Mikä tekee korpista erilaisen?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KANADAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

”Sisään tulla hyppelehti korppi, joka mukanansa muinaisuuden tunnun toi. – – ’Nokkas sydämeeni hamaan iskit – – Häivy, ettei ykskään sulka käynnistäs jää kertomaan!’ Korppi huus: ’Ei milloinkaan.’” (Edgar Allan Poe, ”Korppi”)

KUKA nyt odottaisi mitään ihmeellistä tästä linnusta, joka on synkän värinen ja raakkuu apealla äänellä? Maallikkohan voisi luulla sitä ensi silmäyksellä pelkäksi ylisuureksi varikseksi. Korppi ei herätä helposti huomiota kuten sen värikäs serkku sinitöyhtönärhi kirkkaansinisine pukuineen. Ja harvan mielestä korpin raakkuminen kuulostaa juuri laulamiselta, vaikka se luokitellaankin kuuluvaksi varpus- eli laululintuihin. Ei pidä kuitenkaan aliarvioida tätä lintua. Vaikka se ei laula soinnukkaasti eikä sillä ole värikästä ulkomuotoa, sen muut ominaisuudet korvaavat nämä puutteet monin verroin. Korpin kauneus ja ominaispiirteet ovat aivan ainutlaatuisia. Monien lintuasiantuntijoiden mielestä korppi onkin aivan omassa luokassaan.

Tunnusomaisia piirteitä

Korppi (Corvus corax) on kaikista varisten heimoon (Corvidae) kuuluvista linnuista ylivoimaisesti suurin ja juhlavimman näköinen. Se voi painaa kaksi kertaa enemmän kuin varis, se on noin 60 senttimetrin pituinen ja sen siipiväli on noin metrin mittainen. Se eroaa variksesta siten, että sillä on jykevämpi nokka ja pitkä, kiilamainen pyrstö. Tarkempi silmäys paljastaa myös korpille tunnusomaiset takkuiset kaulahöyhenet. Se on kuuluisa liitävästä lentotyylistään, kun taas varikset räpyttelevät siipiään enemmän.

Korppia pidetään suurimpana kaikista niistä linnuista, jotka istuvat oksilla. Jos näet tämän suuren linnun kyyristyneen oksalle lepäämään, voit ihmetellä, miten se pysyy oksalla putoamatta siltä. Kummankin jalan takana on vahva kynsi, jolla se tarttuu oksaan. Tiukan otteen salaisuus on kuitenkin sen yhdysrakenteinen lukituslaite. Lihakset ja jänteet puristavat varpaat automaattisesti koukkuun, kun lintu kyyristyy. Korpin vahvat jalat sopivat kaiken muun ohella myös kävelemiseen ja kuopimiseen, joten se on hyvin varustettu keräämään ruokaa monenlaisista paikoista.

”Mustan salaman” reviiri ja lentotapa

Hyvin harvalla linnulla on yhtä laaja reviiri kuin korpilla. Se tosiaan on vaeltaja. Sitä tavataan monin paikoin pohjoisella pallonpuoliskolla. Se elää niinkin erilaisilla seuduilla kuin aavikoilla, Kanadan ja Siperian havumetsissä, joissa se rakentaa korkeisiin puihin monimutkaisia pesiä risuista ja muista löytämistään aineksista, Pohjois-Amerikan ja Skandinavian rannikon kallioilla sekä tundralla ja Jäämeren saarilla. Sen reviirien yhteinen nimittäjä näyttää olevan erämaa, sillä korppi on tyypillinen erämaan lintu.

Esimerkkejä sen vaihtelevista elinalueista voidaan nähdä Raamatun maassa, jossa elää kahdenlaisia suuria mustia korppeja. Toinen laji pesii etelän laajoilla aavikoilla, kun taas toinen asuu pohjoisilla seuduilla. Nämä korpit rakentavat pesänsä kalliorotkojen koloihin ja halkeamiin. Jehova ruokki korppien avulla Eliaa, kun tämä oli piiloutunut Keritin purolaaksoon (1. Kuninkaiden kirja 17:​3–6). Jesajan kertomus korpeista, joiden asuinpaikkana ovat Edomin ”tyhjyys – – sekä autiuden luotikivet”, kuvailee sekin niiden elinaluetta (Jesaja 34:​11).

Korpit ovat erinomaisia lentäjiä. Ne näyttävät kauniilta, kun ne liitävät vaivattomasti laajoin kaarroksin tähyillen katseellaan alla olevaa maastoa ruoan toivossa. Ne tekevät ilmassa vaivattomasti akrobaattitemppuja, heittävät voltteja ja lentävät hetkittäin jopa ylösalaisin, varsinkin ollessaan soitimella ja – ainakin siltä näyttäisi – joskus vain huvikseen. Bernd Heinrich kuvaa korpin lentoa osuvasti: ”Se syöksyy ja pyörii kuin taivaalta syöksyvä musta salama tai kiitää eteenpäin pehmein, soljuvin iskuin.” (Ravens in Winter.) Hän lisää, että se on ”lentäjän ihannekuva ja vielä enemmänkin”. Se että korppi on voimakas lentäjä, on mainittu syyksi siihen, että Nooa valitsi sen ensimmäiseksi eläimeksi, joka lähetettiin arkin ulkopuolelle vedenpaisumuksen aikaan (1. Mooseksen kirja 8:​6, 7).

