”Kaikki viisauden – – aarteet”

1–3. Millaiset ovat puitteet, kun Jeesus pitää vuorisaarnan vuoden 31 keväällä, ja miksi hänen kuulijansa ovat hämmästyneitä?

ELETÄÄN vuoden 31 kevättä. Jeesus Kristus on lähellä vilkasta Kapernaumin kaupunkia, joka sijaitsee Galileanjärven luoteisrannikolla. Jeesus on rukoillut yksinäisyydessä koko yön läheisellä vuorella. Aamun valjetessa hän kutsuu opetuslapsensa luokseen ja valitsee heidän joukostaan 12, jotka hän nimittää apostoleiksi. Tällä välin vuorelle on tullut Jeesuksen perässä joukoittain ihmisiä, jotkut pitkienkin matkojen päästä, ja he ovat kokoontuneet tasaiselle paikalle. He haluavat kovasti kuulla, mitä hänellä on sanottavanaan, ja parantua vaivoistaan. Jeesus ei tuota heille pettymystä. (Luukas 6:12–19.)

² Jeesus menee ihmisjoukkojen luo ja parantaa kaikki sairaat. Kun yksikään heistä ei enää kärsi vakavasta sairaudesta, hän istuutuu ja alkaa opettaa.a Hänen kuulijansa ovat varmasti yllättyneitä siitä, mitä hän tuona kevätpäivänä heille sanoo. He eivät ole koskaan kuulleet kenenkään opettavan samalla tavoin. Hän ei vetoa suullisiin perinteisiin eikä kuuluisiin rabbeihin vaan lainaa toistuvasti Raamatun heprealaisia kirjoituksia. Hän puhuu suoraan ja käyttää yksinkertaista kieltä, ja hänen sanomansa on selvä. Kun hän lopettaa, ihmisjoukot ovat hyvin hämmästyneitä – ja syystäkin. He ovat juuri kuulleet viisainta miestä, joka koskaan on elänyt. (Matteus 7:28, 29.)

³ Tämä puhe ja paljon muuta, mitä Jeesus sanoi ja teki, on merkitty muistiin Jumalan sanaan. Meidän on hyvä perehtyä siihen, mitä Raamatussa kerrotaan Jeesuksesta, koska hänessä ovat kätkettyinä ”kaikki viisauden – – aarteet” (Kolossalaisille 2:3). Mistä hän oli saanut tällaisen viisauden eli kyvyn soveltaa tietoa ja ymmärrystä käytäntöön? Miten hän osoitti viisautta, ja miten me voimme noudattaa hänen esimerkkiään?

 4. Minkä kysymyksen Jeesuksen kuulijat herättivät Nasaretissa ja miksi?

⁴ Eräällä saarnamatkallaan Jeesus kävi Nasaretin kaupungissa, missä hän oli kasvanut, ja alkoi opettaa sikäläisessä synagogassa. Monet hänen kuulijansa olivat ihmeissään ja pohtivat: ”Mistä hän on saanut tämän viisauden?” He tunsivat hänen perheensä – hänen vanhempansa ja sisaruksensa – ja tiesivät, että hän oli lähtöisin vaatimattomista oloista. (Matteus 13:54–56; Markus 6:1–3.) Epäilemättä he tiesivät myös, ettei tämä vaikuttavasanainen puuseppä ollut käynyt arvossa pidettyjä rabbien kouluja (Johannes 7:15). Siksi heidän kysymyksensä vaikutti johdonmukaiselta.

 5. Mistä lähteestä Jeesus paljasti viisautensa olevan peräisin?

⁵ Jeesuksen viisaus ei ollut vain hänen oman täydellisen mielensä tuotetta. Opettaessaan myöhemmin julkisesti temppelissä hän paljasti, että hänen viisautensa oli peräisin paljon korkeammasta lähteestä. Hän sanoi: ”Se, mitä minä opetan, ei ole minun vaan hänen, joka on lähettänyt minut.” (Johannes 7:16.) Jeesuksen viisauden todellinen lähde oli tosiaankin Isä, joka oli lähettänyt hänet (Johannes 12:49). Miten Jeesus sitten sai Jehovalta viisautta?

