeisten päivien” tapahtumat viittaavat?

Luuk. 21:31, 32: ”Kun näette näiden tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä [toisin sanoen se aika, jolloin se tuhoaa nykyisen pahan maailman ja ottaa itse täysin hallintaansa maan asiat]. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei missään tapauksessa katoa, ennen kuin kaikki tapahtuu.” (Tunnusmerkki on ollut nähtävissä vuodesta 1914 lähtien, joten jäljellä olevan ajan täytyy olla hyvin lyhyt. Maailman olosuhteet osoittavat selvästi, että tilanne on juuri tällainen.)

Miksi Jehovan todistajat sanovat, että ”viimeiset päivät” alkoivat vuonna 1914?

Raamatun profetia ilmaisee vuoden 1914. Ks. ajanlaskua koskevia yksityiskohtia pääaiheesta ”Ajankohdat”, s. 31–34. Tämän ajan paikkansapitävyys ilmenee siitä tosiasiasta, että maailman olosuhteet, joiden ennustettiin olevan tunnusomaisia tälle ajanjaksolle, ovat toteutuneet vuodesta 1914 lähtien täsmälleen ennustuksen mukaisesti. Edellä esitetyt tosiasiat valaisevat tätä.

Millainen näkemys maallisilla historioitsijoilla on vuodesta 1914?

”Tarkastellessamme historiaa nykyisyyden suoman edun turvin me näemme nyt selvästi, että ensimmäisen maailmansodan syttyminen toi tullessaan 1900-luvun ’levottomuuksien aikakauden’ – englantilaisen historioitsijan Arnold Toynbeen osuvaa ilmausta käyttääkseni – josta kulttuurimme ei ole vieläkään toipunut. Kaikki 50:n viime vuoden mullistukset juontavat joko epäsuorasti tai suorasti alkunsa vuodesta 1914.” (Edmond Taylor, The Fall of the Dynasties: The Collapse of the Old Order, New York 1963, s. 16.)

”Oman sukupolveni ihmiset, jotka ovat kokeneet toisen maailmansodan, pitävät sitä aina nykyajan suurena vedenjakajana. – – Sallittakoon meille tämä turhamaisuus, henkilökohtainen kosketuskohtamme historiaan. Meidän on kuitenkin syytä tietää, että yhteiskunnallisessa mielessä ensimmäinen maailmansota tuotti paljon suurempia muutoksia. Silloin – joskus vain muutamassa viikossa – murenivat sellaiset poliittiset ja yhteiskunnalliset järjestelmät, joiden rakentaminen oli kestänyt vuosisatoja. Toiset muuttuivat pysyvästi. Juuri ensimmäisessä maailmansodassa ikimuistoisesti selvinä pidetyt asiat menettivät merkityksensä. – – Toinen maailmansota jatkoi, laajensi ja vahvisti tätä muutosta. Yhteiskunnallisessa mielessä toinen maailmansota oli ensimmäisen maailmansodan viimeinen taistelu.” (John K. Galbraith, Epävarmuuden aika, Porvoo 1977, s. 120.)

”Puoli vuosisataa on jo kulunut, mutta Suuren sodan [vuonna 1914 alkaneen ensimmäisen maailmansodan] murhenäytelmän kansojen ruumiiseen ja sieluun jättämät merkit eivät ole häipyneet – –. Tämä koettelemus oli aineellisesti ja moraalisesti niin valtava, ettei mikään ole sen jälkeen ollut entisellään. Koko yhteiskunta – hallitusjärjestelmät, valtioiden rajat, lait, sotajoukot, valtioiden väliset suhteet ja lisäksi ideologiat, perhe-elämä, omaisuus, yhteiskunnalliset asemat, ihmissuhteet – kaikki muuttui kauttaaltaan. – – Ihmiskunta menetti lopulta tasapainonsa, eikä se ole saanut sitä takaisin tähän päivään mennessä.” (Kenraali Charles de Gaulle puheessaan vuonna 1968, Le Monde, 12.11.1968, s. 9.)

”Sekä valtiomiehet että muut yrittivät sodan jälkeen pysäyttää kehitystä ja palata ’normaaleihin olosuhteisiin’, siihen maailmaan, joka oli ollut olemassa ennen vuotta 1914 mutta joka nyt oli siirtynyt mahdollisuuksien rajojen ulkopuolelle. Maanvyörymä oli ollut niin valtava ja pitkäaikainen, että vanha maailma oli sortunut perustuksiaan myöten.” (Carl Grimberg, Kansojen historia, 1959, 22. osa, s. 147.)

Tuleeko kukaan elämään maan päällä nykyisen maailmanjärjestelmän lopun jälkeen?

Varmasti tulee. Nykyisen maailmanlaajuisen järjestelmän loppua ei aiheuta ydinsodassa tapahtuva sokea teurastus, vaan suuri ahdistus, johon sisältyy ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sota” (Ilm. 16:14, 16). Tämä sota ei tuhoa maata, eikä se myöskään aiheuta perikatoa koko ihmiskunnalle.

Matt. 24:21, 22: ”Sitten tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu. Ellei näet noita päiviä lyhennettäisi, ei mikään liha pelastuisi, mutta valittujen vuoksi nuo päivät lyhennetään.” (Niin ollen jonkin verran ”lihaa”, jotkut ihmiskunnasta, säilyvät elossa.)

Sananl. 2:21, 22: ”Juuri oikeamieliset tulevat asumaan maassa, ja moitteettomat siihen jätetään jäljelle. Jumalattomat puolestaan karsitaan pois maasta, ja petolliset siitä repäistään pois.”

Ps. 37:29, 34: ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti. Pane toivosi Jehovaan ja noudata hänen tietään, niin hän korottaa sinut ottamaan maan haltuusi. Kun jumalattomat karsitaan pois, sinä näet sen.”