Sopeutuvia ja nokkelia varkaita

Luonnontieteilijöiden mielestä korppi on sopeutuvimpia ja nokkelimpia kaikista linnuista. Erään lähteen mukaan ”sen viekkaus on legendaarista”. Joutuupa korppi millaisiin olosuhteisiin tahansa, se kykenee vastaamaan haasteeseen sopeutumalla vallitseviin oloihin, etenkin kun on kyse ruoasta. Siitä, ettei ole turhan nirso, on tietenkin apua! Korppi syö miltei mitä vain, mitä kynsiinsä saa: hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä, kalaa, haaskoja, pieniä eläimiä ja jätteitä. Kyltymätön ruokahalu? Ehkäpä. Korppi ei myöskään ole turhantarkka siinä, mistä se ruokansa etsii, vaan pohjoisilla elinalueillaan se tarvittaessa kaivautuu pakkassäällä jopa lumen alle päästäkseen käsiksi jätesäkkeihin. Korpit myös seuraavat metsästäjiä ja kalastajia päiväkausia, koska jotenkin ne vaistoavat, että jossain vaiheessa niille on tiedossa ruokaa.

Varislinnut ovat tunnettuja varastelustaan, eivätkä korpit tee poikkeusta. Ne eivät epäröi varastaa ruokaa muilta linnuilta tai eläimiltä, ja niiden on nähty huiputtavan koiria. Korppipari vuorottelee – toinen vetää koiran huomion puoleensa samalla kun toinen syöksähtää sieppaamaan sen ruokaa. Eskimotaiteessa viekas korppi esitetään varastamassa kalaa jäällä kalastavalta mieheltä.

Susiin korpeilla on erityinen suhde, ja niillä on tapana seurata susilaumoja. Ne syövät susien tappamien eläinten raatoja, mutta silloinkin ne näyttävät jälleen kerran tekevän humoristisia temppuja. Susia tutkiva biologi L. David Mech sanoo nähneensä korppien tekevän kepposia susille. Hän kertoo jutun korpista, joka vaappui lepäävän suden luo, nokkaisi sen häntää ja hypähti sitten sivuun, kun susi yritti näykkäistä sitä. Kun susi lähestyi korppia vaanien, lintu päästi sen muutaman kymmenen senttimetrin päähän ennen kuin nousi lentoon. Sitten se laskeutui vähän matkan päähän suden taakse ja toisti kepposensa. Eräs toinen tarina kertoo korpista, joka oli hippasilla sudenpentujen kanssa. Kun pennut kyllästyivät leikkiin, korppi istui purnaamaan raakkuvalla äänellään, kunnes ne jatkoivat leikkiä.

Canadian Geographic -⁠lehdessä viitataan Yellowknifesta Luoteisterritorioista lähetettyyn radio-ohjelmaan, jossa kerrottiin korppien istuskelleen liikerakennusten kaltevilla peltikatoilla selvästikin odottelemassa, että pahaa-aavistamattomat jalankulkijat kävelisivät niiden alapuolelta, jotta ne voisivat liu’uttaa lumipaakkuja näiden niskaan. Ei ihme, että Kanadan länsirannikolla elävät haidat sanovat korppia veijariksi!

Ääntely ja oppimiskyky

Korpin ”sanavarasto” on poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen. Helpoimmin tunnistettavan syvän, läpitunkevan raakkumisen lisäksi – jonka ymmärretään olevan merkki havaitusta häiriönaiheuttajasta – sen ääntelyn on sanottu ilmentävän hellyyttä, onnellisuutta, yllättyneisyyttä, jännitystä ja vihaa. Lisäksi korpit pystyvät jäljittelemään toisten lintujen kutsuhuutoja äänialueensa rajoissa, varsinkin matkiessaan aidon tuntuisesti varista.

On ollut hiukan kiistanalaista, missä määrin korppeja voidaan opettaa puhumaan. Candace Savage kirjoittaa kuitenkin kirjassaan Bird Brains tapauksista, joissa kesyjä korppeja on opetettu matkimaan ihmisen puhetta. Tarina kertoo, että runoilija Edgar Allan Poe hankki korpin ja opetti sitä kärsivällisesti raakkumaan kolkolla äänellä ”ei milloinkaan”, mikä innoitti hänet kirjoittamaan kuuluisan runonsa Korppi, joka kuvailee ”nuorta miestä suremassa rakkaansa kuolemaa”.

Korpin oppimiskykyä ei kiistä kukaan. Jos linnut voitaisiin asettaa järjestykseen älykkyyden mukaan, korppi näyttäisi sijoittuvan listan kärkeen. Kenttätutkimusta tekevä biologi Bernd Heinrich toteaa, että korppia ”pidetään lintumaailman aivoina”. Hän sanoo, että ”kun korpit laitetaan testiin, ne oivaltavat asioita”. Eräässä kokeessa korppi selvitti kuudessa tunnissa, miten saada narussa roikkuva lihaviipale, kun varikset painivat saman ongelman kimpussa vielä 30 päivää myöhemmin. Korppeja on jopa opetettu laskemaan. Niiden äly saattaa vaikuttaa niiden pitkäikäisyyteen. Korpit nimittäin elävät yli 40-vuotiaiksi luonnossa ja peräti 70-vuotiaiksi vankeudessa. Tietenkin kaikki korpin kyvyt täytyy lukea sen Luojan viisauden ansioksi.

Tämä lintu tunnetaan laajalti, ja ne, jotka ovat perehtyneet sen erikoisominaisuuksiin, kunnioittavat sitä. Se mainitaan kansojen taruissa kautta maailman. Kirjailijat ovat tehneet sen kuuluisaksi sekä ennen että nykyään (ks. sivun 24 tekstiruutua). Korppi on tosiaan erittäin mielenkiintoinen lintu. Mutta mitä voidaan sanoa sen kauneudesta?

Sen ainutlaatuinen kauneus

Oletko kuullut ’korpinmustasta tukasta’? (Laulujen laulu 5:​11.) Korpin kiiltävänmusta höyhenpuku, jossa on häivähdys välkehtivää teräksensinistä ja purppuraa – vatsapuoli on joskus aavistuksen vihertävä – on tehnyt korpinmustasta oman käsitteensä. Kuvittele taivaalla liitävä, vaikuttavan kokoinen korppi kiiltävän mustassa höyhenpuvussaan vasten sen erämaakodin karua lakeutta. Tai kuvittele, millaisen vastakohdan muodostavat tämä hohtava, pikimusta lintu sekä vasta satanut, puhtaanvalkoinen lumi. Taiteilijat ovat vanginneet korpin kauneuden. Taiteilija Robert Bateman muistelee: ”Minua vetivät puoleensa Yellowstonen kansallispuiston ihastuttavat lumiset rinteet – jylhä, hohtava maisema, joka sopi hyvin yhteen korpin voimakkaan muodon kanssa.”

Voidaan tosiaan sanoa, että kauneuden, historian, reviirin, lentotavan, viekkauden ja sitkeyden suhteen korppi on erikoislaatuinen lintu.

[Tekstiruutu s. 24]

Korppi taruissa ja kirjallisuudessa

TARUJA:

Egyptiläisissä, kiinalaisissa, kreikkalaisissa, seemiläisissä ja siperialaisissa taruissa korppi kuvataan myrskyjen tai huonon sään ennustajaksi. Ehkä sellaiset tarut pohjautuivat kertomukseen Nooasta ja vedenpaisumuksesta.

Korppi on elämän ja luomakunnan symboli siperialaisissa taruissa, ja Pohjois-Amerikan alkuperäisväestö pitää sitä luoja-jumalana.

Aasialaisissa, afrikkalaisissa, ja eurooppalaisissa taruissa korppi on kuoleman enne.

KIRJALLISUUS:

Raamatussa korpilla on kunnia olla ensimmäinen varta vasten nimeltä mainittu lintu (1. Mooseksen kirja 8:​7).

Shakespeare kuvaa korpit pääasiassa pahaenteisinä ja häijyinä (Julius Caesar, Macbeth, Othello) mutta myöskin hyväntekijöinä, jotka ruokkivat hylättyjä lapsia (Titus Andronicus, Talvinen tarina).

Charles Dickens kuvasi korpin huvittavaksi hahmoksi romaanissaan Barnaby Rudge.

Runossaan Korppi Edgar Allan Poe liitti korpin menetettyyn rakkauteen ja epätoivoon.

[Tekstiruutu s. 25]

Opittavia läksyjä

Korpista voidaan oppia monia läksyjä. Jumalan oma Poika sanoi: ”Pankaa merkille, että korpit eivät kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole aittaa eikä varastohuonetta, ja kuitenkin Jumala ruokkii ne.” (Luukas 12:​24.) Koska se asuu usein syrjäisillä seuduilla, sen täytyy etsiä ruokansa laajalta alueelta. Korpit valitsevat vain yhden puolison koko eliniäkseen, ja ne hoivaavat poikasiaan antaumuksellisesti. Kun ne pesivät, niiden täytyy kantaa jatkuvasti ruokaa nälkäisille poikasilleen hiljentääkseen niiden käheät huudot. Kun Jehova antoi Jobille opetuksen luomakunnassa ilmenevästä viisaudesta, hän otti yhdeksi esimerkiksi korpin (Job 38:​41). Koska Jumala huolehtii korpista, joka oli Mooseksen laissa julistettu saastaiseksi eläimeksi, voimme olla varmoja siitä, ettei hän unohda ihmisiä, jotka turvaavat häneen.

[Kuvan lähdemerkintä s. 23]

Korpit sivuilla 23–25: © 1996 Justin Moore