6, 7. Millä tavoilla Jeesus sai viisautta Isältään?

⁶ Jeesuksen sydämeen ja mieleen vaikutti Jehovan pyhä henki. Jesaja oli ennustanut Jeesuksesta, luvatusta Messiaasta: ”Hänen päälleen laskeutuu Jehovan henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Jehovan pelon henki.” (Jesaja 11:2.) Koska Jehovan henki siis lepäsi Jeesuksen yllä ja ohjasi hänen ajatteluaan ja ratkaisujaan, niin onko mikään ihme, että hänen sanansa ja tekonsa heijastivat ylivertaista viisautta?

⁷ Jeesus sai Isältään viisautta eräällä toisellakin vaikuttavalla tavalla. Kuten opimme 2. luvusta, Jeesus oli ollut olemassa mittaamattomat ajat ennen ihmiseksi tuloaan ja hänellä oli tuolloin ollut mahdollisuus omaksua Isän ajatuksia. Emme voi kuvitellakaan, miten syvällistä viisautta Poika sai työskennellessään Isänsä rinnalla ”taitavana työntekijänä” kaiken muun, sekä elollisen että elottoman, luomisessa. Pojasta puhutaan hyvällä syyllä ennen hänen ihmiseksi tuloaan personoituna viisautena. (Sananlaskut 8:22–31; Kolossalaisille 1:15, 16.) Koko palveluksensa ajan Jeesus pystyi hyödyntämään viisautta, jota hän oli saanut Isänsä rinnalla taivaassa (Johannes 8:26, 28, 38).b Meidän ei siksi tarvitse hämmästellä sitä laajaa tietämystä ja syvällistä ymmärrystä, joka heijastuu Jeesuksen sanoista, eikä sitä tervettä arvostelukykyä, joka ilmenee hänen jokaisesta teostaan.

 8. Miten Jeesuksen seuraajat voivat saada viisautta?

⁸ Jeesuksen seuraajina meidänkin tulee pitää Jehovaa viisauden lähteenä (Sananlaskut 2:6). Jehova ei tietenkään anna meille yliluonnollista viisautta. Mutta kun pyydämme häneltä hartaasti viisautta elämän ongelmista selviytymiseen, hän vastaa rukouksiimme (Jaakobin kirje 1:5). Jotta saisimme tällaista viisautta, meiltä vaaditaan vaivannäköä. Meidän täytyy etsiä sitä jatkuvasti ”kuin kätkettyjä aarteita” (Sananlaskut 2:1–6). Meidän täytyy tosiaan yhä uudelleen kaivautua syvälle Jumalan sanaan, jossa hänen viisautensa paljastetaan, ja soveltaa käytäntöön sitä, mitä opimme. Viisauden hankkimisessa meitä auttaa varsinkin Jehovan Pojan esimerkki. Seuraavaksi tarkastelemme joitakin elämänalueita, joilla Jeesus osoitti viisautta, ja pohdimme, miten voimme jäljitellä häntä.

 9. Mikä teki Jeesuksen opetuksista erityisen viisaita?

⁹ Ihmiset kokoontuivat Jeesuksen luokse sankoin joukoin vain kuullakseen hänen puhuvan (Markus 6:31–34; Luukas 5:1–3). Eikä ihme, sillä kun Jeesus avasi suunsa, he saivat kuulla ylivertaisen viisauden sanoja. Hänen opetuksistaan heijastui syvällinen Jumalan sanan tuntemus ja verraton kyky porautua asian ytimeen. Hänen opetuksensa ovat vedonneet ihmisiin kautta maailman, ja ne ovat aina ajankohtaisia. Otetaanpa joitakin esimerkkejä viisaudesta, joka ilmenee Jeesuksen, ennustetun ”Ihmeellisen Neuvonantajan”, sanoista (Jesaja 9:6).

10. Millaisia myönteisiä ominaisuuksia Jeesus kannustaa meitä kehittämään ja miksi?

¹⁰ Vuorisaarna, josta kerrottiin luvun alussa, on Jeesuksen opetusten suurin yhtenäinen kokoelma, joka ei sisällä muiden puheenvuoroja eikä muuta kerrontaa. Jeesus ei tässä saarnassa vain neuvo, miten pitäisi puhua ja käyttäytyä. Hänen neuvonsa menevät paljon syvemmälle. Koska Jeesus tietää hyvin, että ajatukset ja tunteet johtavat sanoihin ja tekoihin, hän kehottaa meitä kehittämään mielessämme ja sydämessämme myönteisiä ominaisuuksia, kuten lempeyttä, oikeuden nälkää, armollisuutta, rakkautta ja halukkuutta rakentaa rauhaa (Matteus 5:5–9, 43–48). Kun kehitämme tällaisia ominaisuuksia, puheemme on rakentavaa ja käytöksemme miellyttää Jehovaa ja edistää hyviä ihmissuhteita (Matteus 5:16).

11. Miten Jeesus menee asian ytimeen antaessaan syntistä käytöstä koskevia neuvoja?

¹¹ Antaessaan syntistä käytöstä koskevia neuvoja Jeesus menee asian ytimeen. Hän ei pelkästään käske meitä karttamaan väkivallantekoja, vaan hän varoittaa meitä hautomasta vihaa sydämessämme (Matteus 5:21, 22; 1. Johanneksen kirje 3:15). Hän ei vain kiellä aviorikosta, vaan hän varoittaa sydämessä kehittyvästä intohimosta, joka johtaa tällaiseen petollisuuteen. Hän neuvoo, ettei meidän pidä antaa silmiemme herättää ja voimistaa sopimattomia haluja. (Matteus 5:27–30.) Jeesus puuttuu syihin, ei vain seurauksiin. Hän kohdistaa huomion asenteisiin ja haluihin, jotka synnyttävät syntisiä tekoja (Psalmit 7:14).

12. Miten Jeesuksen seuraajat suhtautuvat hänen neuvoihinsa ja miksi?

¹² Millaista viisautta Jeesuksen sanoissa onkaan! Ei ihme, että ”ihmisjoukot olivat hyvin hämmästyneitä hänen opetustavastaan” (Matteus 7:28). Jeesuksen seuraajina pidämme hänen viisaita neuvojaan ohjenuoranamme. Pyrimme kehittämään niitä myönteisiä ominaisuuksia, joita hän neuvoi meitä kehittämään – muun muassa armollisuutta, rakkautta ja halukkuutta rakentaa rauhaa – koska tiedämme, että ne luovat perustan Jumalaa miellyttävälle käytökselle. Yritämme juuria sydämestämme kielteiset tunteet ja halut, joista hän varoitti – kuten katkeran vihan ja moraalittomat halut – sillä tiedämme, että tämä auttaa meitä karttamaan syntistä käytöstä (Jaakobin kirje 1:14, 15).

13, 14. Miksi voidaan sanoa, että Jeesus osoitti hyvää arvostelukykyä elämäntavan valinnassa?

¹³ Jeesus osoitti viisautta paitsi puheessaan myös teoissaan. Viisauden lukuisat kauniit piirteet heijastuivat koko hänen elämäntavastaan – siitä, millaisia ratkaisuja hän teki, miten hän suhtautui itseensä ja miten hän kohteli toisia. Tarkastellaanpa joitakin esimerkkejä, joista käy ilmi, että Jeesusta ohjasivat ”käytännöllinen viisaus ja ajattelukyky” (Sananlaskut 3:21).

¹⁴ Viisauteen sisältyy terve arvostelukyky. Jeesus osoitti hyvää arvostelukykyä elämäntavan valinnassa. Osaatko kuvitella, millaista elämää hän olisi voinut viettää – millaisen talon hän olisi voinut rakentaa, millaisen yrityksen hän olisi voinut perustaa tai millaisen aseman hän olisi maailmassa voinut saavuttaa? Jeesus tiesi, että elämän omistaminen tällaisille tavoitteille ”on turhuutta, tuulen tavoittelua” (Saarnaaja 4:4; 5:10). Se on tyhmyyttä, joka on viisauden vastakohta. Jeesus päätti pitää elämänsä yksinkertaisena. Hän ei ollut kiinnostunut rahan hankkimisesta eikä aineellisen omaisuuden keräämisestä. (Matteus 8:20.) Opetuksensa mukaisesti hän piti silmänsä kohdistettuna yhteen ainoaan päämäärään: Jumalan tahdon tekemiseen (Matteus 6:22). Jeesus omisti viisaasti aikansa ja voimansa valtakunnan etujen edistämiseen, mikä on paljon tärkeämpää ja palkitsevampaa kuin aineellisiin asioihin keskittyminen (Matteus 6:19–21). Näin hän jätti meille jäljittelemisen arvoisen esimerkin.

15. Miten Jeesuksen seuraajat voivat osoittaa, että he keskittyvät valtakuntaan, ja miksi tällainen elämäntapa on viisas?

¹⁵ Jeesuksen nykyiset seuraajat ymmärtävät, miten viisasta on keskittyä valtakuntaan. Siksi he välttävät kuormittamasta itseään tarpeettomilla veloilla ja muilla asioilla, jotka vievät liikaa huomiota ja voimia (1. Timoteukselle 6:9, 10). Monet ovat yksinkertaistaneet elämäänsä, jotta he voisivat omistaa enemmän aikaa kristilliseen palvelukseen, kenties jopa palvella kokoaikaisina valtakunnan julistajina. Mikään elämäntapa ei voisi olla viisaampi, sillä valtakunnan etujen pitäminen oikealla paikallaan johtaa suurimpaan mahdolliseen onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen (Matteus 6:33).

16, 17. a) Millä tavoin Jeesus osoitti olevansa vaatimaton ja realistinen sen suhteen, mitä hän odotti itseltään? b) Miten me voimme osoittaa olevamme vaatimattomia ja realistisia sen suhteen, mitä odotamme itseltämme?

¹⁶ Raamatussa viisaus yhdistetään vaatimattomuuteen, johon sisältyy tietoisuus omista rajoituksistaan (Sananlaskut 11:2). Jeesus oli vaatimaton ja realistinen sen suhteen, mitä hän odotti itseltään. Hän tiesi, ettei kaikista, jotka kuulisivat hänen sanomansa, tulisi hänen seuraajiaan (Matteus 10:32–39). Hän myös ymmärsi, että hän saattoi saarnata vain rajalliselle määrälle ihmisiä. Niinpä hän viisaasti uskoi opetuslasten tekemisen seuraajilleen (Matteus 28:18–20). Hän tunnusti vaatimattomasti, että he tekisivät ”suurempia tekoja” kuin hän, koska he tavoittaisivat useampia ihmisiä laajemmalla alueella ja pidemmän ajan kuluessa (Johannes 14:12). Lisäksi Jeesus tunnusti, että hänkin tarvitsi apua. Hän otti vastaan apua enkeleiltä, jotka tulivat huolehtimaan hänestä erämaassa, sekä enkeliltä, joka tuli vahvistamaan häntä Getsemanessa. Suurimman hädän hetkellä hän ”huusi avukseen” Jumalaa. (Heprealaisille 5:7, Kirkkoraamattu 1992; Matteus 4:11; Luukas 22:43.)

¹⁷ Meidänkin täytyy olla vaatimattomia ja realistisia sen suhteen, mitä odotamme itseltämme. Haluamme varmasti ponnistella kaikin voimin ja työskennellä koko sielustamme saarnaamistyössä ja opetuslasten tekemisessä (Luukas 13:24; Kolossalaisille 3:23). Samalla meidän täytyy kuitenkin muistaa, että Jehova ei vertaile meitä toisiimme, joten meidänkään ei pitäisi vertailla itseämme muihin (Galatalaisille 6:4). Käytännöllinen viisaus auttaa meitä asettamaan realistisia tavoitteita, jotka vastaavat kykyjämme ja mahdollisuuksiamme. Lisäksi viisaus saa vastuuasemissa olevat tunnustamaan, että heillä on rajoituksensa ja että hekin tarvitsevat aika ajoin apua ja tukea. Vaatimattomuuden ansiosta he pystyvät ottamaan avun kiitollisina vastaan ja tunnustamaan, että Jehova voi hyvinkin käyttää toista uskovaa ”runsaan lohdutuksen lähteenä” (Kolossalaisille 4:11).

18, 19. a) Mistä tiedämme, että Jeesus suhtautui opetuslapsiinsa järkevästi ja myönteisesti? b) Miksi meillä on hyvä syy suhtautua myönteisesti ja järkevästi toisiimme, ja miten voimme osoittaa tällaista asennetta käytännössä?

¹⁸ ”Ylhäältä tuleva viisaus on – – järkevä”, sanotaan Jaakobin kirjeen 3:17:ssä. Jeesus suhtautui opetuslapsiinsa järkevästi ja myönteisesti. Hän oli hyvin selvillä heidän puutteistaan, mutta silti hän etsi heistä hyvää (Johannes 1:47). Hän tiesi, että he jättäisivät hänet sinä yönä, jona hänet pidätettäisiin, mutta hän ei epäillyt heidän uskollisuuttaan (Matteus 26:31–35; Luukas 22:28–30). Pietari kielsi kolmesti edes tuntevansa Jeesusta. Silti Jeesus rukoili Pietarin puolesta ja ilmaisi luottavansa hänen uskollisuuteensa. (Luukas 22:31–34.) Kun Jeesus rukoili Isäänsä maanpäällisen elämänsä viimeisenä iltana, hän ei keskittynyt opetuslastensa tekemiin virheisiin. Sen sijaan hän puhui myönteisesti heidän siihenastisesta toiminnastaan ja sanoi: ”He ovat noudattaneet sinun sanaasi.” (Johannes 17:6.) Heidän puutteistaan huolimatta hän antoi heille tehtäväksi saarnata valtakuntaa ja tehdä opetuslapsia (Matteus 28:19, 20). Luottamus, jota Jeesus osoitti heitä kohtaan, epäilemättä vahvisti heitä tekemään sitä työtä, jota hän käski heidän tehdä.

¹⁹ Jeesuksen seuraajilla on täysi syy jäljitellä hänen esimerkkiään. Jos täydellinen Jumalan Poika suhtautui kärsivällisesti epätäydellisiin opetuslapsiinsa, niin miten paljon suuremmalla syyllä meidän syntisten ihmisten pitäisi suhtautua järkevästi toisiimme (Filippiläisille 4:5). Sen sijaan että kohdistaisimme huomiomme toisten kristittyjen puutteisiin, meidän tulisi etsiä heistä hyvää. Meidän on viisasta pitää mielessämme, että Jehova on vetänyt heidät luokseen (Johannes 6:44). Hän siis varmasti näkee heissä jotain hyvää, joten eikö meidänkin pitäisi? Myönteinen asenne auttaa meitä paitsi ”sivuuttamaan vikoja” myös etsimään toisista hyviä puolia, joista voimme kiittää heitä (Sananlaskut 19:11, The New English Bible). Kun ilmaisemme luottavamme kristittyihin veljiimme ja sisariimme, autamme heitä tekemään parhaansa Jehovan palveluksessa ja saamaan siitä iloa (1. Tessalonikalaisille 5:11).

20. Miten meidän tulisi suhtautua niihin viisauden aarteisiin, jotka ovat evankeliumeissa, ja miksi?

²⁰ Evankeliumien kertomukset Jeesuksen elämästä ja palveluksesta ovat todellinen viisauden aarreaitta! Miten meidän tulisi suhtautua tähän mittaamattoman arvokkaaseen lahjaan? Jeesus sanoi kuulijoilleen vuorisaarnan lopuksi, ettei riittänyt, että he vain kuulivat hänen viisaat sanansa; heidän piti myös tehdä niiden mukaan eli noudattaa niitä (Matteus 7:24–27). Kun annamme Jeesuksen viisaiden sanojen ja tekojen vaikuttaa ajatuksiimme, tunteisiimme ja tekoihimme, voimme elää parasta mahdollista elämää jo nyt ja pysyä ikuiseen elämään johtavalla tiellä (Matteus 7:13, 14). Emme varmasti voisi tehdä parempaa ja viisaampaa valintaa!