Miksi Jumala antaa kulua niin pitkän aikaa, ennen kuin hän tuhoaa pahat?

2. Piet. 3:9: ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät sitä hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.”

Mark. 13:10: ”Kaikissa kansakunnissa hyvä uutinen täytyy saarnata ensin.”

Matt. 25:31, 32, 46: ”Kun Ihmisen Poika [Jeesus Kristus] saapuu kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu loistoisalle valtaistuimelleen. Ja kaikki kansakunnat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja nämä [jotka eivät tunnusta Kristuksen hengellisten veljien olevan itse Kuninkaan edustajia] menevät ikuiseen pois karsiintumiseen, mutta vanhurskaat ikuiseen elämään.”

Ks. myös s. 255–258 ja 326, 327.

Joku voi sanoa:

”Olosuhteet eivät ole nykyään huonommat; aina on ollut sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä ja rikollisuutta”

Voisit vastata: ”Voin ymmärtää, miksi ajattelette noin. Olemme syntyneet maailmaan, jossa sellaiset uutiset ovat jokapäiväisiä. Mutta historioitsijat kyllä selittävät, että on olemassa jotakin, mikä tekee tästä ajasta ratkaisevan erilaisen.” (Lue lainauksia sivuilta 416, 417.)

Tai voisit sanoa: ”Merkittävää ei ole pelkästään se tosiasia, että on ollut sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä ja rikollisuutta. Huomasitteko, että Jeesuksen esittämä tunnusmerkki oli yhteismerkki?” Sitten voisit ehkä lisätä: ”Hän ei sanonut, että jokin yksittäinen tapaus itsessään todistaisi, että me elämme ’viimeisissä päivissä’. Mutta merkittävää on se, että koko tunnusmerkki on näkyvissä – ja varsinkin kun se ilmaantuu maailmanlaajuisessa mitassa ja alkaa näkyä juuri sinä vuonna, jonka Raamatun ajanlasku ilmaisee.” (Ks. s. 411–415 sekä s. 31–34.)

”Mistä tiedätte, ettei jokin tuleva sukupolvi täytä tätä ennustusta vielä paremmin kuin nykyinen?”

Voisit vastata: ”Se on kiinnostava kysymys, ja vastaus siihen korostaa sitä, että me tosiaan elämme ’viimeisissä päivissä’. Miten niin? Jeesuksen esittämään tunnusmerkkiin kuuluu osana se, että kansojen ja valtakuntien välillä on sota. Mutta mitä tapahtuisi nykyään, jos tämän tunnusmerkin täyttymys vaatisi meitä odottamaan, kunnes supervaltojen välillä syttyisi vielä yksi kaiken käsittävä sota? Sellaisesta sodasta jäisi hyvin harva jos kukaan henkiin. Koska siis Jumalan tarkoitus on, että jotkut säilyvät hengissä, meidän täytyy nyt olla hyvin lähellä tämän vanhan järjestelmän loppua.”

Tai voisit sanoa: ”Maailman tapahtumien vertaaminen tähän ennustukseen on samaa kuin sormenjäljen vertaaminen kyseisen ihmisen sormiin. Ei ole mahdollista löytää toista, jolla on samanlaiset sormenjäljet. Samoin vuonna 1914 alkaneiden tapahtumien kuviot eivät toistu missään tulevassa sukupolvessa.” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Kaikki tunnusmerkkiin kuuluva on selvästi nähtävissä.” 2) ”Me emme varmastikaan halua olla Nooan ajan ihmisten kaltaisia (Matt. 24:37–39).”

”Ei loppu tule meidän elinaikanamme”

Voisit vastata: ”Uskotteko kuitenkin, että Jumala tulee puuttumaan asioihin joskus?” Sitten voisit ehkä lisätä: 1) ”Kukaan meistä ei voisi tietää, milloin se tapahtuisi, ellei hän antaisi meille sitä koskevaa tietoa. Jeesus sanoi selvästi, että kukaan ihminen ei tiedä päivää eikä hetkeä, mutta hän kuvaili yksityiskohtaisesti, mitä tapahtuisi sen sukupolven aikana, jolloin se tulisi.” 2) ”Hän kuvaili tapahtumia, jotka te henkilökohtaisesti tunnette.” (Jos mahdollista, keskustelkaa tunnusmerkin yksityiskohdista käyttäen edellisillä sivuilla esitettyjä tosiasioita.)

”Minä en murehdi tällaisia asioita; elän vain päivän kerrallaan”

Voisit vastata: ”On varmasti hyvä, että ei ole liian huolissaan tulevaisuudesta. Me kaikki yritämme kuitenkin suunnitella elämämme turvalliseksi itsellemme ja omaisillemme. Järkevä suunnittelu on käytännöllistä. Raamattu osoittaa, että edessämme on suurenmoisia tapahtumia, ja meidän on viisasta suunnitella niin, että hyödymme niistä (Sananl. 1:33; 2. Piet. 3:13).”

”Minä en pohdiskele näitä pahoja olosuhteita; haluan suhtautua optimistisesti tulevaisuuteen”

Voisit vastata: ”On kiinnostavaa, että Jeesuksen sanojen mukaan hänen seuraajillaan olisi hyvä syy olla optimistisia meidän aikanamme (Luuk. 21:31).” Sitten voisit ehkä lisätä: ”Mutta huomatkaa, että hän ei kehota heitä sulkemaan silmiään siltä, mitä maailmassa tapahtuu, ja olemaan onnellisia. Hän sanoi, että heidän optimisminsa olisi hyvin perusteltua; se johtuisi siitä, että he ymmärtävät maailman tapahtumien merkityksen ja tietävät, mihin ne tulevat johtamaan